perjantai 18. joulukuuta 2020

Uutta oppimisympäristöä etsimässä 5. - Hämeenkylän koulu


Hämeenkylän yhtenäiskoulun eli Hämiksen uusi koulurakennus valmistui juuri parahiksi kuluvan lukuvuoden alkuun. Ulkoapäin katsottuna rakennus liikuntahalleineen on hulppea.


Hämiksen vanha koulurakennus v. 1972 

Hämiksen vanha koulurakennus rakennettiin 1960-luvulla. Koulu oli ensin oppikoulu, myöhemmin rakennuksessa toimi sekä yläkoulu että lukio. Kun lukio lopetettiin, Hämeenkylän yläkouluun liitettiin Myyrmäen yläkoulu. 

Vanha koulurakennus jouduttiin purkamaan homeeen takia, vaikka se oli peruskorjattu vain muutamaa vuotta aiemmin.


Kun uutta uutta Hämistä rakennettiin, koulu oli aluksi evakossa useassa toimipisteessä, onneksi koululle löydettiin kunnolliset väistötilat Sanomalasta. Väistötilat rakennettiin uuden oppimisympäristön ideologian mukaisesti.


Parista Sanomalan evakkovuodesta oli suuri hyöty. Opettajat kirjasivat muistiin uuden oppimisympäristön sekä hyvät että huonot kokemukset, joita käytettiin hyväksi, kun uutta Hämistä suunniteltiin. Sanomalan akustiikkaongelmista otettiin opiksi.

Uusi Hämis rakennettiin ns. allianssimallilla kuten vuotta aiemmin rakennettu Rajatorpan koulu.


Allianssissa sopimusosapuolet vastaavat yhdessä hankkeen suunnittelusta ja toteuttamisesta jakaen hyödyt ja riskit. Toteutusta ohjataan erilaisin kannustimin, ja tarvittaessa sanktioin, kohti laadullisia, ajallisia ja kustannustavoitteita. Vantaan kumppaneina toimivat NCC Suomi Oy sekä työyhteenliittymä Arkkitehdit Rudanko ja Kankkunen Oy sekä Arkkitehdit Frondelius, Keppo, Salmenperä Oy. (www.sivistysvantaa.fi)



Kaikessa näkee, että samat tekijät suunnittelivat sekä puoli vuotta aiemmin valmistuneen Rajatorpan että Hämeenkylän koulut. 

Koulun yleisilme on maanläheinen, koska betonin lisäksi on käytetty paljon puuta ja sisustuksessa on käytetty paljon hillittyjä ja levollisia värisävyjä. Kuvassa näkyy näyttämöseinälle istutettu iso viherkasvi. Oppilaat liikkuvat tiloissa rauhallisesti.

Kun kouluun astuu sisään, ensin pitää jättää kengät ja ulkovaatteet niille varatulle laajalle alueelle. Hämiksen kuten Rajiksenkin ydin on suuri keskusaula, josta pääsee joka paikkaan, portaita pitkin sekä alas että ylös. Keskusaulassa on koulun keittiö ja lounasravintola sekä näyttämö. Alue on nopeasti muunneltavissa esim. koulun juhlia varten.

Vaikka alue on laaja ja korkea, edes ruokailun aikana ei ole hälyä ja kaikua. Perussyy on tietenkin se, että lapset syövät melkein aina asiallisesti ja hillitysti, mutta alue on akustisesti komeasti suunniteltu.


Porrasratkaisu on samanlainen kuin Rajiksessa. Isot porrasaskelmat toimivat välituntisin istuskelualueina ja juhlissa katsomona. Koulun pienimmät oppilaat ruokailtuaan menevät portaille odottamaan opettajaansa ja vielä ruokailevia kavereitaan, takaisin luokkaan mennään sitten yhdessä. Oppituntien aikana oppilaita istuskelee portaissa tietokoneineen opiskelemassa.


Arkena näyttämöllä on kaksi musiikkiluokkaa. Testasin näyttämön seinämän ja ovien äänen eristyskykyä ja menin ruokalaan, kun musiikkiluokassa laulettiin ja soitettiin. Hyvin toimi, juuri mitään ei musiikkiluokasta ruokalaan kuullut.

 


Musiikkiluokka olisi voinut olla suurempi, mutta luokan järjestys on hyvä. Kaikille soittimille on paikkansa. 


Harmi, että nyt korona-aikana ei juhlia järjestetä muutoin kuin etänä. Olisin kärppänä katsomassa, kuinka nopeasti musiikkiluokan kamat saadaan näyttämöverhojen taa ja kuinka nopeasti lounasravintola saadaan rakennettua katsomotiloiksi. 


Itse näyttämö on iso ja äänentoistolaitteet ovat hyviä, mutta silti kuuluvuutta ja näkyvyyttä olisi kiva juhlan aikana testailla istuskelemalla aina välillä eri puolilla keskusaulaa.

 

Olen monta kertaa aiemmin käynyt katsomassa Hämiksen hienoja musiikkiluokkien kevätesityksiä jo Myyrmäen yläkoulun ajoilta. Kaksi lapsistani on ollut koulun musiikkiluokilla. Pähkinärinteen koulun oppilaista noin puolet menee yläkouluun Hämikseen ja puolet Kilteriin, joten omia kuutosianikin meni aina molempiin kouluihin.

 

Hyvin mielenkiintoista on, että seuraavana remonttivuorossa on juuri Kilterin yläkoulu. Hämis on yhtenäiskoulu.

 


Alakoululaisten luokat ovat ensimmäisessä kerroksessa, heillä on oma sisäänkäyntinsä. Alakoululaisille on kaksi sisäänkäyntiä, pienille oppilaille omansa ja vähän isommille omansa. Kenkälokerikot ovat heti ulko-ovien vieressä. Naulakot ovat perinteisiä.

 

Mitään isoja ryysiksiä koulussa harvoin näkee, sillä ala- ja yläkoululaisilla on eri oppitunti- ja välituntiajat.

 

Kuvassa olevia isoja istuimia käytetään paitsi pukeutumiseen myös opiskeluun.



Vessoja koulussa löytyy lähes joka nurkalta. Jonottaa ei tarvitse ja yksityisyys on taattu.

 


Kuudesluokkalaiset ovat pääasiassa yläkoulun opettajien hoteissa ja kiertelevät yläkerrosten aineluokissa. Ikävää on, vaikka koulu on uusi, luokkatiloja ei ole riittävästi, niin yksi alakoulun ryhmä opiskelee aina niissä luokissa, jotka kulloinkin ovat vapaana. 

 


Jostain syystä yhden luokka-asteen tilat aukeavat aulatilaan, mikä ei ole hyvä ratkaisu. Asia voidaan helposti ratkaista rakentamalla opiskelutilojen ja aulan väliin lasiseinä. Muutkin alakoulun luokat on eroteltu lasiseinin.

 

Kuvassa oleva lukusoppi on suosittu romaanien lukupaikka.



Alakoulun puolella luokka-aste muodostaa kahden luokan solun. Kummallakin luokalla on oma tilansa ja keskellä on pienopetustila. Ratkaisu on muuten toimiva, mutta luokissa olisi pitänyt olla neliömetrejä lisää.



Lasiseinä avartaa kahden luokan välistä tilaa, äänieristys toimii ja tarvittaessa seinä saadaan auki. Melkein aina lasiseiniä pidetään kiinni. Oppilaita ei naapuriluokan toiminta häiritse yhtään, vaan he keskittyvät tehtäviinsä. Varmaan opettajatkin ovat jo tottuneet läpinäkyviin seiniin.



Kahden luokkatilan välissä on pienopetustila, jossa usein opiskellaan laaja-alaisen erityisopettajan johdolla. Muutoin tilaa käytetään ryhmäopetustilana, myös hiljaista työtilaa haluavat lapset käyttävät tilaa.


Yläkoulun aineluokissa opiskellaan erikokoisissa ryhmissä. Esim. äidinkielessä opiskelee koko luokka-aste kerrallaan, paikalla on silloin kolme äidinkielen opettajaa ja koulunkäyntiavustaja. Usein paikalla on myös laaja-alainen erityisopettaja.

Joissakin oppiaineissa opetetaan kahta luokkaa, mutta esim. terveystiedossa opiskellaan yksi luokka kerrallaan kuten myös kuvataiteessa ja musiikissa.

Tarpeen tullen isotkin luokat voidaan jakaa pienempiin osiin lasiseinillä. Sanomalan kokemukset opettivat, että väliverhot luokkien jakamiseen ovat huono ratkaisu. Väliverhot eivät pidä kunnolla ääntä ja fiilis on tunkkainen. Pienet oppilaat voivat kurkkia niiden läpin ja häiritä naapuriluokan opiskelua.

Jotkut aineluokat ovat liian ahtaita kuten alaluokkienkin luokat.


Jotkut aineluokat näyttävät avarammilta kuin toiset, työpöytien asettelu suurempiin ryhmiin tekee tilaa.


Luokat on akustisesti hyvin suunniteltu. Hälyä vaimentavat kokolattiamatot ja katoissa olevat akustolevyt.

Tietenkin ylivoimaisesti paras hälyn vähentäjä on hyvä työrauha. Sijaistaminen on upeaa, kun ei tarvitse puuttua työrauhaongelmiin samalla tavalla kuin alakouluissa. Joskus pitää joillekin pojille huomauttaa, että huppua ei oppitunneilla pidetä päässä tai joillekin tytöille, että kännykät laitetaan laukkuihin. Keskitytään opiskeluun, ei sometteluun.

Alakoulun opettajana on hienoa huomata, että pitkällinen, lähes jurnaava työ alakoulussa on tuottanut tulosta. Siirtyminen alakoulusta yläkouluun on ajoitettu juuri oikeaan kohtaan.

Joskus minulla on sellainen fiilis, että  yläkoulussa sijaistaminen on suorastaan hermolepoa alakoulun alimpien luokkien opettamiseen verrattuna.


Uuden oppimisympäristön kalustuksessa minua hämmentää äärimmäisen pienet opettajien pöydät. Kun pöydällä on tietokone, hyvä, kun heitintä ylipäätään voi käyttää. Opettajien säilytystilaa ei luokissa ei juuri ole. Kuten kuvasta näkyy, johdot risteilevät minne sattuu.

Jos saisin päättää, heivaisin opettajien minityöpöydät ulos luokista ja hankkisin tilalle kunnolliset työpöydät säilytystiloineen. 

Ihmeellistä on, että vain muutamia vuosia sitten esim. omaan kouluuni hankittiin opettajille luokkiin aivan loistavat työpisteet. Tilaa oli työskennellä ja säilytystilaa oli, johdot eivät risteilleet miten sattuu. Kun uuteen oppimisympäristöön siirryttiin, hienot työpöydät heivattiin ja tilalle hankittiin käsittämättömiä rimpuloita.

Muu varustus näyttöineen, valkotauluineen ja äänentoistolaitteineen on huippuluokkaa.


Opiskelualueilla luokkien välisissä aulatiloissa voi myös opiskella yksin tai ryhmissä.


Jos normiluokkatilat ovat hieman liian pieniä, vastaavasti KU, TN ja TS -luokissa tilaa on riittävästi. Luokat on varusteltu hyvin.

Koulun liikuntatilat ovat aivan fantastiset, varmaankin Suomen parhaat. Liikuntatiloista teen erillisen kirjoituksen kuten koulun hyvin suunnitellusta liikunnallisesta pihasta.


Toimiva TN-luokka


TN-luokan konetila


Kuvataideluokassa on hyvin tilaa, mutta työpöydät ovat aivan liian pieniä. Nyt kaksi oppilasta opiskelee yhden oppilaan työpöydällä. Isot paperit vesiväreineen eivät kunnolla mahdu pöytiin.

Asia on helposti korjattavissa ostamalla toinen mokoma pöytiä lisää.


Kuvataideluokan savityöskentelytila on mahtava.


Kuvataideluokassa kuten muissakin luokissa on iso valkotaulu, luokista löytyy myös isot tv-näytöt. Kuvisluokasta löytyy oma tulostinkin.

* * *

Annan Hämiksen uudisrakennuksellle arvosanan 9 ja puoli.

Kymppiä en voinut antaa, koska neliöitä on liian vähän varsinkin alakoulun luokissa. Uudessa koulussa jokaisella alakoulun luokalla pitää olla kunnollinen ja tilava kotiluokka. Yhdenkään luokan ei pitäisi kiertää ja hypellä vapaasta opetustilasta toiseen oli koulu sitten suunniteltu perinteisesti tai uuden oppimisympäristön ideologian mukaisesti.

Minulle on turha selitellä, että kaikki tila on opiskelutilaa.

Alakoulussa tarvitaan tilavat kotiluokat ja yläkoulussa tilavat aineluokat. Vaikka kuinka kauniisti ajatellaan, että uudessa oppimisympäristössä opiskeltaisiin pitkin poikin koulua, suurin osa opiskeluajasta kuluu luokissa. Kaikki lapset eivät kykene itsenäiseen opiskeluun koulun nurkissa.

Hämis on aina panostanut komeasti liikuntaan. Vanhassa koulurakennuksessa oli pari kuntosalia, uuteen niitä ei saatu, vaikka moneen kertaan pyydettiin. Kuntosalit olisi voitu rakentaa kiinteästi koulun liikuntahallin yhteyteen, silloin myös alueen urheiluseurat olisivat voineet käyttää niitä treeneissään.

Kun uusia kouluja suunnitellaan ja rakennetaan, neliömetreissä ei saa pihistellä yhtään.


Luu-Kaisa ja Kai-Ari biologian luokassa


sunnuntai 13. joulukuuta 2020

Helsinki käyttää valtion tukia koulutusleikkauksiin

 

Maunulan kansakoulu (Grünberg Constantin 1965, www.helsinkikuvia.fi)



Helsinki on hakemassa peruskouluistaan 11 miljoonan euron säästöjä, ammatillisesta koulutuksesta kolmea miljoonaa ja lukioista miljoonaa.

Säästöpotista suurin summa eli 11,3 miljoonaa ollaan ottamassa peruskouluista. Tämä on tarkoitus saada kokoon vähentämällä opetustunteja lähemmäs lain vaatimaa valtakunnallista minimiä, vähentämällä jako- ja kerhotunteja sekä samanaikaisopetusta ja kasvattamalla ryhmäkokoja. Jakotunti tarkoittaa esimerkiksi tilannetta, jossa ensimmäinen luokka on jaettu puoliksi yhdeksi tunniksi päivässä opettelemaan lukemista. Samanaikaisopetuksessa kaksi opettajaa opettaa jonkin tunnin yhdessä, siis esimerkiksi erityisopettaja ja luokanopettaja työparina. Näihin puuttuminen siis käytännössä myös tarkoittaa sitä, että lapsi viettää päivänsä keskimäärin suuremmassa ryhmässä.

* * *

Rikas Helsinki tekee sen, minkä Vantaa vältti. 

Koronakriisi on rokottanut Vantaata lujemmin kuin muita pääkaupunkiseudun kuntia Vantaan lentokenttäklusterin takia. Kun lentokoneet eivät ole ilmassa, Vantaan työttömyysaste nousi vuodessa lokakuusta 2019 lokakuuhun 2020 kahdeksasta prosentista neljääntoista prosenttiin. Lomautettujen määrä kasvoi vieläkin rujommin.

Vantaan kaupunginvaltuusto pystyi priorisoimaan, kasvatuksen ja oppimisen toimialan menoista vähennetään murto-osa Helsingin leikkausten määrästä.

Pääosa Vantaan kasvatuksen ja oppimisen leikkauksista kohdistuu kotihoidon kuntalisän pienentämiseen, mikä on huono asia perheille, jotka haluavat pitää pienet alle puolitoistavuotiaat lapsensa kotihoidossa. Helsinki lopettaa kuntalisän yli yksivuotiailta lapsilta kokonaan. Voi olla, että leikkausten säästöt hupenevat siihen, kun loputkin perheet panevat lapsensa kunnalliseen varhaiskasvatukseen. Perheiden valinnanvapaus kärsii. 

Helsingin koulutusleikkaukset rokottavat peruskoulua, joka on suomalaisen koulutusjärjestelmän vahva kivijalka. Jos se rakoilee, alkavat muutkin koulutuksen rakenteet horjua.

Hämmästyttävintä on, että Helsingin säästöpotin suurin summa 11,3 miljoonaa euroa otetaan suoraan opetuksesta. Vähennetään oppitunteja lähes lain vaatimaan valtakunnalliseen minimiin, vähennetään jako- ja kerhotunteja ja samanaikaisopetusta sekä kasvatetaan ryhmäkokoja.

Silloin helsinkiläinen peruskoululainen kärsii. Erityisesti oppilaat, jotka tarvitsevat yksilöllistä opetusta ja tukea koulunkäyntiinsä, kärsivät. Helsingin peruskoulun leikkaukset iskevät juuri niihin oppilaisiin, joilla on muutenkin vaikeaa eli heikoimpiin lapsiin. 

Helsinki ei ole takahikiä, vaan rikas kaupunki ja Suomen dynamo, ei kaupungin lapsia tule opettaa minimitunneilla.

Säästöjen suurin riski on, että erityisen tuen ja erityisluokkapaikkojen tarve kasvaa. Silloin joudutaan ojasta allikkoon, sillä erityisopetus on huomattavasti kalliimpaa kuin perusopetus.

Näin rajut leikkaukset voivat johtaa myös lasten eriytymiseen ja syrjäytymiseen, mikä inhimillisesti katsoen on kestämätöntä. Tulevaisuuden hädän hintalappua on vaikea arvioida, mutta esim. Valtiontalouden tarkastusviraston arvion mukaan jokainen syrjäytynyt nuori maksaa elämänsä aikana noin 1,2 miljoonaa euroa yhteiskunnalle. (IS 22.11.2019)

"Tämä näyttää pahemmalta kuin onkaan", sanoo kasvatuksesta ja koulutuksesta vastaava apulaispormestari Pakarinen. (HS 13.12.2020)

Apulaispormestari Pakarisen lausunto on hämmentävä. Kyllä Helsingin peruskoulusäästöt näyttävät erittäin pahoilta. Kun opetuksesta leikataan noin paljon, leikkausten vaikutukset jo syrjäytymisvaarassa oleville lapsille ovat erittäin pahoja. 

Kasvatuksen- ja oppimisen alalla näyttää kaikkialla olevan käytäntö, jossa toimialan johtajat joko puolustelevat tai selittelevät leikkauslistoja, kun taas muiden toimialojen johtajat yrittävät estää leikkauksia. Lausunnollaan Pakarinen viestittää, tulkaa ja ottakaa, leikkauksilla ei ole juuri mitään vaikutusta.

Lausunnollaan Pakarinen halveksii opettajien työtä.

Pakarinen paljastaa karvansa, kun hän kertoo, että perusopetuksen tilannetta helpottaa huomattavasti se, että valtiolta on tulossa koronatukea ja tasa-arvorahaa vielä suurin piirtein saman verran kuin säästöt nyt vievät. (HS 13.12.2020)

Tarkoittaako lausunto sitä, että Helsinki upottaa valtiolta saamansa koronatuen ja tasa-arvorahan koulutusleikkauksiin? 

Mekanismi ei ole uusi. Monissa kunnissa haetaan valtionapuja johonkin toiseen tarkoitukseen ja valtionavut upotetaan kiertoteitse johonkin aivan muuhun tarkoitukseen.

Olen ollut sitä mieltä, että valtionavut pitäisi korvamerkitä tiukasti. Jos apuja ei käytetä oikeisiin tarkoituksiin, kunnan on maksettava avut takaisin täysimääräisinä.  Valtionavuilla törkeä keplotteleminen on saatava loppumaan. 

Helsingin pitää olla esimerkki muille Suomen kunnille. Nyt kaupunki näyttää koulutusleikkausmallia ja keplottelee valtionavuilla.

torstai 26. marraskuuta 2020

Uutta oppimisympäristöä etsimässä 4. - Rajatorpan koulu


Rajatorpan koulu eli Rajis on Lounais-Vantaan toiseksi vanhin koulu. Kun Rajatorpan koulun 1960-luvulla rakennettu päärakennus purettiin, tilalle rakennettiin uusi.

Rakennuskohde oli Vantaan kouluista ensimmäinen ns. allianssimallilla rakennettu koulu. Koulua suunnittelivat arkkitehtitoimistot Frondelius, Keppo ja Salmenperä sekä Rudanko ja Kankkunen, rakentaja NCC sekä Vantaan kaupunki, jota edusti kokenut vantaalainen koulumies Eero Väätäinen.

Kuten Vantaalla lähes aina, kun uusi koulu on valmis, se heti on liian pieni. Vantaan koulujen tilaohjelman mukaan kaikki koulun tilat ovat opetustilaa, käytävät ja portaiden alustat sekä ruokatilat, joten luokkahuoneet ovat jääneet pieniksi. Rajiksessakin heti kärkeen on yksi ns. kiertävä luokka, mikä on huono asia. Jokaisella alakoulun luokalla pitää aina olla oma kotiluokkansa.



Vantaan uudet koulut ovat kengättömiä kouluja, sisääntuloaulassa on tilat vaatteille ja kengille. Nyt lapset ovat jo tottuneet käytäntöön, joten aula on huomattavasti siistimpi kuin kuvassa.


Sisäulkoseinien betoni on jätetty näkyviin rakennusmiesten lyijykynämerkintöineen kaikkineen, harmaa betoniseinä on yllättävän kaunis.


Heti sisääntuloaulan jälkeen aukeaa laaja keskushalli, jossa on ruokala ja näyttämö sekä isot portaat toiseen kerrokseen. Näyttämö ei sijaitse liikuntasalissa, mikä on hieno ratkaisu. Liikuntatunnit ja salin iltakäyttö toimivat läpi vuoden häiriintymättä. Keskusaulan akustiikka on hyvä, ruokailu on miellyttävää.


Keskusaulan seinälle on tehty komea seinämaalaus lasten toiveiden mukaisesti, portaat toimivat myös istumatilana.


Tila ylätasanteelta kuvattuna


Seinämaalaus kokonaisuudessaan


Yläntasanteella sijaitsee ahkerasti käytetty kirjastonurkkaus, josta on suora yhteys keskusaulaan. Tila olisi pitänyt eristää keskusaulasta lasiseinällä, keskusaulan äänet voivat joskus häiritä joitakin oppilaita.

Ylätasanteen opiskelutila, jossa lapset voivat lukea kirjaston kirjoja tai työskennellä tietokoneidensa kanssa.



Normiopetustilat koostuvat soluista, opetustilat ovat avoimia, erotettu verhoilla tai lasiseinillä. Tässä tilassa on kolme aluetta ja pienopetustila. Solu on tarkoitettu kolmelle perusopetusryhmälle, oppilaita solussa taitaa olla jonkin verran yli 60.


Tiloissa on pehmeitä kalusteita sekä työpöytiä työtuoleineen. Oppilailla on seinillä omat säilytyslokerikkonsa. 

Ihmetyttää, miksei voi suunnitella uuden oppimiskäsityksen mukaisia oppilaiden työpöytiä, joissa on jokaiselle oppilaalle oma säilytystilansa. Tavaroiden edestakainen raijaaminen säilytyslokerikoista työpisteisiin ja takaisin vie paljon ylimääräistä aikaa sekä aiheuttaa aivan turhaa hälyä.


Solun työpöytätila on toimiva, tekniikka on aivan mahtavaa uusine valkotauluineen ja heittimineen sekä isoine monitoreineen. Tosin opettajien työpisteet ovat liian pieniä.


Solun pienopetustila on eristetty lasiseinin.


Lukusoppi on piilotettu seinään. Kun romaaneja luetaan, moni lapsi haluaa suojaisaan soppeen.


Työpöydät ovat vankkoja ja niitä on helppo siirrellä, koska toisessa pöydän jalkaparissa on rullat. Työistuimet ovat toimivia ja mukavia ja helposti liikuteltavia ja säädeltäviä.


Pyöreistä palasista koottu sohvanurkkaus on myös suosittu lukupaikka, tarpeen tullen paloja voi asetella eri asetelmiin.


Tilojen erottelijana lasiseinä toimii mainiosti, se antaa avaruutta sekä eristää ääntä hyvin. 

Verhot on erittäin huono ratkaisu akustiikan kannalta. Lisäksi verhot tekevät tiloista ahdistavan tunkkaisia, ja tietenkin lapset roikkuvat niissä tai kurkkivat niiden takaa.


Lattiapinnoitteet vaihtelevat, paljon kulutusta vaativissa tiloissa on muoviset kokolattiamatot, ks oranssi. Muuten käytetään akustisesti hyviä ja jaloille mukavia tekstiilikokolattiamattoja, joita on helppo puhdistaa toisin kuin 1970-luvun kokolattiamattoja. Fiilis on hyvin kodinomainen ja lämmin.


Liikuntasali on liian pieni. Isoihin kaupunkeihin pitäisi rakentaa vain kunnollisen kokoisia saleja, esim. Vantaalla urheiluseurojen tarpeisiin kaupungissa on liian vähän tilaa. 

Rajatorpan koulun opettajat ovat tyytyväisiä saliin, sillä vanhan, puretun koulun päärakennuksen sali oli vieläkin pienempi kuin nykyinen sali. Lattiapinnoiteena on pehmeähkö muovi, joka toimii liikuntatunneilla hyvin.


Kuten lähes joka koulussa liikuntasalin välinevarasto on auttamattoman liian pieni, vain perusliikuntavälineet mahtuvat ja niiden liikutteleminen ja paikoilleen asetteleminen ei ole aina mutkatonta.

Teknisen käsityön (nyk. käytetään naurettavaa kovan käsityön tila) on käsittämättömän pieni, mieleen tulee joku pienen vanhan kyläkoulun teknisen käsityön luokka. Tilassa on neljän oppilaan veistopenkit, väleissä on ahdasta.


Konetila on erittäin pieni, eikä sitä ole eristetty oppilaiden työtilasta millään tavalla, mikä on iso suunnitteluvirhe. Kun kysyin asiaa suunnittelijoilta, minulle vastattiin, että saadaanhan ne koneet aina nappia painamalla kiinni.

* * *

Rajatorpan koulun päärakennus on Vantaan ensimmäinen ns. uuden oppimiskäsityksen mukaan suunniteltu kokonaan uusi koulurakennus. 

Kokonaisuudessaan Rajiksen uudisrakennus on erittäin viihtyisä, tilat ovat pääosin toimivia, liikkuminen paikasta toiseen on melko helppoa. Parissa tilassa opetustila ja käytävätila ovat samaa tilaa, mikä joskus voi aiheuttaa turhaa hälyä. 

Neliömetrejä on aivan liian vähän.

Annan Rajiksen uudisrakennukselle arvosanan 8 ja puoli. 

Harmittaa, kun suunnittelussa ei voitu ottaa oppia Hämeenkylän koulun parista väistövuodesta Sanomalassa. Hämeenkylän koulun opettajat kirjasivat kaikki avoimen oppimistilan tuomat ongelmat, ja opettajien kokemuksia hyödynnettiin Hämeenkylän yhtenäiskoulua  suunniteltaessa.

Lyhyesti uusien koulujen suunnittelijoille:

1. alakouluihin luokille omat luokat

2. ei täysin avoimia tiloja, ei väliverhoja, vaan helposti avattavia ja akustisesti hyviä lasiseiniä

3. neliömetrejä riittävästi

Seuraavassa Uutta oppimisympäristöä etsimässä -blogikirjoitussarjassa onkin vuorossa Hämeenkylän koulu.

sunnuntai 4. lokakuuta 2020

Uutta oppimisympäristöä etsimässä 3. - Pähkinärinteen koulu

Pähkinärinteen kouluni on minun kouluni, sillä tein työtä siellä 32 vuotta ja sijaistan siellä silloin tällöin vieläkin. Koulurakennus valmistui v. 1981, tulin kouluun Hiekkaharjun koulusta v. 1982. 


Hiekkaharjun koulu eli Hiekkis valmistui v. 1971 ja se edusti 1970-luvun koulurakentamisen ihannetta solurakenteineen ja kokolattiamattoineen ja siirreltävine seinineen, joita ei sitten koskaan siirreltykään. Seinät olivat kevytrakenteisia, eivätkä pitäneet ääntä kunnolla. Käytävillä oli hukkatilaa valtaisasti. 

Myöhemmin Hiekkaharjun koulu remontoitiin totaalisesti, alkuperäisestä koulusta jäivät jäljelle vain seinät. Nyt koulussa on sisäilmaongelmia ja se odottaa korjausvuoroa.

On tarkkaan harkittava kannattaako edes 1970-80 -lukujen koulurakennuksia peruskorjata. Yleensä kustannukset ovat nousseet lähes uuden koulurakennusten kustannusten tasolle, eikä lopputulos ole aina ollut häävi. Usein peruskorjauksen jälkeen on jouduttu uusiin korjauksiin.

Pähkinärinteen koulun eli Pähkiksen peruskorjaus valmistui v. 2016. Koulusta tehtiin uusien oppimisympäristöjen hengen mukainen, ensimmäisten joukossa Vantaalla.


Peruskorjauksen suurin urakka oli koulun ilmastointijärjestelmän uusiminen. Katolle rakennettiin uusi, iso laajennus ilmastointikoneita varten. Jorkut ilmastointiputkien osat ovat kuin nykytaidetta kuten kuvassa.

Ilmanlaatu parani kertaheitolla,  ja ennen kaikkea ilmastointilaitteet eivät enää pidä hirmuista ääntä. Kun ennen piti mölyn yli puhua, ääni oli tiukoilla. Yksi opettajistamme opiskeli laaja-alaiseksi erityisopettajaksi jatkuvien äänihuolten takia. Pari-kolme maikkaa käytti puhetta vahvistavia laitteita.


Luokat madaltuivat rajustí ilmastointilaitteiden koteloinnin takia. Parissa luokassa kotelot ovat niin matalalla, että kaksimetrinen mies kuten minä, voi lyödä päänsä niiden nurkkiin. Mataluus ahdistaa ainakin minua.


Yhdessä luokassa kotelointi aiheutti kaikuongelmia. Sijaistin ko. luokassa kolme päivää, luokan äänimaailma ärsytti, vaikka oppilaat eivät melunneet juuri ollenkaan. Kun puhui, joutui väkisinkin nostamaan vähän äänentasoa, mikä ei tehnyt hyvää äänihuulilleni.

Kaiken kukkuraksi asentajat olivat unohtaneet laittaa kattoon akustolevyt, ne lojuvat edelleen pommarissa.

Ennen koulun peruskorjausta luokkiin oli hankittu hienot kaiuttimet, jotka häipyivät remontin aikana ties minne.


Koulu koostuu kuudesta luokka-astekohtaisesta solusta sekä muutamasta erikoisluokasta ja liikuntasalista. Kengillä ei kävellä luokkiin, vaan ne jätetään soluihin.

Vantaan tilaohjelman sekä uuden oppimisympäristön ideologian mukaan kaikki tila on oppimistilaa kuten soluaulatkin, mikä näkyy soluaulan keskellä olevana istuinrykelmänä.


Myös alakäytävä on täynnä naulakoita ja kenkäsäilytystiloja. Pähkinärinteen koulu on tupaten täynnä oppilaita.


Alakäytävän levennykseen tehty työtila

Portaiden yläpään työskentelytila

Portaiden alla oleva työskentelytila

Porrasaulassa oleva työskentelytila


Kaikki tila on valjastettu oppimisen tarpeisiin, jopa monistushuoneeessa on pieni tila, jossa oppilas voi tehdä rauhassa vaikkapa kokeensa, jos hän on ollut koepäivänä poissa koulusta.


Tietenkin ruokala toimii hyvänä oppimistilana silloin, kun ei ole ruoka-aika. Koulun jälkeen siellä toimii läksyparkki sekä kerhoja. Itse pidin siellä vuosia shakkikerhoa.


Parasta Pähkiksen uudessa oppimisympäristössä on, että  luokkien väliseiniä ei revitty auki, vaan niiden väliin tehtiin palo-ovet. Ovet saadaan auki tarvittaessa, joissain luokkapareissa ovet ovat jatkuvasti auki. Kun ovet ovat kiinni, toisesta luokasta ei kuulu ääniä. Turvallisuuden kannalta on erinomaista, että ovet saadaan nopeasti kiinni. 


Joissain kouluissa väliseinät revittiin kokonaan auki, mikä on huonoa, koska joskus on hyvä, että luokat voivat toimia erillisissä tiloissa esim. kokeiden tai hiljaisten lukuhetkien aikana. Yhdessä koulussa opettajat alkoivat heti rakentaa tilapäisiä rakennelmia melusuojaksi, nyt odotellaan, että väliin saadaan lasiseinät. 

Väliverhot ovat osoittautuneet huonoiksi ratkaisuiksi, ne eivät eristä ääntä riittävästi ja niissä roikutaan.

Opettajan kannalta hienoa on, että luokkiin tuli isot älynäytöt, jonka avulla voi nyt näyttää kunnolla tietokoneen kuvaa. 

Opettajien pöydät ovat jokaisessa uuden oppimisympäristön mukaisessa koulussa surkean pieniä. Samaan aikaan pöydälle pitäisi mahtua läppäri sekä heitin ja sen edessä tilaa näytettävälle kirjalle tms. Melkein kaikissa luokissa opettajien pöydille on kasattu järkyttävän paljon tavaraa, kun kunnollisia säilytystiloja opettajien pöytien yhteydessä ei ole. Voi surkeutta. Yleensä heittimetkin ovat surkeita ja niiden johdon ovat niin lyhyitä, että hyvä, kun heittimet ylipäätään pysyvät pöydillä.

Pari vuotta ennen remonttia Pähkiksen oli hankittu fantastiset opettajien pöydät säilytystiloineen. Niissä heittimet olivat kunnollisia ja tietokoneille oli kunnon tilat. Niitä pöytiä ei enää Pähkiksessä näy.


Näin opettajia kidutetaan. Heittimen johdot ovat niin lyhyitä, että itse heitin ei mahdu pöytään kokonaisuudessaan.


En ole vieläkään ymmärtänyt, miksi ei kehitetty uusien oppimisympäristöjen mukaisia pulpetteja. Valkoiset salmiakkipöydät ovat aivan onnettomia, hyvä kun niiden päälle mahtuu A 3 paperi, vesivärivehkeiden kanssa tekeekin jo tiukkaa. 

Ärsyttävintä on, että pöydissä ei ole säilytyslaatikoita. Oppilaat ravaavat jatkuvasti lokerikolleen, mikä lisää asiaankuulumatonta hälyä ja liikettä.

Pähkiksen kalusteet ovat Martelasta. Kun mainitsin esittelytilaisuudessa näistä surkeista oppilaiden pöydistä, esittelijä ei pystynyt vastaamaan mitään. Kait Matelan tarkoitus oli myydä kouluihin niin paljon kamaa kuin mahdollista. Yhtenä vuonna Martela olikin suurin kotimainen pörssinousija.


Erilaiset istuintyynyt ovat kivoja. Lattialle voidaan tehdä rinkejä vaikkapa pienen satuhetken ajaksi.


Luokissa on sohvia, joissa esim. maata, kun luetaan romaaneja. En siedä normiluokissa huopaisia eristyssellejä enkä sellejä muutenkaan. Inhoan, kun ei ole näköyhteyttä oppilaaseen. 

Näköjään uuteen oppimisympäristön kuuluuvat myös kuulosuojaimet. Inhoa niitäkin, kyllä opetus ja oppiminen on kokonaisvaltaista sosiaalista kanssakäymistä, eristäytymisellä ei pitäisi olla sijaa.

Ekan kerran, kun näin Pähkiksen koulu opettajienhuoneessa karmean kasan kuulosuojainlaatikoita, ärähdin ja totesin, että teknisessä luokassa on aivan riittävästi kuulosuojaimia. Joku totesi, että niitä tarvitaankin ekoissa luokissa. Olin kuin puulla päähän lyöty, en ymmärtänyt, mistä on kyse.


Jotkut opettajat säilyttivät vanhoista luokista melko uudet kirjahyllynsä, joissa oli myös lokerikkoja. Pädejä tai Chromebookeja varten luokkien nurkista löytyy asialliset säilytyskaapit, enää koneet eivät loju sikin sokin siellä täällä. 


Pienluokassa pöydät ovat perinteisessä järjestyksessä kuten pienluokassa pitääkin olla. Kuvan valkotaulu on tussitaulu, uudemmissa kouluissa on jo älyvalkotaulut. Ja kyllä nuo salmiakkipöydät ovat törkeän pieniä!


Valaistus parani kertaheitolla, se on silmille miellyttävä. Katossa näkyy akustolevyt, nyt luokkien äänimaailma on hyvä sitä yhtä luokkaa lukuunottamatta, siihen kaikuluokkaan ei vieläkään levyjä ole asennettu.


Koulun yhdistetty kirjasto- ja tietokoneluokka on nyt yhdistetty kirjasto- ja musiikkiluokka, kun erillisiä tietokoneluokkia ei enää tarvita. Vantaalla joka oppilaalla on henkilökohtainen tietokone.


Luokassa on myös isoja pöytiä muuhunkin opetukseen kuin musiikinopetukseen. On hyvä, että musiikinluokka saatiin, ei tarvitse enää rahtailla soittimia tai muita vehkeitä ympäri koulua.


Kirjasto on enää kirjavarasto, kirjat haetaan hyllyistä ja luetaan luokissa.


Kuten muissakin uusien oppimisympäristöjen mukaisissa kouluissa, tiloja käytetään joustavasti. Pähkiksen merkintätapa on klassisen varma, sinitarralappu.


Pähkiken tiloista saatiin viihtyisiä, opettajienhuoneestakin, johon on saatu mahdutettua sohvanurkkaus keittiöineen. Keskellä on iso oleskelualue mukavine istuimineen. Pitkänomaisen tilan molemmista päistä löytyy työskentelyalueet.

Kokonaisuudessaan Pähkiksen remontti vanhasta oppimisympäristöstä uuteen onnistui melko hyvin.  Annan numeroksi 8.

Olen sitä mieltä, että Hiekkaharjun, Martinlaakson ja Pähkinärinteen kouluja ei olisi kannattanut peruskorjata, vaan purkaa ja rakentaa uudet koulut kuten Hämeenkylän koululle tehtiin. Hiekkaharjun ja Martinlakson koulujen remontit olivat niin kalliita, että remontin hinnalla olisi saatu uudet koulut. Eikä Pähkinärinteen koulun remontin hinta kovin kaukana ollut uuden koulun hinnasta.

Kaikissa kolmessa koulussa on ilmennyt peruskorjauksen jälkeisiä sisäilmaongelmia. Pähkinärinteenkin koulu kärsi vesivahingosta vuosi peruskorjauksen jälkeen.

Ei ole mitään järkeä siinä, että peruskorjauksen jälkeen joudutaan uuteen korjauskierteeseen.