HS-STT 20.1.Kouluihin tarvittaisiin perhetyöntekijöitä, sanoo lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula. Perhetyöntekijät auttaisivat sekä oppilaita että vanhempia saamaan keskinäiset suhteensa raiteilleen.
Aulan mielestä vanhemmat jäävät liian usein yksin silloin, kun he eivät pärjää lapsensa kanssa.
Vanhemmilla pitäisi olla myös velvoitteita kodin ja koulun tiiviimpään yhteistyöhön.
Aulan mukaan kodin ja koulun yhteydenpito on Suomessa erittäin vähäistä verrattuna muihin Euroopan maihin.
Kyllähän sitä kaikkea kivaa aina ehdotella saa. Aulan ehdotus on mitä kannatettavin.
Mutta...se iso MUTTA.
Kertaan ties monenneko kerran: Suomessa kunnat maksavat pääosin peruskoulun. Kunnat ovat kuralla, rahaa ei ylimääräsitä heru. Opettajia lomautellaan pitkin Suomea ja pikkukouluja lopetellaan ja isoissa kunnissa "säästellään seinistä".
Samaan aikaan opetusministeri puhuu aivan vakavalla naamalla, että oppilaiden koulupäivää pitäisi pidentää kahdella tunnilla. Erityisopettajia ja -kouluja kaivataan lisää. Sairaalakoulupaikoista on kliininen pula. Ampumistapausten vuoksi kouluihin huudetaan psykologien ja kuraattorien ja lääkärien lisävirkoja. Kouluavustajia on liian vähän. Luokkakoot ovat joissakin kunnissa järisyttävän ylisuuria. Homekoulujakin pitäisi korjata.
Kun kaikkien ehdotusten kustannukset lasketaan yhteen, saadaan aikaan ällistyttäviä rahasummia.
No money, no honey.
Joskus sitä toivoisi, että kouluasioista päättävät viranomaiset istuisivat kaikki isoon pyöreään pöytään ja miettisivät vähän sitä priorisointia, saataisin aikaan looginen marssijärjestys. Olisi kiva, jos sen pöydän ääressä oli joku ihminen maksajapuoleltakin eli kunnista.
Se ostaa, jolla on rahaa.