sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Matematiikan kehitysmaa

29.5. HS

Laskutaito heikkenee, ja se uhkaa Suomen tulevaisuutta


Matematiikka on inhottu oppiaine, ja siksi sitä osataan Suomessa entistä huonommin. Tästä kärsivät yliopistot, elinkeinoelämä ja ihmiset itse. 

Ongelmaan on ratkaisu: matematiikkaan pitää rakastua.


Hesari sohaisi pesään. Kannattaa lukea ajatuksella koko artikkeli.

Ei voi kieltää, etteikö matematiikan osaaminen olisi laskenut kuin lehmänhäntä. Eniten on laskenut geometrian osaaminen.

Olen kirjoittanut matematiikan tason hiipumisesta paljonkin. Jos kiinnostaa, niin klikkaa tunnistetta matematiikka blogini vasemmasta reunasta.





Hesarin paperiversiossa oli kuva 9. luokan valtakunnallisesta kokeesta, viimeinen lasku 11:


Kun ottaa huomioon, että ysiluokkalaiset ovat keskinmäärin 16-vuotiaita, ko. lasku on järkyttävän helppo, todellinen apinalasku. Kun pyrin oppikouluun kymmenvuotiaana, harjoittelimme vastaavia piiri- ja pinta-alalaskuja. 


Tähän on tultu, pari poimintaa: 

Tutkimuksissa on huomattu, että alakoulussa oppilaiden asenne matematiikkaa kohtaan muuttuu vuosi vuodelta vastahakoisemmaksi. (HS 29.5.)

Savonlinnan OKL:n varajohtaja Timo Tossavainen kertoo hätkähdyttävän tiedon: 1950-luvulla lyhyen matematiikan kokeissa oli vaikeampia tehtäviä kuin pitkän matematiikan kokeissa nykyään. (HS 29.5.)


Miksi matematiikan oppimisen taso on laskenut?


1. Matematiikka vaatii keskittymistä. 

Luokissa on yhä enemmän sellaisia lapsia, jotka syystä tai toisesta eivät jaksa aina keskittyä pitkäjänteisesti tehtäviinsä.


2. Matematiikka vaatii työtä.

Matematiikka vaatii älyllistä ponnistelua, kaikki lapset eivät jaksa. 

Kaikki eivät osaa kertotauluakaan, kun lähdetään yläkouluun. Ei ole kuin muutama vuosi siitä, kun kaikki osasivat.

Kun olen kysynyt, oletko harjoitellut kotona, opetellut ulkoa? Oppilas voi vastata, en ole

Laaja-alaiset erityisopettajat turhautuvat, kun on opittu kuutosen kertotaulu, seuraavalla kerralla pitäisi opetella seiskan kertotaulua, kuutosen kertotaulu on jo unohdettu. Taas pitää aloittaa alusta.

Tietyt asiat pitää hieroa päähän, muuten matematiikassa ei voi edetä.


3. Mennään helppoon.

Oulun yliopiston Luma-keskuksen johtaja Jouni Pursiainen on huolissaan siitä, että lukiosta on tullut monelle paikka, joka on tarkoitus suorittaa mahdollisimman helposti. (HS 29.5.)

Lyhyt matematiikka on helpompaa kuin pitkä matematiikka.

Helppous koskee myös kieliä. Suurin osa kirjoittaa vain yhden kielen, englannin. Ennen kirjoitettiin kolmesta neljään kieltä, nyt harva enää kirjoittaa sitä pakkoruotsiakaan.

Onko valinnanvapaus johtanut siihen, että mennään helppoon?

Suomen Kuvalehdessä kirjailija Tiina Raevaara puolestaan pohti, että valinta lyhyen ja pitkän matematiikan välillä on esimerkki suomalaisesta luokkajaosta.

Tietenkin oppilaan kannalta valinta on tehty jo syntymästä, sillä Suomesta on väkisin tehty luokkayhteiskunta.

Ja matematiikassa pätee kait edelleen vanha sanonta, jos ei mitään vaadita, ei mitään opitakaan.


4. Arviointi

Päästetään läpi armovitosilla, ehtoja ei anneta, luokalle ei jätetä. Ei ole pelotetta.

Miksi minun pitäisi ponnistella, kun kumminkin pääsen luokalta toiselle?

Arvioinnin ikiongelma näyttää olevan: 

Toisaalta pitää kannustaa, toisaalta oppimisesta pitää antaa realistinen kuva. Tilanne on johtanut siihen, että entinen seiska on nyt kasi ja entinen kasi on nyt ysi.

Luullaan, että osataan. 

Ysin matematiikan oppilaat joutuvat lukiossa suurin piirtein shokkiin, kun pitäisi alkaa oikeasti opiskella.

Olen blogissani vaatinut, että seiska pitäisi rehabilitoida.


Vantaan Martinlaakson lukion opettaja Pekka Peura on kehittänyt oppilaiden yksilöllisyyden huomioivan pedagogisen mallin, jossa varsinkin heikot ja huiput tulevat paremmin huomioiduksi. Malli on haastava, sillä se vaatii oppilaalta kykyä ottaa vastuu omasta opiskelustaan.

Peruskoulussa osaamisen tasot ovat revähtäneet inkluusion myötä. Entisajan termein, nyt luokissa on oppilaita apukoulutasosta lukioainekseenLukiossa on noin puolet ikäluokista, ryhmät ovat homogeenisempia kuin peruskoulussa. 

Käytännössä peruskouluissa luokan- ja aineenopettajat on jätetty yksin. Apua ei tule, vaikka kuinka huudellaan. Inkluusio ei sittenkään perustu pedagogiikkaan, vaan säästöön, kuten moni opettaja muutama vuosi sitten ounastelikin.

Todennäköisesti Peuran malli on tulevaisuuden malli. Matematiikan opiskelua tullaan yksilöllistämään, mutta silloin peruskouluun on lyötävä resursseja ja kunnolla.

Peruskoulussa läheskään kaikki oppilaat eivät pysty ottamaan vastuuta omasta opiskelustaan.

Kuukausi sitten olin Islannissa opintomatkalla. Vierailimme Reykjavikissa uudessa alakoulussa, jossa oli panostettu yksilöllistämiseen. 

Oppilasmäärä luokissa oli samaa luokkaa kuin meilläkin, noin 25 oppilasta per luokka. Mutta joka luokassa oli luokanopettaja, erityisopettaja ja kaksi koulunkäyntiavustajaa. Isot luokkatilat oli hyvin suunniteltu, ne oli jaettu hyllyin, ja joka luokassa oli sivussa pari pienopetustilaa.

Mielenkiintoista on, että kun ruotsin kieli tulee ensi vuonna alakoulun kuudennelle luokalle, vietiin yksi matematiikan viikkotunti pois. Nyt kuudennella luokalla on entisen neljän viikkotunnin sijaan enää kolme viikkotuntia matematiikkaa. 

Yläkouluihin tungetaan väkisin koodausta, mieluummin olisin senkin ajan tunkenut matematiikkaan.

Hyvin harvassa maassa opiskellaan matematiikkaa niin vähän kuin Suomessa.


On hyvin mahdollista, että opettajanpöydän takana istuu opettaja, jolle matematiikka on ollut pakollinen paha, sanoo Savonlinnan opettajakoulutuksen varajohtaja Timo Tossavainen. Hän on opettanut sellaisia paljon. (HS 29.5.)

Valitaanko opettajiksi opiskelevia väärin perustein?

Opiskelin Jyväskylässä v. 1977-80. Olin toiseksi viimeinen kolmivuotinen luokanopettajaksi opiskeleva ikäluokka. Nyt koulutetaan luokanopettajamaistereita.

Sen muistan, että opiskelijat olivat todella kovia matematiikassa. Osa luki matematiikkaa ainelaitoksissa, kun erikoistuttiin. Minä vetelin kokeissa ykkösiä, kun suuri osa veteli kolmosia.

Suuri ongelma oli, että opiskelimme matematiikan oppisisältöjä, ikään kuin jatkoimme siitä, mihin lukiossa jäimme. Opettajaopiskelijoille pitäisi opettaa matematiikan didaktiikkaa eli miten matematiikkaa opetetaan. Peruskoulun matematiikan oppisisällöt ovat yksinkertaisia, pikkukertaus riittäisi.


Opettaja Laura Tuohilampi toteaa, olisi syytä jo luopua ajattelutavasta, että matematiikka on vain oikeita ja vääriä vastauksia. Väliin mahtuu paljon. Kun oppilaat huomaavat tämän, he uskaltavat kysyä, erehtyä ja alkavat oppia. (HS 29.4.)

Opettajan pitää rakastaa sitä, mitä opettaa. Nähdä sen kauneus ja sielu, sanoo koulutussosiologi Hannu Simola. (HS 29.4.)

Voiko sen kauniimmin sanoa kuin Tuohilampi ja Simola sen sanovat.

lauantai 28. toukokuuta 2016

Täysinpalvelleen luokanopettajan palkkakehityksestä

Sain Kevalta eläkepäätökseni. 

Jokaisen opettajan kannattaa silloin tällöin piipahtaa Kevan sivuilla. Omiin tietoihin pääsee käsiksi esim. mobiilivarmenteella tai pankkitunnuksilla.

Laitoin tänne viimeisen kymmenen vuoden tiedot, koska asialla on jonkin verran yleistäkin merkitystä. Opettajien palkat eivät ole mitään valtionsalaisuuksia.

Kuten valistuneet lukijani huomaavat, voidaan sanoa, että palkkani ei ole kehittynyt mihinkään viimeisen kymmenen vuoden aikana. Saman asian on huomannut moni muukin opettaja palkkakuittejaan tuskastuneena katsellessaan. 

Pahimmat 1990-luvun lamapalkat eivät ikävä kyllä näy Kevan sivuilta. 

Palkan muutokset ovat olleet täysin kosmeettisia. 

Se mikä on annettu, on otettu saman tien toista tietä pois. Vuosittaiset heitot palkassani johtuu opetustuntimääristä, jotka ovat vaihdelleet vuosittain 25-27 viikkotuntia. Myös kerhotunnit ja muut erityiskorvaukset ovat vaikuttaneet palkkaani.

Olen toiseksi viimeinen peruskoulun opettajaikäluokka, joka pääsee eläkkeelle 60-vuotiaana. Tulen kyllä jatkamaan opettajan hommia silloin tällöin sijaisena, jos vain minut sijaiseksi huolitaan.

Eläke on tarkistettu hinta- ja palkkatasossa tapahtuneiden muutosten mukaan vuoden 2016 tasoon.

Vuosipalkka, ks. keskimmäinen sarake.

Eläkkeen karttuminen 1.1.2006 lukien, ks. oikea sarake.

Tulen saamaan vanhuuseläkettä 2506,36 euroa kuukaudessa.




Jyväskylän yliopiston taloustieteen professori Roope Uusitalo kirjoitti mielenkiintoisen Näkökulman: 



SK:n sivuilta ei voida kopioida tekstiä ja liittää tähän luettavaksi, kirjoitin oheen muutaman otteen Uusitalon kirjoituksesta.

Uusitalo on huolissaan suomalaisen peruskoulun kehityksestä niin kuin muutkin:

Suomalaisten yhdeksäsluokkalaisten oppimistulosten heikkeneminen on herättänyt huolta maailman parhaan koulun muuttumisesta keskinkertaiseksi. Oikeastaan kyse on vain pudotuksesta maailmanmestaruustasolta Euroopan parhaaksi, mutta silti ensi joulukuussa ilmestyviä seuraavia PISA-tuloksia odotetaan poikkeuksellisen hartaasti.

Uusitalo painottaa opettajien merkitystä oppimiselle:

Ehkä selitys suomalaisoppilaiden menestykselle ja mahdollisesti jopa sen laskulle on sittenkin yksinkertaisin mahdollinen. Koulujen tärkein resurssi on opettajat. Ilman hyviä opettajia on vaikea saada aikaan hyvää opetusta ja hyvää opetusta.

Uusitalo korostaa suomalaisten opettajien osaamista:

OECD mittaa aikuisväestön osaamista PIAAC-tutkimuksella.

Aivan erityisen hyvin PIAAC-tutkimuksessa pärjäävät suomalaiset opettajat. Stanfordin yliopiston professorin Eric Hannushekin mukaan Suomessa opettajat tulevat kykyjakauman yläpäästä, kun useimmissa maissa opettajat pärjäävät PIAAC-testissä suunnilleen yhtä hyvin kuin kunkin maan korkeakoulutettut keskinmäärin.

Uusitalo käsittelee myös opettajien palkkoja:

Selitys suomalaisopettajien erinomaisuudelle on kuitenkin vähemmän ruusuinen. Tulos ei johdu esimerkiksi opettajien palkoista. Suomalaisopettajat tienaavat enemmän kuin ruotsalaiskollegansa, joiden palkoista ollaan naapurimaassa huolissaan. OECD-maita koskevassa vertailussa suomalaisopettajien palkat ovat kuitenkin keskinmääräistä parempia. Osaamiseensa verrattuna suomalaisopettajat ovat pikemminkin alipalkattuja.


Pääosin olen Uusitalon kanssa monesta asiasta samaa mieltä.

On selvää, että opettajat ovat tärkein resurssi suomalaisoppilaiden menestykselle, mutta koulu ei ole muusta yhteiskunnasta erillinen yksikkö. Yhteiskunnan muutokset vaikuttavat elimellisesti kouluun, myös oppimistuloksiin. 

Suomessa on tehty merkittäviä koulutuspoliittisia muutoksia, jotka vaikuttavat suoraan oppimistuloksiin. 

Merkittävin muutos on ollut inkluusio, erityisoppilaiden siirtäminen normiluokkiin. Luokkiin ei ole tullut tukea, vrt. erityisopettajat ja koulunkäyntiavustajat. Luokan- ja aineenopettajat on jätetty yksin painimaan hyvin heterogeenisten ryhmien kanssa. On selvää, että silloin sekä opettamisen että oppimisen tasot laskevat. Varsinkin erityisoppilaiden suhteen voidaan syystä puhua julkisesta heitteillejätöstä.

Uusitalo vertaa suomalaisten opettajien palkkoja OECD:n keskiarvoon, missä ei ole mitään mieltä, koska OECD:ssa on sellaisia maita kuten Kreikka, Meksiko, Slovakia tai Viro. Suomalaisten opettajien palkkoja pitää tietenkin verrata vain Suomen verrokkimaiden palkkoihin, vrt. Pohjoismaat, Saksa, Alankomaat Ranska ja Englanti.

Silloin huomataan, että suomalaisten opettajien palkat eivät olekaan vertailukelpoisia. Vielä heikommat suomalaisten opettajien palkat ovat, jos niitä verrata eri maiden koulutusjärjestelmien menestyksiin.

Verrokkimaihin verrattuna suomalaisten luokanopettajien alkupalkat eivät ole häävit, mutta loppupalkoissa olemme selkeä hännänhuippu. Jos ajatellaan eri koulujärjestelmien paremmuutta, niin silloin suomalaisten opettajien palkat suorastaan hävettää:

maanantai 23. toukokuuta 2016

Viimeinen Kevätvaltuustoni - kiitos!

Vähän yli viikko sitten oli OAJ:n Kevätvaltuuston kokous Pasilan Akava-talossa. Talon peruskorjaus on nyt valmis, ja valtuusto kokoontui ensimmäistä kertaa uudella ja toimivalla katetulla valopihalla.

Ensimmäisen päivän odotetuin vieras oli pääministeri Juha Sipilä, jonka puhe ei tuonut esille mitään yllättävää.

Kevätvaltuuston tulikuumin aihe oli valtuuston koko, nyt valtuustossa on 150 valtuutettua. On ehdotettu valtuuston koon pienentämistä toiminnan tehostamiseksi. Tulevaisuudessa valtuuston koko voi olla vaikkapa 80 tai 100 valtuutettua. Asia päätetään ensi syksyllä.

Tietenkin kohtuullisen kokoinen valtuusto on tehokkaampi kuin nykyinen, mutta silloin alueellinen kattavuus supistuu, mikä demokratian kannalta ei välttämättä ole hyvä. Olen ajatellut niin, että 100 voisi olla hyvä koko.

En ole asiaa syksyllä päättämässä, sillä siirryn eläkkeelle 1.8. alkaen. 

Olin valtuutettuna kaksi vuotta. Pähkinärinteen koulun opettaja Tiina Pesonen on varalla ja jatkaa tästä eteen päin, onnea Tiina! 

Valtuustossa olin rivimies. Kaikki valtuutetut eivät mahdu työryhmiin tai valiokuntiin. En niihin pyrkinytkään, koska tiesin etukäteen, että valtuustokauteni jää kaksivuotiseksi.

En ole koskaan ollut mikään neuvotteleva virkamies (jotka tietenkin ovat tarpeellisia), vaan pikemminkin rautaa rajalle -tyyppi. 

Lakkosormeni on joskus ollut liiankin herkillä, mutta pitää muistaa, mistä lähtökohdista aloitin opettajanurani. Vuonna 1980 opettajien palkat olivat aivan pohjissa, sillä koko 1970-luvun ajan teimme negatiivisia sopimuksia, kun muut ammattiryhmät sen sijaan porskuttivat. Kuvio huipentuikin v. 1984 opettajalakkoon.


Kaksi ilmettä - viimeinen Kevätvaltuustoilmeeni, toisaalta naaman takana on osa OAJ:n uutta pirteää ilmettä. OAJ on saanut sanomansa hyvin esille sekä mediassa että somessa. Harva järjestöjohtaja on saanut niin paljon palstatilaa mediassa kuin Olli Luukkainen on saanut.


Ennen iltatilaisuutta minulla oli ilo ja kunnia tavata kaksi OAJ:n puheenjohtajaa, nykyinen pj Olli Luukkainen ja edellinen pj Erkki Kangasniemi. Ainoa oman aikani puheenjohtaja, joka puuttuu kuvasta, on tietenkin Voitto Ranne. Tosin kyllä Vodekin kuvasta löytyy, ks. taulu Ollin olkapään ja oikean käteni yläpuolella.

Erkki Kangasniemi osallistui kokoukseen Opetusalan Seniorijärjestö OSJ:n puheenjohtajan ominaisuudessa. Syksyllä minäkin kuulun Seniorijärjestöön. Eläkkeelle menevät OAJ:n jäsenet liitetään automaattisesti Senioreihin. Ensimmäinen vuosi on ilmainen, joten jäsenmaksua ei tarvitse maksaa.

Kannattaa lukea täältä, mitä etuja Seniorijärjestön jäsenyydestä saa: http://www.osj.fi.


Kevätvaltuuston herkin ja mieleenpainuvin hetki oli, kun Vantaan vahva OAJ-vaikuttaja erityisopettaja Kari Kinnunen kukitettiin, koska hän siirtyy takaisin leipätyönsä pariin eli työsuojeluvaltuutetuksi. 

Kari Kinnunen oli pitkään OAJ:n kakkosmies, OAJ:n varapuheenjohtaja. Hän on ollut myös Akavan ja JUKO:n hallitusten jäsen sekä edustanut OAJ:tä kansainvälisissä tehtävissä.

Vuoden 2010 valtuustovaaleissa Kari Kinnunen sai veret seisauttavan äänimäärän, joka oli valtakunnan kaikkien aikojen suurin.

Welcome back, Kari!

lauantai 21. toukokuuta 2016

Opettaja ei saa olla oppilaan kaveri

Klikkaa, jos haluat nähdä artikkelin suurena.
21.5. HS


Poliisi tutkii Vantaalla toimineen naisopettajan epäiltyjä seurustelusuhteita kahden alaikäisen oppilaansa kanssa. Opettaja on vangittu, ja hänet on pidätetty virastaan toistaiseksi.
Seksisuhteet alkoivat vuonna 2012 ja jatkuivat tähän vuoteen asti. Oppilaat olivat suhteiden aikana 12–14-vuotiaita. 
Asia tuli ilmi, kun oppilaista toinen kertoi asiasta viranomaisille.

Järkyttävä, todella ikävä uutinen. 

Ylipäätään, että tällaista tapahtuu, on todella ikävää. Vielä ikävämmäksi uutisen tekee, että kaikki on tapahtunut kotikaupungissani Vantaalla, jossa teen vielä parisen viikkoa työtä ennen kuin siirryn eläkkeelle.
Vantaalla on 36-työvuoteni aikana ollut kaksi pedofiilitapausta aiemminkin, mutta silloin kyseessä oli valeopettajat, kaksi miestä, jotka eivät ammatiltaan olleet opettajia, vaan he olivat hakeutuneet sijaisiksi. Uusi tapaus tuottaa opettajille tuskaa, koska ilmeisesti nyt kyseessä on pätevä opettaja, ihminen, joka on kouluttautunut opettajaksi.
Opettajilla pitää olla korkea moraali. Vaikka meillä ei ole lääkärinvalan kaltaista valaa, opettajien moraalin on oltava kestävällä pohjalla.
On täysin selvää, että opettaja ei voi olla oppilaan kaveri. 

Saavatko opettaja ja oppilas käydä elokuvissa? Entä vapaa-ajalla yhdessä syömässä?
Eivät saa, sanoo sosiaalietikan professori Jaana Hallamaa. ( HS 21.5.2016)

Olen tasan samaa mieltä. Yksittäisen oppilaan kanssa ei mennä elokuviin tai ravintolaan, tietenkin eri asia on opintoretket yhdessä koko luokan kanssa.
Opettajien ammattijärjestön sivuilta:
Kertauksen vuoksi kaikkien kannattaa lukea ohjeet OAJ:n sivuilta. OAJ:n sivuilla kannattaa piipahtaa muutenkin säännöllisesti, ettei putoa käryiltä. OAJ auttaa ja neuvoo opettajia, muut eivät sitä luotettavasti tee.
Olen aiemminkin blogissani käsitellyt asiaa: