Richard Adams: "Ruohometsän kansa"
Luen ääneen oppilaille aina jotain kirjaa. Yksi suosikeistani on Richard Adamsin "Ruohometsän kansa" (Watership Down). Villikaniinien elämää kuvataan hyvin luonnonmukaisesti, mutta samalla kaniineilla on paljon inhimillisiä piirteitä, mikä tekee kirjasta hauskan ja opettavaisen.
Kaniinit joutuvat pakenemaan kotiyhdyskunnastaan. Etsiessään uutta kotia ne joutuvat seikkailuihin. Uuden kodin löydettyään, kaniinit huomaavat, että yhdyskunnalla ei ole tulevaisuutta, koska naaraita ei ole. Uroskaniinit menevät vapauttamaan läheisestä maatalon häkistä koppikaniineja, joiden joukossa on pari naarasta.
6.3. Vantaan Sanomat
Kannattaa napauttaa alla olevaa linkkiä ja lukea koko artikkeli.
Erityispedagogiikan professori Timo Saloviita on väkevä kaikille avoimen koulun kannattaja. Hänen ihannemallissaan jokainen oppilas osallistuu tavalliseen opetukseen vammastaan tai oppimisvaikeudestaan huolimatta.
Saloviita vetoaa kansainvälisiin tutkimuksiin, joiden mukaan pienluokkaan siirretty erityisoppilas oppii keskinmäärin vähemmän kuin tavallisessa luokassa.
Saloviidan mukaan syyt erityisluokkien syntyyn eivät liity rahaan, pedagogiaan tai kasvatukseen.
- Kyse on opettajien viitseliäisyydestä. Tottakai jokainen haluaa luokalleen kuuliaiset ja tunnolliset lapset.
- Häiriköivistä lapsista tehdään syyttä suotta syntipukkeja. Kukaan ei uskalla kyseenalaistaa opettajien ammattitaitoa, vaikka opettajien ammattitaidossa on suuri eroja.
Saloviidan mukaan opettajat ovat kokeneet nykymallin byrokraattiseksi.
Saloviita ei ole huolissaan koulunkäyntiavustajien vähenemisestä.
- Britanniassa tehdyn tutkimuksen mukaan koulunkäyntiavustajien käyttö heikensi opetuksen tasoa.
* * *
Totean heti kärkeen, ettei tule väärinkäsityksiä:
Olen siirtänyt oppilaan erityisluokalle vain kerran. Minulla on ollut luokissani monia erityisoppilaita. Joskus on ollut oppilaita, joiden olisi pitänyt siirtyä erityisluokille, mutta erityisluokissa ei ole ollut tilaa.
Aloitimme työt yhtäaikaa v. 1980, Saloviita psykologina Kymissä ja minä luokanopettajana Vantaalla. Saloviidan sivujen mukaan hän ei ole toiminut opettajana päivääkään. Minä opetan lapsia edelleen.
Saloviita väittää Vantaan Sanomissa, että syyt erityisluokkien syntyyn johtuvat opettajien viitseliäisyydestä. Ilmeisesti Saloviita tarkoittaa, että syyt erityisluokkien syntyyn johtuvat opettajien viitseliäisyyden puutteesta eli laiskuudesta.
Järjetöntä puppua.
Erityisluokat ovat olleet sitä varten, että on pyritty auttamaan niitä lapsia, joilla on oppimis- tai muita vaikeuksia. Kouluni on suurehko alakoulu, en muista, että koskaan oppilasta olisi siirretty erityisluokalle turhaan. Kouluni kulttuuriin ei ole ylipäätään kuulunut "oppilaiden heittely" erityisluokille. Kertaakaan oppilasta ei ole siirretty erityisluokalle, koska opettaja, Saloviidan mukaan, olisi viitseliäs.
Saloviita toteaa, että häiriköivistä lapsista tehdään syyttä suotta syntipukkeja. Mitä Saloviita tarkoittaa? Häiriköivä lapsi on häiriköivä lapsi.
Saloviita väittää, että kukaan ei uskalla kyseenalaistaa opettajien ammattitaitoa, vaikka opettajien ammattitaidoissa on suuria eroja.
Saloviita on ensimmäinen varteenotettava henkilö, joka kyseenalaistaa suomalaisten opettajien ammattitaidon ja väittää, että opettajien ammattitaidoissa on suuria eroja.
Saloviita on ensimmäinen varteenotettava henkilö, joka kyseenalaistaa suomalaisten opettajien ammattitaidon ja väittää, että opettajien ammattitaidoissa on suuria eroja.
Pidän Saloviidan väitettä loukkaavana.
Kansainvälisesti ajatellen suomalainen peruskoulu ja suomalainen opettajisto on pärjännyt erittäin hyvin, vrt. PISA-tutkimukset.
Yleensä onnistumisen syinä on pidetty:
1. Hyvä opettajienkoulutus
- opettajan ammatti on haluttu ja pyrkijöitä on aina ollut paljon suhteessa aloituspaikkoihin
- karsinta koulutukseen on ollut kovaa, mikä on taannut korkeatasoisen ja tasalaatuisen opettajiston
- jokaisella pätevällä nykyopettajalla on maisterin tutkinto, mikä on kansainvälisesti ajatellen poikkeuksellista
2. Ammatillinen opetuskulttuuri
- suomalaiset opettajat ovat motivoituneita ja sitoutuneita
- opettajat ovat ammattitaitoisia monen muun maan opettajiin verrattuna
3. Suomalaisen kansanopetuksen traditio
- Suomessa on aina arvostettu kansanopetusta ja koulutusta
- suomalainen opettaja on itsenäinen ja vapaa toimimaan toisin kuin monessa muussa maassa
4. Onnistunut peruskoulu
- suomalaiset koulut ovat tasalaatuisen hyviä toisin kuin rinnakkaiskoulujärjestelmien maissa
Saloviidan mukaan opettajat ovat kokeneet nykymallin byrokraattiseksi. Saloviita on oikeassa, nykymalli on byrokraattinen. Paperityöt ja kokoukset vievät aikaa opettajien päätehtävältä, opettamiselta ja sen suunnittelulta. Opettajan työtaakkaa ei voi lisätä loputtomiin. Tiedän erityisopettajia, jotka ovat lopettaneet työnsä paperitöiden takia ja jatkuvien palaverien takia.
Vantaalla on aloitetty toimenpideohjelma, erityiskouluja lopetellaan ja erityisoppilaita on alettu integroida lähikouluihin. Muutama vuosi sitten kommentoin Saloviidalle jossain blogissa tai keskustelupalstalla, että resurssit eivät tule olemaan riittäviä inkluusion onnistumiseen. Saloviita vastasi silloin, että tottakai, kun oppilas integroidaan tavalliseen luokkaan, mukaan tulee aina erityisopettaja.
Ei tullut.
Toimenpideohjelman resurssit Vantaalla eivät ole riittävät. Ei ole annettu mitään takeita siitä, että edes nykyiset resurssit säilyvät tukevaisuudessa. Paraikaa Vantaan opettajien ammattiyhdistys (VOAY) tekee kyselyä opettajistolle, jotta nähdään, kuinka toimenpideohjelman alku on sujunut.
Kannattaa lukea seuraavat blogikirjoitukseni:
Saloviita ei ole huolissaan koulunkäyntiavustajien vähenemisestä. Minä olen. Saloviita ei ole huolissaan, koska Iso-Britanniassa on tehty tutkimus, jonka mukaan koulunkäyntiavustajien käyttö heikensi opetuksen tasoa.
Suomi ei ole Iso-Britannia. Koulujärjestelmät ovat hyvin kulttuurisidonnaisia. Iso-Britannia ei ole muutenkaan pärjännyt Suomelle kansainvälisissä PISA-vertailuissa. Iso-Britannian koulutusjärjestelmä ei ole tasa-arvoinen.
Totean vielä ties kuinka monennen kerran: Inkluusioon ei kannata lähteä puolivillaisesti. Aivan kaikkia erityiskouluja ei saa lopettaa. Suomalaiset erityisopettajat kuten muutkin opettajat ovat ammattilaisia.
Inkluusion todellisuus ei ole Saloviidan ihannemallin kaltainen. Tervetuloa todellisuuteen Saloviita, vuosi opettajan sijaisena tavallisessa peruskoulussa ei olisi pahitteeksi. Erityisoppilaita ei vieroksuta, vaan autetaan, ennen erityiskouluissa, nyt lähikouluissa.
Välillä suomalaisista yliopistoista tuulee, Johan Bäckman, Tatu Vanhanen, Timo Saloviita...
Tekstit
Saloviita puhuu asiaa. Opettajien ammattitaidossa ja viitseliäisyydessä on hämmästyttävän suuria eroja. Lapsi ja lapsen terve kasvu ja kehitys ovat toisarvoisia asia, kun pähkätään sitä, kuka haluaa ja viitsii lasta opettaa.
VastaaPoistaAno...ei pidä paikkaansa.
VastaaPoistaTutkimusten mukaan suomalainen opettajienkoulutus on korkealaatuista, mikä on maailmanlaajuisesti poikkeavaa. Vain parhaat pääsevät koulutukseen. Suomalainen opettajisto on tasalaatuisen hyvää. Tervetuloa Vantaalle kiertelemään peruskouluja.
Kaikki opettajat suorittavat ylemmän korkeakoulututkinnon. Opettajat ovat hyvin ammattiorientoituneita ja vastuullisia.
Asia on todettu ja tutkittu, Suomi pärjää hyvin mm. PISA-tutkimuksissa.
Suomalaista koulua viedään ulkomaille, vrt. Pasi Salhberg.
Nimimerkkien takaa on helppo huudellä mitä älyttömyyksiä tahansa. Kommentistasi paistaa katkeruus.
Ano: "Lapsi ja lapsen terve kasvu ja kehitys ovat toisarvoisia asia, kun pähkätään sitä, kuka haluaa ja viitsii lasta opettaa."
Naurettavaa.
En ole koskaan valinnut oppilaitani. On opetettava oppilaita, joita eteen tulee, mikä ei ole ollenkaan hassumpaa.
Suosittelen omalla nimellä kirjoittamista. Varaa nimesi bloggerista ja laita kuvasi mukaan.
Ole rehti.
Menetät jo siinä uskottavuuden, kun sanot, että luokallasi on oppilaita, jotka "kuuluisivat erityisluokalle". Minä en uskaltaisi missään olosuhteissa määritellä lasta jonnekin muualle kuuluvaksi kuin omaan luokkaani.
VastaaPoistaPaljon puhetta, vähän tekoja kuvaa hyvin nykyistä tilannetta ja suhtautumista erityistä tukea tarvitseviin oppilaisiin. Onneksi on olemassa myös viitseliäitäkin opettajia, jotka vähäeleisesti hoitavat työnsä myös niiden "erityisten" osalta. Kaikki lapset ovat muuten jollain tavalla erityisiä ja opettajan työhön kuuluu hoitaa kaikkien oppilaiden opetus. Toki erityisopettajasta on suuri apu monellakin tapaa sekä opettajalle että lapselle, mutta ei siten ,että lapsi siirretään pysyvästi pois luokasta. Eihän Saloviitakaan teilaa erityisopettajia, mutta heidän rooli on tukea oppimisprosessia, eikä viedä lapsia omiin luokkiinsa pysyvästi.
^Anonyymeilla kommenteilla sitä vasta uskottavuutta onkin.
VastaaPoistaItse kävin peruskoulua pienehkössä ala-asteessa keskikokoisessa kaupungissa kaukana Helsingistä lähes vuosikymmen sitten, joten en tiedä liittyykö tämä anekdootti sitten yhtään mitenkään, mutta rinnakkaisluokalla oli oppilas, joka näin jälkikäteen muistellessa oli jonkinmoinen erityistapaus. Taisi yläasteella ollakin sitten erityisluokalla, kun yläaste oli sen verta iso että sinne erityisluokka mahtui (oli varaa laittaa?).
Kun en asiasta tarkemmin tiedä, en tarkemmin uskalla spekuloida, mutta ssen voin sanoa että rinnakkaisluokan tunnit olivat niin välillä sen verta kaoottisia, että lähestulkoon legendaariseen maineeseen nousivat kun meidän luokalla niistä puhuttiin. En tiedämiten oli oppimisen laita, noin niinkuin muiden oppilaiden kannalta.
Rinnakkaisluokan opettajastakaan en tiedä oliko tarpeeksi "viitseliäs", mutta jonkinmoinen burnout kai sille tuli, kun tuli toinen opettaja yllättäen tilalle kesken lukuvuoden ja palasi takaisin pari vuotta myöhemmin.
Mutta nämä nyt on vain muisteluita siitä miten ala-asteikäinen lapsi käsitti asiat, ei niitä kannata liian vakavasti ottaa.
Niin...tarkkaan ottaen totesin "Joskus on ollut oppilaita, joiden olisi pitänyt siirtyä erityisluokille, mutta erityisluokissa ei ole ollut tilaa." Tällä hetkellä tarvetta ei ole.
VastaaPoistaYksittäinen opettaja ei määrittele yhtään mitään.
Koulussa on sitä varten oppilashuoltoryhmä, johon kuuluu rehtori, apulaisrehtori, psykologi, kuraattori ja terveydenhoitaja. Oppilas tutkitaan ennen kuin mitään siirtoja tehdään, joskus tarvitaan lääkärinkin lausunto.
Vaikka tarvetta olisi ollut, erityisluokille ei läheskään aina ole mahtunut. Suurin osa erityisoppilaista on aina ollut tavallisilla luokilla.
On myös oppilaita, joiden päätös on tehty ennen kuin he ovat edes tulleet kouluun.
Sanoit "Paljon puhetta, vähän tekoja kuvaa hyvin nykyistä tilannetta ja suhtautumista erityistä tukea tarvitseviin oppilaisiin."
Täyttä roskaa.
Vantaalla on inkluusio jo täydessä vauhdissa. Sitä ennen oli toimivia alueellisia erityisluokkia kuten omassakin koulussani. Laaja-alaiset erityisopettajat täydentävät pakkaa.
Ja kuten olen jo monta kertaa sanonut, ole rehti ja tule esiin nimimerkkisi takaa.
Jos koet, ettet halua blogiisi nimettömiä kommentteja, voinet estää niiden julkaisun. Itse en halua lasteni edun takia esittää kommentteja omalla nimelläni.
VastaaPoistaOlen sekä Saloviidan että aiempien kommentoijien kanssa samaa mieltä siinä, että opettajien viitseliäisyydessä on suuria eroja. Erityisoppilaiden menestyksekäs opettaminen yleisopetuksen luokalla vaatii nimittäin ylimääräistä työtä ja vaivannäköä. Täytyy tehdä useampia vaihtoehtoisia tuntisuunnitelmia, eriyttäviä kokeita, erilaisia koejärjestelyjä, muuttaa arviointikäytäntöjä, eriyttää tehtäviä, värkätä erilaisia monisteita, kehitellä toiminnallisia havainnollisia työtapoja, kokoustaa vanhempien ja yhteistyötahojen kanssa sekä kirjata muistiin asioita pedagogisiin asiakirjoihin.
Olen ollut ymmärtävinäni, että ammattiyhdistysaktiiveja tällaisen vaivannäön vaatiminen närästää. Tästä eräänä osoituksena on kysymyksiltään tarkoitushakuisesti laadittu voay:n kysely.
Se, koska oppilas tarvitsee erityistä tukea ja koska tehostettu tuki riittää, on veteen piirretty viiva. Edes oppilashuoltoryhmillä ei ole objektiivista tietoa asiasta. Jokaisessa koulussa/ ikäluokassa/opetusryhmässä on aina se hankalin/heikoin/haastavin oppilas, jota voidaan ehdotella siirrettäväksi hänelle paremmin sopivaan ryhmään (=erityisryhmään). Mielestäni on asiallista, että kunnassa linjataan yhteisesti, mihin meidän kunnassamme vedetään raja tuen tarpeesta.
Voi mitä surkeutta alkaa syyttää voay:ta, joka sentään pitää opettajien ja sitä kautta oppilaiden puolia.
PoistaViitseliäisyys-kortti on naurettava leimasin, siitäkin huolimatta että opettajakunta koostuu erilaisista yksilöistä.
Opettavainen ja ylimielinen sävy "nimittäin"-lisäyksineen ja muine painotuksineen kertoo elämästä jossakin aivan muualla kuin koulussa tai ympäristössä, jossa joudutaan aidosti kohtaamaan ihmisiä.
Vantaan koulut selviävät niille sälytetyistä ohjelmista neuvokkaiden ja viitseliäiden opettajien, rehtorien ja vanhempien ansiosta, mikäli selviävät.
:)
VastaaPoistaAno on työnantajan edustaja, jolla ei ole mitään käsitystä minkälaista opettajan työ on. Ano on objektiivisempi kuin monesta ammattilaisesta muodostettu kollegio - oppilashuoltoryhmä.
Olen verrattain nuori opettaja, sillä olen ollut sijaisuuksien kautta työelämässä vasta pari vuotta. Muistan kuitenkin, kun haettiin matematiikan puolelta aineenopettajakoulutukseen. Siellä lähes kuka tahansa pääsi opettajaksi, koska hakijoita ei ollut tarpeeksi paikkoihin nähden. Lisäksi noiden hakijoiden joukossa oli paljon niitä, jotka eivät halunneet lukea matikkaa niin syvällisesti tai eivät tietäneet mihin sitä kautta työllistyisivät. Ehkä laitoksenkin olisi syytä katsoa peiliin, mutta monelle ainoaksi vaihtoehdoksi jäi tuo opettajan työ.
VastaaPoistaPISAn menestys johtuu ainakin matematiikassa pitkälti siitä, että huonoin neljännes pärjää paremmin kuin muissa maissa. Ei se mielestäni ole vielä mikään menestyksen tae. Tosin Suomessa matematiikan opetus on todella vähäisellä viikkotuntimäärällä muihin maihin verrattuna, että tuotakin saavutusta voisi periaatteessa menestyksenä pitää.
Eero Seppä
Eero...
VastaaPoistaEn ole perehtynyt ainneenopettajien opiskelijahakuihin, luokanopettajakoulutukseen hakee paljon hyviä ylioppilaita ja karsinta on erittäin kovaa.
Nykyaineenopettajien taso on aivan toista luokkaa kuin aineenopetajien taso peruskoulun alkuaikoina. Alussa peruskouluun "joutui" monia pettyneitä entisiä oppikoulunmaikkoja.
Nyt aineenopettajaopiskelijat tietävät, että heistä valmistuu opettajia.
On ikävää, että matikanmaikoiksi haluavia on vähän.
Suomessa on peruskoulu, monessa maassa on rinnakkaiskoulujärjestelmä. Kaukoidän tiikerimaissa tuloksiin vaikuttaa koulun ulkopuolinen preppaus, jota meillä ei onneksi tarvitse harrastaa. Kaukoidän maissa on niin paljon populaa, että aikaisin erikoistuminenkin on mahdollista. Japanissa ja Koreassa lasten välinen kilpailu on turmiollista.
Eero: "PISAn menestys johtuu ainakin matematiikassa pitkälti siitä, että huonoin neljännes pärjää paremmin kuin muissa maissa."
Tässä on juuri suomalaisen peruskoulun voima. Kaikista pyritään huolehtimaan.
PISA-tutkimukset mittaavatkin koulujärjestelmän tasoa, ei kärkeä. Suomalainenkin kärki tulee aina esiin peruskoulun jälkeen. Peruskoulu antaa eväät kaikille, huiput jalostuu myöhemmin lukioissa ja yliopistoissa.
Elämää on peruskoulun jälkeenkin.
Anonyymi 8. maaliskuuta 2013 20.28 on luokanopettaja ja yleisopetukseen integroidun erityislapsen äiti, joka uskaltaa olla eri mieltä, mutta ei halua lapsensa leimaantuvan siitä.
VastaaPoistaEero...
VastaaPoistaKatsoin huvikseni luokanopettajakoulutuksen tilastoja.
Löysin oman opinahjoni, Jyväskylän yliopisto, tilastot vuodelta 2010. Luokanopettajakoulutukseen pääsi 5,35 % pyrkineistä.
Jos sallit blogiisi nimettömät kommentit, sinun täytyy vain kestää kritiikkiä. Kaikki eivät ole samaa mieltä asioista. Eikä kysymys ole mielipiteistä, vaan siitä, että kuinka oppilaita käsitellään kolmiportaisen tuen mallissa.
VastaaPoistaOnneksi sentään monissa opetussuunnitelmissa on nyt selkeästi korostettu, että jos lapsi ei tukitoiminkaan saavuta hyväksyttävää arvosanaa, oppiaine yksilöllistetään. Aikaisemmin yksilöllistämisiä on tehty mielivaltaisesti vähän paremmin numeron toivossa ja sillä on saatu lapsi ulos luokasta. Myös pelkkä luokkatason e-kirja on joissakin paikoissa ollut yksilöllistämistä, vaikka se ei todellisuudessa sitä vielä yksinomaan ole.
On aivan absurdia puolustaa oman ammattikunnan työntekijöitä henkeen ja vereen. En minäkään voisi omasta ammattikunnasta millään sanoa, että kaikki olisivat yhtä hyviä. Totta kai ihmisissä on eroja ja paljonkin. Opettajien asenne erityisoppilaisiin tuntuu vain olevan hyvin ratkaiseva asia lapsen oikeusturvan kannalta ja asenne vaihtelee paljon.
VastaaPoistaSaloviita ja kumppanit julistavat -ismin nimeen. Inkluusio, itegraatio, sergregaatio ...... käsitteitä, pedagogisia termejä. Tässä kaikessa unohtuu asian ydin, oppilas itse. Kaiken koulussa tapahtuvan toiminnan tulee olla oppilaslähtöistä. Me aikuiset puolustamme henkeen ja vereen omia näkemyksiämme siitä, minkä me itse uskomme palvelevan lapsia parhaiten. Pysähdymmekö kysymään lapsen parasta lapselta itseltään? Usein emme. Toimin erityisluokanopettajana, erityiskoulumaailma on tuttua samoin yleisopetus. Olen opettanut erityiskouluissa oppilaita, jotka olisivat pärjänneet lähikoulussa. Olen opettanut yleisopetuksessa oppilaita, jotka olisivat hyötyneet erityiskoulusta. Jokainen oppilas on erilainen erilaisine tarpeineen. Tästä lienemme kaikki samaa mieltä. Kaikille oppilaille tulisi siis tarjota mahdollisimman monipuolista apua oppimisen ja aikuiseksi kasvamisen tueksi. Erityisluokat ja -koulut ovat olleet yhtenä tuen muotona. Oppilaillahan on ollut aiemminkin mahdollisuus valita oma lähikoulunsa niin halutessaan. Ei erityisluokille ketään ole kirveen kanssa ajettu, huoltajia ja oppilasta on kuultu. Siirtyminen on ollut vapaaehtoista.
VastaaPoistaSaloviita epäilee opettajien viitseliäisyyttä ja ammattitaitoa, jos oppilas siirretään yleisopetuksesta erityisluokkaan. Saloviidalla on mielenkiintoinen käsitys erityisopetuksesta. Ajatteleekohan hän, että me erityisluokanopettajat pidämme rangaistussiirtolaa kurittomille kakaroille. Luulin, että tämä tarkkisluokka-ajattelu jäi 70-luvulle. Erityisluokkaopetus on paljon, paljon muuta. Saloviita perustaa näkemyksensä kansainvälisiin tutkimuksiin siitä, että erityisluokalla oppilas oppii keskimäärin vähemmän kuin tavallisissa luokissa. Erityisluokkaopetuksen yhtenä tärkeänä tavoitteena on antaa oppilaalle välineet opiskeluun. Joskus oppilas on niin huonossa jamassa, ettei oppiminen ole ensimmäinen tavoite, hengissä pysyminen, itsensä sietäminen ja elämäntaitojen harjoitteleminen kyllä.
Koulunkäyntiavustajien työkuvaa ei artikkelissa juuri avattu. Kaikissa työskentelemissäni erityiskouluissa ja - luokissa avustajat ja oppilashoitajat ovat toimineen opetustiimin jäseninä. Heidän työkuvansa poikkeaa opettajan työstä, meillä opettajilla on oma työnkuvamme, avustajilla omansa. En toki vastusta erityisopettajien palkkaamista kouluihin mutta ammattitaitoisten avustajien vähentämistä kyllä.
Ja lopuksi opettajien viitseliäisyydestä. Meitä opettajia on joka lähtöön. Jokainen tekee työnsä hyvin eri tavoin. Onko opettaja laiska ja viitsimätön, jos hän ajattelee oppilaansa hyötyvän lisätuesta esim. erityisluokalla? Vai onko hän viitsimätön, jos ei viitsi hankkia tukea ja apua oppilaalle, joka sitä tarvitsee? Opettajien syyllistäminen on halpamainen ja populistinen keino tuoda mielipidettään julki. Se ei ainakaan kannusta kansankynttilöitä, jotka vilpittömästi tekevät työtään vähenevien resurssien ja kasvavan työtaakan alla. Olen Kai-Arin kanssa aivan samaa mieltä siitä, että käytännön jakso oikeassa koulumaailmassa ja vastuun ottaminen omasta oppilasjoukosta ei olisi teoreetikolle pahitteeksi.
Iina
Olen kanssasi samaa mieltä, että luokanopettajien taso on pakko olla hyvä, jos valtakunnallisesti sisään pääsee alle 10% pääsykokeisiin osallistuneista, vertaa esim. lääkis, johon pääsee "jopa" 20% pääsykokeisiin osallistuneista. En kuitenkaan aliarvio myöskään lääkikseen päässeitä, sen verran kovatasoista porukkaa sieltäkin jää rannalle. Lisäksi näkisin, että jos niin moni hakee luokanopettajan kaltaiselle, koulutukseen nähden huonopalkkaiselle alalle, niin sisäänpääsijöillä pitää oikeasti olla motivaatiota ja halua luokanopettajaksi.
VastaaPoistaTerv. toivottavasti luokanopettajaksi pääsevä abiturientti, miespuolinen sellainen, joka on selaillut viimeisen vuoden ajan kymmeniä tunteja eri yliopistojen nettisivuilla ja jolla ainakin loppuen lopuksi oli mahtavat luokanopettajat, vaikka keski-ikäiset naisluokanopettajat eivät aina olleet mieleeni. Valitettavasti ainakin vielä kirjoittelen anonyyminä.
Ano: "Lisäksi näkisin, että jos niin moni hakee luokanopettajan kaltaiselle, koulutukseen nähden huonopalkkaiselle alalle, niin sisäänpääsijöillä pitää oikeasti olla motivaatiota ja halua luokanopettajaksi."
VastaaPoistaNimenomaan näin on.
Toivottavasti pääset sisään, sillä motivoituneita nuoria miehiä kaivataan peruskouluun. Miehiä on niin vähän.
Totta kai sallin anonyymin kirjoittelun. Palsta ilman keskustelua on aika kuollut palsta.
VastaaPoistaMutta silloin, kun esitetään vahvaa "kritiikkiä", on reilua tulla esiin. Tosiasioita ei voi muuttaa "mielipiteiksi".
Kaikki asiat eivät ole mielipideasioita:
1. Yksittäinen opettaja ei valitse oppilaitaan. En ole koskaan saanut valita, haluta tai pyytää oppilaita luokalleni. Opettaja opettaa niitä oppilaita, joita määrätään. Olen aina opettanut mielelläni oppilaitani, joita luokassani on.
2. Yksittäinen opettaja ei lähettele oppilaita erityisluokille, vaan siirto pohditaan tarkkaan kollektiivisesti, mukana päätöksenteossa ovat kaikki mahdolliset koulun eri asiantuntijat.
3. Suomalainen opettajisto on kansainvälisesti ajatellen korkeasti koulutettua ja tasalaatuisen hyvää. En tiedä, mistä maasta löytyy parempia. Jos joku löytää, ilmoittakoon minulle tämän blogin kautta.
Kun harrastaa kritiikkiä, pitää tietää arvioitavasta aiheesta. Parjaaminen ei ole kritiikkiä.
"On aivan absurdia puolustaa oman ammattikunnan työntekijöitä henkeen ja vereen. En minäkään voisi omasta ammattikunnasta millään sanoa, että kaikki olisivat yhtä hyviä."
Näin en ole tehnyt. Jokaisesta korista voi löytyä mätä muna.
Peruskoulua puolustan kyllä henkeen ja vereen.
Peruskoulu on jonkinlainen evoluution huippu, mikä ei tarkoita, etteikö peruskoulua tarvitse kehittää. Olen perustanut blogini peruskoulun puolustamiseksi, vrt. pro peruskoulu. En halua, että resursseja tästä enempää yhtään leikataan. 1990-luvulla ilmassa oli rinnakkaiskoulujärjestelmän revanssia.
Kestän kyllä asiallisen arvostelun ja vähän ylikin, olkaa huoleta.
Täällä noviisiluokanopettaja Vantaalta, hei.
VastaaPoistaKannatan itse inkluutiota, mutta kuten tämänkin blogin kirjoittaja on moneen kertaan tuonut esiin, vain riittävillä resursseilla. Esimerkiksi meillä Vantaalla mennään nyt niin kovaa vauhtia ja niin vähillä resursseilla eteenpäin, että jalkoihin jäävät niin erityistä kuin ihan tavallistakin tukea tarvitsevien lasten etu, opettajan jaksamisesta puhumattakaan.
Saloviita ja nimettömät kommentaattorit ovat siinä oikessa, että opettajia, niinkuin ihmisiä yleensäkin, on erilaisia. Toiset matematiikassa taitavampia, toiset kielellisesti lahjakkaita, osa hyviä eriyttämään, osa loistavia kurinpitäjiä.
Myös opettajien viitseliäisyydessä on eroja, se on totta. Osa opettajista on valmis jatkamaan omaa työpäiväänsä määrättömästi, suunnittelemaan opetusta tuntikaupalla kotona omien lasten mentyä nukkumaan, ja osa on päättänyt pitää huolen myös itsestään ja vaalia omaa vapaa-aikaansa. Nykyisillä resursseilla hyvä ja toimiva integraatio usein vaatii yleisopetuksen opettajalta sitä, että hän venyttää omaa työpäiväänsä täysin ilmaiseksi. Mielestäni niin viitseliäs ei tarvitse olla, vaikka jokaisen opettajan toive olisikin ajaa jokaisen oppilaana olevan lapsen etua.
Itse olen tuore, pätevä opettaja ja olen jo joutunut tulemaan siihen kipeään johtopäätökseen, että pitääkseni huolta myös itsestäni, en voi opettaa kaikkia luokkani oppilaita sillä tasolla ja intensiteetillä, kun he tarvitsisivat. Tilanne on ohr:n ja rehtorin tiedossa, mutta tästäkin huolimatta luokassani aloittaa ensi viikolla jälleen uusi oppilas.
Otan uuden oppilaan vastaan ja pyrin opettamaan häntä niin hyvin kuin vain suinkin osaan, järkevien työaikarajojen puitteissa.
Juuri tässä on mielestäni melkoinen vinouma: virastoista on helppo vaatia sitä ja tätä ja vetää aina tarvittaessa esiin opettajien viitseliäisyys -kortti tai joku muu, mutta vaatimukset jaksamisesta eivät ole välttämättä missään mittakaavassa mielekkään työajan ja jaksamisen suhteen.
VastaaPoistaViikonvaihteen Vantaan Sanomissa (16-17.3) oli Arto Sirkiä kirjoittanut erittäin hyvän mielipidekirjoituksen asiasta (Areena, s. 15) "Totuuksia ja tutkimustuloksia?", jossa otettiin käytännönläheisesti kantaa prof. Timo Saloviidan viitseliäisyysväitteisiin.
Olisi tosiaan hienoa, että ihmiset jotka omassa intohimossaan suunnittelevat kaikkea edistyksellistä / uskovat tietävänsä millaisissa oloissa ja millaisin resurssein paperilla hyvältä näyttävät asiat toteutetaan, viitsisivät tulla sinne arkeen katsomaan, mitä oppilaille, opettajilla ja vanhemmille todella kuuluu.
Tämä nykyinen toimenpideohjelma voitaisiin yhtä hyvin nimetä vastuuttomuus-ohjelmaksi. Se pakottaa kaikki osallisiksi, mutta ohjelmaa on mahdoton asettaa minkään merkittävän kriittisen tarkastelun kohteeksi, siihen kuuluvista päätöksistä on käytännössä mahdoton valittaa ja se on eriarvoistava ja rajaava juuri erityisoppilaiden suhteen.
Ongelma ei ole opettajissa, ei edes niissä jotka eivät jaksa täyttää viraston mahdottomia vaatimuksia, vaan suunnitelmassa, joka ei ole alun alkaenkaan realistinen.