sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Sairauslomiin päivän karenssi?


Yle 29.9.

Kokoomus esittää sairauslomiin päivän karenssia

Päähallituspuolue kokoomus ajaa sairauslomiin yhden päivän karenssia. Asiasta päätti tänään Helsingissä koolla ollut kokoomuksen puoluevaltuusto.

Kokoomuslaisen Verkkouutisten mukaan aloitteessa esitetään, että ensimmäinen sairauspäivä olisi palkaton ja kaksi seuraavaa viikkoa sairauslomalla oleva palkansaaja saisi 80 prosenttia palkastaan. Samankaltainen malli on jo käytössä Ruotsissa.


Kokoomus aina silloin tällöin näyttää oikeat karvansa. Hyvällä tahdollakaan ei puoluetta voida sanoa palkansaajapuolueeksi.

Koska blogini on koulublogi, lähestyn asiaa koulun ja opettajien kannalta. Opettajat ovat äärimmäisen harvoin pois työstä turhan takia. Päinvastoin, moni raahautuu sairaana töihin, vaikka oikea paikka olisi oman kodin sänky.

Olen ammattiyhdistyksen kouluni yhteysopettaja, jonkinlainen pikkuluottamusmies. Monta kertaa olen joutunut huomauttamaan sairaalle kollegalleni, että sairaana ei töitä saa tehdä. Sairas ja väsynyt opettaja ei ole oppilaan etu.

Opettajiksi on valikoinut liian tunnollisia ihmisiä. Suurin osa opettajista on kutsumusopettajia. Helposti luullaan, että ollaan korvaamattomia. Opettajilla on oikeus olla sairaana pois töistä omalla ilmoituksella peräti kolme työpäivää, mikä on poikkeuksellista. Silti moni opettaja tulee sairaana töihin.

Monella alalla omalla ilmoituksella sairastaminen johtaisi katastrofiin. On työpaikkoja, joissa asiaa on kokeiltu, perjantaipoissaolojen määrä on lisääntynyt silloin jyrkästi. Toisaalta on monia aloja, muitakin kuin opetusala, joissa työntekijät tulevat töihin vaikka oma pää kainalossa. Niin tiukkaa työelämä voi olla.

Työntekijät ovat muka tärkein voimavara, ainakin seuraaviin yt-neuvotteluihin saakka. Tuntuu siltä, että työntekijät ovat nykytyönantajille pelkkä pakollinen kuluerä.

On järjetöntä, että ihminen ei saa edes sairastaa hyvällä omatunnolla.

perjantai 28. syyskuuta 2012

Suut suppuun siitä

Luokanopettajaliitto moitti keskiviikkona Riihimäkeä sananvapauden rajoittamisesta. Syynä on kirjallinen varoitus, jonka jäsen sai yleisönosastokirjoituksesta.

Opettaja perusteli Aamupostissa näkemystään, jonka mukaan kuudesluokkalaisia ei pitäisi siirtää yläkouluun niin kuin Riihimäellä on tehty.

Kirjalliseen varoitukseen johti ilmaisu, jonka mukaan "koulutoimelta tuli suorastaan aggressiivinen reaktio, kun (tietyn) koulun vanhemmat kysyivät mahdollisuutta pitää kuudesluokkalaiset alakoulun puolella".

Opettaja tarkensi myöhemmin aggressiivisuuden kohdistuneen itseensä, ei vanhempiin.
Koulutoimenjohtaja ja lautakunta katsoivat miehen toimineen epälojaalisti työnantajaa kohtaan.
Luokanopettajaliitto kummeksuu ja paheksuu työnantajan tulkintaa.

- Yksittäinen luokanopettaja on joutunut syyttä julkisesti tuomituksi tuodessaan esiin opetustoimeen liittyviä epäkohtia, oppilaitten parhaaksi, kirjoittaa puheenjohtaja Matti Sippola.


Käsittämätöntä.

Riihimäki ei ole yksityisyritys, vaan kaupunki. Kaupunkia ylläpidetään julkisin verovaroin. Opettajat asuvat usein siinä kunnassa missä opettavat.

Riihimäen kaupungin sivuilta:

Avoimuus ja julkisuus ovat Suomen kunnallishallinnon perusperiaatteita.

Kuntalaissa korostetaan asukkaiden ja palvelujen käyttäjien suoran vaikuttamisen ja osallistumisen tärkeyttä edustuksellisen demokratian rinnalla.

I have nothing to say.

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Silmitöntä raivoa kouluissa

Iltalehti 26.9.

Pienten lasten väkivaltaisuus huolettaa opettajia

Opettajiin kohdistuneet hyökkäykset ovat yleistyneet viime aikoina, kertoo Opetusalan ammattijärjestö OAJ.

Järjestön johtavan lakimiehen Erkki Mustosen mukaan erityisen huolestuttavaa on, että tilanteissa on ollut mukana myös pieniä oppilaita.

STT ei tavoittanut Vantaan perusopetuksen johtajaa kommentoimaan tapauksia.


8-vuotias pieksi neljä opettajaa (Iltalehti)
10-vuotias löi kahta opettajaa nyrkillä kasvoihin (Vantaan Sanomat)

Vantaalla on tänä syksynä pulpahtanut julkisuuteen kaksi opettajiin kohdistunutta väkivaltatilannetta. On selvää, että kyseiset kaksi väkivaltatilannetta ovat vain jäävuoren huippu.

Hyökkäysten kohteiksi voivat joutua erityisopettajat, pienten lasten opettajat ja koulunkäyntiavustajat. Itse en ole koskaan joutunut oppilaan väkivallan uhriksi. Uhattu kyllä on, ei tuntunut kivalta.

Opettajia on ohjeistettu uhkatilanteiden varalta. Paikalle pitää pyytää avuksi toinen koulun aikuinen. Näin on ilmeisesti toimittu molemmissa nyt julkisuuteen pulpahtaneissa Vantaan tapauksissa.

Ongelma on, että opettaja ei aina yksinkertaiseti kerkiä pyytää apua. Oppilas voi saada raivarin vaikka sakset kädessä.

Vantaalla on tänä syksynä siirrytty lähikouluperiaatteeseen eli erityisoppilaita on alettu sijoitella tavallisiin kouluihin ja luokkiin. Toivottavasti nyt näissä kahdessa tapauksessa ei ole kyse erityiskouluista jalkautetuista oppilaista.

Myös erityisopetuksen asiantuntemusta eli erityisopettajia on alettu hajauttaa ympäri kaupunkia. Keväällä sata vantaalaista koulunkäyntiavustajaa saa potkut, auttavat kädet vähenevät.

Huolestuttaa.

Koulunkäyntiavustajat väkivallan kohteena (pro peruskoulu)

Mistä pienten oppilaiden silmittömät raivarit voivat johtua?

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Sähköinen syntilista

Iltalehti 23.9.

Sähköinen viestittely aiheuttaa kitkaa opettajien ja vanhempien välillä

Kun yhteyttä pidetään internetin kautta, väärinymmärryksiä sattuu helposti, kertoo Vanhempainliitto.
- Vanhempien on myös aiempaa helpompi esittää jyrkkääkin arvostelua, sanoo toiminnanjohtaja Tuomas Kurttila.
Yleisessä käytössä kouluissa ovat esimerkiksi sähköiset "reissuvihkot", kuten Wilma-järjestelmä. Vanhemmat voivat niiden kautta seurata poissaoloja, viestiä opettajan kanssa ja lukea koulun tiedotteita. Osa opettajista käyttää yhteydenpitoon sähköpostia tai tekstiviestejä.
Opetusalan Ammattijärjestön OAJ:n mukaan ristiriitoja on aiheuttanut esimerkiksi se, miten nopeasti opettaja vastaa. Liitto muistuttaa, ettei opettaja voi olla tavoitettavissa vuorokauden ympäri.
OAJ:n mukaan opettajia ohjeistetaan olemaan tarkkana viestinnässä.
- Opettajat tietävät varsin hyvin, miten näissä tilanteissa käyttäydytään, mutta kun ei olla kasvokkain, näkemyksiä voi tulla heiteltyä molemmin puolin vähän harkitsemattomasti, sanoo erityisasiantuntija Riitta Sarras.
Kurttilan mielestä oppilaista kerrotaan liian vähän myönteistä palautetta.
- Oppilaat kutsuvat Wilma-järjestelmää syntilistaksi tai rikosrekisteriksi. Sekin kertoo jotain.

Viestintä on taitolaji. 
On aivan sama millä välineellä viestitään, ongelmia voi tulla. Oleellista on, kuinka viestitään.
Muistan hyvin ajat ennen Wilmaa. En kaipaa niitä aikoja takaisin. Välitunneilla opettajanhuoneen puhelin pirisi jatkuvasti. Huoltajat ilmoittelivat poissaoloja tai kyselivät muita asioita. Nyt opettajanhuoneen puhelin ei soi juuri koskaan.
Kun puhelin oli vielä käytössä, ilmoitin huoltajille, että minut saa parhaiten kiinni kotoa ennen iltauutisia kello kahdeksan aikaan. Inhosin tavattomasti niitä opettajanhuonepuheluita. Välitunti on koulun opettajien yhteistä, aikuisten välistä aikaa. 
Joskus kotipuhelut venyivät maratonpuheluiksi. Opettaja joutui jonkinlaiseksi terapeutiksi.
Ei sen A-6 reissuvihkonkaan käyttö helppoa ollut. 
Piti monistella pikkulappusia ja liimailla niitä vihkoihin harva se päivä. Allekirjoituksia piti pyydellä ja tarkistella. Aina vihkot eivät tulleet ajoissa kouluun takaisin.
Wilma helpotti elämää.
Yhdellä näpsäyksellä saan viestin heti kaikkiin koteihin. Opettaja voi myöhemmin tarkistaa, onko viesti luettu.
Olen samaa mieltä Tuomas Kurttilan kanssa siitä, että Wilmasta on tullut syntilista. Aluksi en millään taipunut kirjaamaan unohduksia tai muita laiminlyöntejä Wilmaan, koska pidän moista toimintaa oppilaiden kyyläämisenä. Nyt olen alkanut merkitä unohduksia Wilmaan, kun on pyydetty niin tekemään. 
Wilma-viestien kirjoittamisessa kannattaa olla tarkkana puolin ja toisin. Kirjoitettua sanaa voi tulkita niin monella tavalla. Ei kannata kirjoitella, mitä sylki suuhun tuo. Kiihtyneenä ei kannata kirjoittaa ollenkaan.
Yhä edelleen kannattaa soittaa tai pyytää huoltajaa käymään kouluun, jos on ongelmia. Esim. kiusaamistapauksissa kirjallisesta viestittelystä ei tahdo tulla loppua. Asiat selviää parhaiten kasvokkain.
Vanhempainliitto on huolissaan siitä, että perinteiset vanhempainillat jäävät yhä useammin pitämättä. Yläkouluikäisten luokanvalvojat eivät välttämättä järjestä vanhempainiltoja lainkaan, vaikka juuri silloin koulu ja luokkakaverit usein vaihtuvat uusiin. (Iltalehti)
Wilmat eivätkä mitkään muutkaan vempeleet korvaa vanhempainiltoja tai -vartteja.
Koulu ei saa jättää pitämättä perinteisiä vanhempieniltoja. Luulisi, että juuri yläkoululaisten vanhemmat niitä vanhempainiltoja juuri tarvitsevatkin. Ei ole helppoa kasvattaa kasvavaa murrosikäistä lasta. 
Viime viikon perjantaina vietettiin toista kertaa Kodin ja Koulun Päivää. Järjestimme koulumme ruokasaliin aamukahvit. Paikalle tuli puolitoistasataa huoltajaa. Oli erittäin antoisaa kierrellä pöydissä ja jutella heidän kanssaan. Huoltajien palaute tapahtumasta oli erittäin positiivista. On varmaa, että jatkamme tapahtumaa tulevinakin lukuvuosina.
Kodin ja koulun välistä yhteistyötä pitäisi pikemminkin lisätä kuin vähentää.

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Presidenttipari ei saanut istumapaikkaa ratikassa

Iltalehti 12.9.
 
 
Kukaan ei luovuttanut istumapaikkaa presidentti Mauno Koivistolle ja hänen puolisolleen Tellervo Koivistolle, jotka matkustivat täpötäydessä raitiovaunussa. Koivistot joutuivat seisomaan koko matkan.

Koivistot nousivat raitiovaunuun Katajanokan pysäkiltä aamupäivällä tiistaina. Vaunu oli tupaten täynnä Ruotsin-laivalta saapuneita matkustajia.


Tunnen valtaisaa myötähäpeää.

Olemme epäonnistuneet pahasti. Kodeissa ja kouluissa olemme kasvattavinamme omia lapsiamme. Tulos on tässä.

Ystäväni soitti minulle kiihtyneenä keskellä kesää. Hän oli lukenut kirjan "Liberalismin petos" (Melender Tommi - Hännikäinen Timo). Ystäväni suositteli kirjaa minulle voimakkaasti. Minun ei auttanut muu kuin mennä mökiltäni Lapinjärveltä Kouvolaan kirjakauppaan.

Kirjassa käsitellään mm. itsekkyyttä ja paljon muuta, vaikka kirja on ohut läpyskä. Myös minä suosittelen kirjan lukemista.

Teen luokkani kanssa paljon opintoretkiä Helsinkiin, menemme sinne bussilla tai junalla. Yksi opintoretkien tavoitteista on opettaa lapsia käyttäytymään julkisissa liikennevälineissä. Noustaan ylös ja tarjotaan paikkaa vanhukselle tai raskaana olevalle naiselle. Pojat ottavat pipot päästään. Ei mölytä. Hyvin yksinkertaisia asioita.

Nykyihminen on hyvin itsekeskeinen. Kaksi tositarinaa:

Esim. 1.

Nykyihminen: "Ei mun jumala oo tollanen, mun jumala on sellanen ja sellanen."

Minä: "Ai, jaa."

Esim. 2.

Oppilaan äiti: "Lapseltani on viety identiteetti pois, koska hän ei saa luokassa pitää pipoa päässään."

Opettaja: "Ai, jaa."

Yllä olevien esimerkkien kaltaisiin asioihin ei ole yhtään mitään lisättävää.

maanantai 10. syyskuuta 2012

Koulushoppailua Helsingissä


Yle 10.9.


Lapsen koulun valinnasta on tullut vanhemmille entistä tärkeämpi projekti jo ala-asteella. Erityisesti Helsingissä vanhemmat soittelevat jo hyvissä ajoin kouluihin valitakseen parhaan koulun lapselleen.

Niin kutsuttuja koulushoppaajia on nähty jo vanhempainilloissa ennen lapsen koulun alkua. Tunkua on erityisesti erikoistuneisiin kouluihin, joihin on soveltuvuustestit.

Suurissa kaupungeissa voi hakea jo ala-asteella muuallekin kuin lähikouluun. Vanhemmat vertailevatkin kouluja selvästi aiempaa enemmän.

Netin keskustelupalstoilla käydään jatkuvaa keskustelua hyvistä ja huonoista kouluista. Rehtoreille soitetaan ja tiedustellaan luokkakokoja, resursseja ja oppilasainesta. Rehtori Ritva Tyyskälle soittelu on tuttua.

- He saattaa kysellä kuinka paljon teidän koulussa on maahanmuuttajia tai kuinka paljon on erityisoppilaita tai jotain muuta, joka saattaa vaikuttaa heidän valintaansa, Tyyskä kertoo.

Myös valtakunnallisessa Vanhempainliitossa ilmiö on tuttu. Toiminnanjohtaja Tuomas Kurttila tapasi viime keväänä vanhempainillassa huolestuneen isän, joka valitsi lapselleen koulua ja halusi päästä tutustumaan koulun opetukseen. Vanhempainliiton mielestä vanhemmat ovat epätietoisia, ja nyt pitäisi kysyä onko kouluvalinnassa ja erilaisten soveltuvuuskoulujen markkinoinnissa menty jo liian pitkälle.


Lukijani tietävät varmasti, mitä mieltä olen koulushoppailusta.


Olen ankara peruskoulun puolustaja ja koulutuksellisen tasa-arvon kannattaja. Koulushoppailu ei edistä tasa-arvoa lainkaan. Se kärjistää lasten välisiä eroja. Koulushoppailu vie väkisin rinnakkaiskoulujärjestelmään.

En ymmärrä ollenkaan, miksi moinen itsekäs shoppailu sallitaan. Naapurimaamme Ruotsi on varoittava esimerkki koulushoppailun vaaroista, koulut ovat alkaneet jakautua "hyviin ja huonoihin kouluihin".

Helsingissä on kouluja, joihin päästään keinotekoisten soveltuvuuskokeiden kautta. On helppo kuvitella, miten oppimisvaikeuksista kärsivät lapset tai maahanmuuttajataustaiset lapset karsitaan.

Miksi lapset pitäisi jakaa vuohiin ja lampaisiin?

Suomalaisen koulujärjestelmän ehdoton voima on ollut vahva tasalaatuisuus. Vanhemmat ovat voineet lähettää lapsensa lähikouluun hyvillä mielin.

Peruskoulu on kaikkien koulu. Missään muualla ihminen ei kohtaa koko ikäluokan kirjoa samalla tavalla kuin peruskoulussa. Opitaan elämään yhdessä.

Lähikoulu rules.

Vaikuttaa siltä, että naapurikaupungit Helsinki ja Vantaa harrastavat täysin erilaista koulutuspolitiikkaa. Helsingissä vanhemmat saavat valita lastensa koulut, Vantaalla panostetaan lähikouluperiaatteeseen. Vantaan malli on oikea.

Asuntopoliittisin keinoin pitää ohjata asumisen sekamalliin, vuokra- sekä omistusasuntoja on rakennetteva rinta rinnan. Hyvä helsinkiläinen asuntoalue on Malminkartano, alue on hyvin suunniteltu kaikenlaisille asujille.

Oman kouluni alue on ideaali. Pähkinärinteen oppilaaksiottoalue muodostuu Pähkinärinteen kerrostaloalueesta rivitaloineen sekä Hämevaaran ja Linnaisten omakotialueista. Pähkinärinteessä vuokra- ja omistusasuntojen suhde on oikea, alueella on myös sopivassa suhteessa maahanmuuttajataustaisia perheitä.

Soveltuvuusluokille on kuitenkin kova tunku. Helsinki aikoo selvittää onko niille lisätarvetta. Erikoistuminen jakaa rehtoreidenkin mielipiteet. Lähikouluperiaatteen ja peruskoulun rapautumista pelätään. (Yle)

On helppo päätellä, millaisten koulujen rehtorit kannattavat soveltuvuusluokkia. Noukitaan jyvät akanoista.

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Vanhemmat kasvatusleirille?

HS 4.9.

Opettaja-lehden Laaksola: Vanhemmat kasvatuskoulutukseen

Opettaja-lehden päätoimittaja Hannu Laaksola vaatiivanhemmille kasvatuskoulutusta. Laaksolan mielestä vanhemmat ovat nykyään hukkateillä lastenkasvatuksessa. Hänen mielestään myös lakia on muutettava niin, että oppilaan ojentaminen kouluissa olisi mahdollista.

"Kun rehtori ojentaa oppilasta tupakanpoltosta, määrää tämän kirjoittamaan tutkielman tupakoinnin vaarallisuudesta ja vaatii lupauksen olla polttamatta, vanhempi tekee rehtorin toimista tutkintapyynnön apulaisoikeuskanslerille eikä ymmärrä kodin ja koulun kasvatusvastuuta ja lapsen parasta."

Hän viittaa Sastamalan Sylvään koulun tapaukseen, jossa rehtori sai oppilaiden ojennuksesta huomautuksen apulaisoikeuskanslerilta. Laaksolan mielestä rehtori toimi kasvatuksellisesti oikein, vaikka apulaisoikeuskansleri katsoi toiminnan lainvastaiseksi.

Sääli, että hysteerisessä säästövimmassa on voimakkaasti harvennettu neuvolaverkostoa.

Arvo Ylppö varmaan kääntyilee haudassaan. Neuvoloissa vanhempia opastettiin kädestä pitäen. Neuvolat edustivat sitä paljon penättyä yhteisöllisyyttä. Neuvolatoiminta on mitä parhainta ennaltaehkäisevää toimintaa.

Kun olin nuori isä, asuin Vantaan Kaivokselassa. Samassa korttelissa, lastenvaununkantaman päässä, oli Kaivokselan neuvola. Sinne oli helppo mennä. Neuvolan tädit, samoin kuin viereisen leikkipuiston puistotädit, tunsivat nimeltä kaikki Kaivokselan lapset. Neuvoloissa käytiin harva se päivä, siellä rupateltiin joskus jopa kahvikupposen kanssa. Tavattiin muita isiä ja äitejä, tutustuttiin. Kylä tuli tutuksi.

Nyt ympäristön pikkuneuvolat on kaikki lopetettu. Kaikki raahautuvat vaunuineen alueen keskustan isoon neuvolaan Myyrmäkeen. Jonotetaan aikaa. Kukaan ei oikeastaan enää tunne ketään.

Päätoimittaja Hannu Laaksolan ajatus on hyvä, mutta lienee mahdoton käytännössä toteutettaa.

Olen joskus ajatellut, että yläkoulussa voisi olla jonkinlainen perhe-oppiaine, jossa käytäisiin läpi kaikenmaailman asioita, joita perhe-elämässä kohdataan. Tärkein osa oppiaineessa voisi olla lastenkasvatus. Opeteltaisiin, kuinka eletään murrosikäisen lapsen kanssa. Opeteltaisiin perhen taloudenpitoa. Laskettaisiin asuntolainojen todellisia hintoja. Opeteltaisiin säästäväiseksi.

Laaksolan esityksen ongelma on, kuinka bongataan ne kasvatuskoulutusta tarvitsevat isät ja äidit.

Ylivoimaisesti suurin osa kohtaamistani vanhemmista on tunnollisia ja vastuunsa tuntevia ihmisiä. He eivät tarvitse mitään kasvatuskoulutusta. Koulutusta tarvitsevat vanhemmat eivät todennäköisesti kasvatuskoulutukseen tulisi.

Joku ehdotti jo, että opettajat toimisivat jonkinlaisina kasvatuskonsultteina.

Yhdessä keskisuomalaisessa kunnassa ehdotettiin, että opettajat voisivat toimia kyläkoulussaan tietotekniikkaneuvojina. Opetettaisiin iltaisin kylän aikuisia tietotekniikan saloihin.

Opettajia on yritetty velvoittaa sairaanhoidollisiin tehtäviin. Emme ole lääkäreitä tai sairaanhoitajia. Meitä ei ole koulutettu sairaanhoidollisiin tehtäviin. Ensiapu on asia erikseen.

Emme voi pitää iltaisin vanhemmille kasvatuskerhojakaan.

Emme ole joka alan konsultteja. Emme voi perehtyä kaikkeen. Emme voi ottaa vastuuta joka asiasta.

Opettajat ovat opettajia.

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Lapsille viinaa

Edvard Munch: "Drunken boy" (1908)
IL 2.9.

Isä järkyttyi - ravintolassa vastaan tuli lastentarha

Tapahtumat saivat alkunsa, kun 16-vuotias poika tuli yöllä humalassa kotiin. Poika kertoi isälleen olleensa paikallisessa ravintolassa, jossa hänelle oli myös tarjoiltu alkoholia.

Isä lähti välittömästi pojan mainitsemaan ravintolaan.

- Monivuotisena junioriurheilun vastuuhenkilönä tunnistin sieltä hetkessä kymmenkunta 1995 tai myöhemmin syntynyttä, mies kertoo Turun Sanomien haastattelussa.


Aivan mahtavaa, että on aktiivisia isiä, jotka toimivat oikein.

Nuoruuteen kuuluu kokeilut, alkoholikokeilutkin. Monelle isälle ja äidille sen oman mukelon ensikänni tulee järkytyksenä.

Muistan hyvin oman esikoiseni ensikokeilun. Tyttäreni oli pilkkinyt parin koriskaverinsa kanssa Myyrmäen Alkon edessä ja saanutkin jonkun ostamaan muutaman pullon siideriä. Järkytyin aika lailla sekä pilkkimisestä että siitä alkoholikokeilusta.

Soitin parille isälle, jotka tunsin. Ensimmäinen sanoi, että hän on itse ostanut tyttärelleen viinat. Hämmästyin. Soitin toiselle isälle, sama homma. Kolmannelle en enää soittanut.

Isät olivat ostaneet 14-vuotiaille tyttärilleen viinaa. Alaikäiselle lapselle viinan välittäminen on rikos.

Jokaisella isolla paikkakunnalla on varmasti ravintoloita, joissa tarjoillaan alkoholia myös alaikäisille. Kun olin nuori, sellainen oli Helsingissä mm. Kasarmikadun "Kuparipannu eli Kupru", jota ei enää ole.

Isä soitti muutaman ravintolassa olleen nuoren vanhemmalle, jonka lisäksi hän ilmoitti asiasta Aluehallintoviraston alkoholitarkastajalle. (IL)

Esimerkkitapauksen isä on suoraselkäinen ihminen. Hän edustaa sitä paljon penättyä yhteisöllisyyttä, koska hän soitti myös muiden nuorten vanhemmille. Hienoa, että hän ilmoitti asiasta Aluehallintoviraston alkoholitarkastajalle.

Viinan välittämistä alaikäisille ei saa katsoa sormien läpi.

Kaveripiirissäni kahden sisar on nukahtanut ikiuneen ensikokeilussaan. Molemmat väsähtivät pikkupakkaseen ja kuolivat.

On myös yksityisiä välittäjiä. Länsi-Vantaalla narahti.

http://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/105737-nain-alaikaiset-hankkivat-alkoholi-ja-tupakkatuotteita-pk-seudulla-–-poliisi-vangit

http://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/121375-taas-pimeaa-viinaa-vantaalla-–-kaksi-teinia-sairaalaan

Loppukesästä on paljon keskusteltu myös energiajuomista.

http://www.taloussanomat.fi/markkinointi/2010/07/27/energiajuomat-ovat-huumetta/201010326/135

Suomen Vanhempainliitto on tehnyt kansalaisaloitteen Energiajuomat K-16.

http://www.vanhempainliitto.fi/vanhempaintoiminta/paihteet_ja_energiajuomat/energiajuomat_k-16

Aloite on hieno. Kaksi nuorinta lastani pelaa korista PuHu junioreissa. Valmentajilta on tullut hienoja ravinto-oppaita, joissa rautalangasta selvitetään mitä ennen ja jälkeen treenejä tai matseja saa syödä tai juoda. Palautusjuomaksi suositellaan maitoa. Energiajuomia ei suositella ollenkaan.

Olen ollut hyvin tyytyväinen Suomen vanhempainliiton toimintaan. Toiminnanjohtaja Tuomas Kurttila on tullut esiin oikeissa ja ajankohtaisissa asioissa. Olen alkanut fanittaa häntä.

Joskus minusta tuntuu, että itsenäistämme lapsemme liian varhain. Kun lapsi menee yläkouluun, annetaan asian olla.