Hämeenkylän yhtenäiskoulun eli Hämiksen uusi koulurakennus valmistui juuri parahiksi kuluvan lukuvuoden alkuun. Ulkoapäin katsottuna rakennus liikuntahalleineen on hulppea.
Hämiksen vanha koulurakennus v. 1972
Hämiksen vanha koulurakennus rakennettiin 1960-luvulla. Koulu oli ensin oppikoulu, myöhemmin rakennuksessa toimi sekä yläkoulu että lukio. Kun lukio lopetettiin, Hämeenkylän yläkouluun liitettiin Myyrmäen yläkoulu.
Vanha koulurakennus jouduttiin purkamaan homeeen takia, vaikka se oli peruskorjattu vain muutamaa vuotta aiemmin.
Kun uutta uutta Hämistä rakennettiin, koulu oli aluksi evakossa useassa toimipisteessä, onneksi koululle löydettiin kunnolliset väistötilat Sanomalasta. Väistötilat rakennettiin uuden oppimisympäristön ideologian mukaisesti.
Parista Sanomalan evakkovuodesta oli suuri hyöty. Opettajat kirjasivat muistiin uuden oppimisympäristön sekä hyvät että huonot kokemukset, joita käytettiin hyväksi, kun uutta Hämistä suunniteltiin. Sanomalan akustiikkaongelmista otettiin opiksi.
Uusi Hämis rakennettiin ns. allianssimallilla kuten vuotta aiemmin rakennettu Rajatorpan koulu.
Allianssissa sopimusosapuolet vastaavat yhdessä hankkeen suunnittelusta ja toteuttamisesta jakaen hyödyt ja riskit. Toteutusta ohjataan erilaisin kannustimin, ja tarvittaessa sanktioin, kohti laadullisia, ajallisia ja kustannustavoitteita. Vantaan kumppaneina toimivat NCC Suomi Oy sekä työyhteenliittymä Arkkitehdit Rudanko ja Kankkunen Oy sekä Arkkitehdit Frondelius, Keppo, Salmenperä Oy. (www.sivistysvantaa.fi)
Kaikessa näkee, että samat tekijät suunnittelivat sekä puoli vuotta aiemmin valmistuneen Rajatorpan että Hämeenkylän koulut.
Koulun yleisilme on maanläheinen, koska betonin lisäksi on käytetty paljon puuta ja sisustuksessa on käytetty paljon hillittyjä ja levollisia värisävyjä. Kuvassa näkyy näyttämöseinälle istutettu iso viherkasvi. Oppilaat liikkuvat tiloissa rauhallisesti.
Kun kouluun astuu sisään, ensin pitää jättää kengät ja ulkovaatteet niille varatulle laajalle alueelle. Hämiksen kuten Rajiksenkin ydin on suuri keskusaula, josta pääsee joka paikkaan, portaita pitkin sekä alas että ylös. Keskusaulassa on koulun keittiö ja lounasravintola sekä näyttämö. Alue on nopeasti muunneltavissa esim. koulun juhlia varten.
Vaikka alue on laaja ja korkea, edes ruokailun aikana ei ole hälyä ja kaikua. Perussyy on tietenkin se, että lapset syövät melkein aina asiallisesti ja hillitysti, mutta alue on akustisesti komeasti suunniteltu.
Porrasratkaisu on samanlainen kuin Rajiksessa. Isot porrasaskelmat toimivat välituntisin istuskelualueina ja juhlissa katsomona. Koulun pienimmät oppilaat ruokailtuaan menevät portaille odottamaan opettajaansa ja vielä ruokailevia kavereitaan, takaisin luokkaan mennään sitten yhdessä. Oppituntien aikana oppilaita istuskelee portaissa tietokoneineen opiskelemassa.
Arkena näyttämöllä on kaksi musiikkiluokkaa. Testasin näyttämön seinämän ja ovien äänen eristyskykyä ja menin ruokalaan, kun musiikkiluokassa laulettiin ja soitettiin. Hyvin toimi, juuri mitään ei musiikkiluokasta ruokalaan kuullut.
Musiikkiluokka olisi voinut olla suurempi, mutta luokan järjestys on hyvä. Kaikille soittimille on paikkansa.
Harmi, että nyt korona-aikana ei juhlia järjestetä muutoin kuin etänä. Olisin kärppänä katsomassa, kuinka nopeasti musiikkiluokan kamat saadaan näyttämöverhojen taa ja kuinka nopeasti lounasravintola saadaan rakennettua katsomotiloiksi.
Itse näyttämö on iso ja äänentoistolaitteet ovat hyviä, mutta silti kuuluvuutta ja näkyvyyttä olisi kiva juhlan aikana testailla istuskelemalla aina välillä eri puolilla keskusaulaa.
Olen monta kertaa aiemmin käynyt katsomassa Hämiksen hienoja musiikkiluokkien kevätesityksiä jo Myyrmäen yläkoulun ajoilta. Kaksi lapsistani on ollut koulun musiikkiluokilla. Pähkinärinteen koulun oppilaista noin puolet menee yläkouluun Hämikseen ja puolet Kilteriin, joten omia kuutosianikin meni aina molempiin kouluihin.
Hyvin mielenkiintoista on, että seuraavana remonttivuorossa on juuri Kilterin yläkoulu. Hämis on yhtenäiskoulu.
Alakoululaisten luokat ovat ensimmäisessä kerroksessa, heillä on oma sisäänkäyntinsä. Alakoululaisille on kaksi sisäänkäyntiä, pienille oppilaille omansa ja vähän isommille omansa. Kenkälokerikot ovat heti ulko-ovien vieressä. Naulakot ovat perinteisiä.
Mitään isoja ryysiksiä koulussa harvoin näkee, sillä ala- ja yläkoululaisilla on eri oppitunti- ja välituntiajat.
Kuvassa olevia isoja istuimia käytetään paitsi pukeutumiseen myös opiskeluun.
Vessoja koulussa löytyy lähes joka nurkalta. Jonottaa ei tarvitse ja yksityisyys on taattu.
Kuudesluokkalaiset ovat pääasiassa yläkoulun opettajien hoteissa ja kiertelevät yläkerrosten aineluokissa. Ikävää on, vaikka koulu on uusi, luokkatiloja ei ole riittävästi, niin yksi alakoulun ryhmä opiskelee aina niissä luokissa, jotka kulloinkin ovat vapaana.
Jostain syystä yhden luokka-asteen tilat aukeavat aulatilaan, mikä ei ole hyvä ratkaisu. Asia voidaan helposti ratkaista rakentamalla opiskelutilojen ja aulan väliin lasiseinä. Muutkin alakoulun luokat on eroteltu lasiseinin.
Kuvassa oleva lukusoppi on suosittu romaanien lukupaikka.
Alakoulun puolella luokka-aste muodostaa kahden luokan solun. Kummallakin luokalla on oma tilansa ja keskellä on pienopetustila. Ratkaisu on muuten toimiva, mutta luokissa olisi pitänyt olla neliömetrejä lisää.
Lasiseinä avartaa kahden luokan välistä tilaa, äänieristys toimii ja tarvittaessa seinä saadaan auki. Melkein aina lasiseiniä pidetään kiinni. Oppilaita ei naapuriluokan toiminta häiritse yhtään, vaan he keskittyvät tehtäviinsä. Varmaan opettajatkin ovat jo tottuneet läpinäkyviin seiniin.
Kahden luokkatilan välissä on pienopetustila, jossa usein opiskellaan laaja-alaisen erityisopettajan johdolla. Muutoin tilaa käytetään ryhmäopetustilana, myös hiljaista työtilaa haluavat lapset käyttävät tilaa.
Yläkoulun aineluokissa opiskellaan erikokoisissa ryhmissä. Esim. äidinkielessä opiskelee koko luokka-aste kerrallaan, paikalla on silloin kolme äidinkielen opettajaa ja koulunkäyntiavustaja. Usein paikalla on myös laaja-alainen erityisopettaja.
Joissakin oppiaineissa opetetaan kahta luokkaa, mutta esim. terveystiedossa opiskellaan yksi luokka kerrallaan kuten myös kuvataiteessa ja musiikissa.
Tarpeen tullen isotkin luokat voidaan jakaa pienempiin osiin lasiseinillä. Sanomalan kokemukset opettivat, että väliverhot luokkien jakamiseen ovat huono ratkaisu. Väliverhot eivät pidä kunnolla ääntä ja fiilis on tunkkainen. Pienet oppilaat voivat kurkkia niiden läpin ja häiritä naapuriluokan opiskelua.
Jotkut aineluokat ovat liian ahtaita kuten alaluokkienkin luokat.
Jotkut aineluokat näyttävät avarammilta kuin toiset, työpöytien asettelu suurempiin ryhmiin tekee tilaa.
Luokat on akustisesti hyvin suunniteltu. Hälyä vaimentavat kokolattiamatot ja katoissa olevat akustolevyt.
Tietenkin ylivoimaisesti paras hälyn vähentäjä on hyvä työrauha. Sijaistaminen on upeaa, kun ei tarvitse puuttua työrauhaongelmiin samalla tavalla kuin alakouluissa. Joskus pitää joillekin pojille huomauttaa, että huppua ei oppitunneilla pidetä päässä tai joillekin tytöille, että kännykät laitetaan laukkuihin. Keskitytään opiskeluun, ei sometteluun.
Alakoulun opettajana on hienoa huomata, että pitkällinen, lähes jurnaava työ alakoulussa on tuottanut tulosta. Siirtyminen alakoulusta yläkouluun on ajoitettu juuri oikeaan kohtaan.
Joskus minulla on sellainen fiilis, että yläkoulussa sijaistaminen on suorastaan hermolepoa alakoulun alimpien luokkien opettamiseen verrattuna.
Uuden oppimisympäristön kalustuksessa minua hämmentää äärimmäisen pienet opettajien pöydät. Kun pöydällä on tietokone, hyvä, kun heitintä ylipäätään voi käyttää. Opettajien säilytystilaa ei luokissa ei juuri ole. Kuten kuvasta näkyy, johdot risteilevät minne sattuu.
Jos saisin päättää, heivaisin opettajien minityöpöydät ulos luokista ja hankkisin tilalle kunnolliset työpöydät säilytystiloineen.
Ihmeellistä on, että vain muutamia vuosia sitten esim. omaan kouluuni hankittiin opettajille luokkiin aivan loistavat työpisteet. Tilaa oli työskennellä ja säilytystilaa oli, johdot eivät risteilleet miten sattuu. Kun uuteen oppimisympäristöön siirryttiin, hienot työpöydät heivattiin ja tilalle hankittiin käsittämättömiä rimpuloita.
Muu varustus näyttöineen, valkotauluineen ja äänentoistolaitteineen on huippuluokkaa.
Opiskelualueilla luokkien välisissä aulatiloissa voi myös opiskella yksin tai ryhmissä.
Jos normiluokkatilat ovat hieman liian pieniä, vastaavasti KU, TN ja TS -luokissa tilaa on riittävästi. Luokat on varusteltu hyvin.
Koulun liikuntatilat ovat aivan fantastiset, varmaankin Suomen parhaat. Liikuntatiloista teen erillisen kirjoituksen kuten koulun hyvin suunnitellusta liikunnallisesta pihasta.
Toimiva TN-luokka
TN-luokan konetila
Kuvataideluokassa on hyvin tilaa, mutta työpöydät ovat aivan liian pieniä. Nyt kaksi oppilasta opiskelee yhden oppilaan työpöydällä. Isot paperit vesiväreineen eivät kunnolla mahdu pöytiin.
Asia on helposti korjattavissa ostamalla toinen mokoma pöytiä lisää.
Kuvataideluokan savityöskentelytila on mahtava.
Kuvataideluokassa kuten muissakin luokissa on iso valkotaulu, luokista löytyy myös isot tv-näytöt. Kuvisluokasta löytyy oma tulostinkin.
* * *
Annan Hämiksen uudisrakennuksellle arvosanan 9 ja puoli.
Kymppiä en voinut antaa, koska neliöitä on liian vähän varsinkin alakoulun luokissa. Uudessa koulussa jokaisella alakoulun luokalla pitää olla kunnollinen ja tilava kotiluokka. Yhdenkään luokan ei pitäisi kiertää ja hypellä vapaasta opetustilasta toiseen oli koulu sitten suunniteltu perinteisesti tai uuden oppimisympäristön ideologian mukaisesti.
Minulle on turha selitellä, että kaikki tila on opiskelutilaa.
Alakoulussa tarvitaan tilavat kotiluokat ja yläkoulussa tilavat aineluokat. Vaikka kuinka kauniisti ajatellaan, että uudessa oppimisympäristössä opiskeltaisiin pitkin poikin koulua, suurin osa opiskeluajasta kuluu luokissa. Kaikki lapset eivät kykene itsenäiseen opiskeluun koulun nurkissa.
Hämis on aina panostanut komeasti liikuntaan. Vanhassa koulurakennuksessa oli pari kuntosalia, uuteen niitä ei saatu, vaikka moneen kertaan pyydettiin. Kuntosalit olisi voitu rakentaa kiinteästi koulun liikuntahallin yhteyteen, silloin myös alueen urheiluseurat olisivat voineet käyttää niitä treeneissään.
Kun uusia kouluja suunnitellaan ja rakennetaan, neliömetreissä ei saa pihistellä yhtään.
Luu-Kaisa ja Kai-Ari biologian luokassa
Tekstit
Sanomalassahan oli vain ykäkoulu, 1-2 Varistossa ja 3-6 Tuomelassa, eli yhä eri paikoissa evakossa toisin kuin kirjoitit.
VastaaPoista