Näytetään tekstit, joissa on tunniste sarras riittta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sarras riittta. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Sähköinen syntilista

Iltalehti 23.9.

Sähköinen viestittely aiheuttaa kitkaa opettajien ja vanhempien välillä

Kun yhteyttä pidetään internetin kautta, väärinymmärryksiä sattuu helposti, kertoo Vanhempainliitto.
- Vanhempien on myös aiempaa helpompi esittää jyrkkääkin arvostelua, sanoo toiminnanjohtaja Tuomas Kurttila.
Yleisessä käytössä kouluissa ovat esimerkiksi sähköiset "reissuvihkot", kuten Wilma-järjestelmä. Vanhemmat voivat niiden kautta seurata poissaoloja, viestiä opettajan kanssa ja lukea koulun tiedotteita. Osa opettajista käyttää yhteydenpitoon sähköpostia tai tekstiviestejä.
Opetusalan Ammattijärjestön OAJ:n mukaan ristiriitoja on aiheuttanut esimerkiksi se, miten nopeasti opettaja vastaa. Liitto muistuttaa, ettei opettaja voi olla tavoitettavissa vuorokauden ympäri.
OAJ:n mukaan opettajia ohjeistetaan olemaan tarkkana viestinnässä.
- Opettajat tietävät varsin hyvin, miten näissä tilanteissa käyttäydytään, mutta kun ei olla kasvokkain, näkemyksiä voi tulla heiteltyä molemmin puolin vähän harkitsemattomasti, sanoo erityisasiantuntija Riitta Sarras.
Kurttilan mielestä oppilaista kerrotaan liian vähän myönteistä palautetta.
- Oppilaat kutsuvat Wilma-järjestelmää syntilistaksi tai rikosrekisteriksi. Sekin kertoo jotain.

Viestintä on taitolaji. 
On aivan sama millä välineellä viestitään, ongelmia voi tulla. Oleellista on, kuinka viestitään.
Muistan hyvin ajat ennen Wilmaa. En kaipaa niitä aikoja takaisin. Välitunneilla opettajanhuoneen puhelin pirisi jatkuvasti. Huoltajat ilmoittelivat poissaoloja tai kyselivät muita asioita. Nyt opettajanhuoneen puhelin ei soi juuri koskaan.
Kun puhelin oli vielä käytössä, ilmoitin huoltajille, että minut saa parhaiten kiinni kotoa ennen iltauutisia kello kahdeksan aikaan. Inhosin tavattomasti niitä opettajanhuonepuheluita. Välitunti on koulun opettajien yhteistä, aikuisten välistä aikaa. 
Joskus kotipuhelut venyivät maratonpuheluiksi. Opettaja joutui jonkinlaiseksi terapeutiksi.
Ei sen A-6 reissuvihkonkaan käyttö helppoa ollut. 
Piti monistella pikkulappusia ja liimailla niitä vihkoihin harva se päivä. Allekirjoituksia piti pyydellä ja tarkistella. Aina vihkot eivät tulleet ajoissa kouluun takaisin.
Wilma helpotti elämää.
Yhdellä näpsäyksellä saan viestin heti kaikkiin koteihin. Opettaja voi myöhemmin tarkistaa, onko viesti luettu.
Olen samaa mieltä Tuomas Kurttilan kanssa siitä, että Wilmasta on tullut syntilista. Aluksi en millään taipunut kirjaamaan unohduksia tai muita laiminlyöntejä Wilmaan, koska pidän moista toimintaa oppilaiden kyyläämisenä. Nyt olen alkanut merkitä unohduksia Wilmaan, kun on pyydetty niin tekemään. 
Wilma-viestien kirjoittamisessa kannattaa olla tarkkana puolin ja toisin. Kirjoitettua sanaa voi tulkita niin monella tavalla. Ei kannata kirjoitella, mitä sylki suuhun tuo. Kiihtyneenä ei kannata kirjoittaa ollenkaan.
Yhä edelleen kannattaa soittaa tai pyytää huoltajaa käymään kouluun, jos on ongelmia. Esim. kiusaamistapauksissa kirjallisesta viestittelystä ei tahdo tulla loppua. Asiat selviää parhaiten kasvokkain.
Vanhempainliitto on huolissaan siitä, että perinteiset vanhempainillat jäävät yhä useammin pitämättä. Yläkouluikäisten luokanvalvojat eivät välttämättä järjestä vanhempainiltoja lainkaan, vaikka juuri silloin koulu ja luokkakaverit usein vaihtuvat uusiin. (Iltalehti)
Wilmat eivätkä mitkään muutkaan vempeleet korvaa vanhempainiltoja tai -vartteja.
Koulu ei saa jättää pitämättä perinteisiä vanhempieniltoja. Luulisi, että juuri yläkoululaisten vanhemmat niitä vanhempainiltoja juuri tarvitsevatkin. Ei ole helppoa kasvattaa kasvavaa murrosikäistä lasta. 
Viime viikon perjantaina vietettiin toista kertaa Kodin ja Koulun Päivää. Järjestimme koulumme ruokasaliin aamukahvit. Paikalle tuli puolitoistasataa huoltajaa. Oli erittäin antoisaa kierrellä pöydissä ja jutella heidän kanssaan. Huoltajien palaute tapahtumasta oli erittäin positiivista. On varmaa, että jatkamme tapahtumaa tulevinakin lukuvuosina.
Kodin ja koulun välistä yhteistyötä pitäisi pikemminkin lisätä kuin vähentää.

maanantai 28. syyskuuta 2009

Kannattaako opettajista tehdä katkeria?

Joillakin ammateilla kuten lääkäreillä, tuomareilla, ja opettajilla, on oma ammattietiikkansa ja eettiset periaatteensa, jotka on tarkkaan pohdittu ja kirjattu. Puhutaan eettisistä ohjeistoista.

Lääkäreillä ja tuomareilla on jopa omat valat, jotka on vannottava. Meillä opettajilla ei sellaisia valoja ole. Oletetaan, että kaikki, jotka ovat valinneet tämän ammatin, ovat eettisesti korkeatasoisia ihmisiä. Se ikään kuin kuuluu tämän ammatin pirtaan.

Kaikkien säästö- ja lomautuskohkaamisten keskellä on syytä jokaisen opettajan sillon tällöin vilkuilla OAJ:n sivuja ja etsiä opettajan ammattietiikkaa ja eettisiä periaatteita koskevat ohjeistot. Kaikesta huolimatta ja juuri siksi.

Opettajan paras työkalu näissä asioissa on tietenkin hänen oma esimerkkinsä. Selkeä ohjenuora kaikessa opettajan toiminnassa on:

Opettajan on aina ajateltava lasten parasta.

Nykymaailma tosin tuottaa opettajille monia ristiriitaisia tilanteita.

Ajatellaanpa, millaisiin tilanteisiin opettajaa ajetaan, kun häntä lomautetaan tai oppilailta viedään jako- tai tukitunnit pois. Opettaja voi alkaa pitää ilmaisia tukitunteja oppilaille koulupäivän jälkeen, joku toinen toteaa vain, että se oli nyt siinä, oppilas jää yksinkertaisesti vain jälkeen. Kumpi toimii oikein?

Luulen, että kummankaan opettajan toiminnassa ei ole moitteen sijaa. Kyllä tässä tapauksessa on aivan joku muu taho kuin opettaja toiminut eetisesti ja moraalisesti väärin.

Se on aivan varmaa, että kaikki nykyopettajat potevat huonoa omatuntoa jostakin.

Niin valtavat paineet meille asetetaan. Kukaan ei ole sellainen jonglööri, että voisi saavuttaa oppilaidensa kanssa opetussuunnitelman kaikki tavoitteet nykyisillä resursseilla.

Espoolaiset ja porvoolaiset, ja miltei kahdenkymmenen muunkin kunnan opettajat, on ajettu ikävään nurkkaan. Opettaa ja kasvattaa pitäisi, mutta sitä ei anneta tehdä kunnolla.

Opettajista ei pidä tehdä katkeria tai väliinpitämättömiä. Joku meistä voi opettaa sinun lastasi.

Opetusalalla esiin tuleviin asioihin ottaa kantaa eettinen neuvottelukunta, jonka kokoonpano on:

Helsingin Yliopiston vararehtori Hannele Niemi, puheenjohtaja
Rehtori Jari Honkala, jäsen
Helsingin yliopiston tutkijakollegiumin johtaja Juha Sihvola, varapuheenjohtaja
Dosentti Terho Pursiainen, jäsen
Professori Tuula Tamminen, jäsen
Neuvottelukunnan sihteerinä toimii erityisasiantuntija Riitta Sarras toimistosta.


Neuvottelukunnan tehtävästä:

Neuvottelukunta voi ottaa kantaa ja antaa lausuntoja OAJ:n hallituksen, opetusalan viranomaisten, jäsenistön, työantajan, vanhempien tai opiskelijoiden pyynnöstä opetusalan ammattietiikkaan liittyvistä kysymyksistä.

Mene ihmeessä ja lue se ohjeisto. Ei sinun tarvitse olla opettajakaan.

http://www.oaj.fi
Ammattietiikka

Sieltä löytyy myös mielenkiintoisia neuvottelukunnan antamia kannanottoja.