keskiviikko 7. lokakuuta 2009

Facebook-frendejä?

HS-STT 7.10.

Useampi kuin joka toinen opettaja on saanut oppilailtaan kaveripyyntöjä Facebookissa. Opettaja-lehden tekemän kyselyn mukaan yli puolet opettajista käyttää Facebook-yhteisöpalvelua.

Opettajien mukaan heille satelee kaveripyyntöjä siitä huolimatta, että he eivät kerro kovin innokkaasti yhteisöpalvelun käytöstä.


Olen opettajana aalakoulussa, joten en koe Facebookia suurena ongelmana. En edes oikein tiedä, mitä hyötyä koko bookista on minulle. Käyn siellä kerran pari kuussa ja ihmettelen joka kerta, miksi olen laittanut profiilini sinne.

Olen pohtinut Facebookia opettajan etiikan kannalta. Opettaja ei ole oppilaan kaveri. Eikö facebook-suhde oli jotain kaverinomaista?

Minä ja suurin osa koulumme opettajista pitää Facebookia salaisena. Meillä on pääsyt toistemme Facebookeihin, ja koulumme opettajilla on siellä oma osasto.

Siksi on järkevää, että pidämme sen osastomme suljettuna. Minä kieltäydyn aina kaveripyynnöistä, jotka tulevat oppilailta tai heidän vanhemmiltaan. Se tuntuu joskus pahalta, koska ne kaveripyynnöt tulevat mukavilta ihmisiltä.

Alakoulussa roolitus on helppoa. Entä yläkoulun ja lukion opettajat?

Facebook-ilmiö on ikäkysymys. Olen huomannut, että koulumme nuoret opettajat osaavat käyttää Facebookia luontevasti.

2 kommenttia:

  1. Täysin samalla linjoilla bloggarin kanssa.
    Oppílaan kanssa facebuukkaava opettaja ei mahdu ymmärrykseni rajoihin mitenkään. Ei millään alaikäisten kouluasteella. Siinä menee kaikki roolit sekaisin. Hävettää noiden opettajien psta jotka moisessa ovat mukana.

    Opettaja on kuten bloggari sanoo koulussa opettajana, aikuisena, koulussa työssä oleva ammattilainen (ja siksi juuri turvallinen! parhaimmillaan...),ei mikään ystävä.

    OUT

    Itse en ole mennyt mukaan f.bookiin. No, ei ole tullut kutsujakaan, hah ha. No, on muutama, mutta en tiedä mitä minä siellä tekisin. Hengailisin kavereiden kanssa kuin pikkupoikana kartsalla? Kertoisin mistä musasta tai leffasta pidän....??? Mitä tässä maailmassa oikein on tapahtumassa! En ymmärrä.

    VastaaPoista
  2. Vanhempana olen miettinyt samaa. En halua lasteni opettajien kaveriksi naamakirjaan enkä muutenkaan. Mielestäni opettajilla on oikeus omaan yksityiselämäänsä ja tuntisin itseni jotenkin tirkistelijäksi. Enpä kyllä käytäkään koko kirjaa juuri, bloggaan mieluummin:)

    VastaaPoista