Onko Helsingin Sanomat enää laatulehti?

Hesari harrastaa melkoista maanantaijournalismia. Ensin teetetään yksinkertainen mielipidekysely, josta tehdään koko sivun juttu. Pyydetään muutamaa asiantuntijaa sanomaan oma mielipiteensä. Seuraavana päivänä mielipidekyselyn pohjalta tehdään pääkirjoitus.

Helsingin Sanomat "keksii"  itse uutisia kruunu ja klaava kyselyillään.

Viime viikkoina on ollut kolme kouluaiheista yksinkertaista jokotai-kyselyä. Kyselyt ovat kymmenvuotiaan lapsen tasoa. Oppilaat tekevät vastaavanlaisia, kun teemme luokka- tai koululehtiä.

1. Kysyttiin vanhempien mielipidettä, tarvitaanko kouluihin kiintiöitä maahanmuuttajataustaisille oppilaille. Yhtäkkiä saatin kummallinen tulos, 57 % vanhemmista huomaa kannattavansa kiintiöitä. (HS 20.10.)

Ilman Hesarin mielipidekyselyä kiintiöittäminen ei olisi tullut heille mieleenkään.

2. Selvä enemmistö pääkaupunkiseudun asukkaista olisi valmis laittamaan lapsensa kaksikieliseen kouluun. Mielipidetiedustelussa 55 prosenttia 7–16-vuotiaiden lasten vanhemmista olisi valmis laittamaan lapsensa kaksikieliseen kouluun, jossa opetuskielinä olisivat molemmat kansalliskielet suomi ja ruotsi . (HS 1.11.)

Kysymyksen asettelulla saatiin ruotsin kielen kannalta edullinen lopputulos. Päinvastainen tulos olisi saatu esim. kymyksellä "Tarvitaanko pakkoruotsia vai ei?".

3. Nyt tehtiin kysely, jossa pääkaupunkiseudun peruskouluikäisten lasten vanhemmilta kysyttiin mielipidettä opettajien pitämän kurin riittävyydestä. (HS 4.11.)

Mikä on Helsingin Sanomien ja TNS Gallupin suhde toisiinsa? TNS Gallup on monikansallinen yritys, osa a Kantar Group Company rypästä.

Minua on alkanut huolestuttaa suomalaisen lehtijournalismin taso. Leikitään tutkivaa journalistia teettämällä ihmisille yksinkertaisia mielipidekyselyjä.

Ohuesta maanantailehdestä yritetään saada hiukan paksumpi. Usein TNS Gallupin teettämän kyselyn pohjalta tehdyt uutiset julkaistaan maanantaina ja tiistaiksi väsätään alkeellinen pääkirjoitus.

Olen lukenut Hesaria aivan pienestä lähtien. Saan suorastaan vieroitusoireita, jos en saa Hesaria aamukahvipöytääni.

Nyt olen alkanut epäillä. Seuraava looginen askel voisi olla esim. BB-talon tapahtumien uutisointi.

Kommentoin kumminkin Hesarin aamuista "uutista".

HS 4.11.

Yli kolmannes vanhemmista pitää koulukuria liian löysänä

Useampi kuin joka kolmas pääkaupunkiseudulla asuvan peruskouluikäisen lapsen vanhempi ajattelee, etteivät opettajat pidä koulussa riittävän kovaa kuria.

Kurinpalautusta toivovat erityisesti pienituloiset, työntekijätaustaiset ja korkeakouluttamattomat vanhemmat.

Enkeliporsas:

Mitä tarkoittaa kurinpalautus?

Koulua käyvät oppilaat, eivät heidän vanhempansa. Vanhemmat saavat käsityksensä koulukurista toisen käden kautta. Toisaalta helposti muistellaan omia kouluaikoja.

Tiedot selviävät HS:n teettämästä kyselystä, jossa pääkaupunkiseudun peruskouluikäisten lasten vanhemmilta kysyttiin mielipidettä opettajien pitämän kurin riittävyydestä.

TNS Gallupin toteuttamassa mielipidemittauksessa kaksi viidestä eli 40 prosenttia vanhemmista epäilee kurin riittävyyttä.

Enkeliporsas:

Kun kysymyksen asettelu on tällainen, voisi luulla, että Hesari olettaa, että koulukuri olisi jotenkin löystynyt. Miksi muuten tällaista kyselyä tehtäisiin?

Mielestäni koulukuri on pikemminkin parantunut esim. oman opettajanurani alkuajoista 1980-luvun alusta.

"Vastaajat eivät ehkä tiedä, mitkä ovat opettajien todelliset mahdollisuudet puuttua häiriökäyttäytymiseen", tulkitsee tulosta Opetusalan ammattijärjestön OAJ:n entinen lakimies Markku Poutala.

Enkeliporsas:

Opettajan mahdollisuudet ovat aivan riittävät. Usein auttaa normaali puhe. En muista, milloin olen joutunut taluttamaan oppilasta ulos luokasta rauhoittumaan.

Kerran urani aikana olen kantanut oppilaan ulos luokasta, kun oppilas ei lopettanut ylenmääräisen häiritsevää toimintaansa. Tämä tapahtui joskus 1980-luvun puolessa välissä.

Vaikka vanhemmat mielipidemittauksen mukaan toivovat tiukempaa kuria, on vaikea päätellä, mitä he käytännössä tarkoittavat.

Enkeliporsas:

Niinpä.

Kas, kun Hesari ei esitä ratkaisumalleja vanhemmille pohdittavaksi.

Useimmat vanhemmat suhtautuvat hyvin jyrkästi pieneenkin fyysiseen voimankäyttöön, kertoo OAJ:n johtava lakimies Erkki Mustonen.

Hänen mukaansa tilanteita, joissa opettaja on poistanut oppilaan luokasta, menee poliisitutkintaan muutama vuosittain.

Tällöin punnitaan, ovatko käytetyt voimakeinot olleet kohtuullisia.

Enkeliporsas:

Joidenkin ihmisten mielestä jopa luokasta pois taluttaminen on fyysistä väkivaltaa. Sekä henkisen että fyysisen väkivallan rajojen mielikuvat ihmisillä ovat hyvinkin erilaisia.

Useinmiten opettaja tarttuu oppilaaseen, kun oppilasta yritetään auttaa. Lohdutetaan itkevää oppilasta taputtamalla olkapäälle tai laitetaan laastaria otsaan liikuntatunnilla. Puhalletaan sormeen, kun oppilaalle on tullut haava käsityötunnilla, "Älä tule paha haava, tule hyvä haava".

Vanhemmat kantavat huolta myös siitä, miten hyvin opettajat kiinnittävät huomiota koulukiusaamiseen.

HS:n gallupissa 42 prosenttia on sitä mieltä, että opettajien pitäisi puuttua kiusaamiseen nykyistä herkemmin.

Enkeliporsas:

Koulukiusaamisesta puhutaan julkisuudessa niin paljon, että luulisi, että koulukiusaaminen olisi lisääntynyt. Näin ei ole. Koulukiusaamiseen on puututtu paljon pontevammin kuin parikymmentä vuotta sitten.

Koulukiusaaminen on pahasta. On hyvä, että se on vähentynyt mm. KiVa-hankkeen myötä.

Mistä vanhemmat voivat tietää, kuinka herkästi opettajat puuttuvat koulukiusaamiseen?

"Opettajat puuttuvat aina, jos vain huomaavat", OAJ:n Mustonen vakuuttaa. "Alati kasvavat luokkakoot kuitenkin vaikeuttavat tilannetta."

Erityisesti henkinen väkivalta eli esimerkiksi nimittely jää helposti opettajilta huomaamatta.

Enkeliporsas:

Tähän en voi sanoa muuta kuin, näin on. Emme ole jumalia.

Kuulumisia koulutusristeilyltä

Kuva Wikipediasta

Olin koulutusristeilyllä viikonloppuna. Risteily oli Itä-Uudenmaan opettajien viimeinen yhteinen risteily, koska OAJ:n piirejä tullaan uudistamaan. Vantaalaisittain merkittävää on, että muodostuu uusi, Pääkaupunkiseudun opettajien piiri. Piiristä tulee jäsenmäärältään todella suuri. Helsinkiläisillä, espoolaisilla ja vantaalaisilla on paljon yhteistä, ties vaikka joskus ollaan vielä saman kunnan opettajia.

Parasta koulutusristeilyillä aina on sosiaalinen toiminta, muitten koulujen ja muitten kuntien opettajiin tutustuminen. Yhteen kouluun ja kuntaan sidottu nurkkakuntainen ajattelu laajentuu väkisin.

Saimme lainopillista opettajien oikeusturvakoulutusta Markku Poutalalta ja OAJ:n järjestöpäällikkö Petri Lindroos esitteli OAJ:n rakennetta ja toimintaa. Vantaan kaupungin sivistystoimenjohtaja, apulaiskaupunginjohtaja Elina Lehto-Häggroth antoi tilannekatsauksen koulutoimen taloudennäkymistä, hyvältä näytti, ryhmäkoot tulevat pysymään kohtuullisena tulevaisuudessakin.

Kahvi- ja ruokapöydissä puhuttiin paljon perusopetusryhmien ryhmäkoista. Ryhmäkokojen rajoittaminen lailla sai yleistä kannatusta paria rehtoria lukuunottamatta.

Opettajien ammattijärjestö on vihdoinkin asettanut omat ryhmäkokotavoitteensa, mikä on hyvä asia.

OAJ:n sivuilta:
OAJ esittää säännöstä täsmennettäväksi nykyisestään seuraavilta osin:

Säännöstä tulee täsmentää siten, etteivät ryhmäkoot voi missään olosuhteissa
ylittää esiopetuksessa ja perusopetuksen 1–2 luokilla 18 oppilaan enimmäismäärää
ja 3-9 luokilla 20 oppilaan enimmäismäärää sekä yhdysluokilla ja työturvallisuuden
kannalta vaarallisessa opetuksessa 16 oppilaan enimmäismäärää.

Yleisopetuksen opetusryhmiä muodostettaessa tulee ottaa huomioon mm. erityistä
tukea tarvitsevien sekä eri kieli- ja kulttuuritaustaisten oppilaiden määrä
opetusryhmän kokoa pienentävänä tekijänä siten, että yksi näihin ryhmiin kuuluva
oppilas katsotaan laskennallisesti kahdeksi oppilaaksi.

Säännöksessä tulee säätää yksiselitteisesti montako oppilasta voidaan kuhunkin
oppilasryhmään integroida.

Näin sen pitäisi olla.

Säännöksestä on tultava sellainen, että kaikenmaailman pullikointi ja keplottelu saadaan loppumaan.

Mietteitä koulutusristeilyltä

Olin OAJ:n Itä-Uudenmaan piirin järjestämällä koulutusristeilyllä. Paikalla oli vantaalaisia ja uusmaalaisten pikkukuntien koulujen yhteysopettajia. Opettajat ovat kuin paikkaeläimiä, toimitaan omassa luokassa ja omassa koulussa ja omassa kunnassa. Siksi on aina avartavaa nähdä muiden koulujen opettajia eri kunnista.

Lisäksi oli hauska tutustua Tukholmaan.

Koulutusta oli paljon, perjantaina koulupäivän jälkeen oli hieman raskasta istua Gabriellan luentosalissa. Koulutusta oli sekä perjantaina että lauantaina neljä tuntia.

Täytyy sanoa, että koulutusristeily antoi meille kaikille paljon mietittävää.

1. Eläkkeellä oleva entinen OAJ:n lakimies Markku Poutala kertoi opettajien oikeuksista, vastuista ja velvollisuuksista. Poutala osasi esittää asiansa selkeästi ja huumorintajuisesti.

Opettajan vastuu on laaja, joskus se voi jopa pelottaa. Ajatelkaa vaikkapa liikunnanopetusta. Mitä kaikkea liikuntatunneilla voikaan tapahtua?

Luin aikoinaan "Opettajan pienen lakioppaan", suurin osa esimerkeistä oli juuri liikuntatunneilta. Liikunnanopettaja on melkein lainsuojaton. Tapahtuu tunneilla mitä tahansa, syy on aina opettajan. Muut vetäytyvät järjestelmällisesti vastuusta.

Otetaaan esimerkki. Jos urheilukentän kunto on huono, eikä opettaja ole kerinnyt tarkastaa kentän kuntoa, ja jotakin tapahtuu. Syytettä ei saa kentän hoitaja tai kunta, vaan aina opettaja.

Toinen suuri riski on opintoretket ja leirikoulut. Jokainen retki on erikseen aina mainittava etukäteen koulun vuosisuunnitelmassa. Retket on aina suunniteltava perusteellisesti. Spontaanien retkien ollessa kyseessä, opettaja on vaarallisilla vesillä.

Onneksi kaikilla on OAJ:n vastuuvakuutus, joka takaa meille avun oikeustapauksissa.

2. Lomautukset ja säästöt puhuttivat paljon. OAJ:n valtuuston jäsen Eija Pajari kertoi Porvoon lomautuksista. Kaikille tuli paha mieli porvoolaisten lasten ja opettajien puolesta. Taas lyödään. Vantaalaisille opettajille tuli väkisin mieleen 1990-luvun tapahtumat seurauksineen.

Säästöjen mekanismi on selvä. Aloitetaan ensin tuntikehyksestä, poistetaan jako- ja tukitunnit ja kerhot. Annetaan minimitunnit ja suuret ryhmät. Lopetetaan pikkukouluja. Sitten painostetaan opettajia vapaaehtoisiin lomarahavaihtoihin tai vastaaviin, lopuksi lomautetaan.

Oppilaiden vanhempia sumutetaan puhumalla tuntikehyksen leikkauksesta. Kuka "siviili-ihminen" tietää, mikä on tuntikehys? Kun tuntikehystä leikataan, oppilas saa vähemmän opetusta kuin muut. Kun opettajia lomautetaan, valehdellaan, että opetus ei kärsi.

Kyllä opetus kärsii. Oppilaan oppiminen kärsii tai ehtyy.

Toivon, että espoolaisten ja porvoolaisten oppilaiden vanhemmat jaksaisivat taistella lastensa puolesta. Opettajia ei kuunnella, heidät sivuutetaan päätöksenteossa.

3. Opettajat Erkki Toivanen ja Ulla Puukangas antoivat paljon ajattelimisen aihetta. Kun koulu on säästökuurilla, miten käy opettajan ammattietiikan? Opettajan on aina ajateltava lasten parasta. Kun kunta lomauttaa opettajansa, lapsen etu ei toteudu. Päinvastoin.

Opettaja joutuu tällöin miettimään omaa asemaansa ja toimintaansa. Opettaja syyllistyy helposti ilman omaa syytään. Ja töiden kasautuminen voi heikentää opettajan mielenterveyttä.

Tunne on aivan sama kuin lääkärillä, jolta kielletään parantaminen, kun sairas ihminen tulee vastaanotolle. Opettajan tehtävä on opettaa ja kasvattaa ja auttaa oppilasta.

4. Itä-Uudenmaan opettajien vahva mies, OAJn hallituksen jäsen Kari Kinnunen toi meille järjestön terveiset. Kari Kinnnunen on eritysiopetuksen asiantuntija, ja on erittäin huolissaan tulevasta erityisopetuslaista, jota valmistellaan paraikaa.

Lain idea on kaikessa lyhykäisyydessään seuraava:

Erityisoppilaita sijoitetaan yleisluokkkiin. Mitään ylärajaa ryhmäkoolle ei aseteta, luokassa voi olla yli 30 oppilasta, joista vaikka kymmenen voi olla erityisoppilaita. Opettajan on pärjättävä luokassa yksin.

Yksittäisen opettajan työmäärä tulee kasvamaan hätkähdyttävästi. Voi olla, että monen opettajan selkä tulee taittumaan.

Saako se erityisoppilas kunnon tukea joukon jatkona yleisopetuksessa? Ja miten käy "tavallisten oppilaiden"? Saavatko he tulevaisuudessa yksillöllistä huomiota ollenkaan, kun opettajan kaikki huomio kohdistuu erityisoppilaisiin?

5. Eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Raija Vahasalo (kok) oli laivalla samaan aikaan Koululiikuntaliiton tilaisuudessa. Hän piipahti ja kertoi, mitä sivistysvaliokuntaan nyt kuuluu.

Erityisopetuslaki on menossa eduskunnassa läpi niin, että kajahtaa.

Soraääniä ei ole juuri ollut paitsi asiantuntijoilta, opettajilta. Tämän päivän Hesarissa sekä OAJ:n Olli Luukkainen että Suomen erityiskasvatuksen liiton Jaanet Salminen totesivat, että lainmuutoksen henki on hyvä, mutta se pitäisi toteuttaa vähitellen, koska rahaa ei ole osoitettu riittävästi.

Vaje on sellaiset 350 miljoonaa euroa per vuosi.

Sävel on selvä: Kustannukset eivät saa nousta, rahaa ei tule.

Henna Virkkunen - haloo!

Uutta opetusministeriämme Henna Virkusta haastateltiin juuri TV 1:n pääuutisissa. Aiheena oli valmisteilla oleva erityisopetuslaki, joka on paraikaa lausuntokierroksella. Opettajat eivät pidä uudesta laista juuri ollenkaan.

Uuden lain opettajia ärsyttävin piirre on, että erityisoppilaita tullaan integroimaan entistä useammin tavallisiin luokkiin. Alkuopetuksessa tähdätään siihen, ettei siirtoja tehtäisi ollenkaan tai ainoastaan vaikeissa tapauksissa. Siirroissa korostetaan vahvemmin vanhempien lausunto-oikeuden merkitystä, mikä tulee pitkittämään siirtoprosessia.

Henna, olet täysin ulkona koulun käytänteistä!

Virkkuselta kysyttiin, miten erityisoppilaita voidaan sijoittaa yhä suurempiin luokkiin. Hän vastasi, että se on koulujen oma asia, miten he opetusryhmiään kasaavat.

Henna, koulut eivät ole oikeastaan koskaan voineet oikeasti määritellä opetusryhmiensä kokoa. Kunnat antavat ahtaat raamit, mikä takaa sen, ettei pelivaraa ole.

Ensi lukuvuosi tulee olemaan monelle kunnalle kova paikka. Kuntien talous on kuralla jo ennestään, ja lama hönkii täysillä niskaan. Jo nyt, esim. kotikunnassani, koulut ovat joutuneet tekemään kovia säästöpäätöksiä kesken lukuvuoden. Jako- ja tukitunteja on jouduttu vähentämään.

Ensi lukuvuonna moni koulu pullistelee ylisuuria yli kolmenkymmenen oppilaan luokkia, koska kohtuullisen kokoisia luokkia on pakko yhdistää. Koulut eivät päätä luokkakokojaan.

Virkkuselta kysyttiin, mitä oikeasti voidaan ongelmaoppilaan kanssa tehdä. Hän ehdotti vakavissaan tilapäistä tukiopetusta! Mitä ihmettä! Tukiopetuksellako sairaat oppilaat parannetaan?

Nyt on syytä viheltää poikki koko erityisopetuslain valmistelu. En muista, milloin koulut ja opetuksen asiantuntijat eli opettajat olisivat saaneet antaa lausuntonsa johonkin merkittävään muutokseen.

Opettajien ammattijärjestön lakimies Markku Poutala piti uutta lakia katastrofina. Hän totesi, että opettaja ei voi olla luokan ulkopuolella rauhoittelemassa häiriintynyttä lasta samaan aikaan, kun kolmekymmentä lasta istuu luokassa. Opettajan päätehtävä on opettaa.

Hennalta kysyttiin, mihin se valtion lupaama 16 miljoonaa riittää, ja että saadaanko sillä rahalla pienempiä luokkia ympäri Suomen maata.

Sitä luvattua 16 miljoonaa euroa ei ole korvamerkitty. Kunnat saavat silloin tehdä sillä rahalla mitä haluavat.

Monessa kunnassa tiedetään tarkkaan, että jotain valtiolta on tulossa, mutta luokkia tullaan ensi syksynä suurentamaan eikä pienentämään. Joissain kunnissa tullaan turvautumaan opettajien lomautuksiin kuten tänäkin lukuvuonna on tehty.

Ja kuka kärsii eniten? Oppilas, tietenkin.