Kirjoitukseni Erityisopetus ojasta allikkoon kommenttiosioon tuli huolestuneen mummin riipaiseva kirjoitus. Kirjoitus herätti niin paljon tuntoja, että päätin nostaa sen "ylös" luettavaksi.
Olen ekaluokkalaisen mummi Pirkanmaalta, ja tällä pienellä mussukalla on ilmeisesti paha lukihäiriö???Huom! ei osannut lukea eikä juuri tuntenut numeroita, kun ei kotona kannustettu eikä vastattu lapsen haluun oppia. Tänäkin päivänä äidin vastaus lapselle on jotta koulu kyllä opettaa hän ei jaksa. Kyse on ainokaisesta lapsesta ja jo 40 kymppisestä äidistä. Lapsella on kyllä isäkin mutta on luovuttanut ja taipunut vaimonsa oikkuihin. Kyse on normaalista perheestä, ei päihteitä ja työssä / opiskelevasta.
Nyt lapsi on jäämässä ekalle luokalle, toivoa ei ole päästä luokalleen, ei ole oppinut tavuntavua, laskemaan on parempi, nimensä osaa kirjoittaa, kuukausia ja viikkoja ei tiedä eikä myös viikonpäiviä, kuinka voisi oppia jos kukaan ei opeta? Puhuminen, liikkuminen, kaikki kehitys muuten normaalia, mutta ravinnon saanti eli juuri ne hyvät d-vitamiinit puuttuvat. Äiti on anorektikko, joten hän ei tee ruokaa muuta kuin leipää ja maitoa lapsen nokan eteen. Kouluruoka on ainoa lämmin ateria koko päivänänä. Kotona puhutaan lapselle huutamalla (äiti), isä tekee töitä viikot ympäriinsä ja hänellä kuten ei isovanhemmillakaan ole asiaan puuttumista.
Toivottavasti kun nyt lapsi menee kartoitukseen oppimisvaikeuden asteesta, niin kiinnitetään myös huomio Äidin mielenterveyteen. Hän kun jäi kuulemma juuri lasta ajatellen työstä pois, näin hän koulupsykologille asian ilmaisi, totuus on jotta hän inhoaa työssäkäyntiä, tämä asia on keskusteltu. Hän oli ensimmäisessä työpaikassaan vasta 30 vuotiaana ja paikat ovat vaihtuneet usein, vaikka on saanut vakipaikkoja.
Tällä tahdon sanoa sen, jotta kyllä kotona ohjata opettaa häntä, on mahdoton yhtälö jos täytyy oppia pelkästään koulussa muutamassa tunnissa kaikki perusasiat mitä elämässä pärjätäkseen tarvitaan. Joten koulun täytyisi kiinnittää huomio myös vanhempiin, jotka niin sanotusti on kunnollisia, ei se ulkokuori ja mairea asenne tee hyvää vanhempaa. Yleensä se vielä on äiti, joka on välinpitämätön, hänhän se kotona on, tämä jos mikä on henkistä väkivaltaa, kun normaalista lapsesta tehdään tunne- ja asennevammainen. Joten äidit jos yhtään tunnette pistoa sydämessä, niin ryhdistäytykää, puolituntia päivässä lapsen kanssa opiskelua niin se innostaa lasta ja antaa ilon siitä oppimisesta.
Enkeliporsas:
Huolestunut mummi toi esiin asioita, joita moni opettaja pohtii. Koulun käsi ei ulotu joka kotiin.
Mitä tehdä, kun koti ei hoida perustehtäviään?
Jos kouluateria on ainoa lämmin ateria koko koulupäivänä, on selvää, että lapsi ei jaksa opiskella.
Tuntemani rehtori kertoi tehneensä kotikäynnin yhdessä koulupsykologinsa kanssa. Vanhemmat eivät suostuneet tulemaan kouluun keskustelemaan, vaikka koulussa oppilaalla oli valtaisasti erilaisia ongelmia.
Rehtori ja koulupsykologi pimputtivat ovikelloa. Ovi avattiinkin ja heidät ohjattiin olohuoneeseen. He istuivat lattialle, koska olohuoneessa ei ollut kalusteita. Kahden asunnon betoniseen väliseinään oli porattu reikä, joka oli peitetty säkkikankaalla. Kahvia ja pullaa ei tarjottu.
Rehtori ja koulupsykologi lähtivät vähin äänin pois paikalta. Kodilta ei ollut odotettavissa ratkaisua oppilaan ongelmiin. Ainoa, mitä voitiin tehdä, oli lastensuojeluilmoitus.
Saman toivon huolestuneen isoäidinkin tekevän. Kuka tahansa voi tehdä nimettömän lastensuojeluilmoituksen.
Kyllä isän ja äidin pitää lapselleen päivittäinen ateria tarjota, aamiainen ja iltapalakin. Lapsesta on huolehdittava. Ja on se ikävää, että isovanhemmat ensin omat lapset kasvatettuaan joutuvat huolehtimaan vielä lastenlastensa hyvinvoinnista, kun oma lapsi ei siihen pysty.
Finlex, 1. luku, Peruskoulun tehtävä ja rakenne, 3 §
Tehtäväänsä hoitaessaan peruskoulun on pyrittävä läheiseen yhteisymmärrykseen ja yhteistyöhön kodin kanssa tukemalla kotia sen kasvatustehtävässä.
Joskus harvoin ei yhteisymmärrystä löydy. Yhteistyölle ei ole edellytyksiä. Silloin opettaja ja koulu tekevät koulussa sen, mitä tehtävissä on.
Vielä syrjäytymisen ehkäisystä ole Peruskoululaissa suoraa mainintaa. Otaksun, että jossain vaiheessa syrjäytymisen ehkäisy tullaan lisäämään peruskoulun tehtäväluetteloon.
Käytännössä kaikki lapset käyvät peruskoulua. Peruskoulu on ainoa paikka, jossa ihminen on suurinpiirtein tasa-arvoinen. Lapsi ei voi määrittää syntymäolosuhteitaan. Peruskoulun jälkeen jotkut jäävät omilleen.
Koulutuksellisesta tasa-arvosta on pidettävä kiinni kynsin ja hampain.
Tekstit
