Yläkoulun kurssit unholaan?

Yle 16.8.

Kajaani sanoi hyvästit vaihtuville lukujärjestyksille

Kajaanin kaupunki teki, kuten moni muukin kunta, eli päätti heittää kerralla romukoppaan monta kertaa vuodessa vaihtuvat lukujärjestykset yläkoulussa. Ajatus on, että yhden työjärjestyksen mallissa asiat eivät enää kasaudu eivätkä pääse myöskään unohtumaan pitkien taukojen takia. Esimerkiksi kieliä päästään oppimaan tasaisella tahdilla. Taustalla oli tosin niinkin arkinen lähtökohta kuin säästöt koulukyydityksissä, sanoo sivistysjohtaja Mikko Saari.

- Kajaanille kuljetukset ovat erittäin haastava tekijä. Kaupunki on laaja ja lähes 800 lasta on koulukuljetusten piirissä. Osa kulkee osan matkasta bussilla ja osan taksilla. Kurssimuotoisessa järjestelmässä kuljetukset jouduttiin suunnittelemaan jopa kuusi kertaa lukuvuodessa.

Kajaani ei kysynyt mallia yhteen työjärjestykseen siirtymisestä keneltäkään, sillä kunnat voivat itse päättää asiasta.

Olen ollut aina sitä mieltä, että kaikki yläkoululaiset eivät ole kypsiä kurssimuotoiseen opiskeluun, varsinkin suuri osa pojista. Mielestäni nyt on aika palata laajemminkin yhden lukujärjestyksen malliin, kun ollaan vahvasti siirtymässä inkluusioon eli erityisoppilaita aletaan integroida tavallisiin luokkiin myös yläkoulussa. Erityisoppilaille säännöllisyys on yleensä hyvästä. Eheä oppiminen sopii heille hyvin.

Tutustuin kurssimuotoiseen opiskeluun omien lasteni kautta. Silloin käytettiin viittä kurssijaksoa per vuosi. Ensimmäinen huomioni kiinnittyi ruotsin kielen opiskeluun, seiskalla oli vain yksi kurssi ruotsia keväällä. Tavallaan ruotsin kielen opiskelussa hukattiin lähes  kokonainen lukuvuosi. Kielten opiskelu vaatii säännöllisyyttä. Pitkät opiskelutauot eivät ole hyvästä, asioita tuppaa unohtumaan.

Toisaalta koko yläkoulun uskonto käsiteltiin kurssissa tai parissa. Harva oppilas pystyy omaksumaan paljon asioita niin lyhyessä ajassa. Tieto jää helposti vain lyhytaikaiseen muistiin. Monien asioiden oppiminen vaatii aikaa, kypsymistä. Pitää myös kerrata.

Taito- ja taideaineissa kurssimuotoisuudessa ei tietenkään ole järjen häivää. Ylipäätään on outoa, että murrosikäinen lapsi laitetaan valitsemaan opiskelemiaan oppiaineita. Kyllä kaikkien pitää päästä opiskelemaan musiikkia ja kuvataidetta läpi peruskoulun. Liikunnan kurssimuotoisuus on suorastaan älytöntä.

Usein oppilaille tuli lukujärjestyssudenkuoppia, joskus oppilaalla oli aivan lyhyt päivä, loppu röhnittiin missä sattuu, joskus painettiin niska limassa. Koejaksot ajoittuivat jakson loppuun.

Pitää myös muistaa, että jotkut seiskaluokan kurssien numerot jäävät päättötodistukseen. Jos oppilas sählää murrosiän kuohuntavaiheessa, ei numeroa voi enää nostaa. Kävin vanhaa oppikoulua, jossa noudatettiin pysyvää lukujärjestystä. Moni poika sähläsi opparin kolmannella ja neljännellä (nyk. 7 ja 8) minkä jaloistaan kerkesi. Päätä ei juuri käytetty. Keskikoulun viimeisellä luokalla pojilla oli mahdollisuus tehdä oikaisuliike ja päästä vielä hilkulla lukioon. Nykyään taitaa olla niin, että päättöjaksoja painotetaan niin, että jonkinlainen paikkoheiton mahdollisuus säilytetään.

Jotkut oppilaat eivät hallitse kurssimuotoista opiskelua edes lukiossa.

Oman alueeni yläkoulussa Hämeenkylän koulussa käytetään neljän jakson mallia. Neljän jakson lukuvuosi tuntuu loogisemmalta kuin viiden jakson lukuvuosi.

Kulttuuria koululaisille

HS 19.9.

Koululaiset ilmaiseksi teatteriin Kajaanissa

Kajaanissa halutaan varmistaa tulevaisuuden teatteriyleisö tarjoamalla koululaisille ilmainen teatteriesitys. Kaupunginteatterin tukiyhdistys kustantaa syksyn ja talven aikana yli 1400 kajaanilaislasta katsomaan Koirien Kalevala -nukketeatteria.

Kajaanissa ei ole huolta lapsille suunnattujen näytelmien katsojista. Sen sijaan nuorten ja aikuisten saaminen teatteriin huolettaa, koska taloudelliset suhdanteet näkyvät heti lippuluukulla. Kajaanin kaupunginteatterin tukiyhdistys luottaa siihen, että koululaisten teatteriesityksiin laitettu raha menee hyvään tarkoitukseen

- Teatteri on kovassa kilpailutilanteessa kaupallisen viihteen kanssa. Toivomme, että voisimme saada heidän arvostustaan nostettua sillä tavalla, että tämmöinen aito, meidän omassa kaupungissamme tehty korkeatasoinen esitys loisi heille kipinän, sanoo tukiyhdistyksen puheenjohtaja Pekka Agarth.

Agarth toivoo, että innostuksesta tulisi elinikäinen ja että lapset tartuttaisivat kipinän myös omiin vanhempiinsa.

Hyvä Kajaani ja kajaanilaiset!

Muutamia vuosia sitten vantaalaisia lapsia vietiin teatteriin. Kunnan kaikille neljäsluokkalaisille ostettiin teatteriesityksiä Pasilan Teatteri Pienestä Suomesta. Teatteritraditio taisi ikävä kyllä loppua rahanpuutteeseen.

Omassa koulussani on kaksi ostettua kulttuuritapahtumaa lukuvuodessa. Olemme tilanneet koulun juhlasaliin teatteria, tanssia tai musiikkia. Rahat on saatu koulun oman kalenterin myynnistä. Esim. viime lukuvuonna koulullamme vieraili Teatteri Rollo.

Nykykoulusta on tehty äärimmäisen suorittava. Oppilaita testaillaan ja mittaillaan ylenmäärin.

Pitää kuitenkin muistaa, että koulu on kulttuurilaitos.

Olen joskus kysellyt oppilailtani kuinka moni heistä on käynyt esim. Kansallis- tai Kaupunginteatterissa vapaa-aikainaan. Kyselyn tulos on ollut lähes aina yllättävän tyly, vain noin kolmasosa oppilaista. Kodeissa rahaa upotetaan kyllä "kaikenmaailman sirkushuveihin" (Tässä yhteydessä en tarkoita oikeata sirkusta, jota arvostan kovasti.)

Olen järjestänyt oppilailleni lähes joka vuosi vapaaehtoisen iltateatteriretken Helsinkiin. Mukaan saa tulla vanhemmat ja sisaret. Erityisen suosittuja ovat olleet Kaupunginteatterin lastenmusikaalit.

Vantaan kaupunki lähettää syksyisin kouluille kulttuurilehtisen, josta näkyy kaikki oppilaille suunnatut vantaalaiset kulttuuritapahtumat, esitykset, näyttelyt ja työpajat. Tarjonta on hyvin monipuolista, ja tapahtumat varataan hyvin nopeasti loppuun.

ks. Vantaan kaupungin sivut

Vantaan kaupunki on hyvin edistyksellinen lasten ja nuorten vapaaehtoisessa kulttuurikasvatuksessa. Kun omat lapseni olivat pieniä, kaupungin kouluissa kierteli iltaisin ja viikonloppuisin teatteri-, tanssi- ja elokuvaesityksiä. Esitykset olivat joko ilmaisia tai pääsyliput olivat hyvin halpoja.

Omat lapseni ovat käyneet Vantaan kuvataidekoulua, joka antaa korkeatasoista kuvataidekasvatusta 5-20 -vuotialle lapsille ja nuorille monessa toimipisteessä. Aluksi lapsille annetaan taiteen perusopetusta, myöhemmin nuoret saavat valita itselleen syventäviä työpajoja.

Musiikkiopisto on toiminut kaupungissa pitkään, vuodesta 1964 alkaen. Muutaman vuoden ajan kaupungissa on toiminut myös Vantaan Sanataidekoulu.

Vien oppilaani vuosittain kuutisen kertaa opintoretkelle. Joka vuosi teemme retken Heurekaan. Koluamme museot ja Suomenlinnan, joka retkikohteena on aivan ylivoimainen. Suomenlinna on kuin Suomen historia pähkinänkuoressa. Yksi lempikohteitani on Kaapelitehtaalla sijaitseva Teatterimuseo, koska siellä järjestetään lapsille niin hienoja teatterityöpajoja.

Olen aina ihmetellyt, miksi pääkaupunkiseudulta pitäisi mennä merta edemmäksi kalaan, täältä löytyy kaikki kulttuuripalvelut. Leirikoulut ovat kivoja, mutta yhden massiivisen 6. luokalla suoritettavan leirikoulun hinnalla voi tehdä kymmeniä ja kymmeniä lähikulttuuriretkiä koko alakoulun ajan.

Samalla on ihmeellistä huomata, kuinka nurkkakuntaisia me loppujen lopuksi olemme. Monelle lapselle on ensimmäinen kerta, kun opintoretken yhteydessä hypätään metroon tai ratikkaan.

Kamerakielto

STT 29.8.

Kajaanissa Hauholan koulu kielsi tänä syksynä toisten oppilaiden ja opettajien kuvaamisen ja äänittämisen koulualueella, ellei se liity koulutyöhön. Kielto kirjattiin koulun järjestyssääntöihin.

"Aloite asiasta tuli opettajilta. Haluamme näin ennaltaehkäistä netissä tapahtuvaa kiusaamista", kertoo rehtori Arto Koskivirta.

Aika vaikeata on. Tiettyjen yksityiskohtaisten sääntöjen kirjaaminen järjestyssääntöön on turhaa, koska sääntöjen noudattamista ei voida valvoa kunnolla.

Nettikiusaamisen käsittely koulussa on äärimmäisen hankalaa, koska kiusaaminen suoritetaan vapaa-ajalla kaikenmaailman irc-gallerioiden ja keskustelufoorumeiden kautta.

Nettietikettiä pitäisi opettaa jatkuvasti tietotekniikkaopetuksen ohessa.

Koulussani aloitettiin tänä vuonna KiVa koulu projekti, jonka avulla kokemusten perusteella on saatu ns. perinteistä kiusaamista vähennettyä selvästi. Mielenkiintoista on nähdä, kuinka juuri nettikiusaaminen saadaan nivottua tähän ohjelmaan.

Ehkä se kotoa käsin suoritettu nettikiusaaminen taitaa sittenkin olla jo poliisiasia, koulun mahdollisuudet asian selvittelyssä ovat aika pienet.

OAJ: Koulut eivät voi kuitenkaan estää kuvaamista kouluissa kokonaan. Koulu on julkinen paikka, jossa laki sallii kuvaamisen.

Yllä oleva tuskin tarkoittaa sitä, että oppilaat saaavat huseerata kännykkäkameroineen miten tahansa. Tunneilla ei tietenkään saa käyttää kännykkää tai kameraa. Välituntikäytöllä on puolensa ja puolensa. Ajatellaanpa vaikka pikkuoppilasta, joka soittaa vanhemmilleen varmistaakseen hammaslääkäriaikansa.

Tässäkin asiassa yleinen järjenkäyttö ja harkinta lienee paikallaan. Koulu ei kuitenkaan ole vankila.