Vähän kielipolitiikkaa

Olen kirjoittanut asiasta ennenkin: 

Suurin osa suomalaisista vastustaa pakkoruotsia (Properuskoulu 22.12.2014)
Jossain vaiheessa kielisolmu on avattava (Properuskoulu 9.5.2014)
Surullinen kielitilasto (Properuskoulu 18.8.2013)

Lisää löydät blogini vasemmalta puolelta tunnisteista, kielet, kieltenopetus, pakkoruotsi.

The countries with the best English speakers ( Education First) - komealta näyttää, Suomi sijoittuu viidenneksi englannin kielen osaamisessa. Suomea edellä olevat maat kuuluvat germaaniseen kieliryhmään. Suomi on jättänyt taakseen Saksan ja Itävallan, saksa on englannin sukulaiskieli.

Mutta kaikki ei ole niin komeaa, miltä näyttää. 

Suomalaisten kielipaletti on hyvin yksipuolinen. Tätä rataa ihmiset eivät suomen lisäksi osaa puhua kuin englantia. Saksan, ranskan tai venäjän osaajien perään saa huutaa puhumattakaan ns. harvinaisista kielten osaajista, espanja, kiina tai japani.

Pakkoruotsikin tekee tuhojaan. 

Ylioppilaista toista kotimaista kieltä kirjoittaa enää murto-osa. Sanomattakin on selvää, että loput koululaiset, jotka ovat jääneet peruskoulun ruotsin varaan, eivät osaa ruotsia juuri nimeksikään. 

Nyt yritetään paikata kumia purukumilla. 

Yksi peruskoulun ruotsin tunneista on siirretty alakoulun kuudennelle luokalle. Harvalla luokanopettajalla on todellisia ruotsin kielen opettamisen haluja. Pätevät ruotsin kielen opettajat ovat yläkoulussa.

Vielä hullumpaa on, että englannin kielen opetusta on lisätty ekalle luokalle. Nyt sitä maistellaan, vaikka parempi olisi, että ekaluokkalaisille opetettaisiin kunnolla lukemista ja kirjoittamista, mikä myöhemmin auttaisi vieraiden kielten opiskelussa.

Surullinen kielitilasto

18.8. HS Digilehti

Suomessa puhutaan vain kansalliskielistä

Valinnaisen kouluruotsin kannattajat leimataan ruotsin vihaajiksi, vaikka valtaosalla tarkoitusperät ovat päinvastaiset: vapaaehtoisuus saattaisi parantaa ruotsin elinvoimaisuutta, parantaa vähemmistön palveluja ja antaa tilaa maailmankielille peruskoulussa.

Kielten opinnoissa ei voi nyt puhua tasaarvosta eikä monipuolisuudesta. Vain suurimmissa kaupungeissa päästään opettelemaan esimerkiksi espanjaa tai kiinaa jo alaluokilla.

Niinpä suomataisten kielivaranto koostuu lähinnä kohtuullisesta englannista ja surkeasta ruotsista.

Hesarin jutun liitteenä oli surullinen tilasto, vuosiluokilla 7-9 opiskeli v. 2012:

- 99, 4 % englantia

- 92,2, % ruotsia

- 10,5 % saksaa

- 5,9 % ranskaa

- 1,9 % venäjää

- 1,7 % espanjaa

Onneksi suomalaisten englannin kielen taito on kansainvälisesti ajatellen kohtuullisen hyvää:

Suomalainen englanninopetus on rautaa

Täytyy todeta, että peruskoulun kielipaletti on ankean yksipuolinen.

Erityisesti yllä olevasta tilastosta iskee silmään pitkän venäjän opiskelijoiden vähäisyys. Kiinaa ei näy mailla halmeilla. 

Ankeutta lisää, että harva lukiolainenkaan panostaa kieltenopiskeluun. Ruotsia luetaan puolivillaisesti, kun kieltä ei ole pakko enää kirjoittaa ylioppilaskirjoituksissa. Ei viitsitä valita lyhyitä kieliä. Kun kävin lukiota 1970-luvulla, suurinpiirtein joka toinen lukiolainen opiskeli neljää kieltä, loput kolmea.

Kielikeskustelijat eivät tule ajatelleeksi, että joka toinen oppilas ei jatka lukioon. He lukevat ruotsia käytännössä vain kolme vuotta, ja ammattikoulussa ruotsi on opiskelijoille todellinen kiviriippa.

Olen aikaisemmin blogissani esittänyt, että peruskoulussa ruotsin pitäisi olla vapaaehtoinen, mutta lukiossa pakollinen. 

Reippaasti yli puolet peruskoulun oppilaista ottaisi ruotsin vapaaehtoisesti ja opiskeluasenne ruotsin opiskeluun paranisi. Lukiossa olisi kirjoitettava joko pitkä tai lyhyt ruotsi.

Suomalainen englanninopetus on rautaa

Upi.com 26.10.

Sweden tops in 2nd-language English 

Education First said its study, which tested nearly 2 million people in 54 countries for their skills with English as a second language, found Sweden was the most proficient followed by Denmark, the Netherlands, Finland and Norway, The Local.se reported Friday.


Onnea suomalaiselle englanninopetukselle!

Suomi on mielenkiintoisessa seurassa. Ruotsi, tanska, hollanti ja norja ovat englannin sukulaiskieliä.

Suomi ei ole germaaninen kieli, ei lähimainkaan, ja silti komeilemme listassa noin korkealla. Ei voi muuta kuin hämmästellä.

Kieliväkivaltaa

HS Mielipide 27.3.

Jani Roman: Kuka välittää kaksikielisistä lapsista?

Kirjoitan kolmen kaksikielisen (ruotsi ja suomi) lapsen isänä. Lapset, joilla on kaksi äidinkieltä, ovat jääneet näkymättömiin nyt käytävässä kielikeskustelussa – melkein kuin heitä ei olisikaan. He ovat väliinputoajia, jotka liittyvät joko osaksi suomenruotsalaista ryhmää tai osaksi suomenkielistä ryhmää riippuen siitä, minkä kielisen koulun he valitsevat.

Kaksikieliset lapset sijoitetaan yleensä ruotsinkielisten ryhmään, ja sinne he sulavasti katoavat. Suurin osa heistä käy ruotsinkielisen koulun ja saa suomenruotsalaisen identiteetin.

Eikö olekin kummallista, että nykyisessä modernissa, demokraattisessa ja edistyksellisessä yhteiskunnassamme on lapsia, joita paheksutaan, jos he käyttävät omaa äidinkieltään (suomea) edes koulun välitunneilla tai joille ei opeteta oman kulttuurinsa lauluja, tarinoita ja perinteitä muuten kuin vieraana kulttuurina tai hyvin pintapuolisesti? Tai jolle opetetaan muutamalla tunnilla viikossa kolmannelta luokalta lähtien omaa äidinkieltään vieraana kielenä?

Tämä on niin sanotun modersmålsinriktad finskan todellisuus.

HS: HS-raadin vastaukset kysymykseen: Pitäisikö kaksikieliset koulut sallia?

Jani Roman Raaseporista osoittaa kansalaisrohkeutta tarttumalla arkaan aiheeseen.

Romanin mielipidekirjoitus jäi väijymään takaraivooni, jotkut kaksikieliset lapset ikään kuin uhrataan suomenruotsalaisuuden alttarille. Näin ei saa olla.

Tuntuu käsittämättömältä, että laki kieltää suomen- ja ruotsinkielisen opetuksen yhdistämisen. Sen sijaan muut kieliyhdistelmät ovat mahdollisia.

Helsingin seudulla ei pian asu puhtaasti ruotsinkielisiä ollenkaan. "Kieliseka-avioliittojen" myötä perheessä äiti voi olla esim. puoliruotsinkielinen ja isä suomenkielinen. Tällaisessa tapauksessa vanhempien on vaikea panna lastaan ruotsinkieliseen kouluun. Kaksikielinen koulu voisi olla paikallaan.

Jani Romanin kertomaa on vaikea uskoa. Tulee mieleen ruotsinsuomalaisten lasten koulukokemukset 1960-luvulta, kun suomalaislapsia kiellettiin koulun pihoilla puhumasta suomea. Ei voi olla myöskään mahdollista, että suomenkielisille lapsille opetetaan suomea vain pari tuntia viikossa.

Ruotsinkielisten koulujen oppimistulokset ovat olleet heikompia kuin suomenkielisten peruskoulujen oppimistulokset. Yksi syy heikkohin tuloksiin voi olla, että puoli- ja neljännesruotsinkielisiä lapsia tungetaan väkisin ruotsinkielisiin ryhmiin.

Kaverini opettaa ruotsinkielisessä koulussa pääkaupunkiseudulla. Muutama vuosi sitten hän sanoi minulle, että nyt on väsy, en tiedä mitä teen, pitäisikö tehdä jotain aivan muuta. Syyksi hän sanoi suomenkieliset oppilaat, joita tungetaan suoraan ruotsinkieliseen kouluun, oppilaat eivät ollet käyneet edes ruotsinkielistä päiväkotia.

Kaverini oli työuupumuksen partaalla.

Todettakoon, että isäni suku oli ruotsinkielinen, "Espoon hurreja" kirkon tienoolta. Täysin ummikkoruotsinkielinen isoisäni Bertil meni naimisiin voimakastahtoisen eteläkarjalaisnaisen kanssa, Bertil opetteli suomen kielen ja lapsista tuli suomenkielisiä.

Olen monta kertaa ajatellut, mikä rikkaus olisi ollutkaan, jos meistä olisi tehty aidosti kaksikielisiä suomalaisia.

Ymmärrän hyvin Jani Romanin epäuskon ja tuskan. Peruskoulussa äidinkielen suhteen kaikki suomalaiset lapset eivat ole yhdenvertaisia.

Ei niitä kaksikielisiä kouluja pääkaupunkiseudulla montaa tarvitsisi olla.

Guardian: Suomen koulujärjestelmä jyrää

22.11. Guardian - Iltalehti

Suomalaiskouluille jälleen kehuja - Brittilehti ylistää maahanmuuttajien opetusta

Esimerkkinä lehti käyttää itähelsinkiläistä Laakavuoren peruskoulua, jossa lähes puolet oppilaista puhuu äidinkielenään muuta kuin suomea. Silti koulu menestyy kansainvälisissä vertailuissa yhtä hyvin kuin ne koulut, joissa on vähän jos ollenkaan maahanmuuttajia.

Yhdeksi syyksi hyvään menestykseen lehti mainitsee suomalaisten opettajien korkean tason. Opettajakoulutukseen on yhtä vaikea päästä kuin opiskelemaan lakia tai lääketiedettä. Toinen syy, jonka ansiosta vieraskieliset koululaiset pärjäävät vertailuissa yhtä hyvin kuin suomalaiset, on lehden mukaan on maahanmuuttajille annettava pienryhmäopetus, jonka turvin lapset oppivat suomen kielen riittävän hyvin ennen kuin pääsevät tavallisiin luokkiin.

Jutussa mainitaan myös suomalainen pilottiprojekti, joka pyrkii auttamaan peruskouluiän ylittäneitä maahanmuuttajanuoria kotoutumaan ja löytämään paikkansa yhteiskunnassa.

Hyvä Laakavuoren koulu!

Kävin koulun kotisivuilla. En löytänyt sieltä kuin maininnan, "Lisäksi koulu tarjoaa laaja-alaista erityisopetusta ja suomi toisena kielenä -opetusta". Olisi kiva tietää, millaisia erityisjärjestelyjä maahanmuuttajien opetukseen on tehty.

Pääkaupunkiseudulla on muutamia peruskouluja, joissa maahanmuuttajataustaisten lasten osuus on korkea kuten Laakavuorenkin koulussa. "Asutuspolitiikassa" on tehty virheitä, jos maahanmuuttajien osuus on 50 prosentin luokkaa.

Kun maahanmuuttajataustaisten lasten osuus on noinkin korkea, koulu saa silloin erityistukea heidän opettamiseensa. Helsingissä noudatetaan positiivista diskriminaatiota.

Helsingin kaupungin sivuilta: Opetusvirasto esittää myös, että osa uudesta määrärahasta jaettaisiin ottaen huomioon maahanmuuttajataustaisten oppilaiden kokonaismäärä opetuksessa. Esityksessä jokaisesta maahanmuuttajataustaisesta oppilaasta koululle maksettavaa oppilaskohtaista rahaa korotetaan 25 eurosta 75 euroon.

Opetusviraston talousarviossa on varattu vuosittain niin kutsuttua positiivisen diskriminaation määrärahaa, tällä hetkellä noin neljäsosalle peruskouluista. Määrärahan jakokriteereinä ovat koulun alueen huoltajien tulotaso, koulutustaso ja vieraskielisten oppilaiden osuus koulun oppilasmäärästä. Määrärahaa on myönnetty kouluille tänä vuonna yhteensä 1,6 miljoonaa euroa.

Opettajankoulutuksella on varmasti sijansa. Mutta kuten Guardian toteaa, mikäs on opettajia kouluttaessa, kun opettajankoulutukseen hakeutuneiden taso on korkea.

Opettajan ammatilla on houkuttelevuutta, mikä on mielenkiintoista. Monessa maassa, kuten Yhdysvalloissa, opettajan ammatti on rupuammatti, "Jos et mitään osaa, rupea opettajaksi".

Vaikka meillä annetaan maahanmuuttajille pienryhmäopetusta ennen oppilaiden siirtymistä tavallisiin luokkiin, joskus tuntuu, että moni oppilas siirretään tavalliseen luokkaan liian nopeasti.

Guardian mainitsee, että maahanmuuttajavastaiset asenteet ovat lisääntyneet Suomessa, mikä näkyy muun muassa suomalaisvanhempien haluna ottaa lapsensa pois kouluista, joissa on runsaasti maahanmuuttajia.

En aivan tarkkaan tiedä, mihin Guardianin arvio perustuu. Liittyykö väite Helsingin Sanomien taannoiseen maanantaimielipidekyselyyn, jossa tulokseksi saatiin, että suurin osa vanhemmista on sitä mieltä, että kouluihin pitäisi asettaa kiintiöt maahanmuuttajia varten?

Properuskoulu: Gallup-rasismia

Suomeen ei saa rakentaa ghettoja, ei vartioituja puutarhakaupunginosia rikkaille, ei suuria lähiöitä köyhille ja maahanmuuttajille. Yhdyskuntasuunnittelussa pitää noudattaa tasapuolisuutta, niin Suomen tasavahvat oppimistulokset pysyvät ennallaan koulussa kuin koulussa ja yhteiskuntarauha säilyy.

Helsingissä on syytäkin noudattaa positiivista diskriminaatiota, koska kaupungin koulut alkavat eriarvoistua.

Properuskoulu: Kilpajuoksu hyvien veronmaksajien perään tappaa koulutuksellisen tasa-arvon

Laakavuoren koulun esimerkki antaa vielä toivoa.

Englannissa vitonen

HS 30.3.

Suomalaiset maailman viidenneksi parhaita englannin osaajia

Suomalaiset aikuiset ovat viidenneksi parhaita ulkomaalaisia englannin kielen osaajia maissa, joissa englanti ei ole äidinkieli.

Suomen sijoitus käy ilmi maailman ensimmäisestä englannin kielitaidon indeksistä, jonka on kehittänyt maailman suurin yksityinen kielikouluttaja EF, Education First.

Parhaiten englantia osaavat norjalaiset. Muut listan kärjessä ovat Alankomaat, Tanska, Ruotsi ja Suomi. Kärkiviisikon maat ovat ainoita, joissa aikuiset osaavat englantia todella hyvin.

Kaikki ovat varakkaita ja pieniä maita, joiden omaa kieltä puhutaan maailmassa vain vähän. Hyvä kielitaito korreloi koulutuksen tason ja viennin vahvuuden kanssa.

Sijoitus on hämmästyttävän hyvä.

Neljän suomalaisia edellä olevien maiden kansalaiset puhuvat äidinkielenään englannin sukulaiskieltä, suomalaiset puhuvat aivan omiaan. Neljän kärkimaan omat kielet kuuluvat germaaniseen kielialueeseen kuten englantikin.

Kun ajatellaan, että tutkimus on tehty aikuisten kesken, tulos on vielä hämmästyttävämpi. Tulos todennäköisesti paranee, mitä nuorempia ikäluokkia pääsee tutkimukseen mukaan. Suomalaiset nuoret hallitsevat englannin hyvin.

Tutkimus osoittaa jollakin tavalla, että pienten maitten on ponnisteltava. Massaa, josta valita, on vähän. Materiaalietua ei ole.

Pisa-tutkimusten tulokset eivät suomalaiselle opettajakunnalle olleet järisyttävän suuria yllätyksiä. Mutta, kun suomalais-ugrilaiselta kielialueelta ponnistetaan englannin kielen taidossa viitoseksi, tulosta voidaan pitää suurena yllätyksenä.

Taakse jäivät Saksa ja Ranska ja Italia ja Espanja ja moni muu. Luulisi saksalaisia hävettävän.

Pakkoruotsin viivytystaistelu

Suomen Kuvalehti

Hesarin paperiversiosta:

Ehdokkailta vahvaa tukea ruotsin opintojen vapaaehtoisuudelle

Toisen kotimaisen kielen opiskelun muuttaminen vapaaehtoiseksi peruskoulussa saa kannatusta kansanedustajaehdokkailta.

Kaikkien muiden eduskuntapuolueiden kuin RKP:n ehdokkaista yli puolet muuttaisi ruotsin vapaaehtoiseksi. Yhteensä kannattajia löytyy 62,5 prosenttia.


Ruotsin kielen vapaaehtoisuus peruskouluun kannattaa ajaa hallitusti. Ikäluokat nuorenevat ja samalla ruotsin kielen pakollisuuden kannatus peruskoulussa vähenee selvästi.

Jutta Urpilainen toteaa, että Suomi on kaksikielinen maa. Tosiasiassa Suomi alkaa olla monikielinen. Tarvitaan vaihtoehtoja. Kielivalikoimaa pitää monipuolistaa.

Paavo Arhinmäki sanoo, että kysymys on koulutuksellisesta tasa-arvosta, koulutuksellisia umpiperiä ei saa olla, ainevalinnoilla ei saa sulkea tulevaisuuden työ- tai opiskelumahdollisuuksia.

Kun siirrytään vapaaehtoiseen ruotsin kielen opiskeluun, umpiperät pitää purkaa.

Olen aikaisemmin kirjoittanut:

Pakkoruotsista luopuminen olisi järkevää suorittaa hallitusti. Itse pidän suurena virheenä, että yo-kirjoituksissa ruotsista on tehty vapaaehtoinen. Osassa lukioita vain joka viides enää kirjoittaa ruotsin.

Kannatan jakoa pitkään ja lyhyeen ruotsiin. Jos lukioon menevä oppilas ei olisi valinnut pitkää ruotsia peruskoulun seiskalla, hän joutuisi ottamaan ja myöhemmin kirjoittamaan lyhyen ruotsin.

Näin taattaisiin suomenruotsalaisille tulevaisuudessakin riittävät palvelut. Ne ihmiset, jotka hakeutuvat sellaisiin ammatteihin, joissa ruotsia todella tarvitaan, opiskelevat sitä taatusti myöhemminkin. Elämää on peruskoulun ja lukion jälkeenkin.

Samalla motivaatio ruotsin kielen opiskeluun kasvaisi, kun vastarannankiisket ovat ryhmistä poissa. Olettaisin, että tämän mallin mukaan noin 70 prosenttia oppilaista lukisi joko pitkää ruotsia tai lukion lyhyttä ruotsia.

On aivan järjetöntä, että joidenkin oppilaiden opiskelumotivaatio vedetään alas pakollisella ruotsin kielen opiskelulla. Kukaan ei opi mitään kieltä yläkoulun kolmessa vuodessa.

Kaikkein karmeinta on, että ruotsin kielen pakollinen opiskelu jatkuu ammattikouluissakin, mikä aiheuttaa monia keskeyttämisiä.

Jos nyt yli 60 prosenttia kansanedustajaehdokkaista kannattaa vapaaehtoista ruotsin opiskelua peruskoulussa, mikä onkaan tilanne vaikka parin vaalikauden jälkeen?

Ja pitää muistaa, että kansanedustajaehdokkaat eivät ole koko Suomen kansa. Todellinen "vapaaehtoisuusprosentti" on suurempi. 

Eduskunnan olisi syytä kuunnella kansaa.

Ruotsi valinnaiseksi

HS 2.3.

EK:n johtaja tekisi ruotsista valinnaisen

Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n koulutusjohtajan Markku Koposen mukaan olisi aika luopua pakollisesta ruotsista ja tehdä siitä valinnainen aine peruskoulussa.

Koposen mukaan ruotsista on tullut tulppa monipuolisemman kielitaidon hankkimiselle, sillä ani harva kykenee opiskelemaan peruskoulussa yhtä aikaa kolmea vierasta kieltä. Englannin laaja opiskelu taas on ymmärrettävää, koska siitä on tullut maailman kieli myös työelämässä.

Ennakkotiedot EK:n uudesta koulutus- ja henkilöstökyselystä kertovat, että etenkin venäjän kielen merkitys on kasvanut, mutta myös saksan, ranskan, espanjan ja kiinan osaajia tarvitaan yhä enemmän.

Tiedän, että tätä aihetta ei saisi sorkkia, mutta ... jag heter ju Lundell, men ... Koponen on oikeassa.

Ruotsin pakollinen opiskelu Suomessa on kummajainen. Suuri osa suomalaisista lapsista joutuu opiskelemaan vain kolme vuotta ruotsia yläkoulussa. Kuka oppii kielen kolmessa vuodessa? Samaan aikaan painotetaan valinnaisuutta, eikö olisi järkevämpää käyttää kolme vuotta muuhun kuin ruotsin kielen alkeiden pänttäämiseen?

Ruotsin kielen pakkopänttäämisellä on suuri merkitys monen oppilaan koulumotivaatioon. Pitäisin kuitenkin ruotsin kielen pakollisena lukiossa.

Suomalaisten kielitaito on viime vuosina kaventunut aivan valtavasti, kohta ei löydy nuoria saksan tai venäjän kielen taitajia ollenkaan. Espanjaa tai kiinaa tai japania puhuvia ihmisiä on puoli maailmaa pullollaan, ruotsin kieltä puhuvia ihmisiä on noin kymmenen miljoonaa.

On hyvä, että joku merkittävä yhteiskunnallinen henkilö nosti kissan pöydälle. Muuten tämä "suuri suomalainen kielikeskustelu" olisi jäänyt sasistelun tasolle.

"On maailmassa monta, ihmeellistä asiaa. Se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa."

Maahanmuuttajalapsien kielimyllytys

Nyt ollaan huolissaan suomalaisten kielitaidosta. Ensi vuoden alussa kasataan "kieliparlamentti" pohtimaan kielitaidon ja kieltenopetuksen tilaa.

Suomalaisnuorten kielitaito on kaventunut selvästi, osataan vain englantia tyydyttävästi ja ruotsia heikosti, sanotaan. Itse olen englannin suhteen eri mieltä, nuoret osaavat englantia takuuvarmasti paremmin kuin me keski-ikäiset ihmiset. Ennen englantia opittiin vain oppikoulussa ja sitäkin heikosti.

Mielenkiintoista on, että samaan aikaan, kun kantasuomalaisten kielitaidon sanotaan heikentyneen, niin maahanmuuttajien lasten päät tupataan täyteen kieliä.

Maahanmuuttajataustaista oppilasta ei säälitä. Vuoden valmistavan opetuksen jälkeen oppilas lätkäistään, vaikkapa kuudennelle luokalle, tavalliseen luokkaan.

Seitsemännellä luokalla hänen pitäisi kyetä opiskelemaan omaa kieltään, suomen kieltä, englannin kieltä ja ruotsin kieltä - siis neljää kieltä!

Hänenkin on opiskeltava sitä pakkoruotsia. Tuloksena voi olla täydellinen "kielipuolipotilas".

Ensin pitäisi keskittyä omaan kieleen ja suomeen ja sitten englantiin. Maahanmuuttajien lapsien pitäisi saada vapautus ruotsin kielestä.

Turistiruotsia

HS 31.1.

"Kohta jo puolet lukion päättävistä suomalaisnuorista on opiskellut koulussa vain kahta vierasta kieltä, käytännössä englantia ja toista kotimaista."

Onko oppilaiden valinnanvapaus mennyt jo liian pitkälle?

Ei ole montaakaan vuotta siitä, kun kaikki opiskelivat kolmea kieltä ja puolet lukiolaisista jopa neljää kieltä. En usko, että nykykoululaisten kielten oppimiskyky olisi mihinkään kadonnut.

Jos ei mitään vaadita, ei mitään opitakaan.

On monia ammatteja, joissa kunnollinen kielitaito on välttämätön. Kyllä moni työnantaja tulee ihmettelemään, kun nuoria alkaa tulla työelämään taitaen vain yhtä vierasta kieltä kunnolla, sitä englantia. Ruotsin taitajat ovat vähissä, nuoret puhuvat jonkinlaista turistiruotsia.

Missä ovat saksan, venäjän tai ranskan osaajat? Hyvä olisi, jos joku osaisi espanjaa, kiinaa tai japaniakin.

Mielestäni on kaksi vaihtoehtoa kielitaidon leventämiseksi:

1. ruotsi vapaaehtoiseksi, jotta muillekin kielille tulee tilaa
2. lukioon takaisin kolme pakollista kieltä

Julkisen vallan heitteillejättöä

HS 25.1.

"Rehtori: Ummikolle ei riitä vuosikaan valmistavaa opetusta. Valmistavat luokat ovat pullollaan tulokkaita suurissa kaupungeissa."

Johan sen sanoo maalaisjärkikin, että yksi vuosi valmistavalla luokalla on naurettavan vähän. Kolme vuotta on minimi. Päättäjät perustelevat asiaa toteamalla, että valmistava opetus maksaa paljon.

Ummikon siirtäminen ns. normaaliluokkaan "pyhän integraation" nimissä on edesvastuutonta. Se on julkisen vallan suorittamaa heitteillejättöä.

Viime aikoina valmistavan opetuksen rahkeet eivät jokaisen oppilaan kohdalla ole riittäneet. Tavallisiin luokkiin on integroitu ummikkoja tai lähes ummikkoja. Niissä tavallisissa luokissa on ennestään useita maahanmuuttajataustaisia oppilaita sekä integroituja suomalaisia erityisoppilaita.

Luokkaan ei ole saatu kouluavustajaa. Luokanopettajaa pidetän ihmejonglöörinä, jonka pitää sopeuttaa ummikot suomen kieleen ja suomalaiseen kulttuuriin ja samalla opettaa muutamaa erityisoppilasta ja siinä ohessa muistaa, että luokassa on on ns. normioppilaita, jotka kaipaavat yksilöllistä opetusta.

Maahanmuuttaja, se ummikkokin, istuu yksin luokassa joukon jatkona. Hän saa suomi 2. kielenä opetusta kaksi tuntia viikossa. Päteviä suomi 2. kielenä opettajia on vaikea saada.

Ummikko-oppilas ei saa vapautusta muista kielistä. Vuoden valmistavan opetuksen jälkeen oppilas lätkäistään, vaikkapa kuudennelle luokalle, tavalliseen luokkaan.

Seitsemännellä luokalla hänen pitäisi kyetä opiskelemaan omaa kieltään, suomen kieltä, englannin kieltä ja ruotsin kieltä - siis neljää kieltä!

Maahanmuuttajaoppilas ei saa vapautusta ruotsin kielestäkään. Tuloksena on täydellinen "kielipuolipotilas".

Oppilaan matematiikan käsitteet ovat silppuna, reaalioppiaineiden käsitteistä puhumattakaan. Kuudennen luokan opettajana joudun keväisin lähettämään yläkouluun aina muutaman oppilaan, jonka kielellinen taso ei ole edes ekaluokkalaisen tasoa.

Ammattimaisesti työhönsä suhtautuvan opettajan ei pitäisi tuntea varsinaista sääliä, mutta kyllä joka kerta, kun kuudennen luokan keväällä "Suvivirsi" kajahtaa, säälin tunteet pulpahtaa väkisinkin pintaan.

Joillekin oppilaille ei anneta mahdollisuuksia selvitä koulunkäynnistä kunnialla. Monen maahanmuuttajan itsekunnioitus järkkyy ja voi tulla mielenterveydellisiäkin ongelmia.

Kaiken huippu on, että kunnilla ei ole velvollisuutta opettaa teini-ikäisiä maahanmuuttajatulokkaita. Heitä opetetaan esim. kymppiluokilla. Eipä ihme, että jotkut heistä suistuvat rikollisuuden poluille. Heille ei anneta minkäänlaista mahdollisuutta selviytyä.

Kuntaliitto esittää maahanmuuttajille pidennettyä perustutkintoa, jossa kieli olisi vahvasti mukana. Kannatetaan. Siitä vaan. Kunnat kustantavat itse koululaitoksensa. Arvata saattaa tuleeko sitä pidennenttyä tutkintoa koskaan.

Riviopettajan nöyrät toiveet:

1. kolme vuotta valmistavaa opetusta ennen ns. tavalliseen luokkaan siirtoa
2. asiaan perehtynyt kouluavustaja mukaan
3. vapauttakaa maahanmuuttajat edes siitä ruotsin kielestä