Oppimisessa asenne on yhä edelleen ykkönen

Oh, Boy!

31.10. HS

Väitös: Alakoulun oppimiseroja selittävät asenteet, ajankäyttö, kaverit ja koulu

Alakoulun oppilaiden omat asenteet koulunkäyntiin vaikuttavat paljon oppimiserojen syntyyn, selviää Helsingin yliopistossa marraskuussa tarkastettavasta väitöstutkimuksesta.

Esimerkiksi kuudennella luokalla tytöt suoriutuivat oppimisvalmistehtävissä yleisesti poikia paremmin, mutta ero selittyi tutkimuksen mukaan täysin tyttöjen myönteisemmillä asenteilla ja yrittämisellä. Asennetta ja yrittämistä mitattiin tehtävätilanteessa käytetyn ajan perusteella.

Kiinnostuksen määrä tehtäviä kohtaan ennusti myöhempää suoritusta, mutta sen sijaan yleisempi oppimista koskevat asenteet eivät olleet tutkimuksen mukaan suoraan yhteydessä tehtävästä suoriutumiseen.

Tutkimuksessa käytettiin kolmea seuranta-arviointiaineistoa kahden kaupungin alueelta: Helsingistä mukana oli 608 oppilaan satunnaisotos, jossa oppilaita seurattiin ensimmäisen luokan alusta kuudennen luokan loppuun.

Vantaalla seurattiin kahta noin 2 000 oppilaan ikäluokkaa ensimmäiseltä luokalta kolmannen luokan loppuun tai kolmannelta luokalta kuudennen luokan loppuun.

Psykologian maisteri Mari-Pauliina Vainikaisen väitöstutkimus näyttää vahvistavan arkihavaintoja.

Tutkimus on hyvin mielenkiintoinen jo otokseltaan, koska tutkimuksessa seurattiin helsinkiläisten ja vantaalaisten lasten oppimistuloksia. Helsingissä koulujen väliset erot ovat revenneet toisin kuin Vantaalla. 

Koulujen väliset erot kasvoivat Helsingissä kuuden vuoden seurannan aikana, mutta Vantaalla erot pysyivät pieninä koko seurannan ajan. (HS)

Asia ei ole uusi tai yllättävä. 

Huomasin kehityksen suunnan jo 1990-luvun lopulla ollessani töissä Helsingissä. Asian vahvisti myös Suomen Akatemian Skidi-tutkimusohjelmaa johtanut dosentti Matti Rimpelä.

Helsingin ja Espoon koulut jakavat lapset jyviin ja akanoihin (Properuskoulu 17.11.2011)

Ei ole mitään yllättävää siinäkään, että oppimisen suhteen asenne on merkittävä. Tyttöjen asenne todettiin paremmaksi kuin poikien. Todettiin myös, että pojat ovat alttiimpia toveripiirin vaikutuksille kuin tytöt.

Kuudennella luokalla tytöt suoriutuivat arvioinneissa poikia paremmin, mutta ero selittyi kokonaan tyttöjen myönteisemmillä asenteilla ja yrittämisellä. (HS)

Jostain syystä nykykoulun pääoletusvirheitä on, että kaikki pystyvät oppimaan kaiken. On selvää, että lapsilla on suuria yksilöllisiä eroja oppimiskyvyssä. Myös kotien merkitys on lapsen koulunkäynnin suhteen on suuri.

Kaikki eivät voi oppia kaikkea.

Oppimaan oppiminen on ollut koulutuspolitiikan viime vuosikymmenten tärkeitä tavoitteita. "Sen todellisesta kehityksestä tiedetään vähemmän", tutkimuksen tiedotteessa todetaan. (HS)

Minut opetettiin opettamaan. Olen siis vanha pieru.

Oppimaan oppimisella tarkoitetaan osaamista ja uskomustekijöitä, jotka ohjaavat uuden oppimista ja uusien oppimishaasteiden kohtaamista. (Koulutuksen arviointikeskus)

Oppimaan oppimisen määritelmä on harvinaisen epäselvä. 

Koen yhä edelleen olevani enemmänkin opettaja kuin oppimisen ohjaaja. Oppimaan oppimisen -mantra ei ole jostain syystä uponnut minuun, vaikka ilkeäkieliset puhuvat, että tietoa ei voi kaataa oppilaan päähän. 

Alakouluissa lapset ovat pieniä. Kyllä heitä pitää vielä välillä opettaakin. 

Peruskoulun alaluokilla pitää opettaa perusasiat kunnolla. Hyvä olisi, jos lapset myös oppisivat ne kunnolla.

Jos ei mitään vaadita, ei mitään opitakaan

Kuva: HS

22.12. HS

Kehno työrauha syy Pisa-tappioon

Koulujen työrauhaongelmat, kurin puute ja lasten asenteet ovat kansan mielestä syitä siihen, että Suomi ei enää menestynyt entiseen tapaan kansainvälisessä Pisa-tutkimuksessa.

Helsingin Sanomat teetti asiasta kyselyn TNS Gallupilla. Siinä esitettiin useita vaihtoehtoja tekijöiksi, jotka ovat saattaneet vaikuttaa heikentyneeseen tulokseen. Vastaajia oli yli tuhat.

Myös vanhempien kyvyttömyys kasvattaa lapsiaan mainittiin syyksi Pisa-menestyksen hupenemiseen.

Selvä ykkönen oli kuitenkin työrauhaongelmat ja kurin puute. Noin kolme neljäsosaa vastaajista totesi sen merkinneen ratkaisevasti tai melko paljon.

Noin puolet vastaajista piti selvänä, että älypuhelinten ja digitekniikan lisääntynyt käyttö näkyy tuloksessa.

Opettajat sen sijaan selvisivät pääosin moitteetta. Kovin suurta merkitystä ei arvioitu olleen mahdollisesti vanhentuneilla opetusmenetelmillä tai koulutilojen vanhanaikaisuudella.

Opettajia kyselyn tulos ei yllätä. "Tulos näyttää siltä, miltä se näyttää opettajistakin", sanoo OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen. "Mitään ei ole vielä menetetty, olemme osaamisessa yhä korkealla. Mutta on oltava huolestunut siitä että osaamistaso on lähtenyt laskuun. "

Edelleen on todettava, että Suomi oli kuitenkin Euroopan Pisa-ykkönen ja OECD-maiden Pisa-kolmonen. Matematiikan osaamisen lasku on huolestuttavaa. Erityisen huolestuttavaa on poikien asenne koulunkäyntiä kohtaan. Osa Itä- ja Pohjois-Suomen pojista on jo pudonnut kelkasta.

Jotkut ovat lytänneet täysin Helsingin Sanomien teettämän Pisa-kyselyn. Mielestäni meidän akateemisesti koulutettujen ihmisten ei ole varaa aliarvioida gallupin tuloksia ja katsoa "kansaa" nenänviertä alaspäin.

OAJ:n puheenjohtajan Olli Luukkaisen kommentti, "Tulos näyttää siltä, miltä se näyttää opettajistakin", on oikea. Suurin osa tuntemistani opettajista on suurinpiirtein samaa mieltä kuin kansakin.

Enkeliporsaan arviointia TNS Gallupin kyselystä:

1. Koulujen työrauha-ongelmat, kurin puute

Kasvatuspsykologian professori Kirsti Longan mielestä Kurinpitäminen teini-ikäisille on kuolemaantuomittua (HS 22.12.).

Olen samaa mieltä, mutta on aivan selvää, että oppiminen kärsii, jos luokka ei ole järjestyksessä. Ylipäätään sanan kuri määritteleminen on vaikeaa, sillä kuri ei ole kuritusta.

Olen kurin sijasta painottanut itsekuria. Itsekurin suhteen meillä on oppimista muilta. Pakko on myöntää, että Suomessa itsekuri on aivan yleisesti höltynyt, mikä näkyy myös koulussa.

2. Lapset eivät arvosta koulunkäyntiä, asenneongelma

Suurin osa lapsista edelleen arvostaa koulunkäyntiä. Ei ole tarpeen syyllistää lapsia.

Mutta on todettava, että Pisa-tutkimus osoitti aivan selkeästi, että osa pojista ei arvosta koulunkäyntiä. He ovat pudonneet kelkasta, mikä on suuri ongelma.

Syitä on vaikea arvailla. Ehkä nykyelämä on meille liian helppoa, elääkseen ei tarvitse enää ponnistella samalla tavalla kuin vaikkapa 1960-luvulla vielä piti. Otan esimerkiksi itseni, olen elämässäni päässyt kovin helpolla. Ei minun ole koskaan tarvinnut raataa tai taistella leivän eteen.

Toisaalta Itä- ja Pohjois-Suomen työllisyysnäkymät pojille ovat erittäin heikot. He ovat nähneet, että työn saannin kannalta koulutuksella ei ole mitään merkitystä.

Yksi varma syy on, että emme elä enää yhtenäiskulttuurissa. Kekkosen aika on ohi ja kuopattu ajat sitten. Kaikki eivät enää pidäkään työtä ykkösarvona kuten ennen.

3. Vanhemmat eivät osaa kasvattaa lapsiaan

Tämä vastaus tuli siis kansalta, vanhemmilta. 

Edelleen vetoan siihen, että emme enää elä yhtenäiskulttuurissa. Arvostamme erilaisia asioita, mikä varmasti näkyy kotikasvatuksessakin. 

Mutta olen näkeväni, että suurin osa nuorista vanhemmista arvostaa ns. perinteistä kotikasvatusta paljon enemmän kuin esim. suurten ikäluokkien tai oman ikäluokkani vanhemmat. En usko, että heikentyneet Pisa-tulokset johtuisivat kotikasvatuksen puutteesta.

Mutta ei voida kieltää, etteikö pienellä osalla perheistä kasvatusote olisi kateissa. Lastensuojeluilmoitusten määrä kasvaa jatkuvasti, jostain se kertoo.

4. Vapaa-aika koetaan koulua tärkeämmäksi.

Pitää varmasti paikkansa. 

Perheet uhraavat paljon aikaa esim. lastensa harastuksiin. Otan esimerkiksi oman perheeni, lasteni koripalloharrastus vie kaikilta todella paljon aikaa. Toisaalta koripalloharrastus on kasvattunut lasteni itsekuria, he ovat tavoitteellisia lapsia. Myös heidän kuntonsa on hyvä, he jaksavat käydä koulua. Harrastus voi siis myös tukea koulua.

Kun harrastukset vievät aivan liian paljon aikaa, niin paljon aikaa, että lapsi väsyy eikä jaksa käydä enää koulua, ollaan ongelmissa. Kun lapsi roikkuu öitä netissä tai pelikonsolin ääressä, opiskelu jää helposti taka-alalle. Kuntokin laskee.

Vapaa-ajan korostumista lisää yksilöllinen aikamme. Koulussa tämä näkyy myös korkeina loma-anomuspinoina. Koulun loma-ajat eivät enää riitä joka perheelle.

5. Älypuhelinten ja digitekniikan käyttö synnyttää lyhytjännitteisyyttä

Totta on, että osa lapsista on erittäin lyhytjännitteisiä. Syitä on vaikea arvioida.

Olen paljon kirjoittanut siitä, kuinka paljon oikeastaan lapset toimivatkaan audiovisuaalisissa ympäristöissä. Älypuhelinten ja tietokoneiden lisäksi on mainittava televisio ja konsolipelit. 

Oppiminen vaatii aikaa ja hiljaisuuttakin. Lasten on myös nukuttava kunnolla, sillä ihminen oppii ja kasvaa nukkuessaan.

Kohtuullinen määrä digitekniikan äärellä varmaan tukee oppimista, mutta miten käy, kun lapsi pörrää vuorokaudet ympäriinsä netissä tai konsolipelien äärellä?

6. Liian suuret koululuokat

Koululuokkien keskinmääräinen koko on 19 oppilasta, mikä ei tunnu kovin korkealta. Mutta suuria luokkia on vielä jäljellä, siksi olisi hyvä saada mitä pikimmin luokkakokojen ylärajat lakiin.

Mitä pienempiä lapset ovat, sitä pienempiä luokkien tulisi olla. Kun lapsia ei ole luokassa liikaa, opettaja voi opettaa lapsia yksilöllisesti ja auttaa heitä.

Monessa kunnassa on siirrytty ketusin eväin lähikouluperiaatteeseen eli erityiskouluja on lopetettu ja niiden oppilaita on siirretty normiluokille. Kunnollista tukea ei ole tullut mukana. Voidaan siis puhua julkisesta heitteillejätöstä.

Lähikouluperiaatekuntien koulujen luokat on pidettävä erityisen pieninä.

7. Vanhemmat eivät arvosta koulua tarpeeksi

Suurin osa vanhemmista arvostaa koulua aivan riittävästi. Tämä ei voi olla syy Pisa-tulosten lievään laskuun.

8. Riittämättömät opetusmäärät

Peruskoulun resursseja on vähennetty viime vuosina hyvin määrätietoisesti. On kuntia, joissa opettajia on lomautettukin.

On selvää, kun opetusmäärät ovat laskeneet, oppimistuloksetkin ovat laskeneet. Opetusmäärien laskun suuria kärsijöitä ovat ns. heikot oppijat, koska tuki- ja jakotunteja on vähennetty rajusti. Joissakin kunnissa myös erityisopetusta on vähennetty merkittävästi.

Kun puolikkaita ryhmiä ei ole enää niin paljon kuin ennen, ei opettaja voi auttaa esim. matematiikassa oppilaita yhtä tehokkaasti kuin ennen. 

Matematiikassa suomalainen peruskoululainen saa opetusta neljä tuntia viikossa, kun taas aasialainen peruskoululainen voi saada opetusta yli kaksinkertaisen määrän.

Oppituntien määrä on kaksiteräinen miekka. Monet tutkijat ovat sitä mieltä, että yksi syy suomalaisen koulujärjestelmän menestykseen on se, että koulupäivät ovat lyhyitä. Suomalaiset lapset saavat koulupäivien jälkeen leikkiä ja harrastaa ja olla perheen tai kavereiden kanssa.

9. Vanhentuneet opetusmenetelmät

"Useimmiten vierailijat ihmettelevät sitä, miten jäljessä suomalaiskoulujen varustelutaso on ja sitä, kuinka opettajavetoista opetus paikoin yhä on." (Kirsti Lonka, HS 22.12.)

Varustelutaso Suomen kouluissa on heikko, mikä näkyy hyvin tieto- ja viestintätekniikassa. Kun tietokoneita ei ole, on vaikea opettaa tietotekniikkaa. Viidensadan oppilaan kokoisessa koulussa yksi parinkymmenen koneen tietokoneluokka ei kesää tee.

Opettajavetoinen opetus ei ole sen huonompaa kuin mikään muukaan opetus. Oleellista on, että oppilaat saavat monipuolista opetusta, sillä on erilaisia oppimistyyppejä.

Kuinka moderneja opetusmenetelmiä sitten esim. Kiinassa tai Koreassa käytetään?

10. Opettajien osaamattomuus

Suomessa on maailman koulutetuimmat opettajat. Tämä ei voi olla syy Pisa-tulosten laskuun, minkä myös kansa on huomannut.

Tosin peruskoulua kurjistaessa on unohdettu lähes tyystin opettajien täydennyskoulutus, koska se maksaa. Opettajien tieto- ja viestintätekniikan taitoja olisi syytä päivittää.

En muista edes, milloin viimeeksi olen ollut Heinolan kurssikeskuksessa koulutettavana, varmaan joskus 90-luvulla. Kun Heinolasta viikon kurssilta kouluun palasi, pää tursusi uusia ideoita.

11. Koulutilojen vanhanaikaisuus

En usko, että koulutilojen vanhanaikaisuudella olisi mitään merkitystä Pisa-tulosten notkahdukseen. En usko, että koulutilat ovat sen modernempia muuallakaan.

Tosin, kun kouluverkkoa on rajusti harvennettu, on kaikki erikoisluokat tupattu täyteen normiluokkia, ei enää opiskella esim. kuvataidetta kuvataideluokissa. Alakouluille on tullut kaksi uutta oppiainetta, fysiikka ja kemia. Harvasta alakoulusta löytyy fyke-laboratorio.

Homekoulut on korjattava.

Lisäisin kyllä kahdennentoista syyn:

12. Vaatimustason lasku

Jos mitään ei vaadita, ei mitään opitakaan.

Suomalaisessa peruskoulussa on tapahtunut viime vuosina melkoinen opettajamurros. Vaativat suurten ikäluokkien opettajasukupolvet ovat menneet eläkkeelle. Täytyy myöntää, että kaipaan asialleen omistautuneita alkuopettajia, jotka olivat vuosien mittaan syvällisesti perehtyneet esim. lukemisen ja kirjoittamisen opettamiseen.

Arviointileikkiä on leikitty kuin lapset hiekkalaatikolla. Kaikenmaailman epämääräisiä kaavakkeita on rustailtu, kun on pakotettu siihen. 

Otan esimerkin, opetan nyt viidettä luokkaa. Jouluarviointiin ei tullut merkintääkään reaaliaineiden oppimisesta. Historiasta, fysiikasta ja kemiasta ei tullut mainintaakaan. Biologiasta ja uskonnosta piti arvioida vain tuntiaktiivisuutta, mikä on erittäin vaikeaa. Ne oppilaat, jotka opiskelivat kunnolla ko. oppiaineissa, eivät saaneet palkintoaan.

Kaikki opettajat tietävät, että nykykasi vastaa entistä seiskaa. Monet ysiluokkalaiset luulevat, että esim. matematiikka sujuu hyvin, ei tässä tämän enempää kannatakaan ponnistella, kunnes todellisuus tulee vastaan lukion ensimmäisenä syksynä.

Nykyoppilasarvioinnissa on hienoa arviointikeskustelut, joissa opettaja voi pureutua oppimisen ongelmiin yhdessä oppilaan ja hänen vanhempiensa kanssa ja myös kannustaa oppilasta suullisesti.

Jos ajatellaan todistuksia, kannatan numeroarvostelua selitteellä. Kun oppilas saa jostain oppiaineesta vaikka kasin, opettaja omin sanoin kirjoittaa numeron perään, miten oppilas on saavuttanut ko. kasin. Joku oppilas on voinut sadaa sen kasin tekemättä yhtään mitään, joku taas tekemällä kovastikin töitä. Kasitkaan eivät siis ole samanarvoisia.

Miksi kaikki pojat eivät pärjää koulussa?

15.9. Iltalehti

Tällaisilla pojilla on vaikeuksia koulussa - onko sinun lapsesi joku heistä?

Harry Lunabba tutki poikien koulukäyttäytymistä osana Sosiaalityön väitöskirjaansa Helsingin yliopistolle.

Lunabba seurasi kahta yläkouluikäistä luokkaa Helsingissä lukuvuonna 2008-2009. Hänen tutkimuksensa keskittyi erityisesti poikien koulumenestykseen ja -käyttäytymiseen.

Poikien ongelmat liittyvät useimmiten koulumotivaatioon ja erilaisiin käyttäytymisongelmiin.

Kolme ryhmää:

Lunabba kertoo väitöskirjassaan kolmesta erilaisesta ihmistyypistä, jotka ajautuvat helposti edellä mainittuihin ongelmiin. Ensimmäiseen ryhmään kuuluivat pojat, joita ei ole otettu vakavasti. Vaikka lapset alisuoriutuivat koulussa, kuitattiin se helposti pojat ovat poikia -mentaliteetilla.

Toiseen ryhmään kuuluivat pojat, jotka eivät herättäneet tunteita. He olivat tavallisia poikia, jotka jäivät äänekkäämpien poikien jalkoihin, mutta eivät myöskään aiheuttaneet samanlaista huolta kuin hiljaisimmat lapset.

Kolmas ryhmä koostuu pojista, jotka mielletään useimmiten ongelmatapauksiksi. Käyttäytymisongelmat takaavat heille huomiota, mutta poikien tukemisen sijaan luokissa keskitytään useimmiten yleisen työrauhan säilyttämiseen.

Lunabban väitöskirjan tutkimustulokset ovat erittäin mielenkiintoisia.

Harry Lunabba: Poikien ongelmat liittyvät useimmiten koulumotivaatioon ja erilaisiin käyttäytymisongelmiin.

Näin se on.

Alakoulun näkökulmasta on vaikea sanoa, mistä poikien mahdollinen alisuoriutuminen johtuu. Selvää kait on, että jotenkin alisuoriutuminen liittyy juuri koulumotivaatioon.

Täytyy todeta, että alakoulussa ei enää ole kuitattu pitkiin aikoihin poikien alisuorittamista Lunabban kuvaamalla pojat ovat poikia-mentaliteetilla. Pojille annetaan paljon enemmän koulun tukitoimia kuin tytöille, joten ei poikien ongelmia ole sivuutettu pelkällä olankohautuksella. Laaja-alaisten erityisopettajien pienryhmät ovat pullollaan poikia.

Luotettavalle aikuiselle on helpompi avautua, koska "se myös tajuaa jotain". Lunabba havaitsi, että vain luotettavan aikuisen ohjaus tavoitti pojat aidosti. (Iltalehti)

Yläkouluissa opettajat vaihtuvat tiuhaan, mikä voi joillekin lapsille olla vaikeaa. Suurimmalle osalle lapsia yläkoulu tulee juuri oikeaan kohtaan, vaihdos turvallisen luokanopettajan helmoista tapahtuu juuri oikeaan aikaan. 

Yläkouluissa viimeistään paja-, jopo- tai kympiluokilta löytyy se turvallinen aikuinen, joka useinmiten pystyy luotsaamaan koulumotivaationsa menettäneen nuoren väljemmille vesille. Oppilaanohjauksella luulisi olevan suuri merkitys. Aivan tarkkaan en tiedä, kuinka paljon luokanvalvojan tunteja yläkoulun oppilaille nykyään tarjotaan.

Sääli, että Lunabban tutkimus keskittyi vain kahteen luokkaan noin lyhyelle ajanjaksolle. Pitäisi seurata poikien elämää aivan alusta asti, niin nähtäisiin, mistä joidenkin poikien koulumotivaation puute johtuu.

Monia poikia kiinnostaa aivan muut asiat kuin kouluasiat. Näin on aina ollut. Muistan aivan hyvin omat kouluaikani, pojilla oli koulun ohella paljon kehittäviä harrasteita, joista varmaan oli myöhemmin paljonkin hyötyä. Monille riitti, että seurattiin sentään oppitunteja, huiviin tarttui mitä tarttui, mutta tarttui kuitenkin.

Tosin, minä kävin oppikoulua, kansalais- ja ammattikoulun opiskelusta en tiedä yhtään mitään.

Yläkoulussa on hyvin vaikea enää korjata poikien koulumotivaation puutetta. Olisi mielenkiintoista tietää, mikä on kotien merkitys poikien koulumotivaation suhteen. Tuetaanko kodeissa enemmän tyttöjä kuin poikia vai vaaditaanko tytöiltä enemmän kuin pojilta?

Hyvin merkittävää lapsen koulumotivaation suhteen on äidin koulutus. Korkeasti koulutetun äidin lapset menestyvät hyvin elämässään, äidit ymmärtävät koulutuksen merkityksen ja kannustavat lapsiaan opiskelussa.

Fakta joka tapauksessa on, että osa nuorista miehistä ikähaarukassa 20-30 vuotta on putoamassa kyydistä. Noin neljännes nuorista miehistä on syrjäytymisvaarassa. Kaikille ei enää löydy töitä.

Voidaan siis puhua isosta yhteiskunnallisesta ongelmasta, pommista, joka räjähtää jonakin päivänä silmille.