sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Mitä meitä vaivaa?


Blogikirjoitukseni Miehen kosketus herätti vilkasta ajatustenvaihtoa varsinkin Facebookissa. Aina silloin tällöin nostan ylös kommentin, joka on painavaa sanaa. Tällä kertaa nostin anonyymin miesopettajan, ilmeisesti helsinkiläisen, ihanasti keskusteluun provosoivan purkauksen.


Anonyymi:

Minun on pakko kirjoittaa tämä anonyyminä. Syy: olen mies (niin sekaisin Suomi on v. 2013) vrt. blogistin perusteet edellä. 



Miksi kosketus, ohjaava ja pedagoginenkin, on nykyään kriminaalia ja seksuaalista?



Ajattelen kuin maaseudun mummo, oikeasti. Syyllinen on netti ja tv, josta pursuava seksuaalisuus värjää kaiken seksuaaliseksi. En häpeä kantaani ollenkaan, uskallan jopa väittää, että niin se on. 



Tästä sähköisestä seksualisoinnista ei voi syyttää lapsia - eikä tästä voi yleisesti syyttää aikuisiakaan, joiden "vanhemmuus on kateissa", vaan yhteiskuntaamme syövää yltiöliberaalia kaiken vapautta ja kaikkeen oikeuksia korostavaa asenneilmastoa, jossa mitään ei haluta rajoittaa, koska se on fasistista ja konservatiivista. 


Aikuiset höpisevät rakkaudesta ja rajoista, mutta eivät laita niitä rajoja edes itselleen, koska jokainen haluaa olla liberaali - juuri liberaaliudesta onkin tullut oman aikamme totalitarismia, josta kukaan ei uskalla poiketa. 

Tämä vapauden irvikuva yliseksualisoi maailmamme ja nyt myös perinteisesti kaikkein vähiten seksuaalisen instituutiomme, koulun. 



Alppilan tapaus myös kertoo sen, että kun opettaja yrittää käyttää sanaa ei ja toimia hierarkisesti, johon hänellä on viranomaisena oikeus ja lainasäätäjän velvollisuus, tuomitaan myös se.

Opetusvirasto toimii siis juuri kuin se aikuinen, jonka "aikuisuus on hukassa" vaatimalla että kieltämällä rajoja samaan aikaan.

Nämä kaksoissignaalit sekoittavat lapsen kuin lapsen. 

Mitä tästä nyt seuraa? 

Mitenkä toimin koulussa tässä asaenneilmastossa tästä eteenpäin? 



No, en tietenkään koskaan koske, enkä anna kenenkään oppilaan koskea minua (sanon lujaa oppilaalle todistajien läsnäollessa: "Älä koske minuun!") enkä käytä vakavia pakkokeinoja oppilasta kohtaan koskaan. 


Jos luokka karkaa käsistä, neuvon niitä ystävällisesti tai kehotan niitä ratkaisemaan järjestysongelmansa itse, demokraattisesti neuvottelemalla liberaalin ja moniarvoisen kansalaisyhteiskunnan hengessä. Tähän lienee opetusvirasto tyytyväinen. Lainsäätäjä ja opettajan etiikka vaatii minulta tietenkin toisenlaista toimintaa, mutta nyt elämme aikoja, jolloin on opportunistisesti toimittava ajan hengessä. 

lauantai 30. maaliskuuta 2013

Miehen kosketus

Albrecht Durer: Käsi (toukokuu 1471)

Helsingin Alppilan yläkoulun ruokalan välikohtaus kuohuttaa mieliä:



Ajattelin ottaa kantaa Alppilan tapaukseen, mutta Martti Hellström omassa blogissaan kiteytti tapahtuman tiimoilta lähes kaiken oleellisen:



Rohkaistuin ja ajattelin pohtia arkaa ja vaiettua aihetta - miesopettajan kosketusta.

Jokainen miesopettaja on joutunut miettimään asiaa hiljaa tykönänsä. Olen pohtinut asiaa yhdessä kouluni miesmaikkojen kanssa saunailloissa. Olen pohtinut asiaa Vantaan opettajien ammattiyhdistyksen (VOAY) koulutusristeilyjen monivuotisen hyttitoverini kanssa. 

Hyttitoverini kanssa olemme päätyneet siihen tulokseen, ettemme oppilaita liiemmin koskettele.

Olen kirjoittanut myös:



Käyn asiaa läpi käytännön esimerkein:


1. Heinolan kurssikeskuksen huonetoveri

Heinolassa pysähdyin miettimään miehen kosketusta ensimmäisen kerran kunnolla. 

Kun majoituin, huoneen toisessa sängyssä istui murtumistilassa oleva mies. Hän oli joutunut julkisuuden häränsilmään. Mies oli yläkoulun matematiikan opettaja. Opettaja oli oppitunnilla taputtanut kerran tyttöoppilasta olkapäähän kannustavasti. Kotona oppilas oli kertonut asian toisella tavalla, maikka kähmi mun rintoja.

Kotona uskottiin tytön tarina. Juttu ponnahti isolla otsikolla Hesariin, mutta se oikaistiin pikkupräntillä perättömänä heti seuraavana päivänä.

Tarina jäi kumminkin elämään, entäs jos toi maikka sittenkin on joku hämärä kähmijä? 

Opettajan oli muutettava kauas pois toiselle paikkakunnalle. Mutta opettajaan jäi kähmijän stigma, joka seurasi häntä uuteenkin työpaikkaan.


2. Polvikieppi

Kun opiskelin Jyväskylässä, meitä neuvottiin, että kun tehdään vaativia voimisteluliikkeitä, opettajan pitää ohjata käsillään, jotta liikkeet onnistuvat.

Rekillä tehtävä polvikieppi kuului jossain vaiheessa voimistelun opetettaviin liikkeisiin. Polvikieppi on isolle oppilaalle hyvin vaikea liike.

Mieskollegani oli hyvin intohimoinen voimistelumies. Hän teki työtä käskettyä, tuki oppilaita polvikiepissä, painoi selästä alas ja nosti jaloista ylös. 

Seuravallla viikolla asiaa puitiin koko aukeaman jutussa eräässä viikkolehdessä. Jutussa mainittiin selkeästi sekä koulu että opettajan nimi. Väitettiin, että opettaja kähmi liikuntatunnilla tytön peffaa.

Juttu oikaistiin myöhemmin perättömänä.


3. Syliin istahtaminen

Olen pitänyt shakkikerhoa sellaiset kolmekymmentä vuotta. Syksyn ensimmäisessä kerhotapaamisessa kerään uudet pikkupelaajat yhteen ja kerron heille shakin säännöt.

Olimme koulun ruokalassa, kerron aina uusille pelaajille shakkisadun "Kiinan keisari ja kerjäläinen". Yhtäkkiä ekaluokkalainen poika istahti syliini yhtä luonnollisesti kuin isänsä syliin. 

Olin hämmentynyt, mutta kerroin sadun loppuun poika sylissäni.


4. "Kaikki miesopettajat ovat pedofiileja"

Tulin välituntivalvonnasta, opettajienhuoneen kahvipöydän äärellä oli muutama naisopettaja. Riensin kahvinkeittimelle, kun kuulin yllä olevan huudahduksen. 

Muut naismaikat tyrmistyivät, niin minäkin. Otin kahvimukin ja lähdin kiroillen pois.


5. Tyttöjen pukuhuone

Olen neljä vuotta toiminut alkuopettajana. Ykkös-kakkosluokilla liikunnassa on tietenkin sekaryhmät, koska lapset ovat pieniä.

Molemmilla kerroilla kerroin ensimmäisessä vanhempainillassa, että tyttöjen on pärjättävä liikuntatunneilla pukuhuoneessa omillaan. 

En mennyt pukuhuoneeseen koskaan kesken kaiken. Hoputin oppilaita peseytymisessä ja pukeutumisessa oveen koputtamalla. Kun kaikki olivat valmiita laitoin paikat kuntoon ja tarkistin, että pukuhuoneeseen ei jäänyt tyttöjen tavaroita. 

Luistinten sitomisessa jouduin auttamaan sekä poikia että tyttöjä.


6. Välituntivalvonta

Ekaluokkalaiset oppilaat leimautuvat helposti opettajaansa. Välitunneilla oppilaat haluavat kävellä opettajansa kanssa käsikkäin.

Minä sanoin aina, en voi, koska minulla on valvontatehtävä.


7. Tappelun selvittely

Kirjoittamaton sääntö on, kun välitunnilla tapellaan, selvittelyyn tulee tai kutsutaan miesopettaja. Ei naisopettaja saakaan mennä esim. kahden raivostuneen kuudesluokkalaisen väliin.

Kun toinen oppilas istuu hajareisin toisen päällä ja takoo toista päähän, on mentävä väliin. Raivotila on sellainen, että puhe ei auta, on otettava hakkaaja toisen päältä pois.

Oppilas voi huutaa, älä koske muuhun!


Ihmisen mieli voi kehittää kosketuksesta sairaan tai väkivaltaisen.


Miksi koskettaminen on sallittua naisopettajalle, mutta ei miesopettajalle? 

Naisopettajat voivat halailla oppilaitaan aivan avoimesti ilman, että kukaan pitää sitä pahana. Jos miesopettaja halailisi oppilaitaan, opettaja pääsisi varmasti lehtien palstoille. 

Vantaan Sanomien juttu

Kuva Vantaan Sanomista, kuvateksti: Mohamedilla, Aleksilla ja Vuoden luokanopettajaksi valitulla Kai-Ari Lundellilla on hauskaa Pähkinärinteen koulun puutyöluokassa. Lundellille oppilaiden rohkaiseminen ja innostaminen on tuttua. Hän on toiminut opettajana jo yli 30 vuotta.


30.3. Vantaan Sanomat


Lundellin mieltä painavat Vantaan talousongelmat ja niiden heijastuminen kouluun.

Vaikka talous on tiukoilla, rahaa pitäisi lyödä ongelmien ennaltaehkäisyyn, se tulee halvemmaksi.

Lundell toivoo, etteivät säästöt kurittaisi kaikkein pienempiä. Hänen mukaansa pieniltä lapsilta säästetty raha näkyy kuluina myöhemmin.

Vaikka talous on kuralla ja kaikesta säästetään, Lundell antaa Vantaalle myös ruusuja.

Täällä kehitetään toimintaa ja kouluissa ei ole sellaisia eroja kuin esimerkiksi Helsingissä. Täällä on hyviä ja tasalaatuisia kouluja.

Tulevaisuuteen pitkänhuiskea ope katsoo luottavaisin mielin. Yksi asia häntä kuitenkin pelottaa.

Mitä käy jos luokkakoot kohtuullisena pitävä valtion erityisavustus Vantaalle lakkaa?

Opettajalla on edessään mahdoton tehtävä, jos luokassa on 30 oppilasta, joista osa on erityisoppilaita, pohtii Lundell.


Enkeliporsaan arvio Vantaan Sanomien haastattelusta:

Seiska miikka. En aivan saanut kaikkea läpi, mitä halusin, mutta toimittajathan haastatteluja vievät. Olisin halunut painottaa lujemmin koulutuksellista tasa-arvoa.

Kuva on hauska ja Aleksi onnistui tuomaan siihen välittömyyttä.

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Kiusaaminen on siirtynyt koulun ulkopuolelle

Yle 26.3.


Koti, koulu ja kaverit kuuluvat nuoren keskeisiin sosiaalisiin ympäristöihin. Nykyään myös sosiaalisella medialla voi olla suuri merkitys nuoren elämässä. Professori Kaisa Aunola Jyväskylän yliopiston psykologian laitokselta kertoo, että tuoreissa tutkimuksissa on havaittu etenkin nuorten tyttöjen itsetunnon heikkenemistä.

Koulukiusaaminen on tiedetty merkittäväksi tekijäksi nuoren itsetunnon alentajana jo pitkään. Koulukiusaamista on tuotu esille ja siihen on pyritty puuttumaan. Aunolan mukaan uudet kiusaamisen keinot eivät poista vanhoja. 

- En usko, että koulukiusaaminen on väistymässä, päinvastoin. Sosiaalinen media on uusi keino, jonka avulla koulukiusaamista voi harrastaa. Voidaan tehdä epäsuoraa kiusaamista, joka ei niin aikuisille näyttäydy.

- Esimerkiksi kuvien tai päivitysten kielteistä kommentointia, negatiivisen palautteen antamista tai ulkopuolelle jättämistä. Facebookissa ja muissa voi tykätä tai olla tykkäämättä kuvista ja statuksista, jolloin voidaan jättää jonkun profiili täysin kommentoimatta tai huomiotta, Aunola toteaa.


Tyttöjen keskinäiseen kiusaamiseen on vaikea puuttua, koska kiusaamista ei aina havaita. Hyvin tyypillinen kiusaamisen muoto on ollut dissaaminen, huomiotta jättäminen. Kohdellaan toista kuin häntä ei olisikaan.

Kokemukseni mukaan luokan tytöt menevät mukaan dissaamiseen, kun luokan kellokas tyttö toimii esimerkkinä. Muut hakeutuvat kellokkaan suosioon.

Koulusta käsin on miltei mahdotonta puuttua nettikiusaamiseen. 

Ainoa keino tässäkin asiassa on ennaltaehkäisy. Kodeissa vanhempien on neuvottava kädestä pitäen, kuinka sosiaalisessa mediassa käyttäydytään. 

Aamun Hesarin Mielipiteessä Helsingin kaupungin opetusviraston mediakeskuksen johtava konsultti Petri Eskelinen kirjoittaa, että sähköisen median lukutaito on osa tulevaisuuden perustaitoja, joita koulussa on hyvä opetella. 

Ei käy kiistäminen. 

Eskelinen kertoo, että sosiaalisen median palveluita on saatavilla myös Education-versioina, joissa ei ole mainoksia ja joihin oppilaan ei tarvitse luoda itse käyttäjätiliä. Palvelussa sen tarjoaja ei omista käyttäjän tuottamaa sisältöä.

Olen huomannut, että osa kiusaamisesta on muutenkin siirtynyt koulun ulkopuolelle. Kun koulussa kiinnitetään huomiota koulukiusaamiseen, on alettu kiusata koulumatkoilla tai vapaa-ajalla. Tiedetään tarkkaan, että koulun rangaistusvalta ei ylety vapaa-aikaan. 

Mielenkiintoista on, kun lakeja nyt ollaan uudistamassa, pohditaan pitäisikö koulumatkat ja koulupäivien alut ottaa koulun valvonnan ja vastuun piiriin. 

Koulumatkojen suhteen olen erittäin epäileväinen. Pitäisikö kuntien palkata erillisiä koulutievalvojia? Vaikea on valvoa koulupäivien alkujakaan, käytännössä koulun pihalla olisi valvottava kello seitsemästä kymmeneen. Opettajien pitää olla oppitunneilla ja opettaa.

Kuinka toimittaisiin, jos oppilas tekisi myymälävarkauden koulumatkallaan naapuri-Siwassa? 

Itse olen sitä mieltä, että vapaa-aika ei kuulu koulun piiriin. 

Vanhempien on keskenään ratkottava lastensa vapaa-ajan riidat ja kiusaamiset, jos lapset eivät siihen pysty. Jatkuva kiusaaminen tai väkivalta sekä myymälävarkaudet ovat poliisiasioita.

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Laskimet pannaan ja päässälasku kunniaan


Minulla on kesäpaikka Lapinjärvellä, vanha maalaistalo, joka on rakennettu v. 1900. Talo sijaitsee keskellä ei mitään, lähimpään naapuriin on yli pari kilometriä. Kesäisin oleilemme siellä kuin ellun kanat.

Mutta talo on vanha, sitä pitää rempata usein. 1980-luvun puolessa välissä minulla oli hommissa kirvesmies, joka laittoi toiseen kammariin uuden lattian. Piti hankkia kammarin lattiaan uunin eteen pelti.

Pähkäilin ääneen, että "mitenkäs minä oikein saan mitattua pönttöuunin halkaisijan?" Kirvesmies otti kaksi laudanpätkää, laittoi ne molemmin puolin uunin kylkeä ja otti kaksi samaa mittaa lautojen välistä, raapusti mitan paperille, "siin on".

Silloin vasta tajusin geometrian syvimmän olemuksen. Opettajana oli kouluja käymätön kirvesmies.


19.3. Iltalehti

Romahdus kouluissa - hankaloittaa jo arkielämää

Opetushallituksen selvityksen mukaan koululaisten laskutaidot ovat heikentyneet niin paljon, että ne hankaloittavat jo arkielämää. Oppilaiden osaamisen taso on laskenut kaikilla matematiikan osa-alueilla, mutta erityisesti jo perusasioissa: prosentti- ja päässälaskuissa.

- Matematiikan taitoa tarvitaan Suomessa, jos meillä pitää olla teollisuuden ja hightecin osaamista, toteaa Opetushallituksen erikoistutkija Juhani Rautopuro.

Rautopuron mukaan tilanne ei ole katastrofaalinen - vielä. Kansainvälisissä vertailuissa suomalaiset pärjäävät vielä kohtalaisen hyvin.

- Sosiaalinen media kiinnostaa nuoria enemmän kuin matematiikka, mutta mitä jos matematiikka menisi sosiaaliseen mediaan esimerkiksi pelien muodossa, sanoo Matemaattisten Aineiden Opettajien Liiton (MAOL) puheenjohtaja, Eurajoen lukion opettaja Leena Mattila.

- Ne, jotka tekevät kotitehtäviä, menestyvät paremmin. Vastauksissa näkyy matemaattisen ymmärtämisen heikkenemistä. Esimerkiksi päässälaskuissa käytetään laskinta tai kännykkää, sanoo Opetushallituksen selvityyksen projektipäällikkönä toiminnut Kati Hirvonen.

Tutkimuksen perusteella poikien ja tyttöjen suorityukset olivat lähes samantasoisia. Opetushallituksen arviointiin osallistui viime keväänä 6 555 peruskoulun 9-luokkalaista 169 koulusta.


Kirjoitukseni otsikko, "Laskimet pannaan ja päässälasku kunniaan", kertoo oleellisen.

Mitä on tapahtunut?

Ei ole kauaa, kun kirvesmiehet suunnittelivat talonsa Klubi-askin takakanteen.

Keskustelimme tänään koulun opettajienhuoneen aamukahvipöydän ympärillä aiheesta. Älykäs kollegani ihmetteli:

"Mitä ihmettä oikein tapahtuu, kun kuudessa vuodessa opetetut asiat unohdetaan kolmessa vuodessa?"

Kollegani kysymys on oleellinen. Olen ihmetellyt pitkään samaa kuin hän. Alakoulun matematiikka on yksinkertaista opettaa, koska vaaditut asiatkin ovat hyvin yksinkertaisia.

Alakoulussa opetetaan perusasioita kuten esim. prosenttilasku. Kun oppilaat lähtevät kuudennelta luokalta yläkouluun, prosenttilaskun alkeet osataan. On vaikea uskoa, että kaikki ysiluokkalaiset eivät enää hallitse prosenttilaskua.

MAOL:n puheenjohtajan Leena Mattilan ratkaisumalli on käsittämätön. 

Tungetaan lapset vielä syvemmälle sosiaaliseen mediaan, kun pikemminkin pitäisi tehdä päinvastoin. Lapset pitäisi saada pois tietokoneidensa, peliensä ja kännyköidensä äärestä takaisin kotitehtäviensä pariin.

Mitä jos palattaisiin takaisin perusasioiden pariin, back to basics? Alettaisiin taas kunnioittaa ahkeruutta ja työntekoa opiskelussa? Alettaisiin vaivata lasten älynnystyröitä päässälaskuilla?

Heitettäisiin ne helkutin taskulaskimet huoneen äärimmäiseen nurkkaan?

Ennen matematiikan arvioinnissa seiska oli standardi. Piti osata laskea kunnolla ansaitakseen seiskan todistukseen. Nyt oppilaat päästetään läpi halvalla, kaseja ja ysejä heitellään roppakaupalla, luullaan, että osataan. Lukion opettajat tietävät, että ei osata.

Seiska kunniaan, takaisin keskiarvoksi.

Luin jostain, että matematiikan opettajiksi pyrkivien määrät ovat laskeneet hälyttävästi. Matematiikan opettajan ammatti ei vedä. Miksi? Kuinka saisimme nostettua matematiikan opettajan ammatin vetovoimaa?

Matematiikan opettaminen on kivaa.

"Pidetään huolta pienimmistä"


20.3. Vantaan kaupungin kotisivuilta, juttu menee myös kaupungin paperiseen tiedostuslehteen Vautsiin.


Vuoden luokanopettajaksi valittu Kai-Ari Lundell Pähkinärinteen koulusta kantaa huolta lasten ja nuorten syrjäytymisestä ja toteaa, että ennaltaehkäisy ja ajoissa reagointi on kaiken a ja o ja maksaa itsensä monin kerroin takaisin. 

Luokanopettajaliitto valitsi Vuoden Luokanopettajaksi Kai-Ari Lundellin, joka on työskennellyt luokanopettajana Vantaalla peräti 33 vuotta.

Perusteena mainitaan, että Kai-Ari on monipuolinen peruskoulumies, joka on opettanut jokaisella luokka-asteella. Lisäksi hän on toiminut koulukirjastonhoitajana, kehittänyt koulunsa tietotekniikan opetusta ja ylläpitänyt koulun kerhotoimintaa.
Seuraavassa Kai-Ari kertoo näkemyksistään ja toiveistaan:

Olet viihtynyt Vantaalla jo 33 vuotta ja nähnyt peruskoulun muutoksen ja kehityksen. Mitkä asiat ovat menneet parempaan suuntaan ja mitkä asiat olivat urasi alkutaipaleella paremmin - opettajan näkökulmasta, entä oppilaan näkökulmasta?

Vuoden Luokanopettajaksi nimeäminen on hieno asia paitsi minulle myös vantaalaiselle opetuskulttuurille. Vantaalla tehdään hyvää työtä ja tulosta vähemmällä rahalla kuin muualla. On pakostakin keskitytty oleelliseen. Vantaalla vallitsee koulutuksellinen tasa-arvo ja koulujen väliset erot ovat pienet, mikä on erittäin hienoa. Vantaan koululaitos on aina ollut hyvin edistyksellinen. 

Suurin muutos opettajan työssä on ollut ryhmäkokojen radikaali pieneneminen. Kun aloitin työt, yli 30 oppilaan luokat eivät olleet mitenkään poikkeuksellisia, nyt opetan vain 19 oppilaan luokkaa! On aikaa yksittäiselle oppilaalle, mikä on tärkeää, koska tavallisiin luokkiin on alettu inklusoida erityisoppilaita. 

Kehitys on mennyt parempaan suuntaan. Ainoa ikävä puoli on, että resursseja ei ole riittävästi kuten urani alkuaikoina oli.
Oppilaat eivät ole kolmenkymmenen vuoden aikana kovin paljoa muuttuneet. Lapset ovat edelleen lapsia. Ennen väkivalta ja kiusaaminen oli kouluissa raaempaa, toisaalta nykylapset ovat lyhytjänteisempiä kuin ennen. Lapset ovat avoimempia ja välittömämpiä kuin ennen, toisaalta itsekkyys on lisääntynyt selvästi niin kuin muuallakin yhteiskunnassa. 

Olet ahkera bloggaaja ja otat kriittisestikin kantaa koulutuspolitiikkaan. Kuinka paljon blogissasi on seuraajia ja kommentoijia ja antaako sen ylläpito sinulle eväitä työsi tekemiseen?

Bloggaaminen kohentaa vireystilaani. Olen ollut aina aktiivinen kommentoija, mutta en aikaisemmin löytänyt oikeaa väylää. Blogi on nopea tapa kommentoida, mikä sopii minulle hyvin. Blogia seuraa noin 300 lukijaa päivässä, huippulukemat pyörivät 600 lukijan tienoilla. Jopa kesällä blogia luetaan 150 lukijan päivävauhtia, vaikka Enkeliporsas on silloin tauolla. 

Jotkut yleistä mielenkiintoa herättävät kirjoitukset laitan Uuden Suomen blogipalveluun, silloin lukijoiden määrä moninkertaistuu. Blogissani on muutamia aktiivisia ja älykkäitä vakikommentoijia, joten pidän kommentoinnin tasoa korkeana. Joskus keskustelu on ihanan rajua ja peistä väännetään surutta.

Vapaa-aikasi koostuu monesta erilaisesta aktiviteetista ja pyörii pitkälle lasten ja nuorten ympärillä. Mistä ammennat energian tähän kaikkeen?

Perhe on tärkeä. Minulla on vaimo ja viisi lasta ja kaksi lastenlasta. Kesällä olen mökillä, silloin en bloggaile, vaan jätän tietokoneet sun muut värkit pölyttymään. Enkeliporsas liihottaa silloin ilman huolen häivää ja röhkii mennessään. Talvisin seuraan aktiivisesti brittifutista, käyn saarilla pari kertaa vuodessa katsomassa matseja. Pääkohde on Liverpool ja Anfield Road. Perheeni kanssa matkustelen mielelläni muuallakin.

Onko sinulla terveisiä, mitä haluaisit välitettävän päättäjille, entä oppilaiden huoltajille tai kollegoillesi?

Syrjäytymisen ehkäisy on tärkeää. On puututtava ajoissa. Kaikki mahdollinen on sijoitettava esikoulun ja peruskoulun niveleen. Ennaltaehkäisy säästää resursseja valtavasti. Luokkien ryhmäkoot on pidettävä pieninä myös tulevaisuudessa.
Peruskoulua ei saa säästää hengiltä. Lähineuvolat ja puistotädit takaisin!

Tutustu Kai-Arin Blogiin osoitteessa http://www.properuskoulu.net
Terhi Karhuniemi, viestintäpäällikkö

tiistai 19. maaliskuuta 2013

"Osa lapsista voi pahoin"



Koska tämä Iltalehden (18.3) juttu ei ollut lehden nettiversiossa, näpyttelin sen käsin tänne, jotta kaikki voivat lukea sen. Iltalehden juttuun vastailin kännykällä kotisohvalla makoillen sunnuntaina heti, kun saavuin Oulusta kotiin. Katsoin samalla Chelsea vs. Westham jalkapallo-ottelua. Jutusta tuli viiden palstan lähes koko sivun juttu.

Maanantaina koululle tuli Ylen aikaisen toimittaja haastattelemaan minua, mutta siitä ei löydy podcastia kuunneltavaksi. Kyseessä oli vartin suora haastattelu.


"Osa lapsista voi pahoin"

Vuoden luokanopettajaksi valitun Kai-Ari Lundellin mukaan koululaisten tarkkaavaisuushäiriöt ovat lisääntyneet.

- Hän on pitkän uran tehnyt lähikoulun opettaja, joka on rohkea sanomaan omia ajatuksiaan ja julkaisee omaa blogia, Luokanopettajaliiton puheenjohtaja Matti Sippola kuvailee vuoden 2013 luokanopettajaksi valittua Kai-Ari Lundellia.

Lundell on mielissään.

- Tuntuu hyvältä. Luokanopettajapiirit yleensä lähettävät vuoden opettaja -ehdotukset, mutta tämä tuli Luokanopettajaliitosta, mikä tuntuu vielä paremmalta, Lundell sanoo.

Hän ei kuitenkaan myönnä olevansa mitenkään poikkeuksellinen opettaja, pikemminkin päinvastoin.

- Olen perusluokanopettajan prototyyppi. Tässä työssä vaaditaan, että tietää paljon ja pitää olla monipuolinen yleissivistys.

- Luokanopettajia on Suomessa kuitenkin 16 000 ja koulutus on korkeatasoista, joten eihän meitä voi rankata opetustaidon mukaan. Täytyy olla jotain millä erottuu ja minä erotuin tällä blogilla, Lundell arvioi.

Huoli pojista

Lundell on työskennellyt luokanopettajana 33 vuotta, josta viimeiset 14 hän on opettanut Pähkinärinteen koulussa Vantaalla.

(Enkeliporsaan tarkennus, olen opettanut Pähkiksessä kahteen otteeseen yhteensä 29 vuotta + 2 vuotta Hiekkaharjussa + 2 vuotta Malminkartanossa.)

- Osa lapsista voi pahoin. Viime viikolla lastenpsykiatri Jari Sinkkonen puuttui ylettömään pelaamiseen määrään ja siihen, kuinka avuttomia osa vanhemmista on, kun he antavat sen tapahtua. Nelivuotias lapsi saattaa pelata hyvinkin väkivaltaisia pelejä, jotka on kielletty alle 18-vuotiailta. Tämä heijastuu helposti väsymyksenä ja tarkkaavaisuushäiriöinä, Lundell kuvailee.

Hänen mukaansa lasten tarkkaavaisuushäiriöt ovatkin hieman lisääntyneet.

- Oppilaat ovat aiempaa lyhytjänteisempiä, Lundell tiivistää.

Erityisen suurta huolta opettaja kantaa pojista.

- Jos ajatellaan yhteiskuntaa laajemmin, uusliberalistinen kova politiikka alkaa näkyä siinä, että syrjäytyminen alkaa periytyä ja ongelmat kasautua.

- Neljäsosa pari-kolmekymppisistä pojista ei saa töitä. Jos syrjäytyminen jatkuu samassa suhteessa, se on aika iso pommi muutaman vuosikymmenen kuluttua.

Tiedonkulku tärkeää

Ongelmiin pitäisi puuttua Lundellin mielestä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Hän lisäisi erityisesti esikoululaisten ja 1. - 3. luokkalaisten ja heidän perheidensä tukea sekä parantaisi viranomaisten ja opettajien välistä tiedonkulkua.

(Enkeliporsaan lisäys, esi- ja alakoulun niveleen pitäisi satsata paljon enemmän, sillä tuen teho on suurimmillaan, kun lapsi on pieni. Inhimillistä hätää ei saa siirtää. Myöhemmin auttaminen ja ongelmien korjaaminen on paljon kalliimpaa.)

- Kasvatuksen kannalta on tärkeää tietää, missä oppilaan kanssa mennään ja mitä toimenpiteitä ollaan tekemässä. Se on ihme juttu, ettemme saa tietää mitään, vaikka mehän olemme ollaan lasten lasten kanssa toiseksi eniten vanhempien jälkeen. Ja opettajilla on kuitenkin salassapitovelvollisuus.

- Hän uskoo, että tulevaisuudessa luokanopettajien merkitys pahoinvoinnin ja muiden ongelmien ehkäisyssä korostuu.

- Pieni ryhmäkoko on parasta ennaltaehkäisyä ja tukea mitä koulu voi antaa. Mitä enemmän aikaa opettajalla on oppilaille, sitä parempi. Suuressa luokassa tavallinen oppilas jää paitsioon, kun opettajan huomio kiinnittyy heikoimpiin ja ääritapauksiin.

Vanhempia hän neuvoo selvittämään tarkemmin, mitä lapset tekevät vapaa-ajallaan. Hänen mukaansa on tavallista, että kymmenvuotiaat luovat salaa Facebook-tilejä, vaikkeivat täysin ymmärrä, mistä sosiaalisessa mediassa on kyse.

- Olisi todella hyvä, että vanhemmat tutustuisivat, mitä lapset tekevät koulupäivän jälkeen. Miksi sosiaaliseen mediaan mennään liian nuorina? Miksi annetaan pelata myöhään illalla, vaikka sen tiedetään väsyttävän? Lundell haastaa.

Sara Keskinarkaus
sara.keskinarkaus@iltalehti.fi


i   Hän   Kai-Ari Lundell

+ Luokanopettajaliitto on valinnut luokanopettajaksi vantaalaisen luokanopettajan Kai-Ari Lundellin.
+ Lundell valmistui luokanopettajaksi Jyväskylästä vuona 1980.
+ Hän on työskennelyt viimeiset 14 vuotta Vantaan Pähkinärinteen koulussa. Tätä ennen hän on opettanut Hiekkaharjussa ja Helsingin Malminkartanossa.
+ Luokanopettaja kannattaa koulukerhoaatetta ja pitää itse mm. shakkikerhoa.
+ Lisäksi Lundell toimii puheenjohtajana Pähkinärinteen alueen yhteistyöryhmässä, joka keskittyy alueen lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn.
+ Lundell kirjoittaa blogia osoitteessa www.properuskoulu.net.
+ Luokanopettajaliitto valitsi vuoden luokanopettajan nyt 15. kerran.


Kuvateksti 1. (Iso kuva, jossa yksinäinen oppilaspoika seisoo koulun sisäportaiden välitasanteella.)

Pahoinvointia
Alakoululaisten tarkkaavaisuushäiriöt tuntuvat lisääntyneen, luokanopettaja Lundell arvioi.


Kuvateksti 2. (Pieni Lundellin naamakuva)

Rohkea kommentoija
Vuoden luokanopettaja Kai-Ari Lundell kommentoi blogissaan lasten ja nuorten kannalta kiperiäkin aiheita. Hän ehkäisisi pahoinvointia pitämällä koululuokat pieninä ja tukemalla erityisesti pikkulasten perheitä.


Enkeliporsaan arvio Iltalehden jutusta:

Annan kasi puolikkaan. Haastatteluhetki ei ollut hehkeä. Makoilin väsyneenä kalsareillaan kotisohvalla, kun vastailin kännykästä kysymyksiin. Katsoin samalla futisottelua. Olosuhteisiin nähden tulos oli yllättävän hyvä, sain esille monia asioita kuten olin ajatellutkin, syrjäytymisen ehkäisy, huoli pojista, pelaaminen ja ennen kaikkea pienen luokkakoon merkitys ennaltaehkäisyssä.

Puhuin muustakin, mutta toimittajat aina tekevät jutun. Keskinarkaus onnistui hyvin.


Enkeliporsaan arvio Ylen aikaisen suorasta haastattelusta:

Annan ysi puolikkaan. Haastattelu onnistui erittäin hyvin. Toimittaja oli selvästi perehtynyt properuskoulu-blogiin. Oli helppo vastailla ja olin täydessä vireessä, sillä haastattelu tehtiin koulun ruokalassa maanantaina klo 9.45. Sain kehuja haastattelusta. Sääli, että sitä ei ole podcastina missään kuunneltavissa.

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Totuuksia ja tutkimustuloksia?


Erityspedagogiikan professori Timo Saloviita väitti Vantaan Sanomissa (6.3.), että  opettajat vieroksuvat erityisoppilaita mukavuussyistä. Minä näin punaista, ja kirjoitin blogikirjoituksen
Koppikaniineja ja Timo Saloviita.

Myös kasvatushenkilö Arto Sirkiä näki punaista ja kirjoitti mielipidekirjoituksen.


16.3. Vantaan Sanomat Mielipide

Totuuksia ja tutkimustuloksia?

Professori Timo Saloviita väittää erityislasten pärjäämisen olevan viitseliäisyydestä kiinni. (VS 6.3.)

Vaikka olen töissä päiväkodissa, uskon samojen lainalaisuuksien vaikuttavan niin siellä kuin koulumaailmassa. Siksi näin suoraan sanottuna punaista luettuani Saloviidan mielipiteitä lehdestä.

Saloviidan ajatukset todistavat ainoastaan sen, johon olen peläten uskonutkin jo pidemmän aikaa. Me jotka käytännössä koemme yhteiskunnassa vastaantulevat haasteet, me jotka päivittäin näemme miten lapset pärjäävät olosuhteissa, joissa todellisuudessa ei ole enää henkilökohtaiseen kasvatukseen resursseja, joudumme vain taipumaan niiden päätösten edessä, joita hallinnossa ja johtoportaissa tehdään.

Toivoisin, että nämä diagrammien ja prosenttien tuijottelijat joskus astuisivat alas tutustumaan siihen todellisuuteen, joka päivähoidossa ja koulumaailmassa vallitsee.


Enkeliporsas:

Näin on.

Vuoden Luokanopettaja 2013

Luokanopettajaliiton hallituksen jäseniä seisoskelee kirpeässä pakkassäässä jykevän Oulun Tuomiokirkon edustalla. Kerrottiin tarinoita kirkon historiasta.

Minut kutsuttiin viikonlopuksi Ouluun Luokaopettajaliiton vuosikokoukseen.

Oululaiset olivat järjestäneet hienon tapahtuman. Paikalla oli mieletön määrä ammatillista asiantuntemusta. Oli mahtavaa keskustella LO-legendojen kuten Matti Sippolan, Martti Hellströmin ja Seppo Heinosen kanssa. Oli hauska tavata opettajia ympäri Suomea.

Syy kutsuun oli, että minut oli valittu Vuoden Luokanopettajaksi 2013. Pääsin upeaan seuraan.

Perusteluina mainittiin mm. monipuolisuus ja kerhotoiminta. Toimin myös Pähkinärinteen yhteistyöryhmän, KKP - Koulu Keskellä Pähkinärinnettä, puheenjohtajana. KKP keskittyy lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn.

Luokanopettajia on Suomessa n. 16 000. Jollakin pitää erottua. Pääsyy valintaan oli tietysti se, että osallistun aktiivisesti koulukeskusteluun mm. pitämällä properuskoulu.net blogia. Katson, että edustan kaikkia lähiökouluopettajia, jotka tekevät sitkeästi työtään vuodesta toiseen.

Edustan myös vantaalaista opetuskulttuuria. Vantaalla tehdään hyvää työtä ja tulosta vähemmällä rahalla kuin muualla. On pakostakin keskitytty oleelliseen. Vantaalla vallitsee koulutuksellinen tasa-arvo. Koulujen väliset erot ovat pienet.

OAJ:n kehittämispäällikkö Nina Lahtinen esitteli koulutuspolitiikan ajankohtaisia asioita. Vuosikokouksen puheenjohtajana toimi oululainen Timo Kettunen.

Kokouksessa tehtiin mediatiedote aiheesta "Kaikki lapset eivät voi hyvin". Mediassa tiedote sai hyvin huomiota kuten Vuoden Luokanopettaja 2013 julkistaminenkin.

Minun tehtäväni on vuoden aikana tuoda luokanopettajuutta esiin ja osallistua aktiivisesti koulutuspoliittisen keskusteluun.

Olen valmis. Tänään oli koko sivun juttu Iltalehdessä, minua haastateltiin myös Ylen aikaisen suorassa lähetyksessä.

Lauantai-iltana oululaiset opettajat tekivät meille hauskan tietokilpailukierroksen Oulun keskustassa. Omassa ryhmässäni oli neljä upeaa luokanopettajaladya, jotka kulkivat pitkin Oulua lyhyissä hameissaan. Joku totesi, että "reidet jäätyy", kun kylmä oli.

Karaokeravintolassa lauloimme Eero Raittisen "Vanhan holvikirkon". Esittelin ryhmän:

- Olen Vuoden Luokanopettaja ja bändini nimi on "Jäätyneet reidet".

Tuntui hyvältä. Enkeliporsas on nyt nöyrä porsas.

torstai 14. maaliskuuta 2013

Pirkanmaan pedofiiliepäily

14.3. Iltalehti


Alakoulun opettajaa epäillään useiden lasten hyväksikäytöstä Pirkanmaalla. Asiasta uutisoi ensimmäisenä Yle.

Tapauksessa on useita asianomistajia, ja poliisi on tutkinut tapausta jo pitkään. Vanhimmat tapaukset ovat vuodelta 2007.

-Tapaukset tulivat asianomistajien kautta ilmi, sanoo tutkinnanjohtaja Jari Kinnunen. Uhreja on toistakymmentä.

Epäilty miesopettaja pidätettiin virasta toistaiseksi kesken lukuvuoden. Tapaus siirtyy syyttäjälle ensi viikolla.


Kommentoin blogissani paljon opetusalan ajankohtaisia asioita. Nyt kommentoitavana on blogini kautta aikain iljettävin uutinen. 

Opettajan oppilaisiin kohdistuva pedofilia on Suomessa onneksi hyvin harvinaista. Kotikaupungissani Vantaalla oman urani aikana on jäänyt julkisesti kiinni kaksi "opettajapedofiilia". Molemmat olivat sijaisopettajia, heillä ei ollut opettajankoulutusta, vaan he hakeutuivat uskottavasti uhriensa ääreen. Molemmissa tapauksessa koulun rehtoreista tehtiin syntipukkeja.

Lain mukaan jokaisen uudeksi opettajaksi valitun on toimitettava koululle rikosrekisteriote, jolla todistetaan, ettei opettajalla ole taustallaan seksuaali-, väkivalta- tai huumerikoksia. Ihmeellistä on, että sijaisilta ei rikosrekisteriotetta vaadita. Ilman opettajankoulutusta oleva ihminen voi tulla kouluun opettamaan lapsia noin vain.

Olen vaatinut blogissani opettajarekisteriä, josta rehtorit voisivat tarkistaa, onko virkaa hakeva opettaja pätevä tai ei. Tällä viikolla myös OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen vaati samaa, mistä olen iloinen.

Myös sijaisopettajilta pitäisi vaatia rikosrekisteriote, epäpäteviltäkin. Aina, kun tullaan uuteen kouluun, ote olisi näytettävä koulun rehtorille.

Yllä olevasta uutisesta ei selviä, onko epäilty oikea opettaja vai ns. valeopettaja. Ilmeisesti kyse on ollut epäasiallisesta koskettelusta. Joka tapauksessa tapaus on uhrien lukumäärältään Suomen kouluhistorian iljettävin. Täytyy ihmetellä, miten epäilty on voinut huseerata uhriensa kimpussa vuodesta 2007 asti.

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Koulupoikakin on ihminen


Nuorten Toivekirjastosta löytyi paljon luettavaa. Joka kirjan takana oli numeroitu luettelo Toivekirjaston kirjoista, oli kiva laskeskella ja yliviivata luetut kirjat.

Yksi lapsuuteni merkittävimpiä kirjoja oli Kaarlo Merimaan kirja "Kräki-Kalle ja Limperi" (1961). Poikajengit kisailivat ja tappelivat 1960-luvun alun Turussa. Kirjassa oli viehättäviä ajan koulukuvauksia.

Kräki-Kalle (kuvassa takana vasemmalla) ei tietenkään ollut mikään mallikoululainen. Hän uneksi usein oppitunneilla. Kräki-Kallen pulpetin  alakanteen oli joku joskus kaivertanut ikimuistettavan mietelauseen:

"Koulupoikakin on ihminen".

Moni poika kehittyy hitaammin kuin tytöt keskinmäärin, mikä näkyy voimallisesti koulun alussa. Olen ihmetellyt, miksei enää tehdä koulukypsyyskokeita. Kaikki tungetaan samanikäisinä kouluun, vaikka edellytyksiä ei ole. Kehityserot voivat olla järkyttävän suuria.

Olen syntynyt tammikuussa. Vanhempani ajattelivat panna minut kouluun kuusivuotiaana. Muistan hyvin, kun isä kiikutti minut Helsingin maalaiskunnan Ruskeasannalta kunnan keskustaan Tikkurilaan koulukypsyyskokeisiin. Bussimatka oli hyvin hauska.

Minut jätettiin hetkeksi leikkimään yksin isoon huoneeseen, jossa oli paljon leluja, joiden kanssa leikin. Huomioni kiinnittyi suureen peiliin, jota katselin tovin. Ajattelin, että sieltä peilin takaa nyt minua katsellaan. Minut laitettiin myös juoksemaan talon ympäri, otettiin aikaa. Muuta en sitten muistakaan.

Minua ei päästetty kouluun kuusivuotiaana, koska olin kypsymätön. Olin aina luokan vanhimpia oppilaita. Lukemaan oppiminen oli hyvin vaikeaa, en tajunnut tavaamisen ideaa, vaan arvailin sanoja kuvista. Kotona isä ja minä huusimme ja minä välillä itkin, kun lukeminen ei alkanut sujua. Opin lukemaan vasta pääsiäisen jälkeen, mikä oli suuri ilon hetki.

Nyt kouluun päästetään poikia liian aikaisin. 

Katsotaan sormien läpi ja ajatellaan, että "kyllä se siitä". Tällainen ajattelu on vahingollista, sillä kypsymättömän pojan koulun vaikea alku heijastuu hyvin pitkälle. Joskus poika pääsee kärryille vasta alakoulun viimeisillä luokilla, jotkut myöhemmin. Moni poika ihmettelee yläkoulun ysillä, "mitäs nyt sitten tehdään", ja tekee väärän valinnan.

Toinen tasoittava keino, luokalle jättäminen, on jäänyt myös unholaan. Kun luokalle jättöä pohditaan, kaikki alkavat yhdessä päivitellä, että "onko siitä nyt sitten mitään hyötyä?"

Kun kävin koulua, poikia jätettiin luokalle niin, että rotina kävi. Harvoin pohdittiin sitä, että luokalle jääminen olisi pojan psykelle mitenkään vahingollista. Itse jäin luokalle fysiikasta oppikoulun seiskalla eli nykyisen lukion kakkosella. Palautin kevään viimeisen fysikaan kokeen konseptipaperin tyhjänä, mitä fysiikan opettajani ihmetteli kovasti.

Syksyllä uudessa luokassani suurin osa pojista oli vanhoja tuttuja, aikaisemmin luokalle jääneitä. Minulle luokalle jääminen teki hyvää, sain yhden ylimääräisen kertausvuoden ja onnistuin hyvin ylioppilaskirjoituksissa.

Olisiko uudelleen harkittava tyttöjen ja poikien kypsyyttä tasoittavia vanhoja keinoja?

1. Koulukypsyyskokeet


2. Luokalle jättäminen


Kypsyminen vaatii aikaa. Kaikki lapset eivät opi samassa tahdissa. "Armovitosilla" ei pitkälle pötkitä.

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Lapset ja kännykkäporno


12.3. HS

MLL: Jo alaluokkalaiset katsovat pornoa

Porno tunkeutuu lasten elämään usein jo alaluokilla, kun osalle lapsista ostetaan ensimmäiset netillä varustetut kännykät. Mannerheimin lastensuojeluliiton (MLL) mukaan jo 8-vuotiaat soittajat kyselevät aiempaa useammin seksistä. Usein kysymykset kumpuavat pornosta.

MLL:n palvelevan puhelimen päällikön Tatjana Pajamäen mukaan pienimmät soittajat ottavat asian esille esimerkiksi huijaamalla päivystäjiä pornosivuille tai soittamalla seksifilmin ääniä puhelun taustalla.

"Nämä eivät ole iloista ja kepeää keskustelua, vaan lapset ovat ahdistuneita", Pajamäki sanoo.


Kait se on vähitellen uskottava, vaikka en toistaiseksi ole törmännyt siihen, että alakoululaiset katselisivat kännykästään pornoa. Mutta kuka sitä opettajansa nähden moista tekisikään? Sitäpaitsi koulussa ei saa käyttää kännykkää kuin luvalla ja tarpeeseen. Kännykät ovat kiinni.

Luin äskettäin jostain englanninkielisestä nettilehdestä, että joka viides alakouluikäinen lapsi olisi katsellut pornoa kännykästään.

Olisin olettanut, että asialla olisi osa murrosikää lähestyvistä kuudesluokkalaisista pojista, mutta MLL:n mukaan näin ei ole. Jopa kahdeksanvuotiaat voivat kännykällään katsella pornoa. Kahdeksanvuotias lapsi ahdistuu silloin varmasti.

Nettikännykän ongelma on, että se kulkee lapsen mukana kaikkialla. Vanhempien on vaikea valvoa. Vaara on monille täysin uusi ja yllättävä. 

Moni on kotitietokoneisiinsa laittanut esto-ohjelmia, jotta lapset eivät pääse porno- tai huumesivuille. Olen laittanut kouluni kotivuille linkin ilmaiseen esto-ohjelmaan. Huomasin, että nyt ohjelman voi asentaa myös ainakin iPhoneen ja Android-puhelimiin. Vielä ohjelmaa ei näy tehdyn Windows-puhelimiin.

http://www1.k9webprotection.com

Nettipoliisi Pia Katajala Päijät-Hämeen poliisilaitokselta kertoi tapauksesta, jossa 7-vuotias tyttö oli katsonut pornoa isänsä kanssa. Poliisilla oli vaikeuksia arvioida, oliko kyseessä rikos. (HS)

Meitä on moneen junaan. 

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Angry parents

9.3. Uusi Suomi



Vanhempainliitto kertoo olevansa pettynyt julkisuudessa esillä olleisiin ”yksipuolisiin kauhukertomuksiin” kouluista ja päiväkodeista.


- Jokaisesta pienen lapsen vanhemmasta tehdään häirikkö, joka vaikeuttaa ammattikasvattajien työtä. Tämä on kestämätöntä, eikä edistä lapsen parasta ja kasvatuskumppanuuden syntyä. Tarvitsemme syvällisempää vuorovaikutusta kodin ja koulun välille, kommentoi Vanhempainliiton toiminnanjohtaja Tuomas Kurttila.

Kurttila myöntää, että julkisuudessa esillä olleet ääritapaukset ovat todellisia. Hänen mielestään ne ovat kuitenkin vain pieni osa kokonaiskuvaa.

Vanhempainliitto vaatiikin, että vanhempiin kohdistuva vihapuhe tulee lopettaa.

- Vanhempien haukkuminen ja niputtaminen häiriköiksi on loputtava. Usein asioiden taustalla on todellista huolta lapsen kasvusta ja oppimisesta. Vanhempien huoli on kuultava ja otettava tosissaan. Se on ammattilaisten tehtävä. Ammattilaisia on näissä tilanteissa tuettava, toivoo Kurttila.


Iltapäivälehdet nostavat esiin aina kaikkein krouvimmat tapaukset, mutta en ole huomannut missään varsinaista vanhempiin kohdistuvaa vihapuhetta. Ääritapaukset ovat tietenkin pieni osa kokonaiskuvaa kuten Kurttila toteaa.

Kurttila ampuu yli sanoessaan, että "jokaisesta pienen lapsen vanhemmasta tehdään häirikkö". Vanhempia ei ole "niputettu häiriköiksi".

Kodin ja koulun välinen yhteistyö on kehittynyt kovasti viimeisinä vuosina, mikä on hieno asia. Kurttila penää kasvatuskumppanuutta, mikä on luonnollista. Sekä vanhemmat että opettajat pyrkivät lapsen hyvään.

Monessa kunnassa on käytössä sähköinen ilmoitustaulu Wilma, joka on helpottanut kovasti opettajan ja vanhempien välistä viestintää. Ei tarvitse jatkuvasti soitella. Wilma-viestinnän huono puoli on, että kirjoitettua sanaa voi tulkita niin monella tavalla. Kun nappia painaa, harkitsematonkin viesti on heti luettavissa.

Vaikeat asiat kannattaa aina käydä läpi kasvokkain.

Olen opettanut pitkään, en ole joutunut koskaan varsinaisen häiriköinnin, esim. jatkuvan puhelinterrorin tai Wilma-viestitulvan kohteeksi. Kun vanhemmalla on huoli lapsestaan, on selvää, että opettaja joutuu viestimään tiheämpään kuin muulloin. Useinmiten viestintä kannattaa.

Uran alkuaikoina minut on kerran uhattua ampua, kun jouduin kantamaan poikkeavasti häiriköivän oppilaan luokasta ulos. Oli suojeltava muita oppilaita. Uhkauksen jälkeen ei ollut kiva opettaa futista koulun urheilukentällä. Alitajuisesti sitä odotti luodin läjähtävän takaraivoon. Onneksi uhkaus oli tehty kiivastuksissaan ilman ampumistarkoitusta.

Nuori opettaja on usein epävarma. Opettajiksi opiskeleville pitää opettaa, kuinka vanhempien kanssa tehdään yhteistyötä. Toivottavasti nykyään opetetaan, sillä ennen ei niin tehty. 

Ennen tietokoneaikaa koulujen kanslioissa oli ns. oppilaskortteja. Kun piti soittaa oppilaiden vanhemmille, piti ravata kansliaan ja hakea oppilaskortista puhelinnumero. Korteista löytyi myös vanhempien ammatit. Ammatit syöpyivät nuoren opettajan mieleen.

Aloittaessani työt olin 24-vuotias poika. Kun soitti oppilaan kotiin, ei ollut aivan sama kenelle soitti. Oli huomattavasti rennompaa soittaa tavallisen ammatin omaavalle isälle tai äidille. Olin hyvin varautunut, kun tiesin, että huoltaja on ison firman johtaja tai muuten yhteiskunnallisesti tärkeässä asemassa. Joskus jonkun oppilaan huoltaja oli psykiatri, toiselle opettajalle oli myös vaikea soittaa.

Onneksi enää oppilaiden vanhempien ammatteja ei ole kirjattu minnekään. Voi keskustella oppilaasta vanhempien kanssa ilman paineita. Myöhemmin olen huomannut, että ammateilla ei ole mitään merkitystä, kun puhutaan lapsista. Huoltajat ovat isiä ja äitejä.

Kannattaa lukea:


torstai 7. maaliskuuta 2013

Koppikaniineja ja Timo Saloviita

Richard Adams: "Ruohometsän kansa"


Luen ääneen oppilaille aina jotain kirjaa. Yksi suosikeistani on Richard Adamsin "Ruohometsän kansa" (Watership Down). Villikaniinien elämää kuvataan hyvin luonnonmukaisesti, mutta samalla kaniineilla on paljon inhimillisiä piirteitä, mikä tekee kirjasta hauskan ja opettavaisen.

Kaniinit joutuvat pakenemaan kotiyhdyskunnastaan. Etsiessään uutta kotia ne joutuvat seikkailuihin. Uuden kodin löydettyään, kaniinit huomaavat, että yhdyskunnalla ei ole tulevaisuutta, koska naaraita ei ole. Uroskaniinit menevät vapauttamaan läheisestä maatalon häkistä koppikaniineja, joiden joukossa on pari naarasta.


6.3. Vantaan Sanomat

Kannattaa napauttaa alla olevaa linkkiä ja lukea koko artikkeli. 


Erityispedagogiikan professori Timo Saloviita on väkevä kaikille avoimen koulun kannattaja. Hänen ihannemallissaan jokainen oppilas osallistuu tavalliseen opetukseen vammastaan tai oppimisvaikeudestaan huolimatta.

Saloviita vetoaa kansainvälisiin tutkimuksiin, joiden mukaan pienluokkaan siirretty erityisoppilas oppii keskinmäärin vähemmän kuin tavallisessa luokassa.

Saloviidan mukaan syyt erityisluokkien syntyyn eivät liity rahaan, pedagogiaan tai kasvatukseen. 

- Kyse on opettajien viitseliäisyydestä. Tottakai jokainen haluaa luokalleen kuuliaiset ja tunnolliset lapset.

- Häiriköivistä lapsista tehdään syyttä suotta syntipukkeja. Kukaan ei uskalla kyseenalaistaa opettajien ammattitaitoa, vaikka opettajien ammattitaidossa on suuri eroja.

Saloviidan mukaan opettajat ovat kokeneet nykymallin byrokraattiseksi.

Saloviita ei ole huolissaan koulunkäyntiavustajien vähenemisestä.

- Britanniassa tehdyn tutkimuksen mukaan koulunkäyntiavustajien käyttö heikensi opetuksen tasoa.

*  *  *

Totean heti kärkeen, ettei tule väärinkäsityksiä: 

Olen siirtänyt oppilaan erityisluokalle vain kerran. Minulla on ollut luokissani monia erityisoppilaita. Joskus on ollut oppilaita, joiden olisi pitänyt siirtyä erityisluokille, mutta erityisluokissa ei ole ollut tilaa. 

Aloitimme työt yhtäaikaa v. 1980, Saloviita psykologina Kymissä ja minä luokanopettajana Vantaalla. Saloviidan sivujen mukaan hän ei ole toiminut opettajana päivääkään. Minä opetan lapsia edelleen.

Saloviita väittää Vantaan Sanomissa, että syyt erityisluokkien syntyyn johtuvat opettajien viitseliäisyydestä. Ilmeisesti Saloviita tarkoittaa, että syyt erityisluokkien syntyyn johtuvat opettajien viitseliäisyyden puutteesta eli laiskuudesta.

Järjetöntä puppua.

Erityisluokat ovat olleet sitä varten, että on pyritty auttamaan niitä lapsia, joilla on oppimis- tai muita vaikeuksia. Kouluni on suurehko alakoulu, en muista, että koskaan oppilasta olisi siirretty erityisluokalle turhaan. Kouluni kulttuuriin ei ole ylipäätään kuulunut "oppilaiden heittely" erityisluokille. Kertaakaan oppilasta ei ole siirretty erityisluokalle, koska opettaja, Saloviidan mukaan, olisi viitseliäs.

Saloviita toteaa, että häiriköivistä lapsista tehdään syyttä suotta syntipukkeja. Mitä Saloviita tarkoittaa? Häiriköivä lapsi on häiriköivä lapsi.

Saloviita väittää, että kukaan ei uskalla kyseenalaistaa opettajien ammattitaitoa, vaikka opettajien ammattitaidoissa on suuria eroja.

Saloviita on ensimmäinen varteenotettava henkilö, joka kyseenalaistaa suomalaisten opettajien ammattitaidon ja väittää, että opettajien ammattitaidoissa on suuria eroja.

Pidän Saloviidan väitettä loukkaavana.

Kansainvälisesti ajatellen suomalainen peruskoulu ja suomalainen opettajisto on pärjännyt erittäin hyvin, vrt. PISA-tutkimukset. 

Yleensä onnistumisen syinä on pidetty:

1. Hyvä opettajienkoulutus

- opettajan ammatti on haluttu ja pyrkijöitä on aina ollut paljon suhteessa aloituspaikkoihin
- karsinta koulutukseen on ollut kovaa, mikä on taannut korkeatasoisen ja tasalaatuisen opettajiston
- jokaisella pätevällä nykyopettajalla on maisterin tutkinto, mikä on kansainvälisesti ajatellen poikkeuksellista

2. Ammatillinen opetuskulttuuri

- suomalaiset opettajat ovat motivoituneita ja sitoutuneita
- opettajat ovat ammattitaitoisia monen muun maan opettajiin verrattuna

3. Suomalaisen kansanopetuksen traditio

- Suomessa on aina arvostettu kansanopetusta ja koulutusta
- suomalainen opettaja on itsenäinen ja vapaa toimimaan toisin kuin monessa muussa maassa

4. Onnistunut peruskoulu

- suomalaiset koulut ovat tasalaatuisen hyviä toisin kuin rinnakkaiskoulujärjestelmien maissa

Saloviidan mukaan opettajat ovat kokeneet nykymallin byrokraattiseksi. Saloviita on oikeassa, nykymalli on byrokraattinen. Paperityöt ja kokoukset vievät aikaa opettajien päätehtävältä, opettamiselta ja sen suunnittelulta. Opettajan työtaakkaa ei voi lisätä loputtomiin. Tiedän erityisopettajia, jotka ovat lopettaneet työnsä paperitöiden takia ja jatkuvien palaverien takia.

Vantaalla on aloitetty toimenpideohjelma, erityiskouluja lopetellaan ja erityisoppilaita on alettu integroida lähikouluihin. Muutama vuosi sitten kommentoin Saloviidalle jossain blogissa tai keskustelupalstalla, että resurssit eivät tule olemaan riittäviä inkluusion onnistumiseen. Saloviita vastasi silloin, että tottakai, kun oppilas integroidaan tavalliseen luokkaan, mukaan tulee aina erityisopettaja.

Ei tullut. 

Toimenpideohjelman resurssit Vantaalla eivät ole riittävät. Ei ole annettu mitään takeita siitä, että edes nykyiset resurssit säilyvät tukevaisuudessa. Paraikaa Vantaan opettajien ammattiyhdistys (VOAY) tekee kyselyä opettajistolle, jotta nähdään, kuinka toimenpideohjelman alku on sujunut.

Kannattaa lukea seuraavat blogikirjoitukseni:




Saloviita ei ole huolissaan koulunkäyntiavustajien vähenemisestä. Minä olen. Saloviita ei ole huolissaan, koska Iso-Britanniassa on tehty tutkimus, jonka mukaan koulunkäyntiavustajien käyttö heikensi opetuksen tasoa.

Suomi ei ole Iso-Britannia. Koulujärjestelmät ovat hyvin kulttuurisidonnaisia. Iso-Britannia ei ole muutenkaan pärjännyt Suomelle kansainvälisissä PISA-vertailuissa. Iso-Britannian koulutusjärjestelmä ei ole tasa-arvoinen.

Totean vielä ties kuinka monennen kerran: Inkluusioon ei kannata lähteä puolivillaisesti. Aivan kaikkia erityiskouluja ei saa lopettaa. Suomalaiset erityisopettajat kuten muutkin opettajat ovat ammattilaisia.

Inkluusion todellisuus ei ole Saloviidan ihannemallin kaltainen. Tervetuloa todellisuuteen Saloviita, vuosi opettajan sijaisena tavallisessa peruskoulussa ei olisi pahitteeksi. Erityisoppilaita ei vieroksuta, vaan autetaan, ennen erityiskouluissa, nyt lähikouluissa.

Välillä suomalaisista yliopistoista tuulee, Johan Bäckman, Tatu Vanhanen, Timo Saloviita...