tiistai 13. elokuuta 2013

Joustava koulupäivä

12.8. HS


Löyhempi tuntirakenne, pitkä keskipäivän tauko ja harrastusten tuominen koululle auttaisivat asiantuntijoiden mukaan lapsia jaksamaan.

Asiantuntijat ehdottavat, että harrastus-, aamu- ja iltapäiväkerhotoimintaa nivottaisiin osaksi koulupäivää. Niin sanottu joustavan koulupäivän malli toisi perheille lisää yhteistä aikaa ja parantaisi lasten hyvinvointia.

Sen mukaan koulupäivä alkaisi vapaaehtoisella aamutoiminnalla, johon lapsi voisi mennä, mikäli vanhempien työ alkaa aikaisin. 

Iltapäivällä olisi vastaavasti kerho- ja harrastustoimintaa, joka järjestettäisiin yhteistyössä esimerkiksi urheiluseurojen ja musiikkiopistojen kanssa.

Iltapäiväkerhossa tarjottaisiin myös tukea läksyjen tekoon.

Jotta lapset jaksaisivat pitkän päivän, itse koulupäivä olisi "hengittävä": Lounastauko olisi kyllin pitkä, ja lapselle tarjottaisiin mahdollisuus levätä.

Vuonna 2004 tehdyssä, joustavaa koulupäivää kartoittaneessa tutkimuksessa todettiin, että kustannus oppilasta kohden olisi noin 100–200 euroa vuodessa.


On selvää, että joustavan koulupäivän malli on kaunis ja kokeilemisen arvoinen.

Mutta en usko, että joustavan koulupäivän kustannus olisi 100-200 euroa vuodessa. Realistisempaa on 100-200 euroa kuukaudessa.

Jättäisin sekä aamu- että iltapäivätoiminnan ammattilaisten harteille. 

Urheiluseuratoiminta ovat vapaaehtoista harrastustoimintaa. Ei voida olettaa, että urheiluseura saisi joka päivä ammattitaitoisia ohjaajia kouluun esim. klo 14.00. Aikuiset ovat silloin töissä, eikä toimintaa voida jättää alaikäisten lukiolaistyttöjen tai -poikien harteille. Aikuisen on aina oltava vastuussa.

Kun joustavaa koulua aletaan tosissaan toteuttaa, pitäisi palkata ammattitaitoisia koulunkäyntiavustajia lisää. Ei läksyjen teon ohjaaminenkaan aivan yksinkertaista työtä ole. Olen seurannut, kuinka koulumme läksyparkki toimii, ohjaaminen muistuttaa kovasti tukiopetusta. Ne, jotka osaavat tehdä läksynsä itsenäisesti, eivät yleensä läksyparkkiin tule.

Olen monta kertaa ajatellut, että kouluihin pitäisi palkata koulunkäyntiavustajia, jotka ovat käyneet myös nuoriso-ohjaajan koulutuksen. Silloin iltapäivän erilaiset aktiviteetit sujuisivat mutkatta.

Perinteistä koulun kerhotoimintaa ei saa unohtaa. Kun koulun opettaja pitää kerhoa, toiminnalla on jatkuvuutta ja vastuullisuutta. Ja opettajat tuntevat oppilaansa.

Mikään ei estä tekemästä yhteistyötä koulun kerhojen ja urheiluseurojen välillä. Pidän itse shakkikerhoa ja olen joskus pyydellyt apuja paikalliselta shakkiseuralta, mutta ei ole löytynyt ketään, koska harva ihminen pääsee irrottautumaan varsinaisesta leipätyöstään koulujen päättymisaikaan.

Mitä tarkoittaa, että lapselle tarjottaisiin mahdollisuus levätä? Päiväunia? Mitä tarkoittaa löyhä tuntirakenne?

Omassa koulussani on tällä hetkellä 407 oppilasta. Oletetaan, että puolet heistä osallistuisi päivittäin kokopäiväiseen joustavaan kouluun klo 8.00-17.00. Homma ei hoidu parilla-kolmella vapaaehtoisella työntekijällä.

Puolivillaisesti joustavaan kouluun ei kannata lähteä. Joustava koulu vaatii suunnitelmallisuutta, jatkuvuutta ja ammattitaitoa.

Jos koulussa oltaisiin vaikka kello viiteen, pitäisi oppilaille järjestää toinen kunnon ruoka. Jollain näkkileivällä ja pillimehulla ei pitkälle pötkitä.

Hyvää ei saa halvalla.

Katsoin Vantaan kaupungin sivuilta, jos oppilas osallistuu iltapäivätoimintaan kello viiteen, kuukausimaksu on 110 euroa. Hintaan sisältyy välipala. Aamupäivätoiminnan hinnan päättää sen järjestäjä.

100-200 euroa vuodessa on kuutamolta.

4 kommenttia:

  1. Jos vantaalaisella opettajalla on vaikeuksia löytää vapaaehtoisia kerhonvetäjiä shakkikerhoon, niin mitkäköhän mahdollisuudet on sitten pienemmillä paikkakunnilla muuhun kuin perus futis/lätkä/sähly-toimintaan? En oikein usko että musiikkiopistotkaan innostuisivat, sinnehän haluavilta vaaditaan se sävelkorva-testin läpäisy.

    Kaikki oppilaat tuskin edes haluaisivat yhdistää urheilu-, musiikki- tai muita harrastuksiaan koulupäivään.

    VastaaPoista
  2. Olen skeptinen. Pelkään että tämä huonosti toteutettuna voisi johtaa entisestään vanhempien kasvatusvastuun lipsumiseen
    ( tässä tapauksessa tietenkin heidän omasta tahdostaan ) yhteiskunnalle ja muille toimijoille kuin lapsen oma perhe. Tämä ikään kuin antaisi hyvän syyn olla poissa kotoa, kun lapsella on "jotain".

    Ehkä kokonaisuuden kannalta olisikin parempi joustava työelämä kuin joustava koulupäivä.

    Minusta lapsella on suurempi oikeus saada äiti ja isä kotiin ajoissa luokseen kuin äidillä ja isällä olla mahdollisuus olla lapsen luota mahdollisimman pitkään pois. Kysymykseen " mun oma ura" vai minun lapseni on aika helppo vastata.

    Toisaalta kaikilla ei ole taloudellista mahdollisuutta valita, joudutaan tekemään kahta työtä hengen pitimiksi tai tekemään töitä silloin kun niitä saa. Huono palkkaus ja velkakierteet synnyttävät näitä tilanteita, ja silloin lasten on pakko sopeutua, ikävä kyllä. Silloin tälläinen koulupäivä olisi tarpeen.

    Mutta suurimmalla osalla vanhemmista, ja ehkä nimenomaan niillä jotka valittavat sitä että koulu loppuu liian aikaisin ja lomatkin on väärässä paikassa, mahdollisuus valita mennä kotiin lapsensa luokse pääsääntöisesti on. Jos työ on tietokoneen näpyttämistä tai jotain vastaavaa niin on varmaa ettei maailma kaadu jos lähtee kotiin klo 15, se ei edes värähdä.

    Jorma ( eli Taantumuksen äänitorvi)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jorma: "Ehkä kokonaisuuden kannalta olisikin parempi joustava työelämä kuin joustava koulupäivä."

      Näin se taitaa olla.

      Lasten "ulkoistamisestakin" olet oikeassa.

      Poista
  3. "Ehkä kokonaisuuden kannalta olisikin parempi joustava työelämä kuin joustava koulupäivä.

    Minusta lapsella on suurempi oikeus saada äiti ja isä kotiin ajoissa luokseen kuin äidillä ja isällä olla mahdollisuus olla lapsen luota mahdollisimman pitkään pois. Kysymykseen " mun oma ura" vai minun lapseni on aika helppo vastata."


    Juuri näin, tässä on koko asian ydin. Jospa välillä ajateltaisiin lapsen parasta eikä aina vanhempien oikeuksia ja mahdollisuuksia antautua aina yhä enemmän työelämälle. Se on väistämättä lapselta pois, eikä mikään raha pysty korvaamaan menettyä läsnäoloa lapsen elämässä.

    VastaaPoista