Jos yöllä kukkuu, aamulla väsyttää

Univajetta

31.8. HS 

Teinien aamuväsymys ei vähene kouluaamuja myöhentämällä

"Kouluaamujen myöhentämisestä ei olisi juurikaan hyötyä ", kommentoi unitutkija ja tutkimusprofessori Timo Partonen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta. Jos koulupäivä alkaa myöhemmin, se myös päättyy myöhemmin. Nuorten elämänrytmi siirtyy tunnilla.

"He menevät nukkumaan myöhemmin ja tulevat kouluun yhtä väsyneitä kuin ennen", Partonen sanoo.

Hän perustelee näkemystään kansainvälisillä kokeiluilla, joiden tuloksia on raportoitu arvostetuissa tiedejulkaisuissa.

Laajin kokeilu tehtiin Yhdysvaltain keskilännessä Minnesotassa. Hankkeeseen osallistui yli 10 000 oppilasta, opettajaa ja vanhempaa. Tulokset jäivät vaatimattomiksi.

"Nuorten väsymys väheni hieman, eipä juuri muuta", Partonen kertoo. Oppilaiden koulumenestystä aamutuntien myöhentäminen ei parantunut. Unikaan ei pidentynyt niin, että sillä olisi ollut havaittavia terveysvaikutuksia.

Minnesotassa kouluaamu saattaa alkaa jo seitsemältä. Kokeilukouluissa aamua myöhennettiin noin tunnilla. Suomessa varhaisimmat oppitunnit käynnistyvät kahdeksalta.

Tutkimustiedon valossa kouluaamujen myöhentäminen on hienosäätöä.

"Se on tehoton lääke, jos tavoitellaan pidempiä yöunia ja parempia oppimistuloksia", Timo Partonen sanoo.

Hänestä on epärealistista olettaa, että nuoret tinkisivät harrastuksista ja vapaa-ajasta. Monen teinin kello nakuttaa minuuttiaikataulussa. On kiire koulusta kotiin ja kotoa harrastuksiin. Läksytkin täytyy hoitaa jossain välissä. Jos iltapainotteinen lukujärjestys vielä venähtää, nukkumaan meno siirtyy entisestään.

Professori Partosen resepti aamuväsymykseen on yksinkertainen, muttei helppo: ajoissa nukkumaan.

Keväällä Tulevaisuuden peruskoulu -työryhmä ehdotti, että koulupäivän pitäisi alkaa aikaisintaan yhdeksältä, koska jotkut oppilaat ovat väsyneitä koulun ensimmäisellä oppitunnilla. Työryhmän mielestä oppiminen tehostuu, jos koulu alkaa aikaisintaan kello yhdeksän.

Uusi koulupäivä - koulu alkaisi aikaisintaan yhdeksältä (Properuskoulu 12.3. 2015)


Unitutkija ja tutkimusprofessori Timo Partonen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta toteaa, ettei kouluaamujen myöhentämisestä ei olisi juurikaan hyötyä. Professorin lääke aamuväsymykseen on arkipäivän realismia, ajoissa nukkumaan.

Nykymaailman meno on kummallista, tarvitaan tutkimisprofessori ja laaja yhdysvaltalainen tutkimus vahvistamaan asian, jonka pitäisi olla kaikille selvää kuin pläkki, lapset ja nuoret ajoissa nukkumaan. 

Lapsi oppii ja kasvaa nukkuessaan. Riittävä yöuni takaa lapselle riittävän opiskeluvirkeyden.

Alakoululainen lapsi ei ole teini. Sopiva nukkumaanmenoaika keskinmäärin pyörii kello yhdeksän ja kymmenen huikkeilla.


Hesarin poiminta on täyttä rautaa:

Teinit nukkumaan viimeistään 22.30

Päiväväsymys, hermostuneisuus, kivut, masennusoireet, vatsavaivat ja tapaturmat lisääntyvät merkitsevästi teineillä, jotka menevät arkisin nukkumaan puoli yhdentoista jälkeen. Myös koulutyö kärsii. Tieto perustuu 14–20-vuotiaiden suomalaisten joukossa tehtyihin tutkimuksiin.

Uusi koulupäivä - koulu alkaisi aikaisintaan yhdeksältä

Agraariyhteiskunnan ajan lukujärjestys

12.3. Iltalehti

Koulupäivät pian uusiksi - ei enää kahdeksan aamuja?

Torstaina aamupäivällä Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmä luovutti Tulevaisuuden peruskoulu -nimisen loppuraporttinsa opetusministeri Krista Kiurulle. Työryhmässä päätettiin muun muassa siitä, että koulupäivän pitäisi alkaa aikaisintaan yhdeksältä.

- Kahdeksan kouluaamut juontavat juurensa agraariyhteiskunnan ajoilta. Oppimisen näkökulmasta tehokkaampaa olisi, jos koulupäivät alkaisivat vasta yhdeksältä. 

Opettajavuosistani muistan, kuinka väsyneitä oppilaat yleensä olivat ensimmäisellä aamutunnilla. Lisäksi isommissa kaupungeissa asuvat lapset eivät joutuisi aamuruuhkaan ja pienemmillä paikkakunnilla asuvien taas ei tarvitsisi herätä niin aikaisin, jos lähimpään kouluun on pitkä matka, perustelee Opetushallituksen pääjohtaja Aulis Pitkälä.


Koko raportti:

Tulevaisuuden peruskoulu (minedu.fi)

Koulun aloitusaika herättää aina suuria intohimoja. Oletan, että niin käy nytkin, kun Tulevaisuuden peruskoulu -raportissa esitetään, että koulu alkaisi aikaisintaan yhdeksältä.

Maalla koulumatkat voivat olla pitkiä ja kouluihin mennään koulutakseilla. Maalla on hyvä, että koulu alkaa yhdeksältä.

Olen aina ollut sitä mieltä, että koulun paras aloitusaika on kello kahdeksan. Kun kouluun mennään ajoissa, sieltä pääsee myös ajoissa pois. Lapsille jää koulupäivän jälkeen enemmän leikki- ja harrastusaikaa.

Jos koulupäivän alkua myöhennetään tunnilla, lapsilla on kiire tehdä läksyt ennen harrastuuksiinsa menoa. Leikkiaikaa ei juuri jää.

Kaikkia harrastuksia ei kouluun edes saada, musiikki- ja kuvataidekoulut, ratsastukset, uimiset ja jääkiekot. Urheiluseurojen valmentajat käyvät päivisin töissä, mistä ihmeestä löytyy valmentajia vaikka keskelle koulupäivää?

En usko, että lapset tulevat olemaan sen pirteämpiä, jos koulu alkaa säännöllisesti yhdeksältä. Lasten elämänrytmi siirtyy tunnilla. Silloin mennään säännöllisesti myös nukkumaan myöhemmin, ja lapset tulevat kouluun yhtä väsyneinä kuin ennenkin.

Paras lääke aamuväsymiseen on laittaa lapset kotona ajoissa nukkumaan. Alakoululaisen sopiva nukkumaanmenoaika on noin 20.30-21.00. Jos lapset ovat aamulla väsyneitä, ei oikeastaan voida syytä kuin kotia. 

Kyllä vanhempien tehtävä on laittaa lapsi nukkumaan, eikä jättää lasta kukkumaan kännykän tai konsolipelin kanssa. On täysin selvää, että lasta väsyttää, jos hänet jätetään valvomaan vempaittensa kanssa yömyöhään. Silloin tullaan kouluun väsyneenä alkaa koulu sitten kahdeksalta tai yhdeksältä.

Joustava koulupäivä

12.8. HS

Koulun ja harrastusten yhdistäminen auttaisi lapsia jaksamaan

Löyhempi tuntirakenne, pitkä keskipäivän tauko ja harrastusten tuominen koululle auttaisivat asiantuntijoiden mukaan lapsia jaksamaan.

Asiantuntijat ehdottavat, että harrastus-, aamu- ja iltapäiväkerhotoimintaa nivottaisiin osaksi koulupäivää. Niin sanottu joustavan koulupäivän malli toisi perheille lisää yhteistä aikaa ja parantaisi lasten hyvinvointia.

Sen mukaan koulupäivä alkaisi vapaaehtoisella aamutoiminnalla, johon lapsi voisi mennä, mikäli vanhempien työ alkaa aikaisin. 

Iltapäivällä olisi vastaavasti kerho- ja harrastustoimintaa, joka järjestettäisiin yhteistyössä esimerkiksi urheiluseurojen ja musiikkiopistojen kanssa.

Iltapäiväkerhossa tarjottaisiin myös tukea läksyjen tekoon.

Jotta lapset jaksaisivat pitkän päivän, itse koulupäivä olisi "hengittävä": Lounastauko olisi kyllin pitkä, ja lapselle tarjottaisiin mahdollisuus levätä.

Vuonna 2004 tehdyssä, joustavaa koulupäivää kartoittaneessa tutkimuksessa todettiin, että kustannus oppilasta kohden olisi noin 100–200 euroa vuodessa.


On selvää, että joustavan koulupäivän malli on kaunis ja kokeilemisen arvoinen.

Mutta en usko, että joustavan koulupäivän kustannus olisi 100-200 euroa vuodessa. Realistisempaa on 100-200 euroa kuukaudessa.

Jättäisin sekä aamu- että iltapäivätoiminnan ammattilaisten harteille. 

Urheiluseuratoiminta ovat vapaaehtoista harrastustoimintaa. Ei voida olettaa, että urheiluseura saisi joka päivä ammattitaitoisia ohjaajia kouluun esim. klo 14.00. Aikuiset ovat silloin töissä, eikä toimintaa voida jättää alaikäisten lukiolaistyttöjen tai -poikien harteille. Aikuisen on aina oltava vastuussa.

Kun joustavaa koulua aletaan tosissaan toteuttaa, pitäisi palkata ammattitaitoisia koulunkäyntiavustajia lisää. Ei läksyjen teon ohjaaminenkaan aivan yksinkertaista työtä ole. Olen seurannut, kuinka koulumme läksyparkki toimii, ohjaaminen muistuttaa kovasti tukiopetusta. Ne, jotka osaavat tehdä läksynsä itsenäisesti, eivät yleensä läksyparkkiin tule.

Olen monta kertaa ajatellut, että kouluihin pitäisi palkata koulunkäyntiavustajia, jotka ovat käyneet myös nuoriso-ohjaajan koulutuksen. Silloin iltapäivän erilaiset aktiviteetit sujuisivat mutkatta.

Perinteistä koulun kerhotoimintaa ei saa unohtaa. Kun koulun opettaja pitää kerhoa, toiminnalla on jatkuvuutta ja vastuullisuutta. Ja opettajat tuntevat oppilaansa.

Mikään ei estä tekemästä yhteistyötä koulun kerhojen ja urheiluseurojen välillä. Pidän itse shakkikerhoa ja olen joskus pyydellyt apuja paikalliselta shakkiseuralta, mutta ei ole löytynyt ketään, koska harva ihminen pääsee irrottautumaan varsinaisesta leipätyöstään koulujen päättymisaikaan.

Mitä tarkoittaa, että lapselle tarjottaisiin mahdollisuus levätä? Päiväunia? Mitä tarkoittaa löyhä tuntirakenne?

Omassa koulussani on tällä hetkellä 407 oppilasta. Oletetaan, että puolet heistä osallistuisi päivittäin kokopäiväiseen joustavaan kouluun klo 8.00-17.00. Homma ei hoidu parilla-kolmella vapaaehtoisella työntekijällä.

Puolivillaisesti joustavaan kouluun ei kannata lähteä. Joustava koulu vaatii suunnitelmallisuutta, jatkuvuutta ja ammattitaitoa.

Jos koulussa oltaisiin vaikka kello viiteen, pitäisi oppilaille järjestää toinen kunnon ruoka. Jollain näkkileivällä ja pillimehulla ei pitkälle pötkitä.

Hyvää ei saa halvalla.

Katsoin Vantaan kaupungin sivuilta, jos oppilas osallistuu iltapäivätoimintaan kello viiteen, kuukausimaksu on 110 euroa. Hintaan sisältyy välipala. Aamupäivätoiminnan hinnan päättää sen järjestäjä.

100-200 euroa vuodessa on kuutamolta.

Toiveajattelua?

Taisto Martiskaisen aikoinaan paljonkin keskustelua herättänyt veistos "Kiikkujat tai Välitunti" (1964) on pystytetty Helsingin Roihuvuoressa sijaitsevan Porolahden peruskoulun ala-asteen viereiselle nurmikolle.

Yle-Aamulehti 13.11.

Koulupäivä saattaa pidentyä

Lasten ja nuorten koulupäivät saattavat pidentyä nykyisestä. Savon Sanomien mukaan opetusministeri Henna Virkkunen (kok.) on valmis lisäämään perusopetuksen tuntimäärää. Aamulehden mukaan perusopetuksen uutta tuntijakoa valmisteleva työryhmä ottanee toukokuussa kantaa oppituntien lisäämiseen.

Opetusministeri Virkkusen ja Opetushallituksen pääjohtajan Timo Lankisen mukaan oppituntien määrää on syytä lisätä, sillä Suomen peruskoululaisilla on vähemmän oppitunteja kuin muissa OECD-maissa keskimäärin. Tämä taas antaa liikaa tasoitusta muille maille.

Opetusalan ammattijärjestön OAJ:n puheenjohtajan Erkki Kangasniemen mukaan viikossa pitäisi olla 2 -3 oppituntia enemmän, jotta OECD-maiden keskiarvo saavutettaisiin.

Yksi vaihtoehto voisi olla aamu- ja iltapäivätoiminnan muuttaminen osaksi opetusta. Jos tuntimäärää kasvatetaan, lisätään todennäköisimmin liikunnan sekä taito- ja taideaineiden määrää.
- Lisätunteja on saatava erityisesti taito- ja taideaineisiin, Virkkunen sanoo.

Otin tähän asiaan kantaa blogissani jo marraskuussa ja varmaan monta kertaa aikaisemminkin: Koulupäivät pidemmiksi.

Yhdyn täydellisesti ajatukseen siitä, että koulupäiviä pitää pidentää kahdella tunnilla per päivä.

Virkkunen haluaa lisää taito- ja taideaineita. Alakoulussa ko. tuntien asema liikuntaa lukuunottamatta on hyvä, mutta yläkoulussa ei. Joku oppilas voi seilata yläkoulun melko lailla "taidevapaasti", koska usein taideaineet on pistetty siihen "valinnaispottiin".

Jos jaettavaa olisi vain kaksi viikkotuntia, sijoittaisin molemmat lisätunnit liikuntaan. Näin liikuntaa olisi yhteensä neljä tuntia viikossa koko peruskoulun ajan. Osa nuoristamme on nyt rapakunnossa.

Suuri ongelma on, mikä taho rahoittaisi tulevat lisätunnit. Oppitunnit maksavat. Opettajat eivät tee työtään ilmaiseksi pyhällä hengellä, vaikka moni meistä kuten minäkin, tekee opetustyötä kutsumuksesta, aatteen vuoksi.

Opetushallituksesta käsin on äärimmäisen helppo esittää vaikka minkälaisia toiveita, koska koulut ovat kuntien vastuulla.

Aamu- ja iltapäivätoiminnan kuluvasta rahoituksesta ei saada kasaan kuin pikkupennosia. Tähän toimintaan osallistuu vain pikkuisia alakoululaisia. Peruskoulu on yhdeksänvuotinen. Kahdenkin viiikkotunnin lisäys merkitsee monen opettajan palkkaamista Suomen maahan ja monelle opettajalle lisätunteja.

Alakoulussa olisi nostettava kahdella tunnilla opettajien opetusvelvollisuutta. Yläkouluun olisi palkattava lisää opettajia. Kerhotoiminnastakaan ei voi tinkiä.

Opetus maksaa. Mistä rahat?

Suomalaisten lasten oppituntien määrä on kansallinen häpeä.

Lisäys Hesarin sivuilta:

Virkkusen mukaan tuntien lisäämisestä aiheutuvia kuluja ei voida sälyttää talousvaikeuksissa painiville kunnille.

"Jos lisäykseen päädytään, olisi rahoitus valtiovetoinen", Virkkunen sanoo.

Koulupäivät pidemmiksi

Viime viikolla opetushallituksen pääjohtaja Timo Lankinen täytti 50-vuotta. Onneksi olkoon. Hesarin haastattelussa hän sanoi, että suomalaiskoululaisten koulupäivä olisi saatava pidemmäksi. Koulupäivän pituus Suomessa on kansainvälisessä vertailuissa niitä lyhyimpiä.

Olen miettinyt koulupäivän pituusasiaa jo tovin aikaa. Esim. viides-kuudesluokkalaisten päivä on ällistyttävän lyhyt, keskinmäärin viisi oppituntia päivässä, viikossa 25 oppituntia.

Kyllä 11-13-vuotiaan lapsen pitäisi jaksaa käydä koulua kuusi tuntia päivässä, mikä tekisi viikkoa kohden yhteensä 30 oppituntia. Samalla lyhennettäisiin lasten iltapäivien tyhjiä luppoaikoja.

Paraikaa pohditaan kovasti, miten eri oppiaineitten tuntijako pitäisi uudistaa. Viidellä lisäviikkotunnilla saataisiin paljon liikkumavaraa.

Jos minä saisin päätttää, niin kaksi tuntia menisi ehdottomasti liikuntaan, silloin lapsilla olisi neljä tuntia viikossa liikuntaa. Kolmasosa alakoulun yläluokkalaisista on rapakunnossa. Liikuntatunnit voitaisiin jaotella tyyliin 2, 1, 1. Yksittäiset liikuntatunnit käytettäisiin ulkona suoritettavaan perusliikuntaan: kävelyyn, juoksuun, retkeilyyn ja hiihtoon.

Yhden viikkotunnin laittaisin historiaan. Yksi tunti historiaa viidennnellä luokalla on liian vähän, mikä on käytäntönä kotikunnassani. Opetus on melkoista karsimista ja hosumista.

Sitten yllätys monelle: kolmannesta yhdeksänteen luokkaan pitäisi opettaa kaksi tuntia viikossa shakkia. Nykylasten ja -nuorten suurimpia ongelmia ovat keskittymiskyvyn ja pitkäjännitteisyyden puutteet. Rauhallisella ja kärsivällisellä shakin opettamisella ja peluulla saataisiin varmasti parannettua asiaa.

Shakin hyödyt ovat välillisesti valtaisia. Shakin peluu lisää suunnnitelmallisuutta. Nöyryys kasvaa, kun lapsi oppii sekä voittamaan että häviämään. Toisten ihmisten luonnollinen kunnioitus palaa arvoonsa.

Lainaus Lankisen haastattelusta:

Nyt koulutuksen asiatuntijaviraston pääjohtaja on sitä mieltä, ettei valtion otetta ole enää varaa höllentää: "Koulutus on kansallinen kysymys. Jokaiselle on turvattava yhdenvertaiset koulupalvelut."

Olen ollut jo pidemmän aikaa täysin samaa mieltä. Itseasiassa valtion roolia pitäisi lisätä, sillä sellainen on tämä nykykuntien koululaitosten tila. Viidakon lait ovat vallalla, kaikenmaailman isännät huseeraa, eikä asiantuntijoita kuunnella.

Lankinen haluaisi seurata opetusryhmien kokoa koulukohtaisesti.

Minä kysyn, miksi vain seurata? Luokkien ryhmäkoot on suitsittava lailla. Jos ei lakia noudatettaisi, niin valtiolta tulisi kovat rahalliset sanktiot.

Annan Lankiselle isot pisteet näistä ajatuksista. Käsittääkseni samasta suunnasta on tullut eriävä mielipide uuteen valmisteilla olevaan inkluusiolakiin.