Kohti opettajien samanpalkaisuutta

Aamulehti 10.8. Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla.

Riita Ollila ja Kaisa Lange sohaisivat urheasti muurahaispesään. Jossain vaiheessa keskustelu yleissivistävien opettajien samanpalkkaisuudesta on toden teolla aloitettava. 

Opettajien palkkauksella on pitkät historialliset perusteet, jotka eivät enää päde. 

Peruskoulun ja lukion maikoilla pitää olla suurinpiirteinen saamansuuruiset palkat.

Tietenkään yhdenkään opettajan palkkaa ei saa laskea. 

Peruskoulun opettajien palkat on hilattava hiljalleen lukion opettajien tasolle sitä mukaan, kun talous antaa myöten. Samalla on huolehdittava myös lukion opettajien palkkakehityksestä.

Edes OAJ ei henno vieläkään täysin avoimesti käsitellä opettajien palkkojen eriarvoisuusongelmaa. 

Loppujen lopuksi ei ole kauaa siitä, kun opettajilla oli kaksi ammattiliittoa. Vasta 1973 kansakoulujen ja oppikoulujen opettajat (SOL, OK ja SLF) perustivat yhteisen ammattijärjestön, Opettajien Ammattijärjestö OAJ:n, joka nykyään tunnetaan paremmin Opetusalan Ammattijärjestönä.

Palkkojen eriarvoisuusongelman hyssyttely on ollut elintärkeää OAJ:n yhtenäisyyden kannalta. Nyt OAJ on yhteinäinen, puhutaan jopa yhteisestä opettajuudesta, mikä on hienoa.

OAJ:ssa on nyt rehdisti lyötävä kortit pöytään ja alettava keskustella ilman sarvia ja hampaita. Menneisyyden taakat on unohdettava.

1. 

Opettajien koulutustaso on sama, ylempi korkeakoulututkinto. Kaikilla pätevillä nykyopettajilla on taskussaan maisterin paperit.

2. 

Peruskoulun opettamisen vaatimustaso on viime vuosikymmenen aikana noussut huimasti syrjäytymisen, inkluusion sekä maahanmuuttajien määrän kasvun vuoksi. Suurin osa syrjäytyneistä, erityisoppilaista tai maahanmuuttajista ei lukion ovia koskaan kolkuttele, ikävä kyllä.

Kovimman, ensi-iskun ottavat vastaan lastentarhanopettajat, alaluokkien opettajat sekä erityisopettajat. Kovaa on työ myös alakoulun yläluokilla ja yläkoulussa, joissa pitää ottaa vastaan murrosikäisten angsti, ja etsiä oppilaista sitä kadonnutta opiskelumotia.

3. 

Kolmiportainen tuki ja sen myötä kasvanut työmäärä, huimaa paperinmakuista pyörittelyä ja kokouksia päälle.

4. 

Peruskoulussa yhteistyö vanhempien kanssa on kasvanut potentiaalisesti. Wilmassa roikutaan lähes yötä päivää, vaikka ei pitäisi.

Myös yläkoulun eri aineenopettajaryhmien opetusvelvollisuudet on päivitettävä. Parhaiten päivitys toimii, kun kaikki peruskoulunopettajat siirtyisivät vuosityöaikaan. Samalla tehtäisiin palkkaremontti.

Ongelma on, että työnantajan tähänastiset tarjoukset ovat olleet lähes rienaavia. Käytännössä opettajille on tarjottu palkanalennusta, kun samalla on tarjottu työmäärän lisääntymistä.

Riitta Ollilan ja Kaisa Langen yleisönosastokirjoituksen viimeinen kappale on kartakaikkiaan komea:

Ajattelun lähtökohtana pitää olla yhdenvertaisuus, työn arvostaminen ja jokaisen ikäluokan opettamisen samanarvoisuus.

Voiko sitä enää paremmin sanoa?

OAJ:n vastaus Ollilan ja Langen kirjoitukseen:

Opettajien palkkausta ja työaikaa kehitetään (HS 9.8.)