perjantai 16. lokakuuta 2009

Euroopan väsyneimmät lapset

HS-STT 16.3.

Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL) paimentaa vanhempia huolehtimaan murrosikäisten lastensa riittävistä yöunista. Liitto viittaa Maailman terveysjärjestön WHO:n tutkimukseen, jonka mukaan suomalaisnuoret ovat Euroopan väsyneimpiä. Suurin syy tähän on liian lyhyeksi jäävät yöunet.


Perusasia on, että nukkuessaan lapsi tai nuori oppii ja kasvaa.

Meille on pesiytynyt kummallinen tapa - nuorista lapsista ei välitetä. Kun lapsi syntyy hulabaloo on melkoinen, kasvaessaan nuori lapsi jätetään oman onnensa nojaan itsenäistymään.

Lapsi on lapsi vielä 15-vuotiaanakin.

Uusimpien aivotutkimusten mukaan ihmisiän suurin aivomyllerrys tapahtuu juuri murrosiän kuohuntavaiheessa. Silloin lapsi tarvitsee kaiken mahdollisen tuen kasvuunsa, häntä ei saa jättää yksin ongelmineen.

Suomalaiset vanhemmat keskinmäärin ovat heikkoja ja antavat nuorten "pyörittää" heitä. Kaikilla lapsilla ei ole edes kotiintuloaikoja nukkuma-ajoista puhumattakaan. Kunnollisia rutiineja ei ole.

Jotkut vanhemmat ostavat alaikäisille lapsilleen alkoholia.

Jonkinlainen ryhtiliike on aloitettava, kotikasvatuksen perusasiat on palautettava kunniaan. Lapsille on annettava aikaa.

Kotiintuloajat käyttöön ja tietokoneet pois lasten makuuhuoneista. Jo alkaa uni maistua.

Elämä on sittenkin yksinkertaista.

2 kommenttia:

  1. Totta puhut. Ihan liian moni nuori saa olla arki-iltoinakin kylillä liian myöhään, että ennättäisi nukkua riittävät yöunet. Ja näyttääpä olevan ihan tavallisten perheiden lapsia, vanhemmat kotona eikä kylillä itsekin.

    Itselleni myös koneella olo vaikuttaa uneen - kone on suljettava hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoa. En tiedä onko kyse lähellä olevasta valosta vai aktiivisesta toiminnasta koneella. Samaan aikaan illasta kuitenkin olen koneella ihan virkeänä, mutta telkun ääressä jo nukahtaisin - luulen sen vaikuttavan lapsiin ihan samoin.

    Meillä nuo lukiolaisetkin vielä nukkuvat 9-10 tuntia yössä, mutta heräilevätkin kyllä sitten aamulla kellonsoittoon helposti.

    VastaaPoista
  2. Tässä ikuisuuskysymys, josta keskustelu herää aina aika ajoin. Kyse ei ole vain unista, niin kuin kirjoittaja kirjoittaakin, vaan kasvatusotteesta yleensä. Me vanhemmat olemme heikkoja.

    Vahva vanhemmuus, välittäminen ja rajat vaativat vaivaa ja helpommalla pääsee, kun antaa mennä löysin rantein. Sitä voi sitten itselle perustella sillä, että näinhän ne muutkin...piikki pistää, kun tätä ajatteleekin.

    Etäisen kasvatusotteen seurauksena meillä on kasapäin yksinäisiä lapsia ja nuoria, jotka kärsivät siitä, että heidät on jätetty selviämään itsekseen. Jollei fyysisesti yksin niin ainakin henkisesti.

    Mikä keinoksi? Itse en ole ainakaan keksinyt parempaa kuin sitkeä koko perheen yhteisen tekemisen ja puuhan keksiminen, yhteiset harrastukset edes joskus kaikenlaisen yksilöllisen preppauksen rinnalle, ja niin, se vanha keino: yhteiset ateriat. Niille sentään kokoontuu meidänkin perheemme melkein joka päivä. Silti tuntuu, että aikaa on aina liian vähän ja monet lasten jutut jäävät kuulematta.

    Mikä neuvoksi!
    Susanna Lehti

    VastaaPoista