perjantai 30. elokuuta 2013

Yhteiset kotiintuloajat lapsille

29.8. Yle


Mäntyharjun sivistylautakunta puoltaa Mäntyharjun Yhtenäiskoulun vanhempainyhdistyksen aloitetta lapsien yhteisistä kotiintuloajoista.

Aloitteen mukaan kunnassa otettaisiin käyttöön yhteiset suositukset koululaisten kotiintulolle niin, että alakoululaiset tulisivat kotiin arki-iltoina iltakahdeksaan ja yläkoululaiset iltayhdeksään mennessä. Viikonloppuisin ja vapaapäiviä edeltävinä iltoina lapset voisivat olla tunnin kauemmin ulkona.

Sivistyslautakunta tukee aloitetta, ohjeistaa peruskoulut lähettämään tiedotteen asiasta ja ohjeistaa kunnan liikuntasalien käyttövuorojen jakamisen ennen suositusaikoja ensi sijassa peruskouluikäisille lapsille ja nuorille.


Yhdysvalloissa joissain pikkukaupungeissa lapsille ja nuorille on pakolliset kotiintuloajat, joita valvotaan pikkukaupungin poliisivoimin. Jos kotiintuloaikoja rikotaan, voidaan antaa vaikka sakkoja.

Mäntyharjulla esitetyt yhteisesti sovitut kotiintuloajat ovat suosituksia. 

Mäntyharjun aloite kuvaa orastavaa uusyhteisöllisyyttä. Epävarmat kasvattajat saavat yhteisesti sovituista säännöistä voimaa ja selustatukea toiminnalleen. Kotikasvatuksessa pitäisi korostaa terveen järjen käyttöä ja uskallusta myös noudattaa sitä. 

Johdonmukaisuus on valttia.

Itse olen sitä mieltä, että alakoululaiset voisivat tulla kotiin aikaisemminkin. Iltaseitsemän on viimeinen raja, perheelle on taattava yhteistäkin aikaa, tosin kesäiltoina lapsille on annettava siimaa. 

Kouluaikoina illalla on hyvä vielä kerrata vaikka englannin kielen sanastoa. Ja vanhemmat voivat aidosti katsastaa kuinka läksyt on luettu. Muutenkin on hyvä, että iltatoimille jää riittävästi aikaa. Alakoululaiselle on taattava riittävät yöunet, urheiluruudun jälkeen on syytä jo kömpiä omaan petiin. Lapsi kasvaa ja oppii nukkuessaan.

Lasten liian aikaiset treenivuorot ovat myrkkyä. Joskus tuntuu siltä, että junnujoukkueet jäävät lehdelle soittelemaan esim. hallien jäävuoroja jaettaessa.

torstai 29. elokuuta 2013

Säästöruuvi

Säästöruuvin idea

Säästö on tulojen ja kulutuksen erotus.

Parhaiten säästöruuvi toimii, kun ruuvia ei kerralla väännetä loppuun. Kertarytinä aiheuttaa ympäristössä liiallista hälyä ja ylenmääräistä vastustusta.

Ruuvin vääntämisessä on oltava tarkka. Ruuvia kannattaa vääntää hiljalleen, kierros kerrallaan. Mikäli säästöruuvin kanta uppoaa rakenteeseen, syntyy vaurioita, joita on vaikea, usein jopa mahdotonta, jälkikäteen korjata.

Säästöruuvi ei aina tuokaan toivottua säästöä. Voi jopa käydä niin, että kokonaiskustannukset kasvavat. Jälkilasku voi olla hetken säästöä paljon suurempi.

Ruuvia väännettäessä on pidettävä huoli, etteivät henkilökohtaiset tavoitteet mene yleisen edun edelle. Ruuvinväännön kiihkossakin pitää ajatella nokkaa pidemmälle.

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Kännykät takavarikkoon

27.8. Vantaan Sanomat

Yle: Lakiesitys antaisi opettajille luvan takavarikoida puhelimen voimakeinoin

Koulujen työrauhaongelmiin etsitään parhaillaan uusia keinoja lainsäädäntöä uudistamalla. Valmisteilla oleva lakiehdotus antaisi opettajalle luvan takavarikoida oppilaan puhelin jopa voimakeinoin.

Esityksen taustalla on älypuhelinten käytön oppitunneilla aiheuttamat häiriöt.
Suurin ongelma on häirintä. Häiritään omaa oppimista tai muiden opetusta. Niillä pelaillaan, niillä lataillaan, niihin puhutaan ja niillä viestitetään oppituntien aikana, kertoi opetus- ja kulttuuriministeriön hallitusneuvos Janne Öberg Ylelle.
Nykyisellään opettaja voi kieltää puhelimien käytön oppitunnilla ja tarvittaessa poistaa häiriköivän oppilaan luokasta. Moniin kouluihin on myös perustettu vapaaehtoisuuteen perustuvia kännykkäparkkeja, joihin puhelimet kerätään oppituntien ajaksi.
Ylen mukaan opetusministeriössä valmistellaan parhaillaan lakipakettia, jonka tarkoitus on parantaa koulujen työrauhaa. Opettajille kaavaillaan oikeutta ottaa oppilaalta pois häiriötä aiheuttava esine vaikka väkisin.


En ole oikeastaan koskaan kokenut oppilaiden kännyköitä ongelmina. Nyt kun olen paossa koulun atk-luokassa, koska koulussamme kesällä tapahtui vesivahinko, olen alkanut käyttää kännyköitä opetuksessakin. Teemme PowerPoint-esitelmiä lemmikkieläimistä, oppilaat ottavat kuvia lemmikeistään ja siirtävät kuvat esityksensä dioihin.

Oppilaiden kännykät helpottavat elämääni kovasti. Vanhemmat lähettävät muistutuksia oppilaiden kännyköihin, kun pitää mennä esim. kouluhammaslääkäriin. Minulla ei ole enää keltaisia liimalappurivistöjä pöytäni etuosassa. 

Kun oppilas tuntee olonsa huonoksi, pyydän häntä soittamaan äidille tai isälle ja ilmoittamaan, että nyt on syytä mennä kotiin lepäilemään.

Opintoretkillä kännykät ovat melkein pakollinen väline. Jos oppilas eksyy joukosta, kännykällä opettajan saa aina kiinni.

Joskus kun oppilas on tehnyt koulussa pahojaan, pyydän oppilasta selittämään tekosensa verekseltään äidilleen tai isälleen. Itse seison käytävällä oppilaan vieressä, kun hän kertoo kolttosensa omalla kännykällään.

Oletan, että kännykkä on ongelma yläkouluissa.

Uskon, että on äärimmäisen ärsyttävää, jos oppilas räpläilee kännykkäänsä, kun pitäisi tehdä töitä. Ei varmaan tunnu kivalta, kun opetustilanteessa kuunnellaan musiikkia napit korvissa.

Mielestäni lainsäädäntöuudistus kännyköiden takavarikoinnin suhteen on oikeansuuntainen. Ihmettelen vain, miksi opettajien takavarikko-oikeutta ei voisi laajentaa muihinkin asioihin. Mieleen äkkiseltään tulee puukot ja puntarit, tupakka, alkoholi ja huumeet. 

Korhos-gaten yhteydessä todettiin, että koulu on julkinen paikka, jossa oppilaat voivat kuvata opetustilannetta salaa, jos vain niin haluavat. Jos kerran koulu todetaan julkiseksi paikaksi, niin luulisi, että edes puukot ja puntarit voisi ottaa oppilailta pois. Onhan teräaseiden kanniskelu julkisilla paikoilla kielletty.

Luulen, että alakouluissa opettaja saisi "väärinkäytetyt" kännykät takavarikkoon pyytämällä, voitko laittaa kännykkäsi opettajan pöydälle, saat sen takaisin koulupäivän päätyttyä. 

Voimakeinoja en lähtisi kännykkätakavarikoissa käyttämään, vaikka voimankäyttö tulisikin sallituksi. Aina voi tapahtua vahinkoja.

tiistai 27. elokuuta 2013

Suur-Kouvola lomauttaa

27.8 Yle


Kouvolan peruskoulujen opettajien pakkolomautukset alkoivat tiistaina. Aluksi lomautettuna on puolet opettajista. Ensimmäinen lomautusjakso kestää ensi viikon keskiviikkoon asti, minkä jälkeen loput opettajista jäävät pakkolomalle kahden viikon kuluttua.

Tornionmäen koulussa 14 opettajasta viisi on pois rivistä. Siellä ensimmäinen lomautuspäivä alkoi vauhdikkaasti. Yksi opettaja ilmoittautui sairaaksi ja koulun rehtori Antti Pasi hankki tilalle sijaisen lomautettujen joukosta.

Turvallisuus onkin juuri se puoli lomautuksissa, joka huolestuttaa monen koululaisen vanhempia. Tornionmäen koulussa siihen on pyritty panostamaan.
- Elokuun ajan teimme järjestelyitä lukujärjestykseen ja pyrimme löytämään vastuuopettajat ja jonkin verran erityisopettajia. Jokin luokka on vähän aikaa ilman valvontaa, mutta mikään luokka ei ole ilman valvovaa opettajaa.


Mökkini on on Lapinjärvellä, aivan Kouvolan rajassa kiinni. Kesällä käymme lähes päivittäin ostoksilla kirkolla, Elimäellä.

Elimäkeläiset eivät olleet järin innoissaan, kun Elimäki liitettiin Kouvolaan v. 2009. Samaan aikaan Kouvolaan liitettiin neljä muuta pohjoiskymenlaaksolaista kuntaa, Kuusankoski, Valkeala, Anjalankoski ja Jaala. Muodostui lähes 90 000 asukkaan kaupunki.

Elimäkeläisille opettajien lomautukset on ikävä yllätys, sillä ennen suurta liitosta Elimäki oli vauras maalaispitäjä. Kunnan ei tarvinnut lomauttaa opettajiaan.

Minut lomautettiin 1990-luvulla, mikä oli suuri järkytys.

On itsestään selvää, että lasten oppiminen kärsii, kun opettajia lomautetaan. Kun peruskoulun opettajia lomautetaan, yleensä toimitaan niin, että vuorotellen puolet opettajista on lomautettuna ja loput ovat töissä.

Kuten Ylen jutusta ilmenee, kun opettajia lomautetaan, heitä hiertää turvallisuus. 

Vaikka kuinka vakuutellaan, että lomautusaikana koulu panostaa turvallisuuteen, lomautuskoulu ei ole yhtä turvallinen kuin normaalioloissa. Kun opettaja ei ole luokassa, siellä voi tapahtua mitä vain. Ei ihme, että turvallisuustekijät huolestuttavat kouvolalaisia vanhempia.

Kun luokka jätetään tietoisesti ilman valvontaa, kyse on luokan heitteillejätöstä.

Kun minut lomautettiin, olin kolmannen luokan opettaja. Luokat olivat silloin suuria, minulla oli 30 oppilasta ja lomautusparillani samoin. Ennen lomautusta mietimme, kuinka toimimme. Totesimme, ettei ole mitään järkeä pitää kahta kolmenkymmenen oppilaan luokkaa kahdessa eri luokassa, olivathan oppilaat vasta yhdeksänvuotiaita.

Siirsimme toisen luokan pulpetit toiseen luokkaan, teimme niistä jonoja, joissa oli neljä pulpettia rinnakkain. Tungimme siis hiukan yli 60 oppilasta pulpetteineen yhteen luokkaan. Lapset olivat koko ajan valvovan silmän alla. Ikkuna oli koko ajan auki.

Kun tunnin alussa astuin luokkaan, oppilaat nousivat ylös, jotta luokka tulisi hiljaiseksi. Vain viittaamalla oppilas sai puheenvuoron. Kaikenlainen turha pulina tai liikkuminen oli kielletty. Kuri oli tiukka.

Opetus oli kuin 1940-luvulta. Kaikki toiminta oli hyvin opettajajohtoista. Opetin asiat luokan edessä, tehtiin paljon työkirjatehtäviä ja muita kirjallisia tehtäviä. Uskonnon ja ympäristötiedon tunneilla luennoiva ja kyselevä opetus oli valttia. Turvallisuussyistä ei pidetty liikunnan tai käsityön tunteja.

Ymmärrän hyvin, että Kouvolan opettajilla ja lasten vanhemmilla on "pelko perseessä".

Jollain lailla on huvittavaa, että lomautuksista ei koidu kuin hetken säästöjä. On tutkittu kuntia, jotka ovat lomauttaneet opettajiaan. Ko. kunnissa sosiaalimenot ovat kasvaneet aivan eri tahtiin kuin muissa kunnissa.

Opettajien lomautukset eivät kannata.

maanantai 26. elokuuta 2013

Kuvajaisen juttu

Kuvajainen

Vuoden 2013 luokanopettaja kannustaa nuoria opettajan työhön

Luokanopettajaliiton hallitus on valinnut Vuoden 2013 luokanopettajaksi luokanopettaja Kai-Ari Lundellin, joka on työskennellyt luokanopettajana Vantaalla 33 vuotta. Kävimme kysymässä Lundellilta, miten koulumaailma on vuosikymmenten mittaan muuttunut.

Koulumaailmassa kuohuu, ainakin mikäli uskomme mediaa. On väkivaltaa, sekasortoa ja koulukiusaamista. Meno on viime vuosina muuttunut paikoin aivan hallitsemattomaksi. Näin väitetään, mutta luokanopettaja Kai-Ari Lundell ei moista allekirjoita. ”Päinvastoin kuin luullaan, kiusaaminen ja väkivalta ovat vuosien mittaan vähentyneet”, Lundell väittää. ”Näistä asioista keskustellaan nyt paljon ja se on luonut mielikuvaa kiusaamisen lisääntymisestä. Tosiasiassa pihalla ei nykyään enää tapella, kuten menneinä vuosikymmeninä ja kaikenlainen jengiytyminenkin on vähentynyt.

Vastaavasti pihoilla ei enää leikitä porukalla, eikä urheilukentilläkään näe lasten omatoimisia joukkuepelejä. Me-henki on saanut väistyä. Oppilaiden yksilöllisyys on korostunut. Omassa opetuksessani otankin tämän huomioon muun muassa siten, että olen lisännyt ryhmätöiden määrää. Se opettaa lapsia toimimaan ryhmässä ja ottamaan muut huomioon”, Lundell kertoo.

”Merkittävimpänä muutoksena koulumaailmassa viimeisten yli 30 vuoden aikana näen ryhmäkokojen pienentymisen. Vantaalla ryhmäkokojen pieneneminen johtuu ryhmäkokotuesta, jota saavat kunnat, joissa on isoja opetusryhmiä. Raha on korvamerkittyä, joten se myös käytetään siihen, mihin se on osoitettu.”

Lähiö kuin pikkukaupunki

Noin 400 oppilaan Pähkinärinteen koulussa 29 vuotta opettanut Lundell sanoo mielellään korostavansa sitä, että on lähiökoulun opettaja ja siinä tehtävässä varsin tyytyväinen. Hänen mukaansa lähiöitä kohtaan tunnetaan usein turhia ennakkoluuloja. ”Lähiö on kuin pikkukaupunki. Koulu, koti ja harrastukset ovat lähellä. Monelle on yllätys, että lasten keskuudessa tehty onnellisuusmittaus osoitti, että lähiö on pikkukaupungin jälkeen lapsille mieluisin kasvuympäristö. Kolmannella sijalla ovat isot kaupungit ja vasta neljännellä sijalla on idyllinen maaseutu. Lähiössä kaveritkin ovat lähellä.

Perheiden ongelmat näkyvät koulussa

Ei Pähkinärinteen koulu toki mikään poikkeuksellinen onnela ole. Luokanopettaja kohtaa työssään arjen monet kasvot, myös ne vähemmän kauniit. ”Osalla lapsista on todellinen syrjäytymisvaara. Yhteiskunta on polarisoitunut. On erittäin hyvin ja huonosti voivia perheitä. Jos perheellä on ongelmia, se yleensä näkyy koulussa. Olisi tärkeää, että perheitä ja lapsia voitaisiin auttaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.” Lundell sanoo, että ei ymmärrä nykyistä käytäntöä, jossa koululta vaaditaan tukea ja osallisuutta samaan aikaan, kun se jätetään syrjään lapsen kokonaisvaltaisesta läsnäolosta.

Tieto opettajien ja viranomaisten välillä ei kulje. ”Kaikkia muita tahoja informoidaan, mutta opettajat jätetään tietosuojakysymyksiin vedoten sen ulkopuolelle, missä apua tarvitsevan lapsen kanssa mennään. Mehän olemme joka päivä tekemisissä näiden lasten kanssa” sanoo Lundell ja muistuttaa, että  myös opettajilla on salassapitovelvollisuus. ”Miksi lasta juoksutetaan lastensuojelussa, kun koulu voisi olla lapsille se keskiö, jossa sosiaalitoimi toimisi? Kokenut opettaja näkee usein puolessa tunnissa, mikä lapsen ongelma on. Miksi tätä näkemystä ei käytetä hyväksi”, Lundell ihmettelee.

Lundell tiivistäisi myös esiopetuksen ja koulun välistä yhteistyötä. ”Päiväkodeissakin nähdään paljon asioita. Jos yhteistyö esiopetuksen ja koulun välillä olisi nykyistä joustavampaa, luokkiin sijoittelussa ei tulisi yllätyksiä.” Tällaisilla yllätyksillä Lundell tarkoittaa esimerkiksi tilannetta, jossa useampia tavattoman vilkkaita lapsia sijoitetaan samalle luokalle. ”Luokille tulee myös niin sanottuja jokereita. He ovat oppilaita, joilla jo on havaittu yksilöllisiä erityistarpeita, mutta oppilaat eivät vielä ole saaneet erityisoppilaan statusta, koska diagnoosia ei ole ehditty tehdä. Tiivis yhteistyö ja hyvä tiedonkulku auttaisivat tässäkin”, Lundell toteaa.

Lundell kannustaa nuoria opettajan työhön

Koulumaailmasta julkisuuteen annettu kuva saattaa saada nuoret opettajan urasta haaveilevat pohtimaan, onko opettajan työ sittenkin liian vaativaa ja stressaava. ”Media on kärjistänyt kuvaa kouluista. Ei täällä mitään anarkiaa ole. Meillä on maailman paras, yliopistotasoinen opettajakoulutus, joka antaa hyvät eväät opettajan työhön. Opettajan työ on myös yhteiskunnassamme arvostettua päinvastoin kuin monessa muussa maassa. Tietysti tässä työssä on omat haasteensa. Työssä tarvitaan aitoa innostusta, kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä ja sellainen luonne, että kykenee luomaan oppilaisiin ja perheisiin hyvät suhteet menettämättä auktoriteettiaan. Oppilaisiin pitää osata luoda lämmin suhde, mutta oppilaan kaveriksi opettajan ei pidä ryhtyä”, Lundell sanoo.

Suomalainen peruskoulu on näyttänyt voimansa

Tasa-arvoista peruskoulua Lundell pitää hyvänä ja uskoo sen tulevaisuudessakin olevan suomalaisen koulujärjestelmän perusta. ”Olisi surullista nähdä meillä toteutuvan Kaukoidän malli, jossa oppilaat kilpailutetaan hengiltä. Toisaalta kaikkein pahin kauhuskenaario on Ruotsin malli. Siinä yksityiskoulujen ja kunnallisten koulujen väliset erot kärjistyvät todellisiksi luokkaeroiksi. Suomalainen peruskoulu on todistettavasti monin tavoin näyttänyt voimansa, joten pidetään se”, Kai-Ari Lundell sanoo.


Enkeliporsaan arvio Kuvajaisen jutusta:

Ysi. Toimittaja haastatteli minua koulun ruokalassa. Toimittaja kyseli paljon nykykoulun tilasta ja hän kirjoitti hyvin ydinasiat. Sain sanottua, mitä yritinkin. Kuva on otettu myös ruokalassa, taustalla on seinälle ripustettuja oppilaiden kuvataidetöitä.

torstai 22. elokuuta 2013

Säästöskenaario


Olen kuullut luotettavilta tahoilta yllättävän säästösuunnitelman.

Vantaalla on tuudittauduttu siihen, että harkkinnanvarainen valtion myöntämä luokkakokojen pienentämisiin suunnattu raha estäisi luokkakokojen suurentamisen. Näin ei ilmeisesti ole.

Kun kouluverkkoa harvennetaan, tulee tilapula. Tilapula ratkaistaisiin suurentamalla luokkakokoja.

Suunnitelman mukaan sadan eläköityvän opettajan tilalle ei palkattaisikaan uusia opettajia. Lisäksi annettaisiin potkut sadalle koulunkäyntiavustajalle. Toimeenpiteen jälkeen luokat voidaan tupata täyteen oppilaita.

Kaikki on hyvin loogista:

1. Aletaan toteuttaa lähikouluperiaatetta, erityiskouluja lopetetaan ja oppilaat siirretään lähikouluihin.

2. Suoritetaan kouluverkon harvennus ja siirrytään suuriin kouluyksiköihin.

3. Tilanpuute ratkaistaan suurentamalla luokkakokoja lopettamalla sata opettajan virkaa.

4. Lisäsäästöä saadaan antamalla potkut sadalle koulunkäyntiavustajalle.

5. Kun ei enää tarvitse välittää valtion luokkakokojen pienentämisiin suunnatusta rahasta, voidaan opettajia lomauttaa ilman huolen häivää.

Laki luokkakokojen ylärajoista on säädettävä mahdollisimman pian.

Lisäys:

Kaikki tietävät, että valtion luokkakokojen pienentämisiin suunnattu raha ei ole ikuista. Jonain päivänä ko. avustusta ei enää saadakaan.

Varaudutaanko säästösuunnitelmalla siihen päivään?

Lisäys:

Perusopetuksen tvo-säästöt vuosina 2014-2016

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Ruokarauha ja yhdessä syöminen

21.8. Vantaan Sanomat
Opetushallituksen yksi tämän syksyn teema on kouluissa tapakasvatus. Kyse on yksinkertaisista asioista, kuten ruokarauhasta ja yhdessä, saman pöydän ääressä syömisestä.
Pienemmät ottavat isoista mallia – aina. Aikuisten malli on tärkeä, eikä pelkästään kotona ja koulussa vaan kaikkialla, opetusneuvos Marjaana Manninen sanoo.
Hän huomauttaa, että puuttuminen epäkohtiin on välittämistä, ympäristön ja toisten kunnioittamista.
Välittäminen luo turvallisuutta. Oppilailla on oikeus turvalliseen ja viihtyisään kouluympäristöön.
Opetushallituksen tapakasvatusviikon ajatuksena on, että koulut levittäisivät toisilleen malleja hyväksi kokemistaan käytännöistä.


On hienoa, että opetushallitus on ottanut yhdeksi syksyn teemaksi tärkeän teeman, tapakasvatuksen. On  omalla tavallaan ikävää, että entisen upean oppiaineen, kansalaistaidon, oppiaines on ujutettu ympäristötiedon sekaan. Tapakasvatuksella on aina tilausta.

Isoissa kouluissa ei ole samanlaista harrasta ruokahetken tunnelmaa kuin yllä olevassa kuvassa. Vaikka kuinka yritetään porrastaa ruokailuvuoroja, jonotusta ei voida välttää. Joskus opettaja luokkansa kanssa ei kertakaikkiaan pääse omalla vuorollaan syömään, koska opiskelu ei aina pääty minuutilleen.

Omassa koulussani yksi pullonkaula on ruokailuvälineiden ja ruuantähteiden palautukset. Jonot voivat olla melkoisia.

Hyvin oleellista ruokarauhan ja tapakasvatuksen suhteen on, että opettaja syö oppilaittensa kanssa. 

Kuka muukaan kuin oma opettaja kasvattaisi koulussa lapsia hyville ruokatavoille. Pitää kuitenkin muistaa, että hyvien tapojen pohja luodaan kodeissa. Opettajalle jää usein korjaava rooli.

Olen havaitsevani jonkinlaista tapakasvatuksen renesanssia. Nykykodeissa opetetaan melko hyvin asiallisille ruokatavoille. Hyvin harvoin ruokalalassa enää ehdoin tahdoin sikaillaan, joskus joudun puuttumaan ruualla leikkimiseen. Isossa kouluruokalassa melun taso nousee helposti, pitää ohjata lapsia sivistyneeseen ruokakeskusteluun.

Ruokahetki on tärkeä opettajalle myös oppilaantuntemuksen suhteen. Ruokapöydässä voidaan käsitellä asioita taivaan ja maan väliltä.

Vaikeinta kouluruokailussa on, että jotkut lapset ovat tottuneet hyvin yksipuoliseen ruokavalioon. 

Koulussa on silloin törmäyksen paikka, koska kouluruokailun yksi päätavoitteista on opettaa lapset syömään terveellisesti ja monipuolisesti. Joskus tuntuu, että olen todellinen tuputtaja, kun ohjaan lasta ottamaan annokseensa myös esim. salaattia. 

Ihmisen makutottumukset onneksi kehittyvät iän myötä, koulussa voi aloittaa pienestä: "Ota edes vähän salaattia, maistele, että totut."

Iltalehden lööppi


Vuoden luokanopettaja päivitystä, alta löytyy Iltalehden juttu:


Enkeliporsas:

Oli pakko kinuta Iltalehdeltä lööppi muistoksi, vaikka en olekaan Matti Nykänen.

Aion kehystää lööpin ja laittaa sen vessan seinälle. Alkaa hiukan ärsyttää tuo yksi ja sama kuva, mutta iltalehtien toiminta on niin hektistä, että aina ei kerkiä uutta kuvaa ottaa. Jotenkin tuossa kuvassa olen hyvin omahyväisen näköinen.

maanantai 19. elokuuta 2013

Kun ei enää mistään muusta voida säästää

19.8. Vantaan Sanomat


Vantaa suunnittelee lakkauttavansa kaksi koulua ja luopuvansa kolmesta kouluparakista.
Perusopetuksen suunnitelman mukaan hakunilalainen Hevoshaan koulu ja hämeenkyläläinen Tuomelan koulu lakkautettaisiin elokuun alussa 2016.
Lisäksi Vantaa luopuisi Viertolan koulun paviljongista 1. tammikuuta 2014 ja Kulomäen koulun kahdesta parakista 1. elokuuta 2014.
Lopettamisaikeiden taustalla on kaupungin tiukka taloustilanne: perusopetuksen säästötarve vuosille 2014–2016 on noin viisi miljoonaa euroa.
Ensisijaiseksi säästökeinoksi esitetään kouluverkon tiivistämistä: muutamasta koulutilasta luopuminen pienentää vuokrakustannuksia ja vähentää investointikuluja, kun huonokuntoisia tiloja ei kunnosteta.


Odotettuja uutisia, kun opetuksesta ei voida säästää, säästetään rakennuksista.

Viime keväänä torpattiin koulunkäyntiavustajien joukkoirtisanominen. Oli pakko keksiä jotain muuta.

Todettiin: 

Toisena säästövaihtoehtona on opettajien ja avustajien määrän vähentäminen, mutta tätä Vantaa ei tahdo tehdä: opetuksen määrä ja laatu halutaan turvata kaikille oppilaille siten, että luokkakoot voidaan pitää pieninä ja avustajamäärää ei tarvitse supistaa. (Vantaan Sanomat 19.8.)


Luokkakokoon ei tulla koskemaan. Ei ole mitään järkeä suurentaa opetusryhmiä, koska silloin Vantaan kaupunki menettää luokkakokojen pienentämisiin suunnatut valtion rahat. Säästöä ei syntyisi.

Avustajien joukkoirtisanomisissa ei ole mitään järkeä, sillä Vantaa siirtyi vuosi sitten noudattamaan lähikouluperiaatetta eli lähes kaikki oppilaat tulevat portaittain opiskelemaan omassa lähikoulussaan, myös erityisoppilaat. Nyt jos koskaan koulunkäyntiavustajia tarvitaan.

Lähikouluperiaatteen kannalta tuntuu oudolta, kun lähikouluja lopetetaan.

Suurin haloo tullee nousemaan Tuomelan koulun lakkauttamisesta. Tuomela on vanha perinteinen koulu keskellä kylää, opetusta on annettu vuodesta 1906. Alueen pientalorakentamiselle koulu on ollut myyntivaltti. Moni on muuttanut Hämeenkylään pienen ja turvallisen kyläkoulun takia.

Hämeenkylän vanhemmat ovat Vantaan koulutetuimpaa ja hyvätuloisinta väkeä, vastarinta tulee olemaan kovaa.

Tänään koulussani käytiin esittelemässä suunnnitelmaa. Alueen yläkoulusta, Hämeenkylän koulusta, tehdään yhtenäiskoulu, samaa koulua käydään ensimmäisestä yhdeksänteen luokkaan. Tuomelan koulun  oppilaat menisivät Askiston ja Pähkinärinteen kouluun, 5. ja 6. luokkalaiset siirtyisivät yläkoulun puolelle. Variston koulurakennuksen, joka kuuluu nykyään Rajatorpan kouluun, tilat palautettaisiin opetuskäyttöön.

On pidettävä huoli, että luokanopettaja siirtyy oppilaidensa mukana yläkouluun.

Todella mielenkiintoiseksi koulupalapelin tekee, kun todetaan:

...vähentää investointikuluja, kun huonokuntoisia tiloja ei kunnosteta. (Vantaan Sanomat 19.8.)

Vantaan lounaisnurkan isoista kouluista sekä Pähkinärinteen koulu että Rajatorpan koulu ovat huonokuntoisia kouluja. Yli 30-vuotista Pähkinärinteen koulua ei ole peruskorjattu kertaakaan, Rajatorpan koulu koostuu neljästä epäkäytännöllisestä ja huonokuntoisesta eri rakennuksesta. Pähkiksen ja Rajiksen yhteisoppilasmäärä on suurinpiirtein 700 oppilasta.

Kouluja tuskin tullaan peruskorjaamaan, koska korjaaminen tulee kalliiksi. Kannattanee mieluummiin rakentaa yksi toimiva ja ajanmukainen suuri alakoulu?

Ylipäätään niin Vantaan kuten muunkin pääkaupunkiseudun koulurakennuskanta on erittäin huonokuntoista. Remontteja on viivätelty rahapulatuskissa vuositolkulla, hometta löytyy monesta koulusta.

On varmaa, että "kouluverkon tarkastelu" ei jää tähän. Kun vanhoja kouluja puretaan, ja uusia, ehompia kouluja aletaan rakentaa, on pidettävä huoli koulurakentamisen hyvästä tasosta.

Kyllä koulurakennuksen pitää kestää yli kolmekymmentä vuotta.

Lisäys:

Suunnitelma tulee opetuslautakuntaan lokakuussa. Nuijitaan varmaan läpi, koska mitään muuta säästettävää koulutoimesta tuskin löytyy.

Kaupungin sivuilta:

http://www.vantaa.fi/fi/ajankohtaista-arkistot/etusivun_arkisto/101/0/kouluverkko_2014-16_101

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Surullinen kielitilasto



18.8. HS Digilehti
Valinnaisen kouluruotsin kannattajat leimataan ruotsin vihaajiksi, vaikka valtaosalla tarkoitusperät ovat päinvastaiset: vapaaehtoisuus saattaisi parantaa ruotsin elinvoimaisuutta, parantaa vähemmistön palveluja ja antaa tilaa maailmankielille peruskoulussa.

Kielten opinnoissa ei voi nyt puhua tasaarvosta eikä monipuolisuudesta. Vain suurimmissa kaupungeissa päästään opettelemaan esimerkiksi espanjaa tai kiinaa jo alaluokilla.

Niinpä suomataisten kielivaranto koostuu lähinnä kohtuullisesta englannista ja surkeasta ruotsista.


Hesarin jutun liitteenä oli surullinen tilasto, vuosiluokilla 7-9 opiskeli v. 2012:

- 99, 4 % englantia
- 92,2, % ruotsia
- 10,5 % saksaa
- 5,9 % ranskaa
- 1,9 % venäjää
- 1,7 % espanjaa

Onneksi suomalaisten englannin kielen taito on kansainvälisesti ajatellen kohtuullisen hyvää:


Täytyy todeta, että peruskoulun kielipaletti on ankean yksipuolinen.

Erityisesti yllä olevasta tilastosta iskee silmään pitkän venäjän opiskelijoiden vähäisyys. Kiinaa ei näy mailla halmeilla. 

Ankeutta lisää, että harva lukiolainenkaan panostaa kieltenopiskeluun. Ruotsia luetaan puolivillaisesti, kun kieltä ei ole pakko enää kirjoittaa ylioppilaskirjoituksissa. Ei viitsitä valita lyhyitä kieliä. Kun kävin lukiota 1970-luvulla, suurinpiirtein joka toinen lukiolainen opiskeli neljää kieltä, loput kolmea.

Kielikeskustelijat eivät tule ajatelleeksi, että joka toinen oppilas ei jatka lukioon. He lukevat ruotsia käytännössä vain kolme vuotta, ja ammattikoulussa ruotsi on opiskelijoille todellinen kiviriippa.

Olen aikaisemmin blogissani esittänyt, että peruskoulussa ruotsin pitäisi olla vapaaehtoinen, mutta lukiossa pakollinen. 

Reippaasti yli puolet peruskoulun oppilaista ottaisi ruotsin vapaaehtoisesti ja opiskeluasenne ruotsin opiskeluun paranisi. Lukiossa olisi kirjoitettava joko pitkä tai lyhyt ruotsi.

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Iltalehden juttu kouluarjen selviämisestä

10.8. Iltalehti 
Miten kouluarjesta selvitään?
Vuoden luokanopettaja neuvoo, miten uusi kouluvuosi saadaan parhaiten käyntiin.
Vantaalaisen alakoulun opettajan Kai-Ari Lundellin mukaan vanhempien on syytä osoittaa lapselle, että he arvostavat lapsen koulunkäyntiä.
Erityisesti pienille alakoululaisille koulun alku on merkittävä hetki.
– He ovat motivoituneita oppimaan uutta.
Yläkoululaiset painiskelevat motivaatio-ongelmien kanssa alakoululaisia useammin. Yläkouluun siirtyminen osuu lapsen kehityksen kannalta vaikeaan vaiheeseen: murrosikään.
– Viimeistään ysiluokalla motivaatio taas löytyy, kun nuori hoksaa, että on tehtävä oman elämän kannalta tärkeitä ratkaisuja.
Lundellin mukaan koulujen sisäinen yhteistyö on kehittynyt huimasti.
– Ennen opettaja toimi ongelmatilanteissa luokkansa kanssa yksin, nyt tukea saa muulta henkilökunnalta, kiittää vuoden 2013 luokanopettajaksi valittu Lundell.
Muista rytmi
Kotona kannattaa noudattaa säännöllistä elämänrytmiä, jotta koululainen pärjää koulutyön paineissa.
– Huolehditaan lapsen hyvästä ravinnosta, tuetaan ja seurataan koulunkäyntiä aktiivisesti. Kouluun voi aina tarvittaessa ottaa yhteyttä.
Liikunta ja ulkoilu ovat avaimia jaksamiseen.
– Kunhan aktiviteetit eivät rajoitu ruudun ääreen. Loppupeleissä kyse on yksinkertaisista, mutta tärkeistä asioista.
Mistä motivaatio?
Jokaisella on joskus ongelmia motivaation kanssa. Läksyt eivät maita, eikä jaksa lukea.
– Vanhemmat voivat osallistua lapsensa koulutyöhön vaikkapa kuulustelemalla vieraan kielen sanoja. Näin vanhempi osoittaa lapselleen, että arvostaa lapsen koulunkäyntiä.
– Koulu on lasten työtä. Koulu voi tarvittaessa järjestää tukitoimia.
Entä jos kiusataan?
Lundellin mukaan koulukiusaaminen on Suomen kouluissa vähentynyt sitten 1980-luvun.
Jos joutuu koulukiusatuksi, kannattaa ensin yrittää jutella asiasta kotona. Kouluun tulee ottaa yhteyttä.
– Vanhempi oppilas voi keskustella asiasta kuraattorin kanssa. Kouluissa tehdään jatkuvasti työtä kiusaamisen estämiseksi.
Avoin keskustelu on kaiken a ja o.
Parempia numeroita?
Jos oppilaan arvosanat tippuvat, on mietinnän paikka. Silloin lasta tai nuorta tulee tukea kotona entistä enemmän.
– On ensisijaisen tärkeää, että vanhemmat ovat kiinnostuneita lastensa koulunkäynnistä.
Ongelmien kanssa ei kannata jäädä kotiin muhimaan, vaan ottaa rohkeasti yhteys opettajaan. Lundell suosittelee soittamista tai tapaamista kasvotusten.
Suvaitsevaisuutta
Lundell on työskennellyt luokanopettajana yli 30 vuotta.
Opetustyössään hän pyrkii siihen, että oppilas voi käydä tasapainoisesti koulua ja tulee toimeen muiden oppilaiden kanssa.
–Järjestän runsaasti ryhmätöitä, joissa pohditaan elämistä ja olemista.
Lundell korostaa, että suvaitsevaisuus on yksi työelämän vaatimuksista.
– Suvaitsevaiseksi kannattaa opetella jo nuorena. On myös tärkeää, että kaikki sisäistävät tarvittavat asiat vaaditussa aikataulussa.
Pihla Hakala
pihla.hakala@ilmedia.fi


Enkeliporsaan arvio Iltalehden jutusta:
Kasi. Toimittaja soitti edellisenä päivänä, kun löhöilin parvekkeen sohvalla. Vastailin toimittajan kysymyksiin. Sain suurinpiirtein ulos, mitä sillä hetkellä päästäni oli ulos saatavissa, kesäterässä vielä oli koko porsas.
Tarkennuksia, elämänrytmiin kuuluvat luonnollisesti myös riittävä lepo ja uni. Elämisen ja olemisen ryhmätyöt ovat olleet pääasiassa Lions Quest-ryhmätöitä. Joskus 5.-6. luokilla järjestän porinaryhmiä uskonnossa ko. aiheista.

tiistai 13. elokuuta 2013

Joustava koulupäivä

12.8. HS


Löyhempi tuntirakenne, pitkä keskipäivän tauko ja harrastusten tuominen koululle auttaisivat asiantuntijoiden mukaan lapsia jaksamaan.

Asiantuntijat ehdottavat, että harrastus-, aamu- ja iltapäiväkerhotoimintaa nivottaisiin osaksi koulupäivää. Niin sanottu joustavan koulupäivän malli toisi perheille lisää yhteistä aikaa ja parantaisi lasten hyvinvointia.

Sen mukaan koulupäivä alkaisi vapaaehtoisella aamutoiminnalla, johon lapsi voisi mennä, mikäli vanhempien työ alkaa aikaisin. 

Iltapäivällä olisi vastaavasti kerho- ja harrastustoimintaa, joka järjestettäisiin yhteistyössä esimerkiksi urheiluseurojen ja musiikkiopistojen kanssa.

Iltapäiväkerhossa tarjottaisiin myös tukea läksyjen tekoon.

Jotta lapset jaksaisivat pitkän päivän, itse koulupäivä olisi "hengittävä": Lounastauko olisi kyllin pitkä, ja lapselle tarjottaisiin mahdollisuus levätä.

Vuonna 2004 tehdyssä, joustavaa koulupäivää kartoittaneessa tutkimuksessa todettiin, että kustannus oppilasta kohden olisi noin 100–200 euroa vuodessa.


On selvää, että joustavan koulupäivän malli on kaunis ja kokeilemisen arvoinen.

Mutta en usko, että joustavan koulupäivän kustannus olisi 100-200 euroa vuodessa. Realistisempaa on 100-200 euroa kuukaudessa.

Jättäisin sekä aamu- että iltapäivätoiminnan ammattilaisten harteille. 

Urheiluseuratoiminta ovat vapaaehtoista harrastustoimintaa. Ei voida olettaa, että urheiluseura saisi joka päivä ammattitaitoisia ohjaajia kouluun esim. klo 14.00. Aikuiset ovat silloin töissä, eikä toimintaa voida jättää alaikäisten lukiolaistyttöjen tai -poikien harteille. Aikuisen on aina oltava vastuussa.

Kun joustavaa koulua aletaan tosissaan toteuttaa, pitäisi palkata ammattitaitoisia koulunkäyntiavustajia lisää. Ei läksyjen teon ohjaaminenkaan aivan yksinkertaista työtä ole. Olen seurannut, kuinka koulumme läksyparkki toimii, ohjaaminen muistuttaa kovasti tukiopetusta. Ne, jotka osaavat tehdä läksynsä itsenäisesti, eivät yleensä läksyparkkiin tule.

Olen monta kertaa ajatellut, että kouluihin pitäisi palkata koulunkäyntiavustajia, jotka ovat käyneet myös nuoriso-ohjaajan koulutuksen. Silloin iltapäivän erilaiset aktiviteetit sujuisivat mutkatta.

Perinteistä koulun kerhotoimintaa ei saa unohtaa. Kun koulun opettaja pitää kerhoa, toiminnalla on jatkuvuutta ja vastuullisuutta. Ja opettajat tuntevat oppilaansa.

Mikään ei estä tekemästä yhteistyötä koulun kerhojen ja urheiluseurojen välillä. Pidän itse shakkikerhoa ja olen joskus pyydellyt apuja paikalliselta shakkiseuralta, mutta ei ole löytynyt ketään, koska harva ihminen pääsee irrottautumaan varsinaisesta leipätyöstään koulujen päättymisaikaan.

Mitä tarkoittaa, että lapselle tarjottaisiin mahdollisuus levätä? Päiväunia? Mitä tarkoittaa löyhä tuntirakenne?

Omassa koulussani on tällä hetkellä 407 oppilasta. Oletetaan, että puolet heistä osallistuisi päivittäin kokopäiväiseen joustavaan kouluun klo 8.00-17.00. Homma ei hoidu parilla-kolmella vapaaehtoisella työntekijällä.

Puolivillaisesti joustavaan kouluun ei kannata lähteä. Joustava koulu vaatii suunnitelmallisuutta, jatkuvuutta ja ammattitaitoa.

Jos koulussa oltaisiin vaikka kello viiteen, pitäisi oppilaille järjestää toinen kunnon ruoka. Jollain näkkileivällä ja pillimehulla ei pitkälle pötkitä.

Hyvää ei saa halvalla.

Katsoin Vantaan kaupungin sivuilta, jos oppilas osallistuu iltapäivätoimintaan kello viiteen, kuukausimaksu on 110 euroa. Hintaan sisältyy välipala. Aamupäivätoiminnan hinnan päättää sen järjestäjä.

100-200 euroa vuodessa on kuutamolta.

perjantai 9. elokuuta 2013

Unta pollaan 3.

9.8. HS

Rehtorit voisivat ottaa kokeiluun kouluun tulon myöhentämisen, linjaa Opetusalan ammattijärjestön OAJ:n koulutusjohtaja Heljä Misukka.

Yhdysvalloissa aivotutkijat ovat havainneet, että teini-ikäisen unirytmi on luonnostaan erilainen: murrosikäinen saa myöhemmin unenpäästä kiinni. Unitutkijat sanovat samaa.
Moni opettajakin haluaisi aloittaa aamunsa myöhemmin. Mutta Misukka arvelee, että opettajien mielipiteet jakautuvat asiassa kahtia. Kyselyjä myöhennetyistä aamuista ei ole tehty.
Koulupäivän myöhentäminen toisi myös ongelmia.
Misukka sanoo, että koulun tilojen käyttö on rehtoreille melkoinen palapeli. Usein koulun tiloja käytetään jo illansuussa esimerkiksi harrastuksissa ja urheiluseurojen harjoituksissa.
Jos iltapäivä venyy pitkälle, alkavat oppilaiden harrastukset muutenkin kärsiä.
Lisäksi monet vanhemmat haluavat viedä lapsensa kouluun töihin mennessään.


Kun koulu alkaa, alkaa aina keskustelu aamuista ja heräämisistä. Murrosiässä lapsi kasvaa ja oppii paljon. 
Koska kasvaminen ja oppiminen tapahtuvat nukkuessa, lapsen pitää nukkua kunnolla. 
Olen samaa mieltä Heljä Misukan kanssa, että jotkut yläkoulut voisivat kokeilla ysin aamuja. Isoissa yläkouluissa lukujärjestyspalapeli monine kursseineen voi tulla esteeksi, en tiedä, miten ysikokeilut onnistuisivat.
Pitää muista, että koulut ovat kuntalaisten yhteisiä tiloja ja kouluja käytetään monenlaiseen harrastustoimintaan. Ei voida ajatella, että harrastustoimintaa vähennettäisiin sen takia, että oppilaat saisivat nukkua pidempään.
Alakoulujen koulupäivät tulee mielestäni aloittaa kahdeksalta, jos se vain on mahdollista. Pikkukoululaiset heräävät aikaisemmin, ja on parempi, että he ovat koulussa oppitunneilla kuin pyörivät tuskissaan kotona, kun ei ole mitään tekemistä. Maalla yhdeksän aamut voivat olla pakollisia koulukuljetusten takia.
Misukka muistuttaa, että aivotutkimuksen löydöistä huolimatta koti voi yhä vaikuttaa siihen, miten ja milloin mennään nukkumaan. Jos koulu alkaa aamulla kahdeksalta, voisi esimerkiksi verkon käytön lopettaa aiemmin. (HS 9.8.)
Ei kait Misukan muistutukseen voi muuta kuin yhtyä. 
Olisi hienoa, jos joku tekisi tutkimuksen kuinka pitkään murrosikäiset arkena valvovat ja mihin he iltansa oikein käyttävät. Pahoin pelkään, että moni lapsi luuhaa netissä itsensä unettomaksi.