Viisaita ajatuksia ja parviälyä

Martin muokkaama kuva

Kai-Ari Lundellin 6 pointtia

1. Peruskoulun resurssit on palautettava. 

Kaikki esikouluun ja peruskoulun alaluokille suunnattu raha tulee myöhemmin moninkertaisesti takaisin. Ennaltaehkäisy on inhimillistä ja humaania toimintaa.

2. Inkluusio on julkista heitteillejättöä. 

Erityiskoulujen ja -luokkien alasajo on ollut hyvin lyhytnäköistä toimintaa. Erityistukea ei ole riittävästi tai sitä ei ole ollenkaan. Kaikista lapsista on huolehdittava. Opettajat on jätetty yksin. Säästökeinoista inkluusio on iljettävin.

3. Suomeen ei tarvita enää yhtään homekoulua. 

Koulurakennusten säännöllisistä korjauksista säästäminen on silkkaa typeryyttä. Yksikin homeelle altistunut lapsi tai opettaja on liikaa.

4. Peruskoulun luokkakoot on säädettävä lailla. 

Nykyluokat ovat hyvin heterogeenisia. Sopivat maksimiluokkakoot ovat: 1-3 luokat 18 oppilasta, 4-9 luokat 20 oppilasta. Pienessä ryhmässä voidaan paremmin keskittyä myös syrjäytymisen ehkäisyyn.

5. Opettajien pedagogiseen vapauteen ei saa kajota. 

Opettaja on koulun asiantuntija ja dynamo. Opettajuuden alentaminen on säälittävää. Opettajarekisteri on rakennettava pikimmiten.

6. Miesopettajia on saatava peruskouluun tavalla tai toisella. 

Mieskato on ollut hirvittävää. Yhdenvertaisuus kärsii, lapsilla on oltava oikeus myös miesopettajiin. Paras lääke mieskatoon on palkkauksen reipas kohentaminen.

Arvostettu koulumies Espoosta, Martti Hellström, on omassa Hellstöm: Pedagogiikka ja koulupolitiikkaa II -blogissaan aloittanut uuden sarjan Viisaita ajatuksia.

Hellström on pyytänyt arvostamiltaan koulumiehiltä ja -naisilta konkreettisia ehdotuksia siihen, miten kunnan tasolla voidaan vastata tämän ajan uusiin haasteisiin.

Mukana on tunnettuja koulukasvoja kuten Kirsi Lindroos, Matti Sippola tai Kari Kinnunen. Mukana on myös OAJ-aktiiveja kuten Timo Kettunen, Heli Haaro tai Marko Jokinen. 

Kolmas ryhmä koostuu perustason puurtajista, kuulun tähän ryhmään. Olen tituleerannut itseäni lähiökoulun opettajaksi.

Kuten arvata saattaa, en ole paljoa surenut, kun pointtejani latasin. Lisäsin joukkoon paria asiaa, jotka eivät välttämättä kuulu kunnallisen päätäntävallan piirin. Huomasin, että niin teki joku muukin.

Martin Viisaita ajatuksia -sarja on hieno, sillä hän sarjaa analysoidessaan käyttää parviälyä, joka terminä oli minulle uusi. Ryhmä- tai joukkoäly ovat minulle tuttuja.

Viisaita ajatuksia. Ensimmäinen yhteenveto (Hellström)

Parviälyllä / joukkoälyllä  tarkoitetaan tapaa ratkoa ongelmia keräämällä joukolta ihmisiä henkilökohtaisia mielipiteitä, ideoita tai ehdotuksia. Kun ne on koottu, joku koordinoiva taho käsittelee ja kokoaa ne yhteen. (Hellström)

Vaikka parviäly on tehokas tapa kerätä tietoa ja ajatuksia sekä antaa hyvää pohjaa päätöksenteolle, se saattaa tuottaa pullamössöä. 

Peruskoululla oli alunperin selvä idea. Valkoisella POPS:lla (Peruskoulun ensimmäinen opetussuunnitelma) oli henki. Kaikista opetussuunnitelmista ei henkeä saatu ulos, vaikka kuinka niitä olisi puhallellut.

Kun koulutusta suunnitellaan laaja-mittaisesti kuten koko maan tasolla, suunnittelun pitää pohjautua johonkin. Peruskoulun peruskivet ovat ikään kuin ideologia, jonka päälle koulua rakennetaan.

Tunnettu koulumiehemme maailmalla, professori  Pasi Sahlberg, on moneen otteeseen penännyt, kuka meillä johtaa koulutussuunnittelua, missä on suunta. Samansuuntaisia ajatuksia on esittänyt myös emeritus professori Kari Uusikylä.

Suomessa opetussuunnitelmia on rakennettu kuin torta på torta. 

Samaa satsia on vatkattu edestakaisin. Joka ops-kierroksella on heitetty omat suolat sekaan.

Pullamössöä.

Odotan innolla Sahlbergin ja Uusikylän sekä Opetushallituksen pääjohtaja Aulis Pitkälän kuutta pointtia.

Luokkakoot kasvavat

27.5. Yle

Päivähoito-oikeutta rajataan, luokkakoot kasvavat, koululaisille on tulossa tunti liikuntaa päivässä

Kouluissa luokkakoot suurenevat jälleen, sillä hallitus luopuu ryhmäkoon pienentämiseen tarkoitetuista avustuksista. Säästöä lasketaan tulevan 30 miljoonaa euroa vuodessa. Myös muista yleissivistävän koulutuksen laadun parantamiseen tarkoitetuista avustuksista karsitaan. 10 miljoonan vuosisäästöt iskevät muun muassa koulujen kerhotoimintaan ja koulutukselliseen tasa-arvoon.

Jotain hyvääkin koululaisille on luvassa. Hallitus ehdottaa kouluihin tuntia liikuntaa päivässä. Lisäksi kieliopintoja suunnitellaan aloitettavaksi aikaisemmin.

Odotettuja uutisia, kun ajatellaan peruskoulua, leikattavaa ei enää ole. Kaikki on jo leikattu, ollaan lakisääteisyyden äärirajoilla.

Nyt:

23 + 22 + 22 = 67

Kohta:

34 + 33 = 67

Noin se tulee menemään. On turha luulla, että kurjistuneilla kunnilla olisi jotain muuta tarjottavaa.

Inkluusion suhteen hätäiltiin. Kävi juuri niin kuin pelättiin. Pian normiluokkiin sijoitettuja erityisoppilaita opetetaan maksiluokissa. Voidaan odottaa myös, että osa koulunkäyntiavustajista tullaan laittamaan kilometritehtaalle.

Maksuttoman kerhotoiminnan supistaminen on ikävää.  Maksuttomien kerhojen vastakohta on maksulliset kerhot. 

Koulussani on tällä hetkellä esimerkillisen monta oppilaille maksutonta kerhoa. Jossain vaiheessa meillä oli vain maksullisia kerhoja, kun muuhun ei ollut varaa. Silloin kerhoja oli vähän, kaikilla lapsilla ei ollut varaa tulla kerhoihin.

Hienoa on, että liikuntaa tullaan lisäämään. Kuitenkin on varma, että tuntikehystä ei tulla lisäämään. Hyvin mielenkiintoista on, mikä oppiaine menettää yhden viikkotunnin liikunnan kustannuksella.

Nyt puhutaan vain kieliopintojen aikaistamisesta. Ei puhuta ruotsin kielen opiskelun aikaistamisesta kuten edellisen hallituksen aikana.

Nyt Perussuomalaiset ovat hallituksessa.

Voidaan odottaa, että pian aletaan keskustella pakkoruotsin poistamisesta. Myös Keskustasta löytyy vahvaa kannatusta pakkoruotsin poistoon.

Odotettua on myös, että Kokoomuksen Sanni Grahn-Laaksosesta povaillaan uutta opetus- ja kulttuuriministeriä (MTV 27.5.2015).

Taitaa olla niin, että opetusministerin pesti on ikuinen tasa-arvopesti. 

Opetusministeriön menopotti on toiseksi suurin. Opetusministerinä on hyvä olla ministeri, joka on helposti isojen poikien vietävissä.

Yliopistopuolueen keskustelutilaisuus Tiedekulmassa

Niklas Mannfolk, Kai-Ari Lundell, Outi Alanko-Kahiluoto, Pilvi Torsti

Sain eilen olla mukana keskustelemassa suomalaisten korkeakoulujen tulevaisuudesta Porthanian Tiedekulmassa.

Sama laulu häiritsee minua läpi koko koulutusjärjestelmän: rahoituskriisi. Painotin asiaa pariinkin otteeseen.

Me tuemme yliopistopuoluetta

1. Suomalaisen tutkimuksen ja yliopistokoulutuksen toimintaedellytyksiä kansallisen sivistyksen, osaamisen ja innovaatioympäristön vahvistamiseksi parannetaan.


2. Yliopistojen toimintaedellytykset turvataan eikä korkeakoulujen resursseista enää leikata lisää.

3. Yliopistoja, ammattikorkeakouluja ja valtion sektoritutkimuslaitoksia tarkastellaan kokonaisuutena. Korkeakoulujen yhteistyötä ja työnjakoa edistetään.


4. Yliopistojen edellytyksiä toimia kansainvälisessä tiede- ja koulutuskentässä parannetaan.

Yliopistopuolueen tavoitteet ovat hyvässä linjassa Perussuomalaisten Koulutuspoliittisen ohjelman 2015 kanssa.

Suomalaista peruskoulua ajetaan totaalikaaokseen

Dennis Hayes

Lundell:

Nyt suomalaista koulutuspoliittista suunnitelua ammutaan järeällä tykistöllä, olen pääsosin samaa mieltä Dennis Hayesin kanssa. 

Hayesin ajatuksia löytyy omieni alta.

Olen useaan otteeseen eri tilaisuuksissa kyseenalaistanut suomalaisen koulutuspolitiikan: 

Suomalaista koulutuspolitiikka ei ohjaa kukaan tai mikään.

Olemme tärväämässä upean peruskoulumme perinnön. Kivijalat natisevat jo. Tuntuu oikeasti siltä, että yksi Pisa-notkahdus ajoi suomalaiset kasvatustahot paniikkiin.

"Uudistetaan" kuin viimeistä päivää maailmanlopun alla, keskustelun pohjaksi, antaa palaa:

- opettajat alennetaan oppimisen ohjaajiksi

- uusi OPS, opetussuunnitelmia on vaihdettu kuin hevosta lennosta, koulukohtainen, alueellinen, kunnallinen, valtakunnallinen
- uusi OPS on sellainen järkäle, että harva maikka viitsii kahlata sitä läpi
- arvojen kanssa leikitään edestakaisin

- uudet koululait

- epäonnistunut kolmiportainen tuki puuduttavine paperitöineen

- uusi koulupäivä a' la Kirsi Lonka

- lopetettiin osa erityiskouluista, osaamiskeskuksista, ja osaaminen hajautettiin pirstaleiksi

- inkluusio

- lähikouluperiaate, joka ei ole lähikouluperiaate, koska kouluja on lopetettu roppakaupalla

- maalla oppilaita kuljetetaan takseissa jopa kolme tuntia per koulupäivä

- katastrofaalinen arviointikokeilujakso kaameine todistuskaavakkeineen, joista kukaan ei saanut selvää

- joissain kunnissa on sanallinen arviointi, joissain taas ei

- yläkoulujen arviointi ei ole tasapuolinen
- erityispedagogiikan professori toteaa, että luokkakoolla ei ole merkitystä oppimisen suhteen
- jotkut uskovat häntä 

- edu cloud, oletetaan, että opettajat tekevät itse kaiken materiaalin edu cloudiin omalla ajallaan

- fronter-sekoilu, tarjottiin opettajistolle vanhentunutta tietotekniikkaa

- hajoitetaan oppiaineiden historiallista ja toimivaa jatkumoa

- rikotaan oppiainerajat
- ilmiöpohjainen opetus

- klassinen sivistys on roskaa

- taideaineet eivät ole kohta yhtään mitään

- alakouluissa on leikkivavoja ja tt-tunteja maantiedon, biologian ja historian kustannuksella

- sohvat ja matot luokkiin pölyttymään

- isot pulpetit ja seisominen

- pallot, joissa istutaan

- toisaalta halutaan heittää kaikki kalusteet luokasta

- toimipisteopetus

- halutaan ulos luokasta

- eräs kansanedustaja sanoi minulle, että kaikki koulut pitäisi räjäyttää, koska ne muistuttavat kasarmeja

- lapsista tehdään työelämän tykinruokaa

- kohta ylioppilaat eivät hallitse kuin yhtä vierasta kieltä, englantia

- suuria eurooppalaisia sivistyskieliä, saksaa tai ranskaa, osaa enää hyvin harva ylioppilas

- pakkoruotsi ulotetaan kohta jo esikouluun

- luullaan, että tabletit ja tietoverkot ratkaisevat kaikki oppimisen ongelmat

- oppikirjat roskiin

- tieto tabletteihin
- wikipedia-tieto korvaa muistin ja aivot
- ulkoaoppinen on pannassa ja vanhanaikaista

- pelaaminen on kivaa ja ratkaisee lasten opiskelumotivaation

- koodaminen oppiaineeksi

- oppimisen pitää olla kivaa, työ on menettämässä merkityksensä
- luullaan, että kaikki oppivat kaiken

- oppilaita päästetään luokalta toiselle katsomalla läpi sormien

- poikien lukutaito on romahtamassa
- kohta kukaan ei osaa matematiikkaa

- siirrytään yhteisliikuntaan, ja lasten kunto tulee laskemaan entisestään

- opettajat väsytetään viestinnällä

- pakollisia YT-kokouksia kaksi tuntia per viikko
- koulurauha ei ole koulurauhaa

- kohta miehiä ei näy kouluissa ollenkaan, vaikka uuden ops:n tavoitteena on moninaisuus
- opettajat ovat luovuttamassa asiantuntijuuden koulujen ovien ulkopuolelle
- neuvojia riittää, kaikki muut luulevat olevansa opettamisen asiantuntijoita

- koulutuksellista tasa-arvoa ei enää ole, vaan koulutuksen taso riippuu siitä, missä lapsi asuu

- säästetään koulutus hengiltä

Pääasia tuntuu olevan, että koulussa on kivaa. Opettajat mieliskelevät oppilaita, kun opettajat eivät kohta muuhun pysty. 

On niin kivaa kokeilla kaikkea miettimättä nokkaa pidemällä. 

Kukaan eikä mikään taho synkronoi. 

Ei ajatella yhtään kokonaisuutta saatika sitten lopputulosta. Pelataan erittäin kovaa riskipeliä. Panoksena on lapset ja nuoret ja peruskoulun tulevaisuus.

Dennisin ravistelu tekee todella hyvää itseriittoiselle, ja samalla niin itsetuhoiselle suomalaiselle koulutusjärjestelmälle.

Dennis, kiitän ja kumarran syvään.

Dennis Hayes:

31.3.  mtvlehti.net

Ulkomaalainen asiantuntija: Suomi heittää maailman parhaan koulujärjestelmän romukoppaan!

Dennis Hayes Derbyn yliopistosta vetoaa Suomen opettajiin ja kasvattajiin, jotta Suomi pysyisi hyväksi koetussa opetusmallissa sen sijaan, että se unohtaisi lasten syventävän tiedonhallinnan.

“Suomi on parhaillaan siirtymässä perinteisistä opetusaineista “ilmiöpohjaisiin” aiheisiin. Sen sijaan, että oppilaat istuisivat rivissä oppimassa asioita maailmasta, he juoksentelevat pitkin käytäviä tai roikkuvat netissä keräämässä tietoa itse “iloisen oppimisen” hengessä”, arvostelee Dennis Hayes, kasvatustieteiden professori Derbyn yliopistosta.

“Ensimmäinen reaktioni oli pilkallinen, mutta mitä nyt Suomessa tapahtuu, on vakavaa ja surullista. Tällainen opetus ei pelkästään tuhlaa lasten aikaa, vaan se myös tuhoaa heidän koulutuksensa.”

Uudistuksen syitä selitellään sillä, että “moderni yhteiskunta” vaatii koulujärjestelmältä uudistumista. Tämä moderni yhteiskunta ei enää arvosta koulutusta sinällään, vaan sillä nähdä olevan välinearvo taloudelle. Usein koulutusta myös arvostellaan tylsäksi ja että se on uusien opetuksellisten menetelmien tarpeessa. Sama kuvio toistuu kaikkialla maailmassa: luokkaopetuksen sisällöstä siirrytään käytännön soveltamiseen.

“Tässä on opetus jokaiselle opettajalle ja kasvattajalle. “Vaikka asut maassa, jonka koululaitosta on kehuttu kasvatuksen menestystarinaksi, se voidaan heittää roskiin, vaikka et edes tiedä mikä sen menestyksen loi.”

“Meidän tulisi olla huolissamme”, sanoo Hayes, “koska Suomi siirtyy nyt aiheen ohjaamasta opetuksesta käytännön opetukseen.”

“PISA-testin huippumaat – Suomi, Kiina ja muut – olettavat, että menestyksellä on jotain tekemistä koulutusjärjestelmän kanssa. Sekä uuden opetusmallin vastustajat että puolustajat luultavasti olettavat, että menestys riippuu koulutuksen teknisestä toteutuksesta että opetuksen tavasta. Mutta eivät nämä aktiviteetit määrittele loistotulosta. Olen sitä mieltä, että kyse on loppupeleissä sosiaalisista ja kulttuurisista arvoista.”

“Suomen vahvuus lasten koulutuksessa on näihin kohdistetut suuret odotukset politiittisesti, opetuksellisesti, kotona ja yhteisössä. Tämä on tunnettu fakta siitä lähtien, kun Suomi otti taloudellisen menestyksen koulutuksen tavoitteeksi 60-luvulla.”

“Suomi otti tuolloin, korkeisiin odotuksiin vastaten, käyttöön aihevetoisen opetustavan. Siirtyminen kokonaisvaltaisista aiheista “otsikoihin”, mihin Suomi on nyt siirtymässä, tarkoittaa, että korkeat koulutukselliset tavoitteet poistetaan suomalaisesta kulttuurista.”

“Jos ei ole odotuksia siitä, että lapset saavuttavat tiettyä tietoa tietystä aihealueesta, ei heillä myöskään ole kiinnekohtaa opetukseen riippumatta siitä, miten heitä opetetaan.”

“Uudistuksilla tavoitellaan tilaa, jossa oppilaat ovat valmiita muiden tarjoamiin töihin. Jos trendin annetaan jatkua, suomalaislapsista koulutetaan vain käsiä työelämään, ilman omaehtoista ajattelua.”

“Suomen asema PISA-testissä on heikentynyt, mutta sen pyrkimys takaisin “valioliigaan” näillä uudistuksilla on paniikkia, ei osoitusta korkeista odotuksista oppilailta. Suomen valitsema tie ei keskity opetukseen, vaan työelämän vaatimuksiin. Taloudellisesti katsoen oppilaisiin kohdistetaan välineellisiä vaatimuksia, mutta näissä koulutuksen sisältö ja laajuus kärsivät.”

Lopuksi Hayes toteaa: “Jos suomalaiset opettajat ovat niin itsenäisiä, kuin ulkomaille on kerrottu, heidän ensimmäinen tehtävänsä on puolustaa menestyksekästä suomalaista kouluopetusta näitä uudistuksia vastaan ja kamppailla, jotta opetus pysyisi asiassa, ja potkaista tällainen ilmiöpohjainen häsläily kouluista ulos.”