Urheilulajit pois uudesta liikunnan opetussuunnitelmasta 2016

Löysin Veromiehen koulun sivuilta nostalgisen kuvan koulun hiihtokilpailuista. Kävin kansakoulun ensimmäisen luokkani Helsingin maalaiskunnan Veromiehen kansakoulussa. Asuin Ruskeasannalla Lentokentäntien varrella, meidät ja Aerolassa asuvat oppilaat poimittiin Ford Transitiin ja vietiin kouluun. 

Muistan hyvin ensimmäiset hiihtokilpailuni, kuten aina, sijoituin sarjani viimeisten joukkoon. Katselin maisemia. Koulun takana olleella pellolla kierrettiin välituntilatua, kilometrit merkattiin luokan seinällä olevaan hiihtotaulukkoon. Nyt peltoa ei enää ole, koulun ympärille on rakennettu Kartanonkosken hieno asuinalue.


25.1. HS

Opettajat saamassa vapaammat kädet liikuntatuntien suunnitteluun

Urheilulajeja ei enää mainita erikseen koululiikunnan uudessa opetussuunnitelmassa. Nykyisin perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa mainitaan muun muassa hiihto, suunnistus sekä teline- ja välinevoimistelu.

Lajit eivät kuitenkaan kokonaan poistu kouluista, koska niiden avulla voidaan harjoitella opetussuunnitelmaan kirjattavia taitoja. Tärkeitä taitoja ovat esimerkiksi tasapainon ylläpitäminen, välineiden käsitteleminen ja liikkuminen paikasta toiseen.

"Esimerkiksi pallon käsittelytaitoja voidaan harjoitella pallopelejä pelaamalla", selventää Koululiikuntaliiton toiminnanjohtaja Kristiina Jakobsson.

Valmisteilla oleva uusi opetussuunnitelma otetaan käyttöön syksyllä 2016. Opettajille uudistus tuo enemmän liikkumavaraa tuntien suunnitteluun, vaikka perusteisiin kirjataankin tarkat tavoitteet opetukselle.


Täytin tänään 58-vuotta, en juuri ehdi opettaa valmisteilla olevien opetussuunnitelmien mukaan, koska lähden eläkkeelle v. 2016. 

Toisaalta luin eilen, että monet tekevät työtä vielä eläköidyttyäänkin, opettajat ovat eläketyöläisten kärjessä. Olen huomannut tämän omassa koulussani, koska moni koulumme eläkeläisopettaja tekee lyhyitä tai pitkiä sijaisuuksia, mikä on mukavaa.

Yritin etsiä liikunnan uutta opetussuunnitelmaa, OPS 2016 sivuilta löysin vain liikunnan työryhmän.

Äkkiseltään tuntuu oudolta, että urheilulajeja ei enää mainita ollenkaan erikseen koululiikunnan opetussuunnitelmassa. Nykyisen opetussuunnitelman etu on, kun lajit on mainittu, liikunnanopetus on ollut monipuolista. Kaikille on pyritty mahdollisuuksien mukaan tarjoamaan monia eri lajeja, varmasti monipuolista liikuntaa.

Uuteen opetussuunnitelmaan kirjataan taitoja, joita tullaan harjoittamaan liikuntatunneilla. 

Kuvitellaan, että liikunnanopettaja v. 2016 on vaikkapa salibandyhullu, joka peluuttaa lapsille vain omaa lajiaan. Hän pystyy ymppäämään esim. kaikki HS:n artikkelissa mainitut taidot yhteen ja samaan lajiin, tasapainon ylläpitämisen, välineiden käsittelemisen, liikkumisen paikasta toiseen ja pallon käsittelytaidot.

Suomalaista liikunnanopetusta tulevaisuudessakin ohjaa vuodenajat. Tuskin kukaan liikunnanopettaja on niin salibandyhullu, etteikö veisi lapsia ulos luistelemaan tai hiihtämään, kun jäät ja hanget ovat parhaimmillaan.

Jos valistuneita lukijoitani kiinnostaa, kannattaa piipahtaa ja katsoa, millainen nykyinen alueeni liikunnan opetussuunnitelma on. Kannustavuus, liikunnan ilo ja monipuolisuus ovat valttia.

www.edu.vantaa.fi/pahkis > Kouluinfo > Opetussuunnitelma > Alueellinen osuus > Liikunta

Muuten, ei niitä liikunnanopettajien käsiä ole kahlittu ennenkään, vapaasti on saanut suunnitella.

Satatalo

Skannasin vanhasta Valistuksen alkuopetuksen matematiikan kirjasta Satatalon. Satataloa käytettiin havainnollistamaan ykkösiä ja kymppejä ja kymmenjärjestelmää ylipäätään.

Kävin yleisivistäviä kouluja, kansa- ja oppikoulua, yhteensä 13 vuotta.

Satatalo kaikista havainnollistamisvälineistä teki minuun ylivoimaisesti suurimman vaikutuksen.

Aloitin kouluni Helsingin maalaiskunnan Veromiehen koulussa. Heti perään muutimme Tikkurilaan, toisen luokan kävin opettaja Elsa Kojon luokalla Tikkurilan kansakoulussa. Luokka oli yhdistetty eka ja toka luokka, Tikkurila kasvoi 60-luvulla vauhdilla. Opettaja Kojo oli vaativa opettaja, joka sai pojankoltiaiset oppimaan.

Veromiehen koulussa ekalla luokalla minua opetti opettaja Annikki Virtanen. Ekasta luokasta en paljoa muista, Satatalon ja sen, kun muut virkkasivat neliönmuotoisen patalapun, minä virkkasin pyöreän. Olin ylpeä aikaansaannoksestani, vaikka myöhemmin sain tietää, että vain kähmyt lapset sitä pyöreitä patalappuja virkkailevat.

Kun opettaja Virtanen toi ensimmäisen kerran luokkaan ison pahvisen Satatalon, jäykistyin ja silmäni laajenivat. Satatalo oli niin hieno ja jotain niin suurta.

Opettaja Virtanen asetti Satatalon karttatelineeseen. Itse talo oli keltainen, katto punainen. Kymppirivit olivat taskuja, ykköset olivat sinisiä irtomylpyröitä, joita sujauteltiin taskuihin tarpeen mukaan. Kymmenjärjestelmä aukeni minulle laakista.

Jos jollain opettajalle on sellainen iso keltapunainen Satatalo sinisine palloineen jossain tallessa, tarjoan siitä viisikymppiä. Laitan sen vaikka makuuhuoneen seinälle.

Toiseksi suurimman havaintovälinevaikutuksen teki minuun Kalle-luuranko, jota säilytettiin Tikkurilan yhteiskoulun havaintovälinevarastossa yhdessä karttojen, kuvataulujen, täytettyjen eläimien ja liemissä säilöttyjen matelijoiden kanssa.

Kerran sain järkkärivuorollani hakea Kallen luokkaan, minkä koin suurimpana kunniana mitä olla ja voi. Aina joku irvileuka oppikoululainen tunki taululiidun Kallen suuhun. Liitu ajoi tietenkin röökin virkaa.