Joku roti ammattiyhdistystoiminnassa

Puhujapöntössä Kari Kinnunen kertoo ajankohtaisista ay-asioista.

Olin tänään Vantaan opettajien ammattiyhdistyksen VOAY:n Flamingon yhteysopettajakoulutuksessa. Perinteisesti syksyisin VOAY on järjestänyt koulujen yhteysopettajille koulutusristeilyn Tukholmaan, keväisin viime aikoina koulutus on ollut Flamingossa. Minulle koulutus on viimeinen, koska olen jäämässä eläkkeelle 1.8. alkaen.

Olo oli haikea, sillä olen toiminut pitkään yhteysopettajana vuodesta 1980, olen toiminut yhteysopettajana yhtäjaksoisesti paria kahden vuoden jaksoa lukuunottamatta. Parina viime vuonnakaan en ole toiminut kouluni yhteysopettajana, koska olen OAJ-valtuutettu. 

Yhteysopettajat ovat OAJ:n side kouluihin ja OAJ:n todellinen runko. Heitä kannattaa ja pitää kouluttaa usein ja kunnolla. VOAY:n koulutukset ovat olleet aina laadukkaita kuten tänäänkin.

VOAY on erittäin toimiva ja aikaansaapa yhdistys. Mukana on ollut melkoisia ammattiyhdistyspersoonia kuten vaikkapa Martti Mäkelä, Kalevi Lohikoski, Heikki Rajamäki tai Marjatta Vasara. Nykyisistä vaikuttajista tunnetuin persoona on tietenkin OAJ:n vahva kakkosmies Kari Kinnunen.

VOAY:n puheenjohtaja Annika Arstila-Aaltonen avasi kokouksen. Meille näytettiin OAJ:n videopätkä ROTI-TV:stä, Lasse Luokanopettaja, joka kannustaa opettajia keskittymään työssään oleelliseen eli opettamiseen. Opettajat ovat velvollisuudentuntoista lullukkaväkeä, tekevät sellaisia tehtäviä, jotka eivät heidän ammatinkuvaansa kuulu. Silloin ihminen väsyy.

Uutta oli OAJ:n tekemä Yhteysopettajaopas-kirjanen, joka helpottaa kovasti työtä kouluilla.

OAJ:n hallituksen 1. varapuheenjohtaja Kari Kinnunen, joka 10 vuoden OAJ-rupeaman jälkeen on siirtymässä takaisin työsuojavaltuutetuksi, valotti kilpailukykypakettia. Hän totesi, että joudumme tinkimään saavutetuista eduista, emme selviä kuivin jaloin. OAJ on aina valmis neuvottelemaan ja sopimaan asioista ja pyrkii mahdollisimman oikeudenmukaiseen sopimukseen.

Pelkona on, jos sopimukseen ei päästä, palkansaajat siivotaan pois neuvottelupöydistä. Erittäin ikävää on, että palkansaajien, varsinkin julkisen puolen työntekijöiden, ostovoima tulee vääjäämättä heikkenemään.

OAJ on tutkinut, että 75 % jäsenistä kannattaa työtaistelua mikäli ammattijärjestöjen sopimusoikeutta kavennetaan. Sama määrä opettajista kannatti työtaistelua, jos lomia leikataan raaasti ja liikaa.

24 tunnin työaikalisäys aiheutti paljon keskustelua. Kun asiaa meiltä tiedusteltiin, niin ehdotettiin, että aika laitetaan:

- opettajien omaehtoiseen koulutukseen
- opettajat saavat päättää, että aika käytetään joustavasti paikallisten tarpeiden mukaan
- suunnitteluaikaan
- YT-aikaan

Oppitunteina 24 tuntia merkitsisi 0,5 viikkotuntia lisää opetusta, mikä olisi suora palkan alennus. Sitä ei tietenkään hyväksytä. Veso-päiviksi aikaa ei saa laittaa.

Työsuojeluvaltuutettu Marja-Leena Jämsen-Mässeli totesi, että Vantaan koulurakennusten huoltaminen on laiminlyöty. Nyt suuri keskustelu velloo Hämeenkylän yläkoulun ympärillä, koska koulun sisäilma on todettu erittäin myrkylliseksi.

Koulusta löytyi myrkkyä –Vantaa varautuu jopa koko Hämeenkylän koulun purkamiseen (HS 12.3.2016)

Länsi-Vantaan koulutilanne on ongelmallinen, paraikaa korjataan Pähkinärinteen koulua. Jonotuslistalla on ainakin Rajatorpan koulu. Ensi lukuvuonna joudutaan suureen pulaan väistötilojen suhteen.

Järkevintä olisi purkaa sekä Hämeenkylän yläkoulu että Rajatorpan koulun päärakennus ja rakentaa tilalle uusi ajanmukainen yhtenäiskoulu. Tuomelan koulu pitää säilyttää, muuten oppilaita joudutaan kuljettamaan ristiin rastiin ympäri Länsi-Vantaata.

Kaikki muu olisi lyhytnäköistä tyhmyyttä.

Joka kouluun pitäisi perustaa erillinen monialainen sisäilmatyöryhmä, jotta tulevaisuudessa vältyttäisiin Hämeenkylän koulun kaltaisilta katastrofeilta. Kouluja korjataan kalliisti toistuvasti, ja sisäilmatilanne sen kuin pahenee.

Jämsen-Mässeli kertoi uudesta Hups, oho! -turvallisuusjärjestelmästä, joka löytyy eduvantaa.fi -sivustolta. Linkkikuvan kautta opettaja ilmoittaa uhka- ja väkivaltatilanteet suoraan järjestelmään. Ilmoittaminen kannattaa, sillä ko. ilmoituksen takia asiaa voidaan käsitellä asiallisesti jälkikäteenkin.

Aivan uusi asia minulle oli tuunattu työ eli korvaava työ sairauden tai tapaturman takia, jos työntekijä on kykenemätön tekemään omaa vakituista työtään. Asialla on merkitystä, kun pitkällä sairauslomalla olevan opettajan palkkataso laskee. Silloin tuunaussopimus voidaan tehdä yhteistyössä esimiesten kanssa. Vantaalla ainakin yksi opettaja ja rehtori on jo tehnyt tuunattua työtä.

Uutta on myös, että rehtorin on otettava puheeksi, jos opettaja on ollut poissa työstä sairauden takia 20 päivää tai 5 kertaa vuodessa. Tarkoitus ei ole kyylätä, vaan miettiä yhdessä, miten opettaja voi saada apua tai voidaan esim. kuntouttaa.

Pääluottamusmies Sami Markkanen painotti, että Joku roti -kampanja helpottaa opettajan työn tuomista näkyväksi. Työaikaseuranta on varmin tie asian selkeyttämiseksi, vaikka se hetkellisesti lisääkin opettajien työmäärää.

Vantaalla puhuttaa nyt ylituntikatto. Opettajan maksimituntimääräksi suunnitellaan 30 viikkotuntia. Perusteiksi on mainittu:

- opettajien työhyvinvointi ja jaksaminen

- oppilaan ohjauksen määrä ja laatu

- palkkojen oikeudenmukaisuus eli opettajien keskinäinen palkkahaitari

VOAY on kyseeenalaistanut perusteet ja tuonut haittoja esille:

- erityisluokanopettajien palkkaus

- säästö saadaan sivutoimisia opettajia palkkaamalla

- rehtoreiden toimintaa rajoitetaan

Resurssien turvaaminen huolettaa. Valtion resursseja on leikattu, mutta ainakin kuluvaksi lukuvuodeksi Vantaalla torjuttiin ryhmäkokojen paisuminen, mikä on hieno asia. Komeaa on, että Vantaa on sitoutunut olla lomauttamatta opettajiaan.

Lopuksi kuten aina kokoonnuttiin luottamusmiesryhmiin ja tuotiin esille yksittäisissä kouluissa ilmeneviä ongelmia.

Koulutuksen päätöspuheessa pääluottamusmies Markkanan painotti, että emme voi ratkaista ongelmia, jos kouluilta ei tuoda ongelmia VOAY:n tietoon. Näin on.

Kiitän Vantaan opettajien ammattiyhdistystä, kun olen saanut olla toiminnassa mukana. 

VOAY on OAJ:n vahvaa ydintä.

Wilma - lasten rikosrekisteri?

17.4. Vantaan Sanomat

"Wilmasta on tehty lasten rikosrekisteri"

Pääkaupunkiseudun koululaisten huoltajat ovat käärmeissään Wilma-järjestelmän kautta koulusta tulevan kielteisen palautteen vuoksi.

Wilman alkuperäisenä tarkoituksena on ollut helpottaa kodin ja koulun välistä yhteistyötä sekä antaa opettajille kanava kertoa koulun tulevista tapahtumista.

– Näin varmasti on edelleenkin. Se kuitenkin on surullista huomata, että Wilma on myös lapsen tai nuoren rikosrekisteri, pahoittelee espoolaisen koululaisen äiti.

Hänen mukaansa lukuvuoden aikana tulevat merkinnät myöhästymisistä tai kotitehtävien unohtamisesta ovat arkipäivää, eivätkä opettajat juuri muusta viestittelekään.

– En mitenkään voi uskoa, että kodin ja koulun välinen yhteistyö paranee vain virheisiin, unohduksiin ja myöhästelyihin puuttumalla.

– Aivan varmasti lasteni koulupäivissä on ollut edes joskus jotakin hyvää, josta olisi voinut mainita, harmittelee koululaisen äiti.

Wilmankin suhteen perusoletus on, kun merkintöjä ei tule, oppilaalla on koulussa kaikki hyvin.

Ennen soiteltiin tai jaeltiin muikkareita, jos paljon laiminlyötiin tehtäviä tai myöhästeltiin. Reppuvihko oli toimiva tapa viestiä, mutta viestintä vaati opettajalta paljon askartelua. Tiedote naputeltiin ja monistettiin, laput leikattiin sopivan kokoisiksi ja liimattiin vihkoon. Henkilökohtaiset viestit kirjoitettiin käsin.

Wilma on erittäin kätevä tapa viestiä, koska turhat soittelut ovat jääneet pois. Opettajienhuoneen puhelin pärisi jatkuvasti, kun huoltajat ilmoittelivat lastensa poissaoloja. 

Wilman suuri etu on sen nopeus. Vanhemmat ilmoittavat lastensa poissaolot naps vaan.

Alakoulussa on opettajia, jotka merkkaavat Wilmaan hyvin tarkkaan kaikki laiminlyönnit. Itse merkkaan vasta, jos laiminlyönnit eivät lopu huomautusten jälkeen. On inhimillistä unohtaa silloin tällöin. Alakoulussa jatkuva merkkaaminen on mielestäni kyyläystä.

Annan myönteisen palautteen vanhempainvarteissa.

Vantaan OAY:n puheenjohtaja Sami Markkanen myöntää, että vanhempien huomio pitää paikkansa.

Markkanen muistuttaa, että esimerkiksi aineopettajalla voi päivän mittaan olla jopa 150 oppilasta.

– Silloin on selvää, että kovin yksilölliseen palautteeseen ei yksinkertaisesti ole voimavaroja, korostaa Markkanen.

Hän peräänkuuluttaa myös vanhempia avoimeen keskusteluun lastensa kanssa, jotta Wilma ei olisi ainoa viestikanava koulusta kotiin. (Vantaan Sanomat 17.4)

On selvää, että yläkoulussa merkataan tarkemmin kuin alakoulussa. Yläkoulussa oppilaalla ei ole sitä yhtä valvovaa silmää, vaan liuta silmiä. Kun oppilas hoitaa tehtävänsä huonosti, jokainen päivän aikaan oppilasta opettava opettaja merkkaa Wilmaan oppilaan laiminlyönnit.

Sami Markkanen peräänkuuluttaa aivan oikein, jos laiminlyönnit eivät ota loppuakseen, kotona on vakavan keskustelun paikka. Koulu on lapsen työtä.

Wilmaan kirjoitettaessa pitää olla tarkka sekä koulussa että kotona. Hermostuksissaan tai väsyneenä ei kannata avata koko Wilmaa, ettei tule kirjoitettua harkitsematonta tekstiä. Kannattaa nukkua yön yli. Suosin lyhyttä ja asiallista tekstiä. Jos on enemmän kerrottavaa, soitan mieluummin kotiin. Kirjoitettua tekstiä voi tulkita niin monin tavoin.

Tämän päivän Hesarin Mielipiteessä oli mielenkiintoinen opettaja Tuomo Sutisen kirjoitus:

Wilma-merkintöjä päivitellään netissä

Internet voi tehdä opettajista julkkiksia tahtomattaan. Kaikki opettajat tuskin ymmärtävät, kuinka laajaan levitykseen heidän arkipäiväinen toimintansa saattaa joutua.

Facebookissa on Wilma pilasi elämäni -niminen sivu, josta "tykkää" yli 49 000 ihmistä. Siellä jaetaan kuvakaappauksina merkintöjä, joita opettajat ovat syöttäneet sähköisiin reissuvihkoihin oppituntien tapahtumista. Yleensä merkinnöissä on opettajan nimikirjaimet.

Wilma pilasi elämäni -sivustolla on Facebookissa kilpailijakin, Koulun Wilma pelasi elämäni. 

Alakoulussa Wilmaa saa lukea vain huoltajat, mutta yläkoulussa myös oppilailla on pääsy Wilmaan. Yläkoulussa Wilma on oppilaiden työkalu. Wilmasta näkyy kurssit ja koekalenteri. Tunnollinen oppilas voi Wilman avulla suunnitella opiskeluaan.

Tietenkään ei ole tarkoitus, että huoltajille tarkoitettuja Wilma-viestejä levitellään pitkin poikin nettiä.

Pidän viestien levittämistä sairaana ilmiönä. Yhtä sairasta on kuumottaa opettajaa, kuvata salaa tapahtuma kännykällä ja levittää klippi nettiin. Edes murrosiän aivomyllerrys ei anna oikeutusta moisiin toimintoihin.

Opettaja vai koulupoliisi?

Suomalaisenkin koulun tulevaisuuden kuva?

Vantaan Sanomat 20.10.

Ehdokkaat haluavat opet päihdepoliiseiksi

Enemmistö vantaalaisista kuntavaaliehdokkaista on sitä mieltä, että opettajien pitäisi entistä tiukemmin puuttua lasten ja nuorten päihteiden käyttöön. 

Toki joukosta löytyy niitäkin, joiden mielestä oppilaiden päihteidenkäyttöön puuttuminen ei kuulu opettajalle. 

- Kasvatusvastuu on vanhemmilla ja vain vanhemmilla. Opettajien tehtävä on toimia opettajina eikä toimia poliisiina, vastaa Jarmo Kiviniemi (ps) Vantaan Sanomien vaalikoneessa.

Vantaan opettajien ammattiyhdistyksen (VOAY) puheenjohtaja Sami Markkanen ottaa ehdokkaan viestin ristiriitaisin ajatuksin. 

- Se on hyvä, että opettajille halutaan lisää valtaa, mutta kysyisin ehdokkailta: Miten päihteiden käyttöön pitäisi nykyistä tiukemmin puuttua?

Markkanen pohtii, että ovatko kaikki ehdokkaat selvillä, miten kouluissa nykyään toimitaan.

- Opettaja kyllä aina puuttuu, jos oppilaan päihteenkäyttö tulee hänen tietoonsa.

- Opettajien ammattijärjestö (OAJ) ajaa oikeutta opettajille tarkistaa oppilaan laukku tai reppu tarvittaessa. Se olisi yksi uusi työkalu päihteidenkäyttöön puuttumiseen, kertoo Markkanen.


Huomaa, että Vantaan opettajien ammattiyhdistyksen puheenjohtaja Sami Markkanen on sivistynyt herrasmies.

Minä olen vahvasti ja yksiselitteisesti perussuomalaisen ehdokkaan Jarmo Kiviniemen kannalla:

Kasvatusvastuu on vanhemmilla ja vain vanhemmilla. Opettajien tehtävänä on toimia opettajina eikä poliiseina.

Ilman muuta selvää myös on, että opettaja puuttuu aina lapsen tai nuoren alkoholinkäyttöön, mikäli opettaja sitä koulussa havaitsee.

Kauan alalla toimineet opettajat ovat haikailleet kadonneen oppiaineen, kansalaistaidon, perään. Ennen kansalaistaitoa oli tunti viikossa. Oppiaine sulautettiin aikanaan oppiainesekasikiöön nimeltä YT eli ympäristötieto. YT koostuu biologiasta ja maantiedosta, fysiikasta ja kemiasta sekä kansalaistaidosta ja oppilaanohjauksesta. Kaikkia rääpitään.

Kansalaistaidossa käsiteltiin syvällisemmin mm. päihteitä kuin nyt. Voitiin puhua jopa valistuksesta. Nyt rääpitään.

Olen omassa opetuksessani järjestänyt asiat niin, että olen yhdistänyt yhden TT (taito- ja taideaine) ja yhden AI (äidinkieli) kahdeksi Lions Quest-tunniksi. Leijonatunneilla keskustellaan ja tehdään paljon ryhmätöitä mm. päihteistä.

Pitää kumminkin muistaa, ettei opettaja ole kodin, isän tai äidin, vastike.

Nykyään monella, jopa valistuneilla kuntavaaliehdokkailla, on sellainen käsitys, että kouluille ja opettajille voidaan sälyttää lähes millaisia tehtäviä tahansa aina terveydenhoidosta päihteidenkäytön valvontaan asti.

Onneksi suvereenisti suurin osa kodeista hoitaa kasvatusvastuunsa edelleen hyvin. Päihteidenkäyttö on ikävä kyllä sellainen asia, johon edes kodit eivät voi aina vaikuttaa. Kaverit rulaa.

Lasten ja nuorten kotiintuloaikojen valvonta on oleellista.

Harva nuori sitä yksikseen omassa huoneessaan alkaa tupakkaa poltella, juomaan viinaa tai pössytellä.

Pitää myös muistaa, että se yläkoululainenkin on vielä vain lapsi.

Lapsia ja nuoria ei saa itsenäistää liian aikaisin.

Vantaan koulusäästöjen torppausta

Vantaan Sanomat 1.6.

Vanhemmat ja opettajat yrittävät torpata Vantaan koulusäästöt

Vanhemmat ja opettajat ovat ryhtyneet taisteluun Vantaan velkaohjelmassa esitettyjä koulusäästöjä vastaan. Jos suunnitellut säästöt toteutetaan, kouluista katoaa sata koulunkäyntiavustajaa. Samanaikaisesti toteutetaan perusopetuksen toimenpideohjelma, joka tarkoittaa sitä, että suuri osa erityisoppilaista sijoitetaan lähikouluihin.

– Yhtälö on mahdoton. Erityisoppilaiden siirtämisestä lähikouluihin on nyt luovuttava, vaatii Vantaan opettajien ammattiyhdistyksen puheenjohtaja Sami Markkanen.

Perusopetuksen johtajan Ilkka Kalon mukaan perusopetuksen toimenpideohjelma ei lisää säästöjen haittavaikutuksia.
– Säästöjen haittavaikutukset olisivat vähintään yhtä suuret, vaikka toimenpideohjelmaa ei toteutettaisi.

Opettaja Kai-Ari Lundell pelkää, että koulunkäyntiavustajien määrän romahtaminen joka tapauksessa vaarantaa oppilaiden turvallisuuden.

Suivaantuneet opettajat muistuttavat, että Vantaan kouluissa toimitaan jo nyt hyvin kustannustehokkaasti. Opetus maksaa Vantaan peruskouluissa ja lukioissa noin 1000 euroa vähemmän per oppilas kuin esimerkiksi Helsingissä.

Säästöohjelma kurittaa myös eka- ja tokaluokkalaisia, joiden viikkotuntimäärää ollaan laskemassa. Se on opettaja Lundellin mielestä yksi säästölistan huolestuttavimmista kohdista.
– Jokainen viikkotunti on pienille oppilaille hyvin tärkeä. Väärässä kohdassa säästäminen tulee myöhemmin maksettavaksi. Esimerkiksi opettajien lomautukset ovat näkyneet kunnissa sosiaalimenojen kasvuna.

Kevätseminaarissa kaupunginvaltuustolle esitellyssä velkaohjelmassakin todetaan, että yksi koulusäästöjen riskeistä on Vantaalle aiheutuva ”imagotappio”.
– Jos koulujen maine romahtaa, Vantaalle ei saada niitä hyviä veronmaksajia, joita tänne kaivattaisiin. Säästöt heikentäisivät myös Vantaan mainetta työnantajana sekä opetusalan henkilöstön työhyvinvointia, kuvailee Markkanen.

Säästöistä huolestuneista vanhemmat keräävät parhaillaan nimiä Näpit irti koulusta -adressiin. Vanhemmista koostuva aktiiviryhmä on järjestämässä mielenilmauksen 14. kesäkuuta.
– Vanhemmat kyllä ymmärtävät, että velkaisen kaupungin talous pitää saada kuntoon. Vantaan velka ei kuitenkaan ole syömävelkaa, vaan seurausta liian innokkaasta investoimisesta, jyrähtää Mikkolan koulun johtokunnan puheenjohtaja Vaula Norrena.
– Marja-Vantaa, Kehärata ja miksi tässä taloudellisessa tilanteessa rakennetaan niin hulppea kaupungintalo? hän kysyy.

Säästölistalla ovat myös koulujen johtokunnat ja ammatillisen koulutuksen jaosto, joiden lakkauttamisella tavoitellaan 40 000 euron vuosittaista säästöä.
– Johtokuntien lakkauttaminen heikentää demokratiaa ja kodin ja koulun yhteistyötä, toteaa Norrena.

* * *

Laitoin toimittaja Tiina Örnin kirjoittaman jutun tänne kokonaan. Kannattaa kommentoida säästöohjelmaa Vantaan Sanomien keskustelupalstalla.

Huomatkaa: 

Opetus maksaa jo nyt Vantaan peruskouluissa ja lukioissa noin 1000 euroa vähemmän per oppilas kuin esimerkiksi Helsingissä. 

Kyllä nyt vantaalaista oppilasta lyödään kovalla kädellä.

Vantaalla tyyntä myrskyn edellä

Vietin ajatuksia herättävän lauantaipäivän Vantaan opettajien ammattiyhdistyksen yhteysopettajien koulutuksessa. Yhteysopettaja on yksittäisen koulun linkki omaan ammattiyhdistykseen. Saamme koulutusta pari kertaa vuodessa.

On erittäin hauska nähdä myös muiden koulujen opettajia. Opettajienhuoneet ovat melkoisen sisäänlämpiäviä yksikköjä. Muiden koulujen opettajien tapaaminen on hyvin avartavaa.

Tällä kertaa paikalle oli kutsuttu myös kaupunginvaltuuston edustajia. Paikalle tuli valtuutettu, Debuty Security Manager Janne Leppänen (kok), joka on myös opetuslautakunnan uusi puheenjohtaja. Omalta kannaltani mielenkiintoisinta oli keskustelut viereeni istahtaneen valtuutetun, varatuomari Marja Kyyrön (ps) kanssa. Marja Kyyrö on erittäin sivistynyt ja monipuolisesti suuntautunut ihminen, Kyyrö kuuluu Kaupunkisuunnittelulautakuntaan.

Avaussanojen jälkeen jakauduimme keskustelemaan noin kymmenen ihmisen ryhmiin, olin onnekas, koska omaan ryhmääni tuli ammattiyhdistyksemme puheenjohtaja Sami Markkanen.

Ensimmäinen keskusteluaihe oli Miten koulu voi ehkäistä syrjäytymistä? Aihe on hyvin ajankohtainen. Peruskoulua käyvät kaikki lapset, missään muualla ei ikäluokista saa niin tarkkaa kuvaa kuin peruskoulussa. Peruskoulu on käytännössä ainoa paikka, jossa ovat kaikki, mikä on ennaltaehkäisyn kannalta ensiarvoisen tärkeää. Olen aina ihmetellyt, miksi yhteiskuntamme ei käytä hyväkseen kouluilta ja opettajilta saatuja tietoja täysipainoisesti. Uusimpien tutkimusten mukaan yksi laitoskierteeltä pelastettu lapsi voi tuoda yhteiskunnalle jopa 1,7 miljoonan euron säästön ennen lapsen 18. elinvuotta! Usein laitoskierre vain jatkuu, ja kustannukset kertautuvat.

ks. blogikirjoitukseni Säästöillä ojasta allikkoon

Miksi ei tartuta yksittäisen opettajan käteen, kun apua pyydetään? Väistetään moniin syihin vedoten, aina apua ei saada edes lastensuojelusta. Levitellään vaan käsiä ja todetaan, ei me mitään voida tehdä. Riviopettaja ei pyydä turhaan apua, apua pyydetään, kun nähdään lapsen hätä. Kieltäytymisissä kaikki syyt ovat tekosyitä.

Varhainen puuttuminen tuo säästöä.

On päivänselvää, että oikein kohdennetut panostukset päiväkotiin ja peruskoulun alimmille luokille tuovat säästöä. Peruskoulun ensimmäinen luokka on sellainen seula, jossa vääjämättä huomataan lähes kaikki apua tarvitsevat lapset. Pieni lapsi e peittele ongelmiaan. Ongelmien kasautuminen on usein lumivyörynomaista, pienen lapsen ongelmien ratkominen on mutkattomampaa ja yhteiskunnalle halvempaa kuin moniongelmaisen aikuisen.

Toinen ryhmäkeskustelun aihe oli Sisäongelmat kouluissa. Kun ryhmässäni kysyttiin koulujen sisäilmaongelmista, kaksi kolmesta opettajasta viittasi, yhdessä ryhmässä lähes jokaisen koulun edustaja ilmoitti omassa koulussaan olevan sisäilmaongelmia. Astma muhii monen opettajan keuhkoissa. Helsingin koulujen homeongelmat ovat nousseet julkisuuden pintaan, keskustelupalstoilla vanhemmat pohtivat tosissaan, mihin kouluun lapsi kannattaa laittaa ja mihin ei. Vantaan kaupunki on vähillä rahoillaan yrittänyt korjailla koulujaan, mutta kaikkeen ei rahkeet näytä riittävän.

Kunnollinen koulurakentaminen tuo säästöä. Kunnollinen koulurakentaminen on ennaltaehkäisyä.

Kolmas aihe oli Kuntauudistus, johon ryhmät eivä kerinneet oikein paneutua.

Ruokailun ja saunomisen jälkeen pureuduttiin Ajankohtaisiin asioihin. Asiat esitti selkeästi pääluottamusmies Pirita Hellberg.

Ensimmäinen ajankohtainen asia oli Laaja-alaisten erityisopettajien työaikakokeilu. Ko. erityisopettajat eivät ole erityisluokanopettajia, joilla on oma pienluokka opettavanaan. Laaja-alaiset erityisopettajat toimivat kouluissa opettajien tukena, ennen puhuttiin luki- tai puheopettajista, nykyään he antavat tukea myös matematiikassa.

Opettajan työ on jossain määrin urakkaluonteista. Opettajilla on tiukat lukujärjestykset, muun työn aika ei ole sidottua, tunteja voidaan suunnitella ja kokeita korjata vaikka kotona. Yleensä työaikakokeilut ovat epäonnistuneet, koska työnantajat pyrkivät ujuttamaan opettajille lisää työtä samaan hintaan.

Vantaalla kokeilu on kaksivuotinen ja vapaaehtoinen. Myös Kuopiossa aloitetaan sama kokeilu. Jos kokeilu ei onnistu, ammattijärjestö tai työnantaja voi irtisanoutua kokeilusta jo vuoden päästä.

Kokeilun ydin on, että vuotuinen työaika on 1600 tuntia, josta 400 tuntia ei ole sidottu aikaan tai paikkaan. Työaikaa ei saa ylittää.

Toinen ajankohtaisosio räjäytti tajunnan, Vantaan kaupungin talouden tasapainottamisen lähtökohdat.

Vantaan kaupunki on kriisikunta.

Kuudesta kriisikuntakriteeristä Vantaan osalta täyttyy jo nyt kolme. Kun valtuusto tenttasi kaupungin edellistä kaupunginjohtajaa Juhani Paajasta, hän myönsi, Vantaa on suurista kunnista Suomen velkaisin kunta.

Kirjanpidollisella kikkailulla kaikki on saatu näyttämään hyvältä, mutta olemme kohta velkaa lähes kaksi miljardia euroa! Lainamäärä vuonna 2011 oli 857,8 miljoonaa euroa, konsernilainaa on lähes miljardi euroa. Velkaa on äärimmäisen vaikea lyhentää, koska kaikki liikenevä raha liukenee korkoihin.

Kaupunkiin on uuden kaupunginjohtaja Kari Nenosen avuksi palkattu konsultti, jonka raporttia vantaalaiset odottavat pelonsekaisesti. Talouskonsultti Eero Laesterän sanoma on selvä, Vantaan lyötävä jarru velkaantumiselle.

Kaikki vantaalaiset yhtyvät Eero Laesterän iskulauseeseen, mutta kuinka jarrua lyödään? Vantaalla ei ole niitä kuuluisia löysiä, ne vietiin edellisen laman aikana. Tiedän parhaiten oman alani, Vantaan koululaitoksen tilanteen. Vantaan koululaitos on äärimmäisen tehokas, panoksen ja tuotoksen suhde on erinomainen. Vantaa tuottaa hyviä opetuspalveluja vähällä rahalla. Mutta pitää muistaa, kuiviin ei saa vetää, sillä tyhjästä ei voi nyhjäistä.

ks. blogikirjoitukseni Hyvistä lähikouluista rupukouluja?

Vantaalta on hyvin vaikea löytää enää todellisia säästökohteita. Äkkiseltään en keksi muuta kuin muutama vuosi sitten kehitetyn sisäisen lypsylehmän, Tilahallinnon, joka on paisunut kuin pullataikina. Nykyisen kaltainen Tilahallinto on lopetettava, ja sen tilalle on kehitettävä uusi organisaatio.

Suurin kaupungin budjetin menolohkoista on Sosiaali- ja terveyspuoli. Olisiko syytä miettiä uudelleen päivähoitostrategiaa?

ks. blogikirjoitukseni Vähästä viedään taas?

Yksi päiväkotilapsi maksaa yhteiskunnalle noin 1200 euroa kuukaudessa, alle kolmivuotias lapsi varmaan enemmän.

Olisiko aika luopua subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta? Pitäisikö suosia alle kolmivuotiaitten lasten kotihoitoa? Vaikka kotihoidontuki tuplattaisiin, säästöä syntyisi valtavasti päivähoidon kuluihin verrattuna.

Toisaalta yksi vanhuksen vanhainkoti- tai sairaalavuodepaikka on todella kallis. Pitäisikö parantaa vanhusten kotona asumisen mahdollisuuksia? Vanhusten kotihoitoa on kehitettävä, kohta Vantaakin on pullollaan suuren ikäluokan vanhuksia.

Milloin vantaalainen keskustelu kaupungin taloudellisesta tilasta ja säästöistä alkaa todenteolla?