perjantai 30. lokakuuta 2009

Liikaa erityisopetuspäätöksiä?

Yle 30.10.

Maahanmuuttajat voivat joutua suomalaisessa koulussa erityisopetukseen, vaikka varsinaista tarvetta ei olisi.

Osasyynä tarpeettomiin siirtoihin pidetään kuntien ja koulujen tietämättömyyttä maahanmuuttajakysymyksissä. Koulujen henkilökuntaa on viime aikoina pyritty kouluttamaan kohtaamaan maahanmuuttajia, jotta turhilta siirroilta vältyttäisiin.

http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/2009/10/maahanmuuttajat_joutuvat_syytta_suotta_erityisopetukseen_1124110.html#at

Höpö, höpö.

Ainakaan niissä kunnissa, joissa ns. maahanmuuttajataustaisia oppilaita on paljon, ei turhia erityisopetussiirtoja juuri tehdä. Ongelma on, että moni oppilas siirretään liian aikaisin ns. tavalliseen luokkaan. Perusopetukseen valmistavan opetuksen aika jätetään aivan liian lyhyeksi.

Tiedän tapauksia, joiden seuraukset ovat olleet lähes fataalisia. 12-13-vuotias oppilas siirretään vain vuoden perehdyttämisen jälkeen ummikkona tavalliseen luokkaan. Kuka vieraskielinen lapsi voi vuodessa oppia suomen kielen? Vuoden päästä hänet tuupataan yläkouluun, ja pitäisi omaksua suomen lisäksi englantia ja ruotsiakin.

Mitä merkitsee erityisopetuspäätös nyt edelläjäkävijä Vantaalla ja myöhemmin myös muualla? Oppilas siirretään tavalliseen luokkaan ilman sen kummempia resursseja. Mitä erityisopetusta se sellainen oikein on?

Oppilas pyörii suuressa luokassa muiden seassa - sellainen on julkista heitteillejättöä.

Vantaalla ja esim. Helsingissä tiedetään tasan tarkkaan, miksi maahanmuuttajaoppilas saa erityisopetuspäätöksen. Kyse ei ole tietämättömyydestä. Valmistavan opetuksen resurssit ovat aivan liian riittämättömät suhteessa maahanmuuttajaoppilaiden määrään. Muusta Suomesta asian suhteen en tiedä yhtään mitään.

keskiviikko 28. lokakuuta 2009

Suoraa tekstiä professori Kari Uusikylältä

HS 28.10.

"Jos koulujemme annetaan kurjistua ja eriarvoistua, kyse on tietoisista poliittisista ratkaisuista, joita ei voi tekosyillä muuksi muuttaa." (Kari Uusikylä)


Kaikesta Pisa-menestyksestä huolimatta on ihmisiä, joille julkisin verovaroin kustannettu peruskoulu on kirosana. Halutaan murtaa vahva peruskoulu ja haetaan eriarvoista koulujärjestelmää väellä ja voimalla. Olen jo aikaisemmassa blogikirjoituksessani maininnut taannoisesta koulutusristeilystä, jossa olin mukana. Risteilyllä oli luennoitsijana Elinkeinoelämän keskusliiton edeltäjän TT:n nokkamiehiin kuulunut Seppo Riski, joka totesi aivan suoraan, että heidän kannaltaan peruskoulu on rasite.

Suomalaisille peruskoulu ei ole rasite, vaan kilpailuetu. Sen on todistanut mm. OECD vertailuillaan. Olen perustanut www.properuskoulu.net - blogini puolustaakseeni toimivaa peruskouluamme jyrsijöiltä.

Peruskoulumme näkyvin puolustaja viime vuosina on ollut emeritus kasvatustieteen professori Kari Uusikylä. Joskus minusta on tuntunut, että hän on ainoa ihminen, joka julkisuudessa on taistellut peruskoulumme puolesta. Pisa-tutkimukset ovat puolustustaistelussa antaneet pienen edun, mutta nyt murtajat ovat taas täydessä vauhdissa.

Kannattaa etsiä käsiin tämän päivän Hesari ja lukea "Mielipiteestä" sivulta C 5 Kari Uusikylän selkeä kirjoitus. Olen kaikilta osin samaa mieltä hänen kanssaan.

Otteita Uusikylän kirjoituksesta:

- kansainvälisten kokemusten mukaan heikoiksi leimattujen koulujen moraali romahtaa
- meillä tungetaan oppilaita isoihin luokkiin hyvin erilaisista oppimisvaikeuksista ja psyykkisistä ongelmista kärsiviä oppilaita, "monimuotoluokkiin", opetttajan asiana on yksin hoitaa loput ( enkeliporsas: olen itse kutsunut näitä suuria luokkia ns. oppilasvarastoiksi)
- tärkeintä kouluelämässä olisi, että lapset kokisivat turvaa, arvonantoa, yhteisöllisyyttä ja aitoa aikuisen välittämistä
- huonosti resurssoiduissa kouluissa opettajat leimautuvat surkeiksi ja oppilaat alkavat uskoa olevansa peruuttamattomasti tyhmiä

"Juhlapuheet saisivat riittää, kouluväkeä ei voi enää pitää pilkkanaan. Kun kunnilla ei ole rahaa, valtion tulee ryhtyä toimiin, heti". (Kari Uusikylä)

Jopa yhdessä Suomen rikkaimmista kunnista Espoossa on alettu ajaa peruskoulua alas. Lue seuraava artikkeli espoolaisesta verkkolehti Essestä:

http://www.esse.fi/content/view/1716/33/

”Mikään palvelu ei ole niin pyhä, ettei siihen voisi koskea. Pitää tietenkin pitää huolta, että
oppimistulokset pysyvät hyvänä”, Espoon sivistystoimenjohtaja Aulis Pitkälä toteaa.

Mitä tekopyhyyttä.

torstai 22. lokakuuta 2009

Koulu oikeuteen kiusaamisen sallimisesta

HS-Turun Sanomat-STT 22.10.

Suomessa haetaan ensi kerran oikeusteitse ennakkopäätöstä siitä, miten koulun pitäisi puuttua oppilaan kiusaamiseen.

Turun käräjäoikeudessa luettiin keskiviikkona syytteet virkavelvollisuuden rikkomisesta kaikkiaan viidelle koulun johtoon ja henkilökuntaan kuuluvalle. Syytettyinä ovat ruotsinkielisen alakoulun rehtorin ja kahden opettajan lisäksi terveydenhoitaja sekä ruotsinkielisen opetustoimen johtaja. Vaihtoehtoisena syytteenä on varomattomuudesta tapahtunut teko.

Kaikenmaailman kiusaaminen on pahasta. Tästä yksittäisestä kiusaamistapauksesta on mahdotonta sanoa mitään, kun asiasta ei tiedä mitään.

Nykykoulussa kiusaamiseen puututaan vahvasti. Tavoitteena on nollatoleranssi, mikä Norjassa on tuottanut hyviä tuloksia. Meillä monessa koulussa on aloitettu "KiVa Koulu - projekti", joka on lähtöisin juuri Turun seudulta.

Projektiin osallistuneet koulut ovat saavuttaneet ällistyttävän hyviä tuloksia. Kokeilukouluissa kiusaaminen väheni yhden vuoden aikana 40 prosentilla.

http://www.kivakoulu.fi/index.php

Koulun haastaminen oikeuteen tuntuu kummalliselta. Oikea kohde on tietysti kiusaaja, miksei myös kiusaajan vanhemmat, kun kyseessä on pieni oppilas.

Joskus tuntuu, että peruskoululle on sysätty koko yhteiskunnan ongelmat hoidettaviksi. Vastuu on ylimaallinen. Vanhemmat kasvattavat lapsensa, koulu opettaa ja yrittää paikata mahdollisia vanhempien kasvatusvirheitä.

Ei ole keksittykään sellaista koulua, joka pystyy ratkomaan kaikki ongelmat. Koulu ei ole vankila, kaikkia paikkoja ei pystytä valvomaan millään. Mitä enemmän on valvontaa, sitä enemmän kiusaaminen siirtyy piiloon ja kouluajan ulkopuolelle. Koulun keinot esim. puhelin- tai nettikiusaamisen ehkäisyyn ovat minimaaliset.

On väärin, jos kiusaamiseen suhtaudutaan löyhästi. Uutisen mukaan Turun tapauksessa on käytetty myös suoraa väkivaltaa. Yleensä silloin tehdään rikosilmoitus väkivallan suorittajasta.

Kuinka ihmeessä voidaan määritellä oikeudessa, miten koulun pitää ehkäistä kiusaamista? Joka koululla on kiusaamisen ehkäisemisen suunnitelma. Missään koulussa ei varmasti sanota "kiusatkaa, pojat, kiusatkaa - hakatkaa toisianne".

Vanhemmat viime kädessä vastaavat lapsistaan, ja kyllä kiusaamisesta ja muusta pahanteosta on vastuu lapsellakin. Olen joskus urani varrella tavannut muutaman ns. pahan oppilaan, joita on kasvatettu sekä kotona että koulussa hyvin.

Lapsikin voi olla paha. Ei voi olla hyvyyttä, jos ei ole pahuutta.

Sellaista koulua, jossa ei koskaan kiusata ketään, ei ole eikä tule. Olen aina nauranut niille naiiveille rehtoreille, jotka julkisuudessa sanovat, että "meidän koulussa ei kiusata".

Tavoitteena tietenkin on, että ei kiusata.

Kiusatun ja hänen
perheensä asianajaja Ulf Månsson sanoo Turun Sanomille, että oikeudenkäynti on ennakkotapaus ja tärkeä rajanveto siitä, ketkä kantavat vastuun kiusaamisen ehkäisemisestä ja siihen puuttumisesta.

Vastaajat kiistävät syytteen ja vaativat sen hylkäämistä. (HS)

keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Maahanmuuttajalapsien kielimyllytys

Nyt ollaan huolissaan suomalaisten kielitaidosta. Ensi vuoden alussa kasataan "kieliparlamentti" pohtimaan kielitaidon ja kieltenopetuksen tilaa.

Suomalaisnuorten kielitaito on kaventunut selvästi, osataan vain englantia tyydyttävästi ja ruotsia heikosti, sanotaan. Itse olen englannin suhteen eri mieltä, nuoret osaavat englantia takuuvarmasti paremmin kuin me keski-ikäiset ihmiset. Ennen englantia opittiin vain oppikoulussa ja sitäkin heikosti.

Mielenkiintoista on, että samaan aikaan, kun kantasuomalaisten kielitaidon sanotaan heikentyneen, niin maahanmuuttajien lasten päät tupataan täyteen kieliä.

Maahanmuuttajataustaista oppilasta ei säälitä. Vuoden valmistavan opetuksen jälkeen oppilas lätkäistään, vaikkapa kuudennelle luokalle, tavalliseen luokkaan.

Seitsemännellä luokalla hänen pitäisi kyetä opiskelemaan omaa kieltään, suomen kieltä, englannin kieltä ja ruotsin kieltä - siis neljää kieltä!

Hänenkin on opiskeltava sitä pakkoruotsia. Tuloksena voi olla täydellinen "kielipuolipotilas".

Ensin pitäisi keskittyä omaan kieleen ja suomeen ja sitten englantiin. Maahanmuuttajien lapsien pitäisi saada vapautus ruotsin kielestä.

tiistai 20. lokakuuta 2009

"He eivät tiedä, mitä he tekevät"

HS-STT 20.10.

Opetushallituksen pääjohtaja Timo Lankinen ei usko, että uskonnonopetuksesta luovuttaisiin. Turun Sanomien haastattelema Lankinen on sitä mieltä, ettei nykyinen uskonnonopetus ole tunnustuksellista. Siten hänen mielestään sitä ei ole syytä korvata julkisuudessa puheena olleella uskontotiedon opetuksella.

Miten niin Lankinen on sitä mieltä? Tunnustuksellisen uskonnonopetuksen käsitteestä on luovuttu jo, ja se korvattiin käsitteellä oppilaan oman uskonnon opetus. Opetuksen lähtökohtana pidetään oppilaan tutustuttamista monipuolisesti uskonnolliseen kulttuuriin.

On siis aivan turha sotkea uskonnonopetusta uskonnollisiin menoihin. Tunneilla voidaan vaatia esim. "Isä meidän-rukouksen" oppimista ulkoa, mikä ei tarkoita, että oppitunneilla harjoitettaisiin varsinaisia uskonnollisia menoja esim. rukoilemalla.

Timo Lankinen on aivan oikeassa siinä, että uskonnonopetusta ei ole syytä korvata uskontotiedon opetuksella. Uskontotietoa kannattavat päättäjät siksi, että opetus tulisi halvemmaksi, koska samalla tunnilla voisivat olla melkein kaikki paitsi elämänkatsomustiedon oppilaat. Uskontotietoa kannattavat myös monet rehtorit, koska lukujärjestysten laatimiset tulisivat helpommiksi.

Uskonnonopetusta puoltavat ainakin seuraavat seikat:

1. Kun opetus annetaan julkisesti peruskouluissa ja lukioissa kuten Suomessa tehdään, niin opetusta on helppo valvoa. Esim. Yhdysvalloissa uskonnonopetus on kielletty julkisissa kouluissa, mikä on antanut kasvupohjaa erilaisille järjettömille "uskonnollisille hihhuliliikkeille".

Suomessa islamin opetus on valvottua. Monissa maissa, joissa islamin opetusta ei anneta kouluissa, opetusta voidaan antaa islamistisissa koraanikouluissa, joista jotkut voivat ajautua opetuksessaan kovin fundamentaaliseen suuntaan. Suomen peruskoulujen islamin opetus on hyvissä käsissä, mikä ei silloin lisää esim. terrorismin uhkaa.

2. Kristinuskon merkitys eurooppalaisuuteen on järisytttävä. Jos kristinuskoa ja sen ideaa ei käsitellä perusteellisesti, ei voi tajuta nykyhetkeäkään puhumattakaan historiasta tai taiteista. Jos uskonnonopetusta ei olisi, monet asiat pitäisi kumminkin opettaa esim. historian tunneilla.

3. Uskontotunnit ovat koulussa niitä ainoita hetkiä, jolloin opettaja ja oppilaat voivat todella pysähtyä ajattelemaan ja keskustelemaan elämän perusasioista kuten hyvästä ja pahasta sekä oikeasta ja väärästä. Joidenkin nykyperheiden moraalikasvatus on lähes olematonta, ikävä kyllä. Kouluissamme on melkoinen liuta "noko-noku-lapsia", jotka eivät koskaan tajua tehneensä mitään väärää. "Noku, toi ärsytti, siks mä löin" tai "Mitä mä nyt tein, enhän mä tehny yhtään mitään".

4. Oppilas voi halutessaan osallistua elämäntiedon opetukseen, mikäli ei kuulu kirkkoon.

Kyse on aina myös uskonnon vapaudesta.

http://www.edu.fi/page.asp?path=498,1329,1521,21829

http://www.edu.fi/peruskoulu/uskonto/perusopetuslaki.pdf
http://et-opetus.fi/

maanantai 19. lokakuuta 2009

Ghettoja ja pikkukauniaisia?

Yle 19.10.

Suomalaisperheet ottavat lapsensa yhä useammin pois koulusta, jossa on paljon maahanmuuttajia. Perheet jopa muuttavat alueelta pois saadakseen lapsensa toiseen kouluun.

Helsingin yliopiston kaupunkimaantieteen tutkija Venla Bernelius sanoo, että tällä hetkellä Suomen koulumaailma on risteyksessä, jossa erot alkavat näkyä.

- Tällainen kehityskulku, joka on jo pitkällä Ruotsissa ja Ranskassa, on nyt käynnistymässä Suomessa. Näyttää siltä, että koulujen väliset erot ovat lähdössä kasvuun. Nimenomaan vanhempien valinnan ja asuinalueiden eriytymisen takia.

Ylen uutinen ei ollut yllättävä, sillä kehityskulku on ollut nähtävissä.

Jonkinverran eriytymistä voidaan jarruttaa yhteiskuntasuunnittelulla. Pääkaupunkiseudun asuinalueita pitäisi rakentaaa Katajanokan kärjen mallin mukaan eli asuntoja kaikille. Kunnille voi tulla hyvinkin kalliiksi yhtenäiset vuokra-asuntoalueet. Kuntien olisi järkevämpää ostaa asuntoja vuokra-asunnoiksi sieltä täältä kuin rakentaa niitä itse.

Koulujen eriytymistä vuohiksi ja hanhiksi hidastetaan tukemalla maahanmuuttajavaltaisia kouluja.

Mutta ne vanhemmat, joilla on rahaa, valitsevat aina itse asuinalueensa.

Ylen uutisessa olevan koulun rehtori ei halua omaa tai koulunsa nimeä julki, sillä koulu kärsii jo negatiivisesta julkisuudesta eikä rehtori halua lisätä sen määrää. Maahanmuutttajaoppilaita koulusssa on noin 40 prosenttia.

Kun koulun rehtori tulee tällä tavalla julkisuuteen, kyseessä on jonkinlainen hätähuuto.

Koulun monikulttuurisuus on etu, kun sen oikein oivaltaa. Mutta siitä huolimatta, uskon, että eriytymisen kehitystä on vaikea meillä pysäyttää, on sitten kyse kouluista tai yhteiskunnasta ylipäätään. Kohta joka viides suomalainen on köyhä.

On helppo kuvitella, minkälaisia kouluja pääkaupunkiseudulta löytyy parinkymmenen vuoden päästä. Joihinkin kouluihin jäljelle jäävät köyhät ja maahanmuuttajat.

perjantai 16. lokakuuta 2009

Euroopan väsyneimmät lapset

HS-STT 16.3.

Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL) paimentaa vanhempia huolehtimaan murrosikäisten lastensa riittävistä yöunista. Liitto viittaa Maailman terveysjärjestön WHO:n tutkimukseen, jonka mukaan suomalaisnuoret ovat Euroopan väsyneimpiä. Suurin syy tähän on liian lyhyeksi jäävät yöunet.


Perusasia on, että nukkuessaan lapsi tai nuori oppii ja kasvaa.

Meille on pesiytynyt kummallinen tapa - nuorista lapsista ei välitetä. Kun lapsi syntyy hulabaloo on melkoinen, kasvaessaan nuori lapsi jätetään oman onnensa nojaan itsenäistymään.

Lapsi on lapsi vielä 15-vuotiaanakin.

Uusimpien aivotutkimusten mukaan ihmisiän suurin aivomyllerrys tapahtuu juuri murrosiän kuohuntavaiheessa. Silloin lapsi tarvitsee kaiken mahdollisen tuen kasvuunsa, häntä ei saa jättää yksin ongelmineen.

Suomalaiset vanhemmat keskinmäärin ovat heikkoja ja antavat nuorten "pyörittää" heitä. Kaikilla lapsilla ei ole edes kotiintuloaikoja nukkuma-ajoista puhumattakaan. Kunnollisia rutiineja ei ole.

Jotkut vanhemmat ostavat alaikäisille lapsilleen alkoholia.

Jonkinlainen ryhtiliike on aloitettava, kotikasvatuksen perusasiat on palautettava kunniaan. Lapsille on annettava aikaa.

Kotiintuloajat käyttöön ja tietokoneet pois lasten makuuhuoneista. Jo alkaa uni maistua.

Elämä on sittenkin yksinkertaista.

maanantai 12. lokakuuta 2009

Munakello käyttöön!

HS-STT-AFP 12.10.

Australian hallitus yrittää vähentää pikkulasten tv-katselua.


Ruudun edessä vietetty aika voi vähentää aktiivista leikkimistä, sosiaalisia kontakteja ja köyhdyttää kielellistä kehitystä. Se saattaa heikentää myös keskittymiskykyä", luonnostelmassa sanotaan.

Alle kaksi vuotiaita ei päästettäisi television ääreen ollenkaan, ja alle kouluikäiset saisivat katsoa televisiota korkeintaan tunnin päivässä.

Australian hallitus on jäljillä, mutta tehtävä lienee mahdoton. Miten se vähentäminen käytännössä hoidetaan? Taitaa jäädä hyvä ajatus hallituksen julkilausumaksi.

Tosiasia kuitenkin on, myös Suomessa, että jotkut lapset viettävät aivan liian paljon aikaa televisio- tai pleikkariruudun edessä.

Opettajien arkikokemuksen mukaan tämä näkyy kouluissa oppilaiden väsymyksenä ja keskittymisvaikeuksina. Pienet oppilaat sanovat asian vieläpä aivan suoraan, jos sitä on pelattu liikaa pleikkaria kotona. Väsy tulee.

Kaksi nuorinta lastani on vielä kouluiässä, aivan koulun alkutaipaleella. Television katselua he eivät harrasta liikaa, mutta tietokonepelien pelaamisen rajoittaminen on vaikeaa. Tavoitteemme on, että pelataan korkeintaan 45 minuuttia päivässä.

Munakello on hyvä keksintö.

Jos päästän lapset pelaamaan liikaa, he tulevat jollakin tavalla ärtyisiksi. Koneelta pois käskeminen voi tehdä heistä itkuisia tai vihaisia. Mutta käskettävä on.

Oleellista on televisioruudun tai tietokoneen sijoittelu. Lapsen omassa huoneessa ei saa olla kumpaakaan, muuten homma karkaa käsistä. Jos lapsen peliongelmasta on tullut suuri, vanhempien pitää asettaa tietokone oman salasanansa taakse.

Pleikkari ei ole välttämättömyyshyödyke, sen voi silloin myydä poiskin.

Ei perheiden ajankäyttöä voida säätää laeilla, siksi valistus jää ainoaksi keinoksi: jatkuvia, lyhyitä tietoiskuja sylttytehtaaseen eli televisioon. Koulun keinot ovat pienet.

lauantai 10. lokakuuta 2009

Kirjallisuuden osuudesta äidinkielen opetuksessa

Aleksis Kiven päivä kirvoittaa minut ottamaan kantaa kirjallisuuden opetukseen.

Jouduin lukemaan Seitsemän veljestä kolme kertaa putkeen, lukiossa sattuneesta syystä kaksi kertaa ja melkein heti perään erikoistuttuani äidinkieleen Jyväskylän yliopiston kirjallisuuden laitoksella. Jyväskylässä luin hänen koko tuotantonsa.

Minulle väkisin valkeni Aleksis Kiven merkitys suomalaiselle kirjallisuudelle. Aleksis Kivi on yksi maailmankirjallisuuden suurista neroista. Sääli, että hänen kirjoittamaansa kieltä on lähes mahdotonta kääntää kunnolla muiksi kieliksi, niin hankalaa suomen kieli on.

Olen pitkään miettinyt kirjallisuuden osuutta äidinkielen opetuksessa. Äidinkielen opetus nykyään on yhtä sälää ja sillisalaattia. Äidinkielen opetussuunnitelma on suorastaan skitsofreeninen. Alakoulussa ei ole tuntijakoon määrätty esim. tietotekniikkaa ollenkaan, ja monia äidinkielen tunteja kuluu tietotekniikan opetukseen.

Olen ajatellut, että parhaiten kirjallisuuden asemaa parannettaisiin tekemällä uusi oppiaine, kirjallisuus.

Äidinkieli jakautuisi kahtia, äidinkieleen ja kirjallisuuteen. Äidinkieleen kuuluisi kielenhuollot ja muut tekniset äidinkielen osat. Kirjallisuuteen kuuluisi kirjallisuuus, luova kirjoittaminen ja draama.

Tuntijakomalli alakoulussa voisi olla: kolme äidinkieleen ja kaksi kirjallisuuteen. Opettajat alkaisivat panostaa uudelleen kirjallisuuden opetukseen, ja kirjallisuuden opetuksesta tulisi systemaattisempaa. Erillinen kirjallisuuden arviointi etenkin yläkoulussa ja lukiossa toisi pontta kirjallisuuden opiskeluun.

Minua järkytti muutama vuosi sitten kovasti, kun tapasin vanhan oppilaani. Hän kertoi, ettei hänen koko kouluaikanaan tarvinnut lukea Seitsemää veljestä tai Kalevalaa, edes lukiossa! 

Olen itse ratkaissut ongelman siten, että kuudennella luokalla luetan oppilaillani veljekset. Kokemukset ovat olleet rohkaisevia. Oppilaat ovat kirjoittaneet, että aluksi Kiven kieli oli vaikeaa, mutta kun siihen pääsi sisään, lukeminen alkoi sujua ja kirja vei mennessään.

Minkälaisia ihmisiä nykykoululaitoksemme oikein kasvattaa? Tehokkaita ja osaavia heistä ainakin tulee. Mutta oppivatko he ajattelemaan omilla aivoillaan? Nopeita piipahduksia kurssi kurssin perään...

torstai 8. lokakuuta 2009

Heja Sverige!

Aftonbladet 9.10.

Nu ska försöket i Malmö där lärarna fick betyg av sina elever bli permanent.
Nästa år kommer 3 000 grundskolelärares agerande i klassrummet att betygsättas av 24 000 elever.


Niin. Ruotsalaiset. Että oikein oppilaat antavat opettajille todistukset.

Ruotsin opettajien ammattiliitto on luonnollisesti moista toimintaa vastaan. Ruotsalaiset opettajat pelkäävät, että todistuksia voidaan käyttää opettajia vastaan. Kaukaa ei ole haettu sekään, että opettajien todistukset voisivat olla palkkauksen peruste.

Arvioinnit ovat julkisia. Internetistä luettavissa.

Malmön maikka, nuole oppilasta, heja, heja, heja!

Ei kait tähän voi enää muuta kuin sanoa: hulluja nuo ruotsalaiset.

http://www.aftonbladet.se/nyheter/article5916880.ab

keskiviikko 7. lokakuuta 2009

Facebook-frendejä?

HS-STT 7.10.

Useampi kuin joka toinen opettaja on saanut oppilailtaan kaveripyyntöjä Facebookissa. Opettaja-lehden tekemän kyselyn mukaan yli puolet opettajista käyttää Facebook-yhteisöpalvelua.

Opettajien mukaan heille satelee kaveripyyntöjä siitä huolimatta, että he eivät kerro kovin innokkaasti yhteisöpalvelun käytöstä.


Olen opettajana aalakoulussa, joten en koe Facebookia suurena ongelmana. En edes oikein tiedä, mitä hyötyä koko bookista on minulle. Käyn siellä kerran pari kuussa ja ihmettelen joka kerta, miksi olen laittanut profiilini sinne.

Olen pohtinut Facebookia opettajan etiikan kannalta. Opettaja ei ole oppilaan kaveri. Eikö facebook-suhde oli jotain kaverinomaista?

Minä ja suurin osa koulumme opettajista pitää Facebookia salaisena. Meillä on pääsyt toistemme Facebookeihin, ja koulumme opettajilla on siellä oma osasto.

Siksi on järkevää, että pidämme sen osastomme suljettuna. Minä kieltäydyn aina kaveripyynnöistä, jotka tulevat oppilailta tai heidän vanhemmiltaan. Se tuntuu joskus pahalta, koska ne kaveripyynnöt tulevat mukavilta ihmisiltä.

Alakoulussa roolitus on helppoa. Entä yläkoulun ja lukion opettajat?

Facebook-ilmiö on ikäkysymys. Olen huomannut, että koulumme nuoret opettajat osaavat käyttää Facebookia luontevasti.

tiistai 6. lokakuuta 2009

Älä lyö lasta!

Yle 5.10.

Vanhemmat ja koululaiset ovat eri puolilla maata käyneet vastarintaan koulusäästöjä vastaan. Muun muassa Raaseporissa ja Lopella osoitettiin maanantaina mieltä. Myös esimerkiksi Espoossa ja Oulussa säästöt kirvoittavat arvostelua.

Pikkuhiljaa aletaan herätä. Vanhemmat tajuavat, että säästöt ovat suoraan omalta lapselta pois. Kunta on kuntalaisia varten, siksi sitä kunnallisveroa maksetaan.

On väärin, että lasten opetus säästetään henkihieveriin. On oikein, että vanhemmat vaativat kunnollista opetusta kotikunnaltaan.

Esimerkiksi Espoon kymmenen prosentin säästötavoite suoraan oppitunneista on älytön. On outoa, että Suomessa opetus ei ole enää yhdenvertaista.

Lasten perusoikeudet määritellään Suomen Hallitusmuodossa. Hallitusmuodon mukaan lapsia tulee kohdella tasa-arvoisesti ja yksilöinä.

Voidaanko enää puhua lasten tasa-arvoisesta kohtelusta, kun opetuksen taso on riippuvainen asuinkunnasta?

- Siellä annetaan muutamia ympäripyöreitä lukuja, ja on vähän epäselvää, että onko ne yhdeltä vai seitsemältä vuodelta. Sitten kun pyydetään täsmentämään ja näyttämään paperi, että mikä osuus tuottaa minkäkin verran säästöjä, niin niistä ei saa mitään tietoa. Eli oletan, että siellä käydään sellaista arvuuttelua, että tästä voitaisiin saada säästöjä, ja toivotaan parasta. Paniikkinappulaa on painettu selvästi, vanhempia edustava Miikka Soivio valittaa.

"Paniikkinappula" kuvaa tilannetta hyvin. Kun ei muuta keksitä tai osata, niin lasten opetusta vähennetään.

Raaseporin mielenosoituksissa lapset kantoivat kylttejä, joissa luki:

Älä lyö lasta.
Kuuntele minua.

Miksi yhteiskunta lyö laimin tulevaisuutensa? Nyt tehtävät paniikkisäästöt otetaan vielä kaksinverroin takaisin mm. kasvavina sosiaali- ja terveydenhoidon kuluina.

Olen ihmetellyt, miksi jonkun paniikkikunnan vanhemmat eivät ole kollektiivisesti haastaneet kuntaansa oikeuteen opetuksen laiminlyönneistä. Luulen, että Espoon kaupunki sohaisi juuri tähän ärsytyspisteeseen, Espoo on pullollaan vaativia koulutettuja vanhempia, juristejakin.

maanantai 5. lokakuuta 2009

Oravanpyörässä

HS-STT 5.10.

Kuntapäättäjiä varoitetaan säästämästä lasten ja nuorten kustannuksella, kuten 90-luvun laman aikana tehtiin. Tutkimusprofessori ja lastenpsykiatri Tytti Solantaus kehottaa kuntapäättäjiä miettimään tarkemmin, ovatko koulut säästöjen oikea kohde.

"Viime lama osoitti, että henkilöstösupistukset kouluissa lisäsivät koululaisten käytösongelmia", hän muistuttaa.

Henkilösupistukset ja lomautukset antavat lapsille selvän signaalin: meistä ei välitetä. Koulu voi olla joillekin lapsille ainoa paikka, missä välitetään.

En ymmärrä, miksi asiantuntijoita ei kuunnella etukäteen. Juhlapuheissa puhutaan suomalaisen koulun saavutuksista Pisa-menestyksineen, mutta toimitaan juuri päinvastoin, rapautetaan suomalaisen koulun toimintamahdollisuuksia.

Kuinka tehokkaita meidän oikein pitää olla? Koulumme on jo nyt maailman tehokkain, jos verrataan koulutukseen sijoitettuja rahamääriä saavutettuihin tuloksiin.

Kansainvälisissä vertailuissa on todettu, että suomalaiset lapset saavat vähiten opetusta. Tuntimäärät ovat OECD-maiden pienimpiä.

Suomalaisen peruskoululaisen tuntijaon mukainen vähimmäistuntimäärä 7-14 vuoden iässä on yhteensä alle 6 000 opetustuntia, kun OECD:n keskimääräinen opetustuntimäärä oli vuonna 2007 melkein 6 900 tuntia. Vain Virossa vähimmäistuntimäärä oli vielä pienempi. OECD-maista Italiassa opetustuntien määrä oli korkein, hiukan yli 8 000 tuntia. (Opetusministeriö)

Keskiarvoon nähden ero on valtaisa, ja onko se OECD:n maiden keskiarvo ylipäätään mikään tavoiteltava asia? Eiköhän meidän vertailumaamme ole Pohjoismaat, Saksa ja Alankomaat? On ällöttävää huomata, että Suomi on liukunut vertailuissa entisten Itäblogin maiden ryhmään.

Ei ihme, että meillä aletaan voida pahoin, eivätkä kaikki oppilaat jaksa tai viihdy koulussa. Täytyyhän tuollainen opetuksen nirhiminen jossain näkyä.

Mitä kaikkea saisimmekaan aikaan sillä puuttuvalla tuhannellaviidelläsadalla tunnilla?

Jossain vaiheessa myös opettajat väsyvät.

"Viime laman aikana lapset ja nuoret kohtasivat henkilöstösupistusten myötä vähemmän aikuisia. Nekin aikuiset, joita he kohtasivat, olivat uupuneita ja ahdistuneita niin kotona, päivähoidossa kuin koulussakin."

Yhteiskunnnan odotukset koulutuksen suhteen kasvavat vuosi vuodelta, mutta satsaukset pienenevät.

Olemme melkoisessa oravanpyörässä.

Solantaus oli mukana tekemässä laajaa lastenpsykiatrista tutkimusta 1990-luvun laman vaikutuksista lapsiin. Tutkimukseen osallistui yli 1 200 vuonna 1981 syntynyttä lasta. Tutkimuksessa verrattiin lasten hyvinvointia ennen ja jälkeen laman.

Tutkimusten tulokset tulevat aina jälkijunassa. Olisi hyvä kuunnella välillä myös arkipäivän asiantuntijoita, opettajia.

perjantai 2. lokakuuta 2009

Hokkus pokkus - kuinkas se taas tehdään?

HS 2.10.

Espoon koulut saavat vuoden alusta alkaen itse päättää, mihin rahansa käyttävät.
Jokaiselle koululle annetaan rahapotti, jonka pitää riittää kaikkiin kuluihin opettajien palkoista porkkanaraasteeseen ja värikyniin.

Nykyisessä taloustilanteessa se tarkoittaa, että rehtori tekee päätöksen, mistä ensi syksynä säästetään

Oikein hienoa. Kouluille siirretään omaan käyttöön rahapotti, jonka käytöstä koulut saavat oikein ihan itse päättää.

Oleellista on, että se rahapotti per koulu tulee Espoon säästöohjelman mukaisesti olemaan selvästi pienempi kuin ennen.

Tällä päätösvallan siirtämisellä "alaspäin" hämätään pahasti ihmisiä. Näin kaupungin johto sivistystoimenjohtajineen välttyvät vanhempien kiusallisilta kysymyksiltä. Ikävät asiat on aina helppo delegoida eteenpäin.

Antaa niiden rehtoreiden pähkäillä, mistä säästetään. Pidetäänkö tukitunteja ollenkaan vai jätetäänkö kerhot pois? Kuinka monta jakotuntia voi pitää? Vai pitäisikö opetusryhmiä hieman suurentaa, jotta saataisiin säästettyä pari opettajan virkaa?

Näin se aina menee.

"Nyt valta ja vastuu kohtaavat", Espoon sivistystoimen johtaja Aulis Pitkälä sanoo. Johtaja vakuuttaa, että muutos ei johdu lamasta.

Hellan lettas sentään! Oikein valta ja vastuu kohtaavat.

Nyt ymmärrän, miksi entinen Vantaan kaupungin sivistystoimenjohtaja palkattiin Espooseen. Hän on koulusäästöjen konkari. Koululaitossaneeraaja. Hän tietää tasan tarkkaan, mitä tekee ja mistä puhuu.

Espoolaiset, olkaa hyvä, ja älkää menkö halpaan. Pian espoolaislta koululaisilta viedään tuhkatkin pesästä.

Aulis, jos satut lukemaan blogiani, vakuutustasi "muutos ei johdu lamasta", ei usko kukaan.

torstai 1. lokakuuta 2009

Ottaa pattiin

HS-STT 1.10.

17 kuntaa lomauttaa tänä syksynä opettajia. Opetusministeri Henna Virkkusen (kok) mukaan opettajien lomautuksiin turvaudutaan nyt useammassa kunnassa kuin aikaisemmin.

Opettajia aikovat lomauttaa Hanko, Heinola, Porvoo, Taipalsaari, Jämsä, Kangasala, Kankaanpää, Turku, Kuopio, Varkaus, Heinävesi, Alavieska, Haapajärvi, Nivala, Sievi, Ylivieska, Kemi ja Enontekiö.

Eikä tässä vielä kaikki, listasta puuttuvat mahdolliset kevätlukukauden lomautukset.

Opetusministeriö ei näytä pystyvän muuhun kuin kartoitukseen.

Milloin valtio siirtyy sanktioihin? Otetaan valtionavut kokonaan pois kunnilta, jotka lomauttavat. Valtion pitää joka tapauksessa lisätä seurantaansa, katsottava tarkkaan, mihin yhteisiä rahoja hassataan.

Eivät ihmiset halua, etteivät heidän lapsensa saa opetusta tai he itse kunnollista terveydenhoitoa. Kunnan perustehtäviä ei saa rapauttaa.

Kunta on ihmisten yhteinen bisnes. Miksi työntekijät pistetään aina maksumiehiksi? Kyllä veroäyrin korotus olisi sittenkin rehdimpää, vaikka se aina kirpaisee.