Pahimmat kiusaajat ohjattava poliisille

Näin sen pitääkin olla. Ei koulun tehtävä ole selvitellä varsinaisia rikoksia, mikä ei tietenkään tarkoita sitä, että koulun kurinpitovastuu ei säilyisi.

Ainakin Vantaalla on korostettu, että pahimmat väkivalta- ja koulukiusaamistapaukset on ohjattava poliisin hoteisiin. Nopein keino on, että uhrin vanhemmat tekevät rikosilmoituksen. Vantaan turvallisuusasiantuntija on kierrellyt myös kouluissa kertomassa, kuinka pitää toimia.

Kaiken lisäksi on harmaita alueita kuten vapaa-ajalla tehty nettikiusaaminen, joka ei enää kuulu suoraan koulun kurinpitopalettiin. Ennaltaehkäisy onkin sitten eri asia.

Kannattaa lukea Ylen artikkeli kokonaisuudessaan.

* * *

Yle 28.8.

Koulut ottivat kovat keinot käyttöön – pahimmat kiusaajat ohjataan nyt poliisille: "Näitä on selvitelty aivan liikaa koulun sisällä"

Rikosta käsitellään rikoksena

Uutta mallia on sorvattu laajalla rintamalla Etelä-Karjalassa. Mukana on ollut koulujen, poliisin, sosiaali- ja terveyspiirin sekä kuntien edustajia. Lakia selkeästi rikkovissa kiusaamistapauksista maakunnassa ei enää haluta edes käyttää koulukiusaus-nimitystä.

– Kiusaamis-nimitys vähättelee tekoa. Ne ovat vain lainvastaisia tekoja, uuden toimintamallin sorvanneen työryhmän vetäjä rehtori Jyrki Auronen korostaa.

Opettajien ammattijärjestön OAJ:n mukaan Etelä-Karjalan malli ei ole Suomessa yleisessä käytössä. Koulutusasiainpäällikkö Nina Lahtinen katsoo, että samanlainen suhtautumistapa pitäisi ottaa laajemminkin käyttöön. 

– Hieno malli, kun kysymys on tällaisista vakavammista kiusaustapauksista, sanoo Lahtinen. 

Aurosen mukaan eräässä etelä-karjalaisessa koulussa vakavat kiusaamistapaukset saatiin hyvin kuriin, kun asiat siirrettiin poliisille. 

Koulun kurinpitovastuu säilyy 

Jyrki Auronen korostaa, että koulu ei ole siirtämässä lain edellyttämää kurinpitovalvollisuuttaan poliisille.

– Lasten ja nuorten normaaliin kasvuun ja kehitykseen kuuluu, että koulussa tapahtuu nahinoita ja kahinoita. Se on tavallista ja koulu puuttuu näihin omilla keinoillaan.

Auronen kuitenkin korostaa, että tehtävänjakoa muiden viranomaisten kanssa on tarkoitus selkeyttää. Vakavampia lainrikkomuksia ei enää käsitellä koulun sisällä ”kiusaamisena”.

– Koululla on ehkä ollut perinteitä, että vakavampiakin asioita on selvitetty koulussa omin voimin. Nyt tämä muuttuu, Auronen sanoo.

Voi rehtoria

The ideal qualities of an effective school principal (schoolvoice.com)

MOT:n eilinen kiusaamisartikkeli herätti ihmiset miettimään koulukiusaamista, mutta keskustelu lähti myös aivan toisille urille Sysmän yhtenäiskoulun rehtori Tuula Vuorisen huolimattomasta lausahduksesta, että pukeutuminen voi olla hutsahtavaa.

Nettikeskustelut kärjistyvät usein liiaksi. Niin nytkin, kuorossa huudetaan Tuula Vuorisen eroa. Julkisuus on kovaa. Epäonnistuneella haastattelulla tai edes yhdellä harkitsemattomalla lauseella ei ole palautusoikeutta. Rehtorit eivät ole julkisuuden henkilöitä, he eivät ole tottuneita antamaan haastatteluita tai esiintymään kameran edessä.

Vuorista haastateltiin myös videolla, jossa Vuorisen puhe oli asiallista ja järkeenkäypää. Hän tunnusti rehellisesti tosiasiat, ei kierrellyt ja kaarrellut, vaan kertoi suoraan, että koulussa tapahtuu kiusaamista. Hän mielellään kuulisi kokemuksia kouluista, joissa kiusaaminen on saatu kitkettyä minimiin.

Rehtorin asema joskus on hyvin raaka. Rehtorit joutuvat sompaamaan oppilaiden, opettajien, vanhempien, viraston ja muiden tahojen muodostamassa nilassa. Muutenkin rehtoreiden työmäärä on kasvanut viime vuosikymmeninä kovasti, kun kouluvirastot ovat tupanneet tehtäviään rehtoreille. Opettajienkokouksetkaan eivät välttämättä enää ole opettajienkokouksia, vaan tiedotustilaisuuksia, rehtorit toimivat viestipoikina- ja tyttöinä, kun he välittävät virastotietoa opettajille. 

Rehtorin työ ei enää välttämättä houkuta. Varsinaiseen pedagogiseen johtamiseen jää enää vähän aikaa. Opettajat ongelmineen jäävät helposti yksin.

Opetushallitus OPH:n sivuilla rehtoreiden ehdottomat kelpoisuusvaatimukset ovat loppujen lopuksi melko väljät:

- ylempi korkeakoulututkinto

- asianomaisen koulutusmuodon opettajan kelpoisuus

- riittävä työkokemus opettajana

- oppilaitoksen opetuskielen erinomainen suullinen ja kirjallinen taito

- Opetushallituksen hyväksymien perusteiden mukainen opetushallinnon tutkinto, vähintään 25 opintopisteen tai vähintään 15 opintoviikon laajuiset yliopiston järjestämät opetushallinnon opinnot taikka muulla tavalla hankittu riittävä opetushallinnon tuntemus.

- Lisäksi muodollisesti kelpoisten hakijoiden vertailussa noudatetaan perustuslain 125 §:n sisältöä eli vertailussa otetaan huomioon hakijoiden taito, kyky ja koeteltu kansalaiskunto.

Käytännössä rehtorin kelpoisuusvaatimukset ovat samat kuin opettajilla yleensä. Aika moni opiskelija suorittaa opetushallinnon opinnot jo perusopintojen yhteydessä. Riittävä työkokemus tulee kaikille opettajan hommia paiskiessa.

Usein rehtorit kouluttautuvat tehtäväänsä oman työnsä ohessa, mikä on aina raskasta, joskus tehotonta. Onko malli paras mahdollinen? Olisiko rehtoreiden koulutusta syytä kehittää?

Oppilaanohjauksen ja opinto-ohjauksen tehtäviin ammatillisia valmiuksia antavat erilliset opinnot kestävät 1,5 vuotta, 60 op. Koulunjohtamiseen pätevöityy kevyemmin, 25 op. 

Olen vahvasti sitä mieltä, että rehtoreiden koulutukseen hakijoilta on vaadittava hyvän opetuskielen ja kirjallisen taidon lisäksi vahvoja nykyajan vaatimia viestinnän valmiuksia. Koulutuksessa viestinnän hallinnan osuutta on lisättävä radikaalisti.

Myös ihmissuhdetaitoihin koulutuksessa olisi syytä kiinnittää huomio. Mieleeni on jäänyt Hanna Peltokankaan väitöskirja narsistisista esimiehistä, yli joka neljäs johtaja on narsisti. En jaksa uskoa, että rehtorinarsistien prosentti olisi näin korkea, itse en ole toiminut yhdenkään narsistireksin alaisuudessa.

Kun mikrofoni työnnetään nenään eteen, aivan liian usein kuulee:

Meillä on nollatoleranssi kiusaamisen suhteen, ei meidän koulussa kiusata.

Rehtori, joka sanoo noin, on täysin etääntynyt koulusta tai korostaa tarkoituksellisesti oman koulunsa erinomaisuutta muihin kouluihin nähden. Jokaisessa koulussa kiusataan enemmän tai vähemmän, toivottavasti hyvin vähän. Oman koulun ylikehuminen on epämiellyttävää. On niitä hyviä kouluja muuallakin. 

Ei meidän koulussa ole sisäongelmia, mistään ei ole löytynyt hometta.

Homeen kieltäminen on vaarallista, sillä mittausten jälkeen usein sisäilmasta niitä itiöitä löytyy. Sisäilmaonsairaiden opettajien vähättely on suorastaan sikamaista.

Paljon parempia vastauksia ovat:

En tiedä.

Asiaa tutkitaan.

Teemme parhaamme, jotta...

Olemme pahoillamme, kun...

Käytöksestä viitonen

 

29.1. Vantaan Sanomat

Koululaisten käytöstavat kateissa

Aulis Pitkälän mukaan yksi syy käytöstapojen rapautumiseen on opettajien auktoriteetin murtuminen. Monissa maissa opettajia teititellään, ja ulkomaiset vieraat ihmettelevät, kun Suomessa opettajia sinutellaan.

- Opettajien asema on heikentynyt. Opettaja ei voi olla kaveri eikä häntä saa puhutella kuin kaveria, Pitkälä sanoo, vaikkei kannatakaan paluuta teitittelyyn.

Pitkälä arvioi, että huonoissa käytöstavoissa ja koulukiusaamisessa heijastuvat myös kotien ongelmat, kun vanhemmilla ei ole voimia tukea lasten kasvamista.

- Suomalaisten käytöstavat ovat muutenkin huonoja.

Huonot käytöstavat näkyvät kouluissa rauhattomuutena ja opettajien väsymisenä.


Laitoin otsikon niin, että kaikki ymmärtävät, mistä on kyse. Kuva on leike vanhasta todistuksesta.

Käyttäytymisen arviointi (Pähkinärinteen koulu)

Huolellisuuden ja käyttäytymisen kriteerit (Utajärven koulu)

Käytösnumerot ovat aina herättäneet jonkinlaisia intohimoja.

Käydessäni oppikoulua käytännössä kaikilla oppilailla oli käytöksestä kymppi. Käytöksen alennus oli vakava paikka, usein se merkitsi koulun vaihtoa. Oikeastaan silloin käytöksen numero ei kuvannut juuri mitään, koska kaikki sen kympin yhtä tai kahta poikkeusta lukuunottamatta saivat.

Nykyään käytöksen tyyppinumeroiksi voidaan ajatella kasia tai ysiä. Kymppi ansaitaan, pitää olla kohtelias, auttaa muita ja olla yhteistyökykyinen. Arviointikeskustelut ovat hieno lisä myös käytöksen arviointiin.


Aulis Pitkälä on entinen Opetushallituksen pääjohtaja. Hän on toiminut sekä Vantaan että Espoon kaupunkien sivistystoimen johdossa, nyt hän teki paluun Espooseen.

Aulis Pitkälä puuttuu vakavaan asiaan ja on oikeassa. Opettajien auktoriteettiasema on murtunut.

Opettaja ei saa olla oppilaan frendi.

Opettaja ei voi olla kaveri eikä häntä saa puhutella kuin kaveria, Pitkälä sanoo, vaikkei kannatakaan paluuta teitittelyyn. (VS)

Martti Haavion auktoriteetin määritelmä on ylevä ja kaunis:

Opettajan auktoriteetilla tarkoitamme siis sitä henkistä voimaa, joka hänestä säteilee koululuokkaan, niin että hän voi ulkonaisesti ja sisäisesti johtaa sitä. Hänen katseensa ja sanansa saavat luokassa aikaan toivotun vaikutuksen.
(Haavio, Martti 1948: Opettajapersoonallisuus, s. 28)

Ei voida sanoa, että koululaisten käytöstavat olisivat yleisesti heikentyneet. Suuri osa lapsista käyttäytyy yhä edelleen hyvin.

Mutta huonosti käyttäytyvien lasten osuus on selvästi kasvanut muutamina viime vuosina. Uutta ovat lähes täysin holtittomasti käyttäytyvät pienet oppilaat. Huudellaan estottomasti mitä vain, oppilas voi jopa käydä opettajaan kiinni, mikä aikaisemmin oli täysin ennenkuulumatonta.

Syy voi olla opettajien auktoriteetin mureneminen kuten Pitkälä toteaa. Samalla tavalla muutkin auktoriteetit ovat murentuneet kuten esim. kirkko. Kodeissa kaikki lapset eivät enää tottele omia vanhempiaan. Kaikki perheet eivät voi hyvin.

Todennäköisesti huonon käytöksen lisääntyminen kouluissa on seurausta yhteiskunnan yleisestä polarisoitumisesta. Yleinen luulo on, että koulu pystyy ratkomaan lähes kaikki yhteiskunnalliset ongelmat. Näin ei ole.

Olen miettinyt usein omaa auktoriteettiani opettajana kuten varmaan muutkin opettajat. Harva meistä on syntymäauktoriteetti, jolle auktoriteetti on luontaista. Suurimmalle osalle meistä auktoriteetti on tullut iän myötä oppimalla.

Onko opetusalan naisistuminen vaikuttanut opettajien auktoriteetin murtumiseen? 

Sekä Aulis Pitkälä että minä olemme vaatineet kouluihin lisää miesopettajia. Kun asiaan puuttuu, yleensä tulee turpiin.

Mieskiintiöt takaisin opettajienkoulutukseen (Properuskoulu 9.3.2014)
Miehiä kouluihin (Properuskoulu 6.1.2010)

Inkluusio on vaikuttanut koulujen työrauhaan, kun erityisoppilaat integroitiin normiluokkiin. Kaikki eivät sopeutuneet, ja osalla heistä on käytösongelmia.

Sijaisena olen kierrellyt useissa kouluissa ja monissa luokissa. Olen huomannut, että luokissa, joissa on paljon maahanmuuttajataustaisia lapsia, on selkeästi enemmän käytöshäiriöitä kuin muissa luokissa.

Koulussa ei ole yhtä kullannuppua, vaan monta

15.1. Iltalehti

Lehdet: Opettajat ovat pulassa koulukiusaajien vanhempien kanssa - "omaa lasta pidetään virheettömänä"

Koulukiusaaminen on muuttunut aiempaa rajummaksi, ja erityisesti sosiaalisessa mediassa tapahtuva kiusaaminen on "räjähtänyt." Näin arvioivat opettajat Lännen Median teettämässä kiusaamiskyselyssä.

344 vastaajasta 52 prosenttia oli sitä mieltä, että sosiaalisessa mediassa kiusaaminen on tyypillisin kiusaamistilanne. Sitä yleisempiä vastauksia olivat nimittely ja huutelu (71 %), fyysinen nujakointi (63 %) ja ulkopuolelle jättäminen (59 %).

Somekiusaaminen yltyy toisinaan jopa rikollisen rajuksi. Lännen Median haastatteleman Kokkolan Kiviniityn yläkoulun opettajan Matti Niskasen mukaan vuosittain 3-4 kiusaamistapausta päätyy poliisille. Näistä suurin osa on nettikiusaamista.

Opettajista 47 prosenttia kertoi joutuneensa itse epäasiallisen kohtelun tai kiusaamisen kohteeksi viimeisen vuoden aikana. Vastauksista ilmenee, että ongelmia eivät aiheuta ainoastaan koulukiusaajat, vaan myös heidän vanhempansa.

- Usein oppilaat, joiden kotona hyväksytään kaikki, tai ei puututa käytökseen tai valehteluun, koska omaa lasta pidetään virheettömänä, käyttävät paljon aikaa toisten arvosteluun ja nälvimiseen.

- Uutta ovat tyttöjen rajut tappelut ja se, että maahanmuuttajahuoltajat uskovat lastaan enemmän kuin koulun aikuisia. Rehtorin työstä hirmuinen osa on nykyään huoltajien kanssa palaveeraamista. Uskomattomia, aggressiivisia tapaamisia, joista voisi hyvin tehdä kunnianloukkausjuttuja.

Harmittaa, kun koulukiusaamisesta ei ole saatavissa pitkäaikaisia tilastoja. Kouluaikoinani ja työurani alussa kiusaamistapaukset olivat hyvin rajuja, usein mukana oli suoraa väkivaltaa.

Lännen Median teettämän tutkimuksen mukaan koulukiusaaminen on alkanut uudelleen muuttua väkivaltaiseksi. Hyvin huolestuttavaa on, että suuri osa kiusaamisesta on paennut sosiaaliseen mediaan koulun ulottumattomiin.

Some-kiusaaminen on rajua, koska siihen on niin helppo lähteä mukaan, koska kiusaaminen ei tunnu kiusaajasta niin konkreettiselta, sehän oli vain läppää. Yksittäisessä kiusaamistapauksessa kiusaajien määrä voi räjähtää käsiin. Kiusaamisen kohde ei voi puolustautua millään tavalla.

Nettikiusaamista on kouluissa lähes mahdotonta käsitellä, joten on selvää, että nettikiusaamistapaukset ohjautuvat poliiseille, joilla on paremmat edellytykset ratkoa niitä kuin kouluilla.

Ilmeistä on, että tyttöjen välinen kiusaaminen on lisääntynyt, ja kiusaaminen on muuttunut myös rajummaksi. 

Vantaalla painotettiin muutama vuosi sitten, että kaikki kiusaamis- ja väkivaltatapaukset kirjattaisiin ylös, jotta nähtäisiin kuinka paljon kiusataan tai tapellaan. Aluksi opettajat jaksoivatkin kiltisti merkata tapahtumat ylös. Nyt kouluissa tapahtuu niin paljon, että opettajat eivät aina jaksa tai kerkiä joka juttua merkata ylös, saatikka sitten selvittää niitä kunnolla.

Ilmeisesti yhteiskunnan yksilökeskeistyminen on johtanut siihen, että jotkut vanhemmat eivät tahdo enää uskoa, että se oma kullannuppu olisi kiusaaja. Sellaiset vanhemmat eivät ymmärrä, että koulussa ei ole vain yksi, vaan monta kullannuppua.

Urani aikana olen selvittänyt useitakin vaikeita kiusaamistapauksia. Vanhemmat ovat kiltisti tulleet kouluun selvittämään asioita, on keskusteltu, ja usein asiat on saatu ratkottua.

Vaikeimpia ovat olleet kiusaamistapaukset, joissa kiusaajia on ollut monta. Kiusaajien vanhemmat voivat helposti liittoutua kiusatun vanhempia ja koulua vastaan. Silloin koulun eväät ovat syöty.

Mutta en muista yhtään kiusaamistapausta, jossa vanhemmat olisivat olleet aggressiivisia tai uhkaavia minua tai koulua kohtaan. Kerran minut on kyllä uhattu ampua, mutta silloin kyseessä oli kouluhäiriköinnin selvittely.

Opettaja on asiantuntija koulussa samaan tapaan kuin lääkäri sairaalassa. Opettajaa on syytä kuunnella.

Kiusaamisen selvittelyt ovat opettajan työn ikävimpiä puolia. Ei kukaan opettaja turhaan soittele koteihin, pyydä vanhempia kouluun ja ala ylimääräisellä ajalla ilmaiseksi setviä kiusaamisvyyhtiä.

Koululla pitäisi olla keinoja aggressiivisten vanhempien varalle, ja sellaisten vanhempien, jotka eivät edes vaivaudu tulemaan koululle, kun pyydetään.

Olen ehdottanut sakkorangaistusta tällaisiin tapauksiin. Ehdotustani kannatettiin paljon, mutta osa oli kovastikin vastaan. Jos koulu ei voisi suoraan sakottaa, niin voitaisiin tehdä pikakierrätys poliisin kautta.

Rikesakot kouluun ( Properuskoulu 16.10.2016)

Kiusaaja toiseen kouluun?

4.11. Yle

Entä jos kiusaaja pakotettaisiinkin vaihtamaan koulua?

Tutkijatohtori Niina Mäntylä Vaasan yliopiston julkisoikeuden yksiköstä sanoo, että Suomessa ei ole vielä kovin paljon keskusteltu siitä vaihtoehdosta, että vaikeissa koulukiusaamistapauksissa kiusaaja vaihtaisi koulua.

– Perusopetuslaki antaisi tähän mahdollisuuden. Opetukseen liittyvästä perustellusta syystä oppilaan opetuspaikkaa voidaan vaihtaa, toteaa Mäntylä.

Nykyisin on tyypillistä, että vaikeissa tapauksissa kiusattu joutuu lähtemään. Ratkaisua tilanteeseen haetaan joko niin, että kiusaamisen uhriksi joutunut siirtyy kotiopetukseen tai vaihtaa koulua. Mäntylän mukaan tämän ei kuitenkaan saisi olla mikään normaali käytäntö.

Suomessa perusopetuslaki antaa mahdollisuuden oppilaan määräaikaiseen erottamiseen. Mäntylän mukaan tilapäinen siirto toiseen kouluun voisi olla kiusaamistapauksissa toimivampi malli, koska kynnys erottamiseen on korkea.

Groovy School Program (Properuskoulu 3.3.2014)

Koulukiusatun puolustamisesta (Properuskoulu 12.10.2013)

Kiusaaminen on siirtynyt koulun ulkopuolelle (Properuskoulu 14.3.2013)

Urani aikana muistan yhden oppilaan, joka todistettavasti vaihtoi koulua kiusaamisen takia. Aikaa tapahtuneesta on paljon, eikä poika ollut luokallani, mutta asia jäi vaivaamaan minua.  Mietin silloin, miksi kiusatun piti lähteä toiseen kouluun kiusaajan sijasta.

Alakoulussa suurin osa kiusaamistapauksista loppuu, kun oma opettaja puuttuu asiaan pontevasti. Kuullaan asianomaisia ja otetaan yhteys koteihin. Jos kiusaaminen jatkuu, kutsutaan oppilaat vanhempineen vuorotellen kouluun, keskusteluun otetaan mukaan rehtori ja kuraattori.

Parasta kiusaamisen torjuntaa on ennaltaehkäisevä toiminta. Ryhmätyöt, opintoretket ja leirikoulut sekä kaikki yhdessä toimiminen auttavat oppilaita tuntemaan toinen toisensa.

Koulussamme kaikki opettajat ovat kouluttautuneet Leijonatuntien taitajiksi Lions Quest -elämisentaitoja ohjelman avulla. Pähkinärinteen Leijonat ovat kustantaneet opettajat ko. koulutukseen. 

Lions Quest - elämisentaitoja

Koulutuksessa osallistuja valmennetaan ja rohkaistaan käyttämään toiminnallisia ja kokemuksellisia työtapoja, joilla vahvistetaan lasten ja nuorten itseluottamusta, tunne-, vuorovaikutus- ja päätöksentekotaitoja, hyvinvointiosaamista ja samalla edistetään oppimista. (Suomen Lions-liitto ry)

Leijonatunteja on helppo pitää, koska Leijonaoppaat ovat selkeitä ja mukava käyttää. 

Mutta pahimmillaan kiusaaminen voi olla niin kieroutunutta, että sitä ei saada loppumaan, vaikka kuinka käytettäisiin KivaKoulua tai Leijonatunteja. Silloin pitää käyttää järeämpiä keinoja. 

Kiusaajan siirtäminen toiseen kouluun voi olla hyvä ratkaisu. Jos sekään ei auta, kiusatun vanhempien on tehtävä rikosilmoitus.

Miksi syyttömän pitäisi kärsiä vuodesta toiseen?

Ystävyyden puu

Tänään oli aurinkoinen ja kaunis ilma, kun olin välituntivalvonnassa. Pihalla oli rauhallista, lapset leikkivät ja pelasivat pallopelejä.

Oli aikaa katsella ympärille. Huomasin pihlajan, Ystävyyden puun. En tarkkaan muista, milloin pihlaja istutettiin, muistaakseni noin 25 vuotta sitten.

Pihlaja oli silloin tietenkin pieni taimi. Taimia oli lähetetty kouluihin ympäri Suomea. Pihlajan istutus oli suuri tapahtuma, kaikki olivat pihalla todistamassa, kun puu istutettiin. Viitisensataa ihmistä.

Suurin osa koulun silloisista opettajista on eläkkeellä, osa jo kuollut. Koulussani on töissä enää pari-kolme opettajaa, jotka olivat istuttamassa Ystävyyden puuta.

Ylipäätään on pikkuinen ihme, että taimi sai kasvaa rauhassa. Komeaksi kasvoi.

Olisi kiva tietää, kuinka moni Ystävyyden puista on yhä pystyssä.

Pihlaja on pyhä puu.

Groovy School Program

http://www.kivakoulu.fi

3.3. HS

Koulukiusaamista ehkäistään Euroopassa suomalaisopein

Suomalainen koulukiusaamisen vastainen Kiva koulu -toimintaohjelma leviää nopeasti eri puolille Eurooppaa.

Turun yliopistossa kehiteltyyn ohjelmaan koulutettiin viime kuussa 40 koulukuraattoria seitsemästä Euroopan maasta, kuten Belgiasta, Italiasta, Kreikasta ja Luxemburgista. He jatkokouluttavat opettajia, ja ohjelma otetaan syksyllä käyttöön jopa sadoissa kouluissa.

"Ohjelman teho perustuu siihen, että kaikki ovat vastuussa ryhmän hyvinvoinnista, eli kiusaamisessa ei ole sivullisia. Voimavaroja suunnataan sitouttamiseen, eivätkä kaikki voimat mene uhrien auttamiseen ja kiusaajien kasvattamiseen", kertoo tutkija Gijs Huitsing Groningenin yliopistosta.

Hollantilaistutkijat saivat viime vuonna ensimmäiset vaikuttavuustulokset Kivan koulun tehosta. Kiusaajien ja kiusattujen määrä laski ohjelmaa käyttävissä kouluissa seuranta-aikana yli 20 prosenttiyksikköä enemmän kuin kontrollikouluissa.

"Kiusaaminen väheni kaikissa Hollannin kouluissa, myös tutkimuksemme kontrollikouluissa, sillä vuoden aikana tapahtui kolme traagista itsemurhaa. Niiden myötä kiusaaminen nousi puheenaiheeksi", Huitsing sanoo.

"Opettajienkin toiminnassa on huomattavissa muutoksia Kivan koulun myötä. Tulosten mukaan opettajat ottavat kiusaamisilmoitukset vakavasti ja heillä on enemmän keinoja puuttua asiaan", Huitsing kertoo.

Turun yliopisto lisensoi Kivaa koulua ulkomaille, ja lisenssimaksuilla tuetaan ohjelman kehittämistä.

Useissa maissa on käytössä kilpailevia ohjelmia. Kivan koulun vastaavan johtajan, professori Christina Salmivallin mukaan ohjelman etuna on vuosikymmenien tutkimustyö. Kivasta koulusta on enemmän julkaistuja tutkimuksia kuin yhdestäkään kiusaamisenvastaisesta ohjelmasta.

Koulukiusatun puolustamisesta (Properuskoulu 12.10.2013)

Kaikilla lapsilla ei ole ainainen joulu (Properuskoulu 18.12.2012)

Onneksi olkoon Icehearts! (Properuskoulu 6.12.2012)

Olen kirjoittanut blogissani Kiva koulusta, kiusaamisesta ja koulukiusaamisesta paljonkin. Painamalla tunnisteista sivun vasemmasta laidasta pääsee eteenpäin.

Vaikka Ukrainan ruutitynnyri painaa mieltä, oli mukava lukea aamun lehdestä joku myönteinen uutinen. Koulukiusaaminen on takuuvarmasti maailmanlaajuinen ilmiö, en usko, että koskaan kiusaamista saadaan täysin kitkettyä koulusta pois, mutta lähelle nollaa olisi hyvä päästä. 

Ikävää on, että kiusaaminen on osittain karannut koulun ulkopuolelle, koulumatkoihin tai nettiin kuten FB:iin tai WhatApp:iin. FB ja WhatsApp tarjoavat mielettömiä ryhmäkiusaamismahdollisuuksia, joiden selvittely on vaikeaa, osin jopa mahdotonta. 

Koululla ei ole toimivaltaa koulun ulkopuolisiin asioihin, mutta mikään ei estä kasvattamasta lapsia vastuulliseen nettietikettiin.

Kiva koulun paras puoli on, että kiusaaminen on nostettu rohkeasti pöydälle. Kiusaamista ei enää piilotella kuten ennen, en usko, että enää on rehtoreita, jotka kehtaavat julkisesti väittää, että meidän koulussa on nollatoleranssi, meillä ei kiusata. Paljon parempi on sanoa, me puutumme kiusaamiseen heti, kun sitä havaitaan. 

Pitää myös muistaa, että ei riitä, että vain koulu puuttuu kiusaamiseen. Myös kodit on otettava kiusaamisten selvittelyihin mukaan.

Parasta on tietenkin, että kiusaamiseen puututaan jo ennakkoon, mihin Kiva koulu antaa hyvät eväät. Itse käytän Lions Quest -ohjelmaa, jossa käsitellään myös monia muita elämänalueita. 

Palikkapussi (Properuskoulu 17.12.2013)

Rauhasta ja työrauhasta (Properuskoulu 6.3.2013)

Enkeli-Elisa (Properuskoulu 13.3.2012)

Koulustako työleiri? (Properuskoulu 19.1.2012)

Hollannissa kiusaaminen laski ohjelmaa käyttävissä kouluissa seuranta-aikana yli 20 prosenttiyksikköä enemmän kuin kontrollikouluissa. Suomessa pidemmällä aikavälillä on päästy paljon parempiinkin tuloksiin.

Hienoa, että Kiva koulu -sanoma leviää.

Koulukiusatun puolustamisesta

12.10. Iltasanomat

Tällainen lapsi uskaltaa puolustaa kiusattua

Psykologi Virpi Pöyhönen tutki elokuussa tarkastetussa väitöskirjassaan, millainen on koulukiusatun puolustajan profiili.

Tutkimuksesta kävi selvästi ilmi, että luokan opettajalla on oma keskeinen roolinsa siinä, uskalletaanko luokassa puolustaa kiusattuja. Jos opettaja toimii aktiivisesti kiusaamisen vähentämiseksi ja kannustaa oppilaita puuttumaan, kiusatun puolustamista on luokassa enemmän.

Pöyhösen väitöskirjan mukaan puolustaja on empaattinen lapsi, joka uskoo omiin kykyihinsä, kokee opettajan olevan selkeästi kiusaamista vastaan ja olettaa, että koko muukin luokka toivoo kiusaamisen loppuvan, vaikkei muut sitä uskallakaan ilmaista.

Kiusaaminen loppuu useinmiten, jos sitä vastustaa toinen oppilas. Jos ei lopu, tuki joka tapauksessa vähentää kiusatun ahdistusta eikä kiusattua syrjitä luokassa yhtä painokkaasti kuin kuin silloin, jos hänellä ei luokassa yhtäkään tukijaa.

Turun yliopiston aiempien tutkimusten mukaan harvempi kuin joka viides oppilas puuttuu kiusaamiseen. Pöyhösen mukaan puuttuja on useimmiten luokassa hyvin pidetty oppilas tai coolina koettu suosittu oppilas.

Psykologi Virpi Pöyhösen väitöskirja tukee opettajien arkihavaintoja.

Aiempien tutkimusten mukaan vain harvempi kuin joka viides oppilas uskaltaa puuttua kiusaamiseen. Kahdenkymmenen oppilaan luokassa sellaisia oppilaita on silloin sellaiset kolme tai neljä lasta.

Vaikka opettajat kuinka puolustavat kiusattuja tai koulussa on nollatoleranssi kiusaamiselle, kaikkea koulussa tapahtuvaa kiusaamista ei aina havaita. Ongelma on, että mitä enemmän kiusaamiseen puututaan sitä hienovaraisemmaksi ja huomaamattomammaksi kiusaaminen muuttuu. Kiusaaminen vaihtaa paikkaa, koulumatkoille ja vapaa-aikaan tai nettiin, koulun ulottumattomiin.

Kiusamisen taustalla on luokan ryhmädynamiikka, kaveripiirit ja niiden ulkopuolelle jättäminen. Yleensä koko luokka tietää, ketä kiusataan. Kaikki tietävät kiusaajan. Ryhmädynamiikan takia lapsi varmistaa aina ensin oman asemansa, haluaa löytää oman hyväksytyn paikkansa kaveripiiristä. Silloin hätä ei lue lakia.

Oman kokemukseni mukaan vaikeinta on havaita tyttöjen välistä kiusaamista, dissaamista. Jotkut tytöt voivat olla luonnostaan hiljaisia ja syrjäänvetäytyviä, jotkut taas ovat hiljaa pakosta. Voi olla, että ongelma huomataan vasta alakoulun yläluokilla tai yläkoulussa, kun murrosikä purskauttaa ongelman väkisin ulos.

Pojat harrastavat yleensä suoraa, näkyvää kiusaamista, joka on helppo havaita. Tytöt voivat harrastaa epäsuoraa kiusaamista, jota ei ole helppo nähdä. Heitetään halveksivia tai alistavia katseita silloin, kun opettajan huomio on muualla.

Parhaiten opettaja näkee tyttöjen epäsuoran kiusaamisen uhrin ruokalassa, luokan tyttöjä ei ruokapyödästä takuulla löydy. Silloin oman maikan on syytä istahtaa syömään tytön pöytään ja alkaa kysellä kuulumisia.

Muistan jo opettajankoulutusajoiltani, että opettajan on hyvä tunnistaa luokan myönteinen johtaja, jolla on henkistä voimaa puuttua kiusaamistilanteisiin.

Opettaja ei voi olla joka paikassa. Mutta kuten Pöyhönen toteaa, opettajalla on keskeinen rooli siinä, uskalletaanko luokassa puolustaa kiusattuja. 

Opettaja on luokan luontainen johtaja, aikuinen.