Opettaja ei saa olla oppilaan kaveri

Klikkaa, jos haluat nähdä artikkelin suurena.

21.5. HS

Poliisi epäilee: Naisopettajalla oli seksisuhteita alaikäisten oppilaidensa kanssa Vantaalla

Poliisi tutkii Vantaalla toimineen naisopettajan epäiltyjä seurustelusuhteita kahden alaikäisen oppilaansa kanssa. Opettaja on vangittu, ja hänet on pidätetty virastaan toistaiseksi.

Seksisuhteet alkoivat vuonna 2012 ja jatkuivat tähän vuoteen asti. Oppilaat olivat suhteiden aikana 12–14-vuotiaita. 

Asia tuli ilmi, kun oppilaista toinen kertoi asiasta viranomaisille.

Järkyttävä, todella ikävä uutinen. 

Ylipäätään, että tällaista tapahtuu, on todella ikävää. Vielä ikävämmäksi uutisen tekee, että kaikki on tapahtunut kotikaupungissani Vantaalla, jossa teen vielä parisen viikkoa työtä ennen kuin siirryn eläkkeelle.

Vantaalla on 36-työvuoteni aikana ollut kaksi pedofiilitapausta aiemminkin, mutta silloin kyseessä oli valeopettajat, kaksi miestä, jotka eivät ammatiltaan olleet opettajia, vaan he olivat hakeutuneet sijaisiksi. Uusi tapaus tuottaa opettajille tuskaa, koska ilmeisesti nyt kyseessä on pätevä opettaja, ihminen, joka on kouluttautunut opettajaksi.

Opettajilla pitää olla korkea moraali. Vaikka meillä ei ole lääkärinvalan kaltaista valaa, opettajien moraalin on oltava kestävällä pohjalla.

On täysin selvää, että opettaja ei voi olla oppilaan kaveri. 

Saavatko opettaja ja oppilas käydä elokuvissa? Entä vapaa-ajalla yhdessä syömässä?

Eivät saa, sanoo sosiaalietikan professori Jaana Hallamaa. ( HS 21.5.2016)

Olen tasan samaa mieltä. Yksittäisen oppilaan kanssa ei mennä elokuviin tai ravintolaan, tietenkin eri asia on opintoretket yhdessä koko luokan kanssa.

Opettajien ammattijärjestön sivuilta:

Opettajien ammattietiikka ja eettiset periaatteet

Kertauksen vuoksi kaikkien kannattaa lukea ohjeet OAJ:n sivuilta. OAJ:n sivuilla kannattaa piipahtaa muutenkin säännöllisesti, ettei putoa käryiltä. OAJ auttaa ja neuvoo opettajia, muut eivät sitä luotettavasti tee.

Olen aiemminkin blogissani käsitellyt asiaa:

Miesopettajan kosketus (Properuskoulu 26.3.2015)

Pirkanmaan pedofiliaepäily (Properuskoulu 14.3.2013)

Koskettaminen sallittu

Now touch me, baby...

4.9. OAJ

Eettinen neuvottelukunta: Fyysinen vuorovaikutus kuuluu kouluun

Positiivista ilmapiiriä luodaan kouluympäristössä ennen kaikkea ystävällisin sanoin ja katsein, mutta fyysisellekin vuorovaikutukselle on paikkansa. Vuorovaikutuksen sopivuuden arvioinnissa oppilaan oma kokemus on tärkein, linjaa Opetusalan eettinen neuvottelukunta.

Opetusalan eettinen neuvottelukunta on julkaissut kannanoton siitä, millainen fyysinen vuorovaikutus sopii kouluympäristöön. Neuvottelukunnan mielestä kouluympäristön ei pidä olla steriili ja muodollinen saareke, jossa fyysinen kosketus kiellettäisiin kokonaan.

– Fyysinen vuorovaikutus kättelyistä halauksiin kuuluu ihmisten väliseen kanssakäymiseen. Se voi ilmentää välittämistä ja luoda turvallisuudentunnetta. Positiivista ilmapiiriä luodaan kuitenkin ennen kaikkea ystävällisin sanoin ja katsein, sanoo neuvottelukunnan puheenjohtaja, professori Hannele Niemi.

Kysymys fyysisen vuorovaikutuksen sopivista rajoista voi olla vaikea. Neuvottelukunta korostaa, että vuorovaikutuksen sopivuuden arvioinnissa oppilaan oma kokemus on tärkein. Opettajan pitääkin olla sensitiivinen sen suhteen, kokeeko oppilas opettajan kosketuksen – kuten taputuksen olkapäälle – mieluisana vai epämiellyttävänä. Siinä, millainen fyysinen läheisyys koetaan luontevaksi, on isoja eroja niin kulttuurien kuin yksilöidenkin välillä.

Välttämättömänä fyysistä kosketusta neuvottelukunta pitää esimerkiksi tilanteessa, jossa opettajan on poistettava oppilas luokasta vastoin hänen tahtoaan. Oma kysymyksensä ovat oppilaiden väliset fyysiset kontaktit. Varsinkin peruskouluikäisten kaverikulttuurissa ilmenee ajoittain nahistelua. Niin kauan kuin se on harmittoman leikkimielistä eikä siinä ole kiusaamisen piirteitä, sen voidaan katsoa kuuluvan nuorten elämään myös koulun välitunneilla.

Fyysistä puuttumista voidaan neuvottelukunnan mukaan kuitenkin tarvita, kun pitää erottaa tappelevat oppilaat toisistaan.

– Tällöinkin pitää muistaa, että opettajan on toimittava koulua koskevien lakien ja opettajan eettisten periaatteiden mukaan, Niemi sanoo.

Miehen kosketus (Properuskoulu 10.3.2013)

Lanka palaa - kohta aggressiiviset pikkulapset eivät enää olekaan pikkulapsia (Properuskoulu 20.11.2013)

Olen useassakin kirjoituksessani pohtinut opettajan kosketusta oppilaaseen. Opettajan kosketus ei ole tasa-arvoista, naisopettajan kosketus, halaaminenkin, on sallittua. Miesopettajan kosketus voidaan helposti mieltää seksuaaliseksi, vaikka vain taputtaisi tyttöoppilasta hartioille kannustustaakseen tai lohduttaakseen tyttöä.

Olen jo aikoja sitten päättänyt, etten liiemmin oppilaita koskettele. Taputan kyllä oppilasta hartioille, kun olen halunnut kannustaa. Auttamistilanteet ovat erikseen, on pakko koskettaa, kun laitetaan laastaria tai sidettä. Mutta takuulla en halaile oppilasta.

Miesopettajat joutuvat nopeisiin tilanteisiin esim. silloin, kun kaksi poikaa tappelee rajusti välitunnilla. Puhe tai kehotus ei aina auta. Valvovan opettajan on mentävä väliin, ettei satu isoja vahinkoja.

Onneksi nyt Opetusalan eeetinen neuvottelukunta on tehnyt selkeitä linjauksia, joihin opettajat arkityössään voivat nojata.

Iltalehdessä on jo muutaman päivän ollut esillä video, jossa miesopettaja taltuttaa toista oppilasta hakanneen oppilaan. Iltalehti myös haastatteli opettajaa.

Opettaja taltutti riehuvan oppilaan - toimiko oikein? (Iltalehti 2.9.2015)

Kuuntelin salolaisen opettajan tilanneselostuksen. Opettaja näyttää toimineen loogisesti annettujen ohjeiden mukaan. Salolainen opettaja toimi hämmästyttävän ammattitaitoisesti, koska pystyi panemaan ison poikaoppilaan maahan ja rauhoittamaan hänet ilman haavereita. 

Opettaja oli varmasti etukäteen tehnyt jonkinlaisia mielikuvaharjoituksia, koska hän pystyi noin harkittuun toimintaan. Moni opettaja vastaavassa tilanteessa olisi voinut mennä paniikkiin ja olla tekemättä yhtään mitään, tai toisaalta olisi käyttänyt liikaa voimaa ja oppilas olisi loukkaantunut.

Pidän hyvin epäeettisenä sitä, että iltalehdet tällaisia videoita julkaisevat. Vielä epäeettisempää on Iltalehden jutun kysymys toimiko opettaja oikein. Ikäänkuin opettaja laitetaan kansantuomioistuimeen ihmisten arvioitavaksi, jotka eivät tiedä opettajan työstä juuri mitään. Kysymys toimiko opettaja oikein vihjaa suoraan siihen, että opettaja teki väärin.

Opettajia pitää alkaa kouluttaa, kuinka toimitaan rauhoitustilanteissa tai luokasta poistamistilanteissa. Olisi hyvä tietää esim. miten houldataan oikeaoppisesti. 

Onneksi pahat tilanteet ovat harvinaisia. En ole urani aikana joutunut pahoihin paikkoihin kuin kerran tai pari.

Kannattaa lukea Opetusalan neuvottelukunnan ohjeet kokonaisuudessaan, samoin opettajan eettiset periaatteet.

Opettajan eettiset periaatteet (OAJ)

Wilma-kohu jatkuu

5.5. Iltalehti

Osa yläkoululaisista ei pääse lukemaan opettajiensa huomautuksia

Oppilaat eivät näe kaikkia oppituntiensa sujumista kuvaavia huomautuksia muun muassa osassa Jyväskylän ja Oulun kouluja.

Syyksi rajoituksiin kerrotaan, että osa nuorista on jakanut Wilma-merkintöjään internetissä.

Helsinki sulki yläkoululaisilta pääsyn lukemaan itseään koskevia opettajien lisähuomioita noin viikko sitten, mutta perui kiellon muutamassa päivässä.

Oppilaat eivät näe kaikkia oppituntiensa sujumista kuvaavia huomautuksia muun muassa osassa Jyväskylän ja Oulun kouluja.

Päätös ehti nostattaa keskustelua nuorten oikeudesta seurata itseään koskevaa viestintää.

Akateemiset Liberaalit ry. ja Liberaalinen Nuorisoliitto ry. tiedottivat tehneensä asiasta kantelun tietosuojaviranomaisille. STT ei perjantaina tavoittanut tietosuojavaltuutettua tai yhdistyksen edustajia.

Kiistan suurin syy on nuorten suosima Facebook-ryhmä, jossa oppilaat ovat julkaisseet saamiaan Wilma-palautteita. Se on poikinut yhteydenottoja poliisille.

Helsingin nettipoliisi Marko Forss sanoo, että oppilailla on lain mukaan oikeus julkaista itseään koskevia viestejä. 

Laitoin Iltalehden uutisen kokonaisuudessaan tänne. Kirjoitin jo aiheesta aiemmin:

Wilma - lasten rikosrekisteri?

Kyse on etiikasta, ei juridiikasta. 

Vaikka oppilailla on lain mukaan oikeus julkaista itseään koskevia viestejä, julkaiseminen on moraalisesti väärin.

Tietenkään ei ole tarkoitus, että huoltajille tarkoitettuja Wilma-viestejä levitellään pitkin poikin nettiä.

Ammattietiikkaa ja ammattietiikkaa

18.4. Iltalehti

Onko opettaja kohdellut sinua epäasiallisesti?

Viime aikoina on julkisuudessa puitu Alppilan tapausta, jossa opettaja sai potkut koulun ruokalassa tapahtuneen tönimisen vuoksi.

Oletko sinä kohdannut viime vuosina epäasiallista kohtelua opettajan taholta? Onko opettaja kiusannut tai jopa käynyt käsiksi? Kerro, missä ja miten tämä tapahtui.

Iltalehti on aloittanut opettajien vainoviikot.

Hieraisin silmiäni, kun luin eilistä Iltalehteä. Alppilan yläkoulun tapahtumat ovat inspiroineet Iltalehteä  kyseenalaiseen toimintaan, keräämään tietoja opettajien epäasiallisista kohteluista oppilaitaan kohtaan.

En epäile yhtään, etteikö Suomesta löytyisi oppilaita, joita opettajat olisivat kohdelleet epäasiallisesti. Opettaminen on hyvin inhimillistä toimintaa, kaikkea sattuu. Mutta onko mitään järkeä tehdä julkisia syntilistoja?

Mikään ei takaa, että ilmiannot ovat tosia. Puolustautuminen on hyvin vaikeaa, koska moni opettaja välttää julkisuutta viimeiseen asti.

Opettajat tekevät työtään kahdeksasta kahteen vuodesta toiseen kolmenkymmenen vuoden ajan. Jotkut väsyvät, jotkut leipääntyvät. Virheitä tehdään.

Joissakin yläkouluissa työ voi olla niin raadollista, että ympäristö voi raadollistaa opettajan niin, että kirosanat raikaa.

Ymmärrän, että iltalehtiä pitää myydä joka päivä, mutta luulisi, että on tähdellisempääkin kirjoittamista kuin tavallisten ihmisten jahtaaminen. Jotain kicksejä maikkojen, pappien ja poliisien jahtaamisesta saadaan.

Eivät opettajat ole erehtymättömiä jumalia. Opettajien toimintaa ohjaa yleinen moraali, pitää olla hallussa käsitys oikeasta ja väärästä.

Jos Iltalehti käyttää keräämiään tietoja yleisesti, asia on puolestani sillä selvä. Jos aletaan ruotia asioita yksilötasolla, ollaan pahasti halkoteillä. 

Ei kaikkea tarvitse julkisuudessa repostella. Ongelmat on hoidettava koulun tasolla.

Kannattaa lukaista:

Opettajan ammattietiikka ja eettiset periaatteet (OAJ:n sivuilta)

Facebook voi tappaa

Iltasanomat 1.4.

Opettajan Facebook-kommentit olivat liikaa vanhemmille

Ensimmäisen luokan opettaja pidätettiin virantoimituksesta Facebook-kommenttiensa vuoksi Yhdysvalloissa.

Newjerseyläinen opettaja oli muun muassa verrannut koulutyötään vanginvartijan ammattiin. Hän oli myös luonnehtinut pikkuisia oppilaitaan tuleviksi rikollisiksi.

Useat vanhemmat ottivat yhteyttä kouluun nähtyään kommentit ja vaativat lapsensa siirtämistä toisen opettajan luokkaan. Tapaus ei ole ainut laatuaan viime aikoina rapakon takana.

Opettajat ja Facebook - teemasta käydään jatkuvaa rajanvetokeskustelua. Mikä on sallittua? Voiko oppilaita ottaa FB-kavereiksi? Voiko oppilaiden vanhempia ottaa FB-kavereiksi?

Minulla on rajattu FB-tili vain ystäviäni ja kavereitani ja tuttujani varten. En ota oppilaitani tai heidän vanhempiaan FB-kavereikseni lainkaan. Koulussani on yhteisesti sovittu, että opettajat toimivat suurinpiirtein samalla tavoin.

Opettajien käyttäytymistä myös netissä ohjaavat opettajien ammattietiikka ja eettiset arvot.

Vaikka opettajatkin ovat ihmisiä siinä kuin muutkin, meille on osoitettu melkoinen vastuu, opetamme ja kasvatamme muiden lapsia. Ammattimme on puolijulkinen ammatti.

Vaikka joskus on vaikeaa, ei opettaja voi ruveta julkisesti paukuttamaan ja parjaamaan omia oppilaitaan tai luokkaansa. Amerikkalaisten opettajien ammattitaito ei ole koskaan vakuuttanut minua. Toisaalta Yhdysvallat on iso maa, opettajienkin joukkoon mahtuu kaikenlaisia opettajia.

Joskus netti voi karata käsistä. Muutamia vuosia sitten Vantaan Seutulan asukasyhdistyksen keskustelupalstalla harrastettiin julkista opettajan inkvisitiota, kun opettaja oli tuonut Virosta mäyräkourallisen vodkaa isälleen.

Opettajan ja kaikkien muidenkin ihmisten kannattaa silloin tällöin googlata omalla nimellään ja katsoa, missä yhteyksissä nimi mainitaan. Koin kerran yllätyksen, Demi-lehden palstoilla oli kirjoitus, jossa todettiin, että Lundell on tikkutärkeä paska. Jollain sairaalla tavalla olin ylpeä kuvauksesta, mutta pyysin silti Demi-lehden toimitusta poistamaan ko. kuvauksen, minkä he tekivätkin.

Joskus tekisi perjantaisin kouluviikon jälkeen mennä Pähkinärinteen lähiökapakkaan ottamaan opettajakavereitteni kanssa pari oluttuopillista ja jutella niitä näitä, ehkä purkaa vähän työasioitakin. Emme ole koskaan tehneet niin. Varmuuden vuoksi.

Facebook-frendejä?

HS-STT 7.10.

Useampi kuin joka toinen opettaja on saanut oppilailtaan kaveripyyntöjä Facebookissa. Opettaja-lehden tekemän kyselyn mukaan yli puolet opettajista käyttää Facebook-yhteisöpalvelua.

Opettajien mukaan heille satelee kaveripyyntöjä siitä huolimatta, että he eivät kerro kovin innokkaasti yhteisöpalvelun käytöstä.

Olen opettajana aalakoulussa, joten en koe Facebookia suurena ongelmana. En edes oikein tiedä, mitä hyötyä koko bookista on minulle. Käyn siellä kerran pari kuussa ja ihmettelen joka kerta, miksi olen laittanut profiilini sinne.

Olen pohtinut Facebookia opettajan etiikan kannalta. Opettaja ei ole oppilaan kaveri. Eikö facebook-suhde oli jotain kaverinomaista?

Minä ja suurin osa koulumme opettajista pitää Facebookia salaisena. Meillä on pääsyt toistemme Facebookeihin, ja koulumme opettajilla on siellä oma osasto.

Siksi on järkevää, että pidämme sen osastomme suljettuna. Minä kieltäydyn aina kaveripyynnöistä, jotka tulevat oppilailta tai heidän vanhemmiltaan. Se tuntuu joskus pahalta, koska ne kaveripyynnöt tulevat mukavilta ihmisiltä.

Alakoulussa roolitus on helppoa. Entä yläkoulun ja lukion opettajat?

Facebook-ilmiö on ikäkysymys. Olen huomannut, että koulumme nuoret opettajat osaavat käyttää Facebookia luontevasti.

Kannattaako opettajista tehdä katkeria?

Joillakin ammateilla kuten lääkäreillä, tuomareilla, ja opettajilla, on oma ammattietiikkansa ja eettiset periaatteensa, jotka on tarkkaan pohdittu ja kirjattu. Puhutaan eettisistä ohjeistoista.

Lääkäreillä ja tuomareilla on jopa omat valat, jotka on vannottava. Meillä opettajilla ei sellaisia valoja ole. Oletetaan, että kaikki, jotka ovat valinneet tämän ammatin, ovat eettisesti korkeatasoisia ihmisiä. Se ikään kuin kuuluu tämän ammatin pirtaan.

Kaikkien säästö- ja lomautuskohkaamisten keskellä on syytä jokaisen opettajan sillon tällöin vilkuilla OAJ:n sivuja ja etsiä opettajan ammattietiikkaa ja eettisiä periaatteita koskevat ohjeistot. Kaikesta huolimatta ja juuri siksi.

Opettajan paras työkalu näissä asioissa on tietenkin hänen oma esimerkkinsä. Selkeä ohjenuora kaikessa opettajan toiminnassa on:

Opettajan on aina ajateltava lasten parasta.

Nykymaailma tosin tuottaa opettajille monia ristiriitaisia tilanteita.

Ajatellaanpa, millaisiin tilanteisiin opettajaa ajetaan, kun häntä lomautetaan tai oppilailta viedään jako- tai tukitunnit pois. Opettaja voi alkaa pitää ilmaisia tukitunteja oppilaille koulupäivän jälkeen, joku toinen toteaa vain, että se oli nyt siinä, oppilas jää yksinkertaisesti vain jälkeen. Kumpi toimii oikein?

Luulen, että kummankaan opettajan toiminnassa ei ole moitteen sijaa. Kyllä tässä tapauksessa on aivan joku muu taho kuin opettaja toiminut eetisesti ja moraalisesti väärin.

Se on aivan varmaa, että kaikki nykyopettajat potevat huonoa omatuntoa jostakin.

Niin valtavat paineet meille asetetaan. Kukaan ei ole sellainen jonglööri, että voisi saavuttaa oppilaidensa kanssa opetussuunnitelman kaikki tavoitteet nykyisillä resursseilla.

Espoolaiset ja porvoolaiset, ja miltei kahdenkymmenen muunkin kunnan opettajat, on ajettu ikävään nurkkaan. Opettaa ja kasvattaa pitäisi, mutta sitä ei anneta tehdä kunnolla.

Opettajista ei pidä tehdä katkeria tai väliinpitämättömiä. Joku meistä voi opettaa sinun lastasi.

Opetusalalla esiin tuleviin asioihin ottaa kantaa eettinen neuvottelukunta, jonka kokoonpano on:

Helsingin Yliopiston vararehtori Hannele Niemi, puheenjohtaja
Rehtori Jari Honkala, jäsen
Helsingin yliopiston tutkijakollegiumin johtaja Juha Sihvola, varapuheenjohtaja
Dosentti Terho Pursiainen, jäsen
Professori Tuula Tamminen, jäsen
Neuvottelukunnan sihteerinä toimii erityisasiantuntija Riitta Sarras toimistosta.

Neuvottelukunnan tehtävästä:

Neuvottelukunta voi ottaa kantaa ja antaa lausuntoja OAJ:n hallituksen, opetusalan viranomaisten, jäsenistön, työantajan, vanhempien tai opiskelijoiden pyynnöstä opetusalan ammattietiikkaan liittyvistä kysymyksistä.

Mene ihmeessä ja lue se ohjeisto. Ei sinun tarvitse olla opettajakaan.

http://www.oaj.fi
Ammattietiikka

Sieltä löytyy myös mielenkiintoisia neuvottelukunnan antamia kannanottoja.