Tästä Matti Helimon twiitistä ei voi tykätä, vaikka sisältö on täyttä asiaa.
Minään suurena yllätyksenä ei tule tieto, että yksi suosituimmista koulutusohjelmista ei pian enää vedä. Moni nuori luokanopettaja miettii paraikaa alan vaihtamista, mihin nykyinen tutkinto antaa täydet mahdollisuudet.
1. Palkka
Varsinkaan pääkaupunkiseudulla luokanopettajan palkan käteen jäävästä osasta jää hyvin vähän jäljelle, kun asunnon vuokra tai omistusasunnon velan kuukausittainen maksu on hoidettu. Jo 1980-luvulla OAJ:ssa yritettiin kymmenen suurimman kaupungin ryhmällä vaikuttaa siihen, että palkka riittäisi kohtuulliseen elämiseen myös suurissa kaupungeissa.
Palkkauksen pienuus on vaikuttanut osaltaan siihen, että moni luokanopettaja pian valmistumisen jälkeen siirtyy muihin hommiin. Miehet ovat pääosin jo luovuttaneet, pian miesluokanopettajia ei näy kouluissa mailla halmeilla.
2. Työn kuormittavuuden ja vaativuuden lisääntyminen
Kuten Helimo twiitissään toteaa, Kuntakymppi-tutkimuksessa luokanopettajat ovat kuormittunein ryhmä. Ennen luokanopettajat eivät juuri uupuneet, nyt uupuvat.
Opettajat työskentelevät sietokykynsä rajoilla – lapset eivät kunnioita ja paperityöt painavat. Lasten kunnioitus auktoriteetteja kohtaan on vähentynyt. Pienillä paikkakunnilla on hiukan toinen tilanne. (Satakunta 14.10.2017)
Kuormittavuutta ja vaativuutta ovat lisänneet ainakin:
- toimimaton inkluusio
- kolmiportainen tuki, jossa tuen määrä ei lisäänny portaittain kuten pitäisi
- erityisopetuksen pilkkominen
- uusi oppimiskäsitys
- liian suuret luokkakoot
- maahanmuuttajataustaisten lasten lisääntyminen tietyillä alueilla
- arvoinnin jatkuva poukkoilu
- arvoinnin jatkuva poukkoilu
On tuntunut siltä, että luokanopettajia kyykytetään, kun erilaisia tehtäviä sysätään koko ajan lisää harteille. Opettajienkokoukset ovat tehtävänantotilaisuuksia, kun ei ole kovinkaan kauaa siitä, kun opettajienkokoukset olivat todellisia kokouksia, joissa opettajillakin oli sananvaltaa käytännön koulutyön suunnittelun suhteen. Nyt rehtorit sanelevat, mitä virastot määräävät.
Vaikka juhlapuheissa kuinka toitotetaan sitä, että luokanopettajat ovat asiantuntijoita, heidän asiantuntijuuteensa ei luoteta, vaikka he ovat alansa maistereita. Karrikoidusti voidaan ajatella, että maisterit kyykyttävät hierarkisesti toisiaan. Edes rehtorin ammatilla ei ole samanlaista vetoa kuin ennen, kun rehtoreista on tehty kyykyttämisen välikappaleita.
Mitä voidaan tehdä, jotta asiat saataisiin paremmalle tolalle?
On vain kaksi tahoa, jotka voivat ajaa voimalla luokanopettajien etua: OAJ ja Suomen Luokanopettajat ry.
OAJ on tasan niin vahva kuin yksittäinen opettaja on. Loimaan kassoilla ei pitkälle pötkitä. Jos et ole tyytyväinen OAJ:n toimintaan, mene toimintaan mukaan, vain sillä tavalla saadaan asiat oikealle tolalle. Kaikki muu on silkkaa rintamakarkuruutta.
Toisin kuin muut opettajaryhmät, läheskään kaikki luokanopettajat eivät koe liittymistä omaan pedagogiseen järjestöönsä tarpeellisena. Väärin. Suomen Luokanopettajat on ainoa järjestö vain luokanopettajille.
OAJ:n sisällä opettajaryhmät huolimatta siitä, että puhutaan paljon yhteisestä opettajuudesta, ajavat myös omaa agendaansa. Ennen eläkkeelle lähtöäni, tein pätkävisiitin OAJ:n valtuustossa, parin vuoden aikana ei luokanopettajan asemasta, saatikka palkkauksesta, ei juuri keskusteltu. Ajat olivat sellaiset, mutta ne ajat olivat sellaisia koko opettajanurani ajan vuodesta 1980 alkaen loppuun asti vuoteen 2016.
Vaikka monille luokanopettajan ammatti on vahva kutsumusammatti kuten se minullekin oli, kyllä joku arvo pitää luokanopettajallakin olla. Ei luokanopettajan ammatti voi mikään heittosäkki olla.
Mitä vahvempi Suomen Luokanopettajat on, sitä parempi. Jos et kuulu liittoon, liity. Jäsenmaksu on vain kuusikymppiä vuodessa, et sinä siihen summaan kuole:
Vinkkaa jäseneksi liittymisestä myös luokanopettajakavereillesi. Turha sitä yksin on vinkua, kun voidaan yhdessäkin tehdä jotain.