Alueellista yhdistysliikuntaa

Periaatteessa työhyvinvointi on työnantajan kontolla, mutta mikään ei estä työntekijöitä heittämästä omaa lusikkaa työhyvinvointisoppaan. Pääkaupunkiseudun työnantajilla on erilaisia käytäntöjä, esim. Espoossa jaetaan työntekijöille sata uimahallilippua per vuosi, mikä herätti muissa hieman kateutta. Yksi kädenojennus työntekijöiden hyvinvoinnille voisi olla liikuntaseteli, silloin työntekijä saisi valita itse miten liikkuu.

Olen Vantaan opettajien liikuntavastaava. Tehtävää hoiti kolmisenkymmentä vuotta hyvin innokas ja ansioitunut liikunnan yleismies Jukka Vartianen Kivimäen koulusta. Vartianen sai arvokkaan Kansainvälisen olympiakomitean palkinnon koululiikunnan saralla tehdystä työstä.

Tänään Akava-talossa kokoontuivat ensimmäistä kertaa Pääkaupunkiseudun kaupunkien liikuntavastaavat. Keskustelimme alueella jo toimivista hyvistä käytännöistä. Vantaan opettajat satsaavat jokavuotiseen Siuntion työnhyvinvointiviikonloppuun, johon pääsee nelisenkymmentä yhdistyksen jäsentä kerrallaan. Lisäksi maksetaan Naisten kympin joukkueiden ja Koululiikuntaliiton kisoihin osallistuvien opettajien osallistumismaksut. Espoon opettajat satsaavat viikottaisiin jumpparyhmiin kuntosaleilla.

Nykyaika ei ole järin yhteisöllistä, mikä näkyy mm. KLL:n opettajien kesäkisojen osanottajien melko jyrkkänä vähentymisenä. KLL yrittää aktivoida opettajia OAJ:n alueellisten yhdistysten kautta. Tiedotus sekä KLL:sta sekä paikallisyhdistyksistä on hyvin hankalaa, koska opettajat kouluineen ovat hajallaan. 

Yhteistyötä tarvitaan. Sovimme, että yhteistyöryhmä kokoontuu kaksi kertaa vuodessa.

Uusina ideoina nousivat esiin Pääkaupunkiseudun opettajien vuosittaiset golf- ja tenniskisat. Kisavastuut kiertävät ja tehdään yhteistyötä paikallisten seurojen kanssa. Ehdotettiin myös erilaisia kursseja aloitteleville opettajille esim. golfissa, tenniksessä ja tanssissa.

Vantaalla toimi pitkään upea opettajien koulujen välinen lentissarja, joka on supistunut yhden päivän turnaukseksi. Lentissarja oli massiivinen, oli pari koulua, joilla oli sarjassa jopa kolme joukkuetta. Nyt lentis ei jostain syystä ole enää pääkaupunkiseudulla pop, on hyvin vähän pelaajia. 

Salibandya pelataan monessa koulussa. Mietin, olisiko mahdollista järjestää maikkojen koulujen välinen salibandysarja sekajoukkuein? Kentällä voisi pelata neljä naismaikkaa ja kaksi miesmaikkaa kerrallaan per joukkue. Ensin pelattaisiin kahden lohkon alkusarja, lopuksi pelattaisiin neljän joukkueen loppusarja, välierät ja loppuottelut.

Ajattelin, että Vantaan maikkojen kulttuuri- ja liikuntatiedotusta voisi kehittää blogilla, johon olisi linkki yhdistyksen sivuilta. Blogin päivittäminen on hyvin nopeaa. 

Mietteitä koulutusristeilyltä

Olin OAJ:n Itä-Uudenmaan piirin järjestämällä koulutusristeilyllä. Paikalla oli vantaalaisia ja uusmaalaisten pikkukuntien koulujen yhteysopettajia. Opettajat ovat kuin paikkaeläimiä, toimitaan omassa luokassa ja omassa koulussa ja omassa kunnassa. Siksi on aina avartavaa nähdä muiden koulujen opettajia eri kunnista.

Lisäksi oli hauska tutustua Tukholmaan.

Koulutusta oli paljon, perjantaina koulupäivän jälkeen oli hieman raskasta istua Gabriellan luentosalissa. Koulutusta oli sekä perjantaina että lauantaina neljä tuntia.

Täytyy sanoa, että koulutusristeily antoi meille kaikille paljon mietittävää.

1. Eläkkeellä oleva entinen OAJ:n lakimies Markku Poutala kertoi opettajien oikeuksista, vastuista ja velvollisuuksista. Poutala osasi esittää asiansa selkeästi ja huumorintajuisesti.

Opettajan vastuu on laaja, joskus se voi jopa pelottaa. Ajatelkaa vaikkapa liikunnanopetusta. Mitä kaikkea liikuntatunneilla voikaan tapahtua?

Luin aikoinaan "Opettajan pienen lakioppaan", suurin osa esimerkeistä oli juuri liikuntatunneilta. Liikunnanopettaja on melkein lainsuojaton. Tapahtuu tunneilla mitä tahansa, syy on aina opettajan. Muut vetäytyvät järjestelmällisesti vastuusta.

Otetaaan esimerkki. Jos urheilukentän kunto on huono, eikä opettaja ole kerinnyt tarkastaa kentän kuntoa, ja jotakin tapahtuu. Syytettä ei saa kentän hoitaja tai kunta, vaan aina opettaja.

Toinen suuri riski on opintoretket ja leirikoulut. Jokainen retki on erikseen aina mainittava etukäteen koulun vuosisuunnitelmassa. Retket on aina suunniteltava perusteellisesti. Spontaanien retkien ollessa kyseessä, opettaja on vaarallisilla vesillä.

Onneksi kaikilla on OAJ:n vastuuvakuutus, joka takaa meille avun oikeustapauksissa.

2. Lomautukset ja säästöt puhuttivat paljon. OAJ:n valtuuston jäsen Eija Pajari kertoi Porvoon lomautuksista. Kaikille tuli paha mieli porvoolaisten lasten ja opettajien puolesta. Taas lyödään. Vantaalaisille opettajille tuli väkisin mieleen 1990-luvun tapahtumat seurauksineen.

Säästöjen mekanismi on selvä. Aloitetaan ensin tuntikehyksestä, poistetaan jako- ja tukitunnit ja kerhot. Annetaan minimitunnit ja suuret ryhmät. Lopetetaan pikkukouluja. Sitten painostetaan opettajia vapaaehtoisiin lomarahavaihtoihin tai vastaaviin, lopuksi lomautetaan.

Oppilaiden vanhempia sumutetaan puhumalla tuntikehyksen leikkauksesta. Kuka "siviili-ihminen" tietää, mikä on tuntikehys? Kun tuntikehystä leikataan, oppilas saa vähemmän opetusta kuin muut. Kun opettajia lomautetaan, valehdellaan, että opetus ei kärsi.

Kyllä opetus kärsii. Oppilaan oppiminen kärsii tai ehtyy.

Toivon, että espoolaisten ja porvoolaisten oppilaiden vanhemmat jaksaisivat taistella lastensa puolesta. Opettajia ei kuunnella, heidät sivuutetaan päätöksenteossa.

3. Opettajat Erkki Toivanen ja Ulla Puukangas antoivat paljon ajattelimisen aihetta. Kun koulu on säästökuurilla, miten käy opettajan ammattietiikan? Opettajan on aina ajateltava lasten parasta. Kun kunta lomauttaa opettajansa, lapsen etu ei toteudu. Päinvastoin.

Opettaja joutuu tällöin miettimään omaa asemaansa ja toimintaansa. Opettaja syyllistyy helposti ilman omaa syytään. Ja töiden kasautuminen voi heikentää opettajan mielenterveyttä.

Tunne on aivan sama kuin lääkärillä, jolta kielletään parantaminen, kun sairas ihminen tulee vastaanotolle. Opettajan tehtävä on opettaa ja kasvattaa ja auttaa oppilasta.

4. Itä-Uudenmaan opettajien vahva mies, OAJn hallituksen jäsen Kari Kinnunen toi meille järjestön terveiset. Kari Kinnnunen on eritysiopetuksen asiantuntija, ja on erittäin huolissaan tulevasta erityisopetuslaista, jota valmistellaan paraikaa.

Lain idea on kaikessa lyhykäisyydessään seuraava:

Erityisoppilaita sijoitetaan yleisluokkkiin. Mitään ylärajaa ryhmäkoolle ei aseteta, luokassa voi olla yli 30 oppilasta, joista vaikka kymmenen voi olla erityisoppilaita. Opettajan on pärjättävä luokassa yksin.

Yksittäisen opettajan työmäärä tulee kasvamaan hätkähdyttävästi. Voi olla, että monen opettajan selkä tulee taittumaan.

Saako se erityisoppilas kunnon tukea joukon jatkona yleisopetuksessa? Ja miten käy "tavallisten oppilaiden"? Saavatko he tulevaisuudessa yksillöllistä huomiota ollenkaan, kun opettajan kaikki huomio kohdistuu erityisoppilaisiin?

5. Eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Raija Vahasalo (kok) oli laivalla samaan aikaan Koululiikuntaliiton tilaisuudessa. Hän piipahti ja kertoi, mitä sivistysvaliokuntaan nyt kuuluu.

Erityisopetuslaki on menossa eduskunnassa läpi niin, että kajahtaa.

Soraääniä ei ole juuri ollut paitsi asiantuntijoilta, opettajilta. Tämän päivän Hesarissa sekä OAJ:n Olli Luukkainen että Suomen erityiskasvatuksen liiton Jaanet Salminen totesivat, että lainmuutoksen henki on hyvä, mutta se pitäisi toteuttaa vähitellen, koska rahaa ei ole osoitettu riittävästi.

Vaje on sellaiset 350 miljoonaa euroa per vuosi.

Sävel on selvä: Kustannukset eivät saa nousta, rahaa ei tule.