Satatalo

Skannasin vanhasta Valistuksen alkuopetuksen matematiikan kirjasta Satatalon. Satataloa käytettiin havainnollistamaan ykkösiä ja kymppejä ja kymmenjärjestelmää ylipäätään.

Kävin yleisivistäviä kouluja, kansa- ja oppikoulua, yhteensä 13 vuotta.

Satatalo kaikista havainnollistamisvälineistä teki minuun ylivoimaisesti suurimman vaikutuksen.

Aloitin kouluni Helsingin maalaiskunnan Veromiehen koulussa. Heti perään muutimme Tikkurilaan, toisen luokan kävin opettaja Elsa Kojon luokalla Tikkurilan kansakoulussa. Luokka oli yhdistetty eka ja toka luokka, Tikkurila kasvoi 60-luvulla vauhdilla. Opettaja Kojo oli vaativa opettaja, joka sai pojankoltiaiset oppimaan.

Veromiehen koulussa ekalla luokalla minua opetti opettaja Annikki Virtanen. Ekasta luokasta en paljoa muista, Satatalon ja sen, kun muut virkkasivat neliönmuotoisen patalapun, minä virkkasin pyöreän. Olin ylpeä aikaansaannoksestani, vaikka myöhemmin sain tietää, että vain kähmyt lapset sitä pyöreitä patalappuja virkkailevat.

Kun opettaja Virtanen toi ensimmäisen kerran luokkaan ison pahvisen Satatalon, jäykistyin ja silmäni laajenivat. Satatalo oli niin hieno ja jotain niin suurta.

Opettaja Virtanen asetti Satatalon karttatelineeseen. Itse talo oli keltainen, katto punainen. Kymppirivit olivat taskuja, ykköset olivat sinisiä irtomylpyröitä, joita sujauteltiin taskuihin tarpeen mukaan. Kymmenjärjestelmä aukeni minulle laakista.

Jos jollain opettajalle on sellainen iso keltapunainen Satatalo sinisine palloineen jossain tallessa, tarjoan siitä viisikymppiä. Laitan sen vaikka makuuhuoneen seinälle.

Toiseksi suurimman havaintovälinevaikutuksen teki minuun Kalle-luuranko, jota säilytettiin Tikkurilan yhteiskoulun havaintovälinevarastossa yhdessä karttojen, kuvataulujen, täytettyjen eläimien ja liemissä säilöttyjen matelijoiden kanssa.

Kerran sain järkkärivuorollani hakea Kallen luokkaan, minkä koin suurimpana kunniana mitä olla ja voi. Aina joku irvileuka oppikoululainen tunki taululiidun Kallen suuhun. Liitu ajoi tietenkin röökin virkaa.