Angry parents

9.3. Uusi Suomi

Kauhukertomukset suututtavat: "Jokaisesta vanhemmasta tehdään häirikkö"


Vanhempainliitto kertoo olevansa pettynyt julkisuudessa esillä olleisiin ”yksipuolisiin kauhukertomuksiin” kouluista ja päiväkodeista.


- Jokaisesta pienen lapsen vanhemmasta tehdään häirikkö, joka vaikeuttaa ammattikasvattajien työtä. Tämä on kestämätöntä, eikä edistä lapsen parasta ja kasvatuskumppanuuden syntyä. Tarvitsemme syvällisempää vuorovaikutusta kodin ja koulun välille, kommentoi Vanhempainliiton toiminnanjohtaja Tuomas Kurttila.

Kurttila myöntää, että julkisuudessa esillä olleet ääritapaukset ovat todellisia. Hänen mielestään ne ovat kuitenkin vain pieni osa kokonaiskuvaa.

Vanhempainliitto vaatiikin, että vanhempiin kohdistuva vihapuhe tulee lopettaa.

- Vanhempien haukkuminen ja niputtaminen häiriköiksi on loputtava. Usein asioiden taustalla on todellista huolta lapsen kasvusta ja oppimisesta. Vanhempien huoli on kuultava ja otettava tosissaan. Se on ammattilaisten tehtävä. Ammattilaisia on näissä tilanteissa tuettava, toivoo Kurttila.

Iltapäivälehdet nostavat esiin aina kaikkein krouvimmat tapaukset, mutta en ole huomannut missään varsinaista vanhempiin kohdistuvaa vihapuhetta. Ääritapaukset ovat tietenkin pieni osa kokonaiskuvaa kuten Kurttila toteaa.

Kurttila ampuu yli sanoessaan, että "jokaisesta pienen lapsen vanhemmasta tehdään häirikkö". Vanhempia ei ole "niputettu häiriköiksi".

Kodin ja koulun välinen yhteistyö on kehittynyt kovasti viimeisinä vuosina, mikä on hieno asia. Kurttila penää kasvatuskumppanuutta, mikä on luonnollista. Sekä vanhemmat että opettajat pyrkivät lapsen hyvään.

Monessa kunnassa on käytössä sähköinen ilmoitustaulu Wilma, joka on helpottanut kovasti opettajan ja vanhempien välistä viestintää. Ei tarvitse jatkuvasti soitella. Wilma-viestinnän huono puoli on, että kirjoitettua sanaa voi tulkita niin monella tavalla. Kun nappia painaa, harkitsematonkin viesti on heti luettavissa.

Vaikeat asiat kannattaa aina käydä läpi kasvokkain.

Olen opettanut pitkään, en ole joutunut koskaan varsinaisen häiriköinnin, esim. jatkuvan puhelinterrorin tai Wilma-viestitulvan kohteeksi. Kun vanhemmalla on huoli lapsestaan, on selvää, että opettaja joutuu viestimään tiheämpään kuin muulloin. Useinmiten viestintä kannattaa.

Uran alkuaikoina minut on kerran uhattua ampua, kun jouduin kantamaan poikkeavasti häiriköivän oppilaan luokasta ulos. Oli suojeltava muita oppilaita. Uhkauksen jälkeen ei ollut kiva opettaa futista koulun urheilukentällä. Alitajuisesti sitä odotti luodin läjähtävän takaraivoon. Onneksi uhkaus oli tehty kiivastuksissaan ilman ampumistarkoitusta.

Nuori opettaja on usein epävarma. Opettajiksi opiskeleville pitää opettaa, kuinka vanhempien kanssa tehdään yhteistyötä. Toivottavasti nykyään opetetaan, sillä ennen ei niin tehty. 

Ennen tietokoneaikaa koulujen kanslioissa oli ns. oppilaskortteja. Kun piti soittaa oppilaiden vanhemmille, piti ravata kansliaan ja hakea oppilaskortista puhelinnumero. Korteista löytyi myös vanhempien ammatit. Ammatit syöpyivät nuoren opettajan mieleen.

Aloittaessani työt olin 24-vuotias poika. Kun soitti oppilaan kotiin, ei ollut aivan sama kenelle soitti. Oli huomattavasti rennompaa soittaa tavallisen ammatin omaavalle isälle tai äidille. Olin hyvin varautunut, kun tiesin, että huoltaja on ison firman johtaja tai muuten yhteiskunnallisesti tärkeässä asemassa. Joskus jonkun oppilaan huoltaja oli psykiatri, toiselle opettajalle oli myös vaikea soittaa.

Onneksi enää oppilaiden vanhempien ammatteja ei ole kirjattu minnekään. Voi keskustella oppilaasta vanhempien kanssa ilman paineita. Myöhemmin olen huomannut, että ammateilla ei ole mitään merkitystä, kun puhutaan lapsista. Huoltajat ovat isiä ja äitejä.

Kannattaa lukea:

Opetusalan eettisen neuvottelukunnan kannanotto 18.1.2007