Yhä useampi oppilas pärjää heikosti

HS 10.2.

Raportti: Heikosti pärjääviä oppilaita Suomessa yhä enemmän

Matematiikassa, luonnontieteissä ja lukemisessa heikosti pärjäävien oppilaiden lukumäärä on noussut Suomessa viime vuosina, kertoo OECD:n tänään julkistettu raportti. Vuosien 2003–2012 välillä oppilaiden heikkotaitoisten oppilaiden määrä matikassa ja lukemisessa on noussut noin 5,5 prosenttiyksikköä ja luonnontieteissä vuosina 2006–2012 yli kolme prosenttiyksikköä.

Jyväskylän yliopiston professorin Jouni Välijärven mukaan muutos on dramaattinen ja kielteinen.

”Vuoden 2006 jälkeen heikosti osaavien oppilaiden osuus on kasvanut lukutaidossa Ruotsin ohella nopeammin kuin missään muussa maassa. Myös matematiikassa tulokset ovat heikentyneet voimakkaasti”, sanoo koulutuksen tutkimuslaitoksella työskentelevä Välijärvi.

Vanhoihin Pisa-tuloksiin perustuvan raportin mukaan etuoikeutettujen ja vähäosaisien oppilaiden ”sekoittaminen” kouluissa vähentää huonosti pärjäävien oppilaiden määrää. Sen sijaan se ei huononna hyvin pärjäävien oppilaiden koulumenestystä, jos oppilasaines ja opetusresurssit jakautuvat koulussa tasa-arvoisesti.

”Raportin tulos on tärkeä ja yhteys yllättävän voimakas. Se antaa vahvaa tukea niille periaatteille, joiden varaan suomalainen peruskoulu on rakennettu”, Välijärvi sanoo.


Muutos on dramaattinen, mutta käytännön opetustyötä tekeville tulos ei ole yllättävä. 

Vielä dramaattisempia uutisia tullaan otsikoimaan, kun mukaan tulevat viime vuodet, 2013-2015. Kuten aina, tutkimukset tulevat jälkijunassa, siksi ei olisi pahitteeksi, että kuunneltaisiin ajoissa myös opettajia, jotka ovat aina ajan hermolla.

Yleensä ei opettajia kuunnella.

Heikosti pärjäävien oppilaiden määrän kasvua voidaan tarkastella kahdelta kannalta, jotain on tapahtunut koulussa, mutta myös koulua ympäröivässä yhteiskunnassa.

1.

Koulutuskeskusteluissa tuijotetaan aivan liikaa itse kouluun. Ei tajuta, että yhteiskunnassa voi tapahtua rajuja muutoksia, jotka vaikuttavat kouluun, tietenkin myös oppimistuloksiin.

Yhteiskunta on totisesti muuttunut, ei ole pyrittykään siihen, että kaikilla ihmisillä menisi hyvin. Suomessa köyhien määrä on kasvanut dramaattisesti. Meillä on puhuttu paljon suhteellisesta köyhyydestä, mutta pikkuhiljaa on alettava puhua absoluuttisesta köyhyydestä.

Todella köyhä on todella köyhä myös Suomessa. 

Köyhien keskuudessa on yllättävän paljon lapsiperheitä. Karmeaa on, että köyhyydestä on tullut periytyvää. Koulutuksen kannalta ongelmallista on, että köyhyys passivoi. Koulutuskaan ei enää nosta kuten vielä pari vuosikymmentä sitten.

Yhteiskunnan kahteen napaan on tunkua, vaikka siihen toiseen päähän ei halutakaan.

Ruokajono hätkähdyttää somessa – "Päättäjät eivät ymmärrä, millä rahalla jotkut tulevat toimeen" (MTV 5.2.2016)

Koulutuksen jatkuva hivuttava kurjistaminen on myös selkeä yhteiskunnallinen syy. Kurjistamista on tehty hallituksesta riippumatta koko ajan 1990-luvun lamasta lähtien.

Olen varma, että kurjistamisella on ollut selvä idea. 

Joidenkin ryhmien päämääränä on ollut viedä tilanne siihen pisteeseen asti, että aletaan huutaa yksityiskoulujen perään. Olen kirjoittanut asiasta jo monen vuoden ajan. Nyt keskiluokka suurissa kaupungeissa ratkaisee asian liikuttamalla lapsiaan ns. heikoista kouluista oletettuihin ns. hyviin kouluihin. 

Kaikkein hulluinta asiassa on, että esim. Helsinki on omilla päätöksillään vauhdittanut tätä kehitystä. 1990-luvun lopulla kouluja kehotettiin profiloitumaan, ja niin Helsingissä on peruskouluja, joissa on jopa pääsykokeita. 

2.

Itse koulutusjärjestelmä  on tehnyt lähes kaikkensa, että oppimistulokset laskevat.

Opetussuunitelmia on vaihdettu suhteellisen tiuhaan, on ollut koulujen opseja, kuntien opseja, alueiden opseja, nyt on vuorossa jonkinlainen valtiojohtoinen ops, jota kunnat on päästetty sorkkimaan. 

Opseissa on sekoiltu, on ajauduttu paniikkiratkaisujen sarjaan.  

Äidinkielen oppiminen on opiskelun suhteen ratkaisevaa. Koulussakaan ei lueta kuten pitäisi. Pienille oppilaille ei ehditä kunnolla lukea satuja, eivätkä isot oppilaat kerkiä lukea romaaneja. Kodeissa lapset eivät lue romaaneja juuri ollenkaan.

Nyt koulun nurkkiin rakennetaan guru cafeja, oppilaita sijoitellaan ympäri taloa yksikseen oppimaan. Hilpataan paikasta toiseen, oleskellaan käytävillä ja nurkissa. Saadaan ainakin tilasäästöä, kuten opetustoimesta on todettu. Peruskoulussa ei oppimista pitäisi jättää oppilaiden vastuulle, lapset ovat vielä pieniä.

Lapset on koneellistettu sekä kotona että koulussa, kotona kännyköitä ja pleikkareita, koulussa tabletteja ja muita värkkejä, vaikka nykylapset janoavat ennen kaikkea rauhaa ja hidasta aikaa.

Pitkäjännitteinen asioiden opiskelu on useille lapsille vaikeaa, mikä näkyy siinä, että kaikki oppilaat eivät osaa mm. kertotaulua, kun he menevät yläkouluun. Ja nyt jotkut uskalikot ovat panemassa ulkoaluvun pannaan. He eivät ota huomioon mm. sitä yksinkertaista asiaa, että matematiikka perustuu melkein aina ennen opittuun, jakolaskua ei opi ilman kertotaulun hallintaa.

Hyvin yllättävää on, että Välijärven mukaan Pisa-tutkimus kertoo, että oppilaiden tason mukainen ryhmittely esimerkiksi matematiikan tasoryhmiin on yleistynyt myös Suomessa.

Kovin on meillä lyhyt muisti, 1980-luvulla todettiin, että tasoryhmät kasvattivat tasoeroja, heikot heikkenivät entisestään.

Inkluusion vaikutus ei vielä näy tuloksissa. Opettajat joutuvat keskittymään muutamaan oppilaaseen, kun luokassa ei muuta apua löydy. Apua luvattiin, mutta sitä ei tullut.

Inkluusion myötä opetuksen tasoa on jouduttu laskemaan, koska muuten heikosti oppivat oppilaat väsähtävät, mikä usein merkitsee häiriöitä luokissa.

Isoissa kaupungeissa myös maahanmuuttajataustaisten oppilaiden määrä on selkeästi kasvanut, mikä vaikuttaa oppimistulosten laskuun.

Yksittäisillä kunnilla on peruskoulun suhteen liikaa päätäntävaltaa. 

Osa kunnista on pitänyt peruskouluaan säästöautomaattina, jotkut kunnista ovat niin pieniä, että niissä ei ole riittävästi osaamistakaan.

Kun siirrytään maakuntahallintoon, on hyvin mielenkiintoista nähdä, siirtyykö peruskoulutus maakuntien ohjantaan ja hallintaan sosiaali- ja terveyspalvelujen tapaan. Silloin ainakin kouluhallinnon osaaminen tiivistyisi, samalla voitaisiin selvästi pienentää kuntien kouluhallintoa.

Toivottavasti v. 2016 opetussuunnitelman jälkeinen ops olisi keskitetty ops, jossa kunnallista osuutta ei olisi ollenkaan. Tänään kuulin, että Vantaalla on suunniteltu niin, että koko peruskoulun kielioppi opiskeltaisiin alakoulussa. Viides- ja kuudes luokka sujuukin sitten rattoisasti kielioppihölkässä. 

Tapetaan viimeinenkin into romaaneihin ja lukemiseen. Siinä sitten ollaan.

Kun lapsella ei ole varaa harrastaa

Icehearts

Yle 12.2.

Köyhän lapsella ei ole varaa harrastaa

Kun rahat eivät riitä mihinkään ylimääräiseen, lasten maksulliset harrastukset ovat haave vain.
Pahimmillaan harrastamattomuus kulkee sukupolvelta toiselle.


Kaksi nuorimmaistani ovat peruskouluikäisiä ja koulunkäynnin lisäksi he harrastavat paljon. Jos köyhän lapsilla ei ole varaa harrastaa, tiukkaa se tekee keskituloisillakin, niin kallista harrastaminen on.

Lapseni ovat etuoikeutettuja, koska he pelaavat PuHu Junioreissa korista, soittavat pianoa Musiikkikoulu Musikessa ja toinen lapsistani harrastaa kuvataidetta Vantaan Kuvataidekoulussa. Laskin huvikseni, kuinka paljon harrastukset maksavat yhteensä vuodessa:

Harrastuksiin uppoaa melkein yksi kokeneen luokanopettajan nettokuukausipalkka!

Onneksi tässä tapauksessa perheen menoista vastaa sekä isä ja äiti, jotka molemmat ovat sentään ansiotöissä. Köyhäksi lasketaan, jos kotitalouden käytettävissä oleva tulomäärä on alle 60 prosenttia yhteeenlaskettujen käytettävissä olevien tulojen mediaanista.

Kun on tutkittu suomalaisia köyhiä, joukossa on paljon lapsiperheitä. Tyypillisin köyhä perhe on yksinhuoltajaperhe, puolet köyhistä perheistä on yksinhuoltajaperheitä. Köyhyydessä olevia lapsia on vaikea arvioida, on esitetty, että heitä olisi yli 150 000.

Koulussa köyhyyden, myös väliinpitämättömyyden, näkee parhaiten maanantaisin lounasaikaan. Ruoka on tuhdimpaa ja sitä syödään enemmän kuin muina päivinä. Vielä 1980-luvun alussa oppilaat saivat välipalan, kun koulupäivä venyi pitkäksi. Pidin silloin kuvataidekerhoa, noin puolet oppilaista tuli kerhoon eväiden takia.

Miksei koulussa tarjota aamupuuroa? Osa oppilaista tulee kouluun melko ketusin eväin. Tyhjällä vatsalla ei jaksa opiskella. Iso kattilallinen aamupuuroa ei paljoa maksa.

Miten köyhä lapsi voi harrastaa?

1. Vanhempien on keksittävä ilmaisia tai halpoja harrastuksia. Perhe voi yhdessä ulkoilla, esim. retkeillä ja hiihtää. Kirjasto tarjoaa ilmaista luettavaa. Ilmainen harrastaminen vaatii vanhemmilta kekseliäisyyttä ja viitseliäisyyttä, on mentävä mukaan.

2. Koulujen kerhot ovat ilmaisia. Ongelma on, että kaikissa koulussa ei ole riittävästi kerhotarjontaa. Koulu voi panostaa rahansa vaikka pieniin ryhmäkokoihin, voi olla myös, että kunnalla ei ole rahaa edes koulun perustoimintoihin.

Omassa koulussani toimii mm. Salibandy-, Shakki-, Jooga-, Koris-, Skräppi-, Taitaja- ja Wau-kerhot. Parhaimmillaan 85 prosenttia kouluni oppilaista kävi lukuvuoden aikana koulun kerhoa, koulussani on oppilaita nelisensataa.

Myös seurakunnan kerhot ovat ilmaisia tai halpoja.

3. WAU-kerhot ovat maksuttomia matalankynnyksen kerhoja, joita järjestetään kouluilla. Wau-kerhoja alkaa jo löytyä monesta kunnasta ja koulusta.

4. Kannattaa valita hyvä urheiluseura, jossa talkooperinne on vielä voimissaan. Tällainen urheiluseura on esim. koripalloseura PuHu Juniorit, joka valittiin vuoden 2012 Hyväksi Seuraksi. Seura järjestää yhden maailman suurimmista koristurnauksista, Ricoh-turnauksen. Turnauksen tuotot kattavat viidesosan seuran menoista. Yksittäiset joukkueet keräävät rahaa otteluiden buffamynnillä tai esim. kirpputorimyynnillä.

Vantaan kaupunki tuki kaupungin urheiluseuroja voimallisesti vielä 1980-luvulla, harrastaminen seuroissa oli lähes ilmaista nykypäivään verrattuna. Vantaan kaupunki tukee edelleen seuroja, esim. salimaksuja ei peritä junioreilta.

Loistava esimerkki vantaalaisesta urheiluseuratoiminnasta on jääkiekkoseura Icehearts, jonka motto on: "Kaikki pelaa, ihan oikeesti". Icehearts tekee ennaltaehkäisevää lastensuojelutyötä joukkueurheilun avulla sekä koulussa että vapaa-ajalla. Rahan puute ei estä pelaamasta jääkiekkoa.

Tulevaisuudessa koulut ja urheiluseurat tekevät yhteistyötä, hyöty on molemminpuolinen. Koulut saavat innokkaita kerhonvetäjiä ja seurat harrastajia.

Koulussamme järjestetään vuosittain seuraesittelyjä. Urheiluseura tulee kouluun pitämään lajioppitunteja. Opettajat saavat seurata vierestä, kuinka valmentajat teettävät lapsille helppoja ja motivoivia harjoitteita. Oppitunnin päätteeksi valmentaja jakaa seuran esitteitä halukkaille lapsille. Parhaimmillaan urheiluseura on pitänyt viikon oppitunnit.

Ongelma on, että talkootyö urheiluseuroissa alkaa olla katoava luonnonvara.

Osa vanhemmista luulee, että urheiluseurassa harrastaminen on jonkinlainen ostopalvelu. Oletetaan, että kaikesta selvitään, kun maksetaan seuran toimintamaksut. Seurassa yksittäinen joukkue ei toimi ilman vanhempien välistä yhteis- ja talkootyötä.

5. Jos perhe saa toimeentulotukea tai on lastensuojelun asiakasperhe, voidaan hakea tukea esim. harrastusvälineiden hankkimiseen.

6. Kunnan Musiikkiopistoista tai Kuvataidekouluista saa sisaralenuksia tai voi hakea maksuhuojennusta. Joissain kunnissa on vapaaoppilaspaikkojakin.

On karmeaa, että jotkut lapset kieltäytyvät harrastuksista, kun he kantavat huolta perheen taloudellisesta tilanteesta. Lapsuuden pitää olla vapaata turhista huolista.

Ei anneta mahdollisuutta

Vantaan Lauri 15.9.

Kuudennes suomalaisista on köyhiä. Entä jos tasattaisiin vähän?

Kyllä tämä maailma on epäoikeudenmukainen, huokaa tutkija Jouko Karjalainen.

Karjalainen työskentelee Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella, ja puheena on nyt hänen erikoisalansa, köyhyys.

- Köyhyyden klassinen määritelmä on, että köyhä perhe tai yksilö ei voi tulojensa pienuuden vuoksi osallistua yhteiskunnan normaaliin elämään.

Köyhyyttä ja pienituloisuutta on koetettu kuvata myös erilaisten tulorajojen ja kriteerien avulla. Arviointitavasta riippuen Suomessa on 700 000–900 000 köyhää - siis jopa kuudesosa väestöstä.

Osa huono-osaisista nuorista on lähtöisin perheistä, joissa vanhemmat ovat jo pitkään olleet työttöminä. Suomessakin voidaan puhua ylisukupolvisesta köyhyydestä.

- Maksuton koulutusjärjestelmä ei enää pysty nostamaan kaikkia pois köyhyydestä. Pelkkä peruskoulu ei oikein auta ketään työelämään, ja vielä huonompi tilanne on koulunsa keskeyttäneillä. Eikä korkeakaan koulutus nykyisin takaa toimeentuloa.Vantaalla:

- lähes 38 prosenttia kaikista tulonsaajista jäi vuonna 2009 alle 20 000 euron vuosituloihin

- tämän vuoden maaliskuussa oli 8700 työtöntä, heistä 2330 pitkäaikaistyöttömiä ja 850 alle 25-vuotiaita

- 11 736 taloutta eli lähes kymmenesosa vantaalaisista sai vuonna 2010 toimeentulotukea, reilu viidennes tuen saajista oli alle 25-vuotiaiden kotitalouksia

Sinä, minä, hän, me, te, he - näin mennään nyt, kuudesosa suomalaisista on köyhiä, ja köyhyys on periytyvää.

Tutkija Jouko Karjalainen sorkkii suomalaisen koulutusjärjestelmän pyhää ydintä, "Maksuton koulutusjärjestelmä ei enää pysty nostamaan kaikkia pois köyhyydestä".

Syrjäytymisen ehkäisy on koulujärjestelmämme yksi suuria haasteita. On todella huolestuttavaa, kun peruskoululla ei ole tasaavaa vaikutusta kuten ennen. Onko käymässä niin, että yhteiskunta on pysyvästi jakautumassa osallisiin ja osattomiin?

Osattomuuden tunteen täytyy olla musertavaa. Ei anneta mahdollisuutta.

Vantaan Lauri: Suhteellisesti köyhän kotitalouden nettotulot jäävät kuukaudessa alle 60 prosentin mediaanitulosta. Mukaan lasketaan mahdollisen palkan lisäksi myös erilaiset tuet. Yksin asuvan köyhyyden raja on nykyisin noin 1100 euroa. Vastaavasti kahden aikuisen taloudelta raja on noin 1650 euroa, nelihenkiseltä, kaksilapsiselta perheeltä 2310 euroa ja kahden lapsen yksinhuoltajaperheeltä 1760 euroa.

Moni puolustelee köyhien määrää Suomessa sanaparilla suhteellinen köyhyys. Todetaan, että Suomessa hyvin harva ihminen näkee nälkää, ollaan vain suhteellisesti köyhiä.

Nelihenkisen kaksilapsisen perheen kaikki tulot ja tuet jäävät alle 2310 euron? Voi olla, että pöytään saadaan juuri ja juuri aamuksi kaurapuuroa ja päiväksi hernekeittoa, nälkään ei kuolla.

Ollaan sitten absoluuttisesti tai suhteellisesti köyhiä, niin tuommoisella summalla nelihenkinen perhe ei voi elää kunnolla, vaan perhe kärsii. Kärsitään puutteesta. Köyhä on köyhä.

Karjalaisen mielestä jakaminen vaatisi sitä, että hyvinvoiva keskiluokka tinkii elämäntavastaan.

Jotta hyvinvoiva keskiluokka saadaan mukaan elämäntapatalkoisiin, on rikkaiden näytettävä mallia. On hyvin tyypillistä vaatia keskiluokkaa luopumaan eduistaan samaan aikaan, kun rikkaat sen kuin porskuttavat.

Suomessa on vaivihkaan siirrytty tasaveroluonteiseen verotukseen, mikä ei ole ollenkaan solidaarista. Verotuksen painopiste on siirretty progressiivisesta valtionverotuksesta tasaveroluonteisiin kunnallis- ja arvonlisäveroihin. Harva tietää, että enää vain kymmenesosa veroista kerätään progressiivisina veroina.

On kauhistuttavaa huomata, että osattomuus kasautuu nuorimpiin ikäluokkiin. On varmaa, että syrjäytyminen maksaa paljon. Nuoret on pidettävä opiskelun tai työn syrjässä kiinni hinnalla millä hyvänsä.

Meillä ei ole varaa hukata yhtään nuorta.

Kannattaa lukea Vantaan Laurin artikkeli "Reiluutta peliin" sekä Hesarin artikkeli "Suomalaisten verotus hiipii kohti tasaveroa".

Lyötyä lyödään

 "Alienation Nightmare" (Sabu)

Iltalehti 12.9.

Syrjäytymässä olevilta nuorilta ollaan viemässä rahat

Syrjäytymistä ehkäisevän etsivän nuorisotyön ja työpajatoiminnan määrärahat kutistuvat valtiovarainministeriön budjettiesityksessä 5,5 miljoonaan, alle puoleen nykyisestä.

Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäen (vas) mielestä valtiovarainministeriön ehdotus on ristiriidassa hallitusohjelman kanssa, jossa tähdätään nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseen ja etsivän nuorisotyön laajentamiseen koko maahan.

- Nuorison työpajatoiminnan ja etsivän nuorisotyön rahojen leikkaamista pitää korjata budjettiriihessä, Arhinmäki linjaa.

Ministeri uskoo, että tilannetta saadaan parannettua.

- On leikkauksia, jotka tulevat kalliiksi. Nuorisotyöllä estetään vielä suurempia kuluja tulevaisuudessa, hän sanoo.

Karmeata riskipeliä, taas otetaan niiltä, joilla on vähän. En ymmärrä, miksi ei  tajuta ennaltaehkäisevän työn merkitystä.

Suomessakin köyhyys ja syrjäytyminen periytyy, mikä on tulevaisuuden kannalta äärimmäisen vaarallista.

Työpajatoiminta pitää elossa syrjäytymisvaarassa olevien nuorten mahdollisuuksia päästä kiinni opiskeluun tai työelämään. Toivottomuuden tilassa lilluminen ilman opiskelu- tai työpaikkaa eristää ihmisiä yhteiskunnan toiminnoista. Varsinkin nuoret miehet eivät jaksa odottaa sitä ensimmäistä vakituista työpaikkaa vuositolkulla, viina ja vaara alkavat vetää puoleensa.

Suomessa ei vielä ole vihaisten miesten liikehdintää kuten vaikkapa Yhdysvalloissa tai Iso-Britanniassa on. Liikehdintä voi suuntautua rikollisuuteen (vrt. huumekauppa lieveilmiöineen) tai suoraan yhteiskunnalliseen toimintaan (vrt. brittimellakat). Mellakat voivat aluksi olla päämärätöntä mellastelua ja ryöstelyä. Jossain vaiheessa siirrytään organisoituun toimintaan.

Syrjäytyminen on ääriliikkeiden kasvualustaa.

Epäoikeudenmukaisuudesta sikiää äärivasemmistolaiset ja -oikeistolaiset liikkeet ja rasismi, mikä on syrjäytyneiden nuorten kannalta ymmärrettävää. Miksi suunnitelmallisesti syrjäytetyt nuoret hyväksyisivät epäoikeudenmukaisen kohtelunsa? He eivät ole syyllisiä omaan tilaansa.

Tätä rataa suomalainen yhteiskunta alkaa oirehtia kunnolla.