Turvamies tulee ja pamputtaa

Iltalehti 5.10.

Turvafirma tarjoaa apua koulukiusatuille: "Olemme kovempia kuin vanhemmat"

Länsisuomalainen yritys tarjoaa erikoista palvelua - se lupaa lopettaa asiakkaan lapsen koulukiusaamisen, tietysti maksua vastaan.

Iltalehti tavoitti yrityksen operatiivisen johtajan Jussi Marttilan.

Mitä keinoja teillä on?

- Meillä on ihan nämä lain sallimat keinot eli voidaan miettiä, mikä on esimerkiksi koulun oikeudellinen vastuu, onko siellä tehty laiminlyöntejä. Ja ohjata vanhemmat eteenpäin lakimiehelle tai asianajajalle, joka osaa viedä asiaa eteenpäin.

Mikä koulutus työntekijöillänne on?

- Meillä on lain vaatimat vartijan koulutukset ja kokemusta vastaavista tehtävistä.

Tuntitaksanne on 50 euroa eli palvelu voi tulla tyyriiksi.

- Voihan se, mutta mikä sen palvelun arvo on sitten ostajalle? Useampikin äiti on minulle sanonut, että he olisivat olleet valmiita maksamaan, jos joku olisi voinut saada koulun toimimaan. Tällaisessa tapauksessa puhutaan maksimissaan muutamasta kymmenestä työtunnista.

Opetttaja, miltä sinusta tuntuisi, jos joku turvafirman mies kulkisi välitunnilla ja videoisi välituntipihan tapahtumia, kyyläisi sinua kellon kanssa ja katsoisi, olisitko ajoissa välituntivalvonnassa?

Äkkiseltään ajatus tuntuu suorastaan oksettavalta.

Amerikanmaassa kouluihin on palkattu turvamiehiä jo pitkään, mutta siellä ongelmat ovat hieman toisenlaisia kuin meillä. Tiettyjen alueiden koulujen porteilla voi olla turvamiehiä, jotka tekevät turvatarkastuksia. Apuna voidaan käyttää esim. metallinpaljastimia. Tavoitteena on ottaa oppilailta aseet pois.

Suomen kouluissa ei aseita juuri näy. Pari todella ikävää kouluammuskelua on kylläkin tapahtunut. Luulen, että kukaan ei kiusaa ketään, jos oppilaita tullaan videoimaan koulupihoille.

Kun koulukiusaamisen on puututtu, osa kiusaamisesta on siirtynyt kouluajan ulkopuolelle, koulun käden ulottumattomiin. Vanhemmat, yläkouluikäiset oppilaat, käyttävät tekniikan mukana tuomia uusia kiusaamisvälineitä, nettiä ja kännykkää.

Iltalehti: Varsinais-Suomen poliisipäivystäjä ei äkkiseltään riemastu ideasta.

- No kuulostaahan se nyt vähän arveluttavalta, eihän ihan tällaiseen ole totuttu. Yleisellä paikalla saa tietysti videoida, mutta kyllä se tietysti on vähän arveluttavaa, jos lapsia aletaan koulun pihalla videoida.

Kyyläjärjestelmät eivät sovi suomalaiseen yhteiskuntaan, ei kouluunkaan.

Suomalainen poliisi ei kyylää, vaan auttaa ja turvaa. Luottamus suomalaiseen poliisiin on kansainvälisissä vertailuissa hyvin korkeaa tasoa.

On peräti kummallista, että meillä kenttätason poliisivirkoja vähennetään koko ajan. Tilalle ostetaan yksityisiä lappuliisafirmoja ja muita turvapalveluja. Poliiseja koulutetaan paraikaa jopa kortistoon, missä ei ole järjen hiventäkään.

Turvafirmojen osaamisen tasosta ei ole mitään takeita. Tässäkin tapauksessa työntekijöillä on vain alkeellinen vartijan koulutus.

Iltalehti: Opetushallituksen ylijohtaja Petri Pohjonen ei lämpene ajatukselle vanhempien ja koulun väliin tulevasta välittäjästä.

- Siis tällainen firma tarjoaa koulukiusaustapauksissa palveluitaan? En äkkiseltään näe tarpeellisena, että tällaista palvelua lähdettäisiin ulkopuolisen yrityksen toimesta tekemään. Opettajat ovat ammattilaisia ja Suomeen hyvin rantautunut KiVa Koulu -systeemi on erittäin hyvä malli, jolla kiusaamistapauksia on huimasti voitu vähentää.

Yhdyn täysin Petri Pohjosen ajatuksiin.

Yhteistyö on ykkösasia, kun koulukiusaamiseen puututaan ja ongelma pitäisi ratkaista.

KiVa-koulu on sikäli tärkeä, että se pitää yllä koulukiusaamiskeskustelua. Nähdäkseni tavalliset kiusaamistapaukset on ratkaistavissa KiVa-koulun avulla. Aivan helpot keissit ratkeaa, kun opettaja vain puuttuu asiaan.

Vaikeita kiusaamistapauksia ei hoideta hetkessä sormia napsauttamalla, vaan aikaa kuluu. Silloin koulu käyttää kaikkia mahdollisia järjellisiä käytettävissä olevia keinojaan. Karkeimmmissa tapauksissa apuna on Suomen laki.

Turvafirmojen idea on yksinkertainen, pelottelu.

Mainonnalla luodaan turvattomuudentunnetta ja siihen täkyyn moni ihminen tarttuu. Yhteiskunnan eriytyminen jakaa ihmisiä. Hyvinvoivat ihmiset muuttavat omiin reservaatteihinsa ja eristäytyvät esim. köyhistä ja maahanmuuttajista. Naapuristoon ei sallita edes päiväkoteja, asunnottomien asuntoloista puhumattakaan.

Viime kesänä fillaroin Espoossa eräällä hyvinvoivien ihmisten omakotialueella. Aidat olivat korkeat, joka toisessa talossa oli jo käytössä ulkoiset turvakamerat. Joissain maissa on rakennetttu aidattuja rikkaiden ihmisten reservaatteja, kuka tahansa tallaaja ei pääse koko alueelle.

Toivotttavasti kovin monet vanhemmat eivat osta ko. turvapalvelun palveluja. Oikeussalien kautta koulukiusaamista on vaikea hoitaa. Kyllä yhä edelleen kannattaa ottaa yhteys suoraan kouluun.

Käsityö artesaanitaidoksi kaikille oppilaille samansisältöisenä?

Käsityönurkka

HS 16.12.

Käsityöstä halutaan samansisältöinen aine tytöille ja pojille

Käsityö pitäisi järjestää kaikille oppilaille – niin tytöille kuin pojille – samansisältöisenä ja yhtenäisenä oppiaineena, esittää opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmä. Myös oppiaineen nimeä tulisi muuttaa niin, että se kuvaisi ja tukisi enemmän teknologiaa ja taiteellisia arvoja.

Työryhmä ei kuitenkaan ehdota itse uutta nimeä käsityölle, jonka tulisi ryhmän mukaan edistää käsillä tekemisen taitoja ja erilaisten materiaalien käyttöä.

"Pyörittelimme erilaisia nimivaihtoehtoja, mutta emme keksineet sopivaa. Eihän se voi olla käsiteknologia tai pelkkä teknologiakasvatuskaan", sanoo työryhmää johtanut ylijohtaja Petri Pohjonen Opetushallituksesta.

Koska työryhmä ei ole keksinyt uutta ja hyvää nimeä käsityölle, niin minä ehdotan uudeksi oppiaineen nimeksi artesaanitaito. Artesaanitaidossa yhdistyy sekä käsillä tekemisen taito ja erilaisten materiaalien käyttö. Nimi viittaa myös taideteollisuuteen hyvin laajasti.

Mutta pitääkö käsityö järjestää kaikille oppilaille samansisältöisenä? Kysymys jakaa ainakin opettajistoa vahvasti.

Alakoulussa käsityötä opetetaan samansisältöisenä kaikille 3. ja 4. luokilla, syksyllä teknistä ja keväällä tekstiiliä ja päinvastoin. 5. ja 6. luokkalaiset saavat valita kumpaa he haluavat painottaa, teknistä vai tekstiiliä. Valittua ainetta opiskellaan suurin osa vuodesta, neljäsosa vuotta sitä toista ainetta. Yläluokilla saa valita kumman käsityön haluaa.

Minä kannatan valinnanmahdollisuutta vanhaan malliin. Uutta tuntijakoa suunniteltaessa on puhuttu paljon valinnaisuudesta. Nyt ehdotetaan, että käsityön suhteen oppilas ei saakaan valita. Mielestäni ainakin yläkoulussa oppilaalle on taattava valinnanmahdollisuus teknisen ja tekstiilin välillä.

Valinnanmahdollisuuden poistaminen ei ole tasa-arvoista. Kaikki oppilaat pakotetaan samaan muottiin. Ajatellaanpa, että poika tai tyttö on lahjakas jommassakummassa aineessa, ja häneltä evätään yläkoulussa mahdollisuus keskittyä "hakaoppiaineeseensa" täysipainoisesti.

Toisaalta on aivan järkyttävää, että uudessa tuntijakoehdotuksessa oppilas voi yläkoulusta lähtien rajata musiikin tai kuvataiteen pois.

Toistan oman näkemykseni taide- ja taitoaineiden viikkotuntimäärästä läpi peruskoulun:
2 tuntia musiikkia, 2 tuntia kuvataidetta, 2 tuntia artesaanitaitoa, 4 tuntia liikuntaa.

Taide- ja taitoaineet edistävät ihmisyyttä ja tasa-arvoa. Ihminen ei kasva kokonaiseksi ilman musiikin tai kuvataiteen tarjoamia elämyksiä.