Vuoden luokanopettaja 2013 kiittää

Kuva on Luokanopettajaliiton vuosikokouksesta Jyväskylästä. Liiton nimi muutettiin, uusi nimi on Suomen Luokanopettajat ry.

Vuoden luokanopettaja 2013 sai kiitokseksi vuoden julkisesta aherruksestaan Luokanopettajaliiton pronssisen ansiomitalin sekä taiteilija Anne Tammisen grafiikanvedoksen, mikä lämmitti mieltäni kovasti. Taulua pitelee puheenjohtaja Matti Sippola Seinäjoelta, keskellä on Piritta Siekkinen Hämeenlinnasta.

Yllätyin, kuinka kollektiivinen palkinto Vuoden luokanopettaja 2013 -palkinto oikeastaan oli. Edustin koko vuoden suomalaisia luokanopettajia ja Luokanopettajaliittoa sekä Vantaan kaupunkia ja Pähkinärinteen koulua. 

Painotin lähiökouluopettajuutta, lähiökoulut ovat suuria kouluja, joissa on paljon oppilaita. Lähiökoulujen opettajat ovat työnsankareita, duunarimaikkoja.

Olin julkisuudessa paljon. Enkeliporsas on ilmeisesti mediaseksikäs elikko. En kieltäytynyt yhdestäkään haastattelusta.

Paina blogin vasemmasta laidasta tunnistetta, Vuoden luokanopettaja 2013. Joka jutusta en tehnyt blogijuttua. Moni toimittaja soitteli minulle myös kysellääkseen taustatietoja juttuunsa. 

Sometin niin paljon kuin sielu sieti.

Minulle tuli myös muutama luentokutsu, joista kieltäydyin pitkän matkan takia. Yhden luennon pidin Vantaan SM-hiihtojen seminaarissa Vantaan kaupungintalolla.

Enkeliporsas taisi olla sika paikallaan, koska moni ei tätä ennen tiennyt, mikä Luokanopettajaliitto on. Myös Vuoden luokanopettaja -titteli tuli paremmin tunnetuksi. Moni minulle tuntematon ihminen tuli juttelemaan kanssani.

Vuoden kohokohdat olivat voimaosallistuminen Korhos-gaten keskusteluun sekä Tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän juhlat Tampere-talossa.

Enkeliporsas kiittää ja liihottelee eteenpäin.

Kuvajaisen juttu

KuvaSeppälä

Kuvajainen

Vuoden 2013 luokanopettaja kannustaa nuoria opettajan työhön

Luokanopettajaliiton hallitus on valinnut Vuoden 2013 luokanopettajaksi luokanopettaja Kai-Ari Lundellin, joka on työskennellyt luokanopettajana Vantaalla 33 vuotta. Kävimme kysymässä Lundellilta, miten koulumaailma on vuosikymmenten mittaan muuttunut.

Koulumaailmassa kuohuu, ainakin mikäli uskomme mediaa. On väkivaltaa, sekasortoa ja koulukiusaamista. Meno on viime vuosina muuttunut paikoin aivan hallitsemattomaksi. Näin väitetään, mutta luokanopettaja Kai-Ari Lundell ei moista allekirjoita. ”Päinvastoin kuin luullaan, kiusaaminen ja väkivalta ovat vuosien mittaan vähentyneet”, Lundell väittää. ”Näistä asioista keskustellaan nyt paljon ja se on luonut mielikuvaa kiusaamisen lisääntymisestä. Tosiasiassa pihalla ei nykyään enää tapella, kuten menneinä vuosikymmeninä ja kaikenlainen jengiytyminenkin on vähentynyt.

Vastaavasti pihoilla ei enää leikitä porukalla, eikä urheilukentilläkään näe lasten omatoimisia joukkuepelejä. Me-henki on saanut väistyä. Oppilaiden yksilöllisyys on korostunut. Omassa opetuksessani otankin tämän huomioon muun muassa siten, että olen lisännyt ryhmätöiden määrää. Se opettaa lapsia toimimaan ryhmässä ja ottamaan muut huomioon”, Lundell kertoo.

”Merkittävimpänä muutoksena koulumaailmassa viimeisten yli 30 vuoden aikana näen ryhmäkokojen pienentymisen. Vantaalla ryhmäkokojen pieneneminen johtuu ryhmäkokotuesta, jota saavat kunnat, joissa on isoja opetusryhmiä. Raha on korvamerkittyä, joten se myös käytetään siihen, mihin se on osoitettu.”

Lähiö kuin pikkukaupunki

Noin 400 oppilaan Pähkinärinteen koulussa 29 vuotta opettanut Lundell sanoo mielellään korostavansa sitä, että on lähiökoulun opettaja ja siinä tehtävässä varsin tyytyväinen. Hänen mukaansa lähiöitä kohtaan tunnetaan usein turhia ennakkoluuloja. ”Lähiö on kuin pikkukaupunki. Koulu, koti ja harrastukset ovat lähellä. Monelle on yllätys, että lasten keskuudessa tehty onnellisuusmittaus osoitti, että lähiö on pikkukaupungin jälkeen lapsille mieluisin kasvuympäristö. Kolmannella sijalla ovat isot kaupungit ja vasta neljännellä sijalla on idyllinen maaseutu. Lähiössä kaveritkin ovat lähellä.

Perheiden ongelmat näkyvät koulussa

Ei Pähkinärinteen koulu toki mikään poikkeuksellinen onnela ole. Luokanopettaja kohtaa työssään arjen monet kasvot, myös ne vähemmän kauniit. ”Osalla lapsista on todellinen syrjäytymisvaara. Yhteiskunta on polarisoitunut. On erittäin hyvin ja huonosti voivia perheitä. Jos perheellä on ongelmia, se yleensä näkyy koulussa. Olisi tärkeää, että perheitä ja lapsia voitaisiin auttaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.” Lundell sanoo, että ei ymmärrä nykyistä käytäntöä, jossa koululta vaaditaan tukea ja osallisuutta samaan aikaan, kun se jätetään syrjään lapsen kokonaisvaltaisesta läsnäolosta.

Tieto opettajien ja viranomaisten välillä ei kulje. ”Kaikkia muita tahoja informoidaan, mutta opettajat jätetään tietosuojakysymyksiin vedoten sen ulkopuolelle, missä apua tarvitsevan lapsen kanssa mennään. Mehän olemme joka päivä tekemisissä näiden lasten kanssa” sanoo Lundell ja muistuttaa, että  myös opettajilla on salassapitovelvollisuus. ”Miksi lasta juoksutetaan lastensuojelussa, kun koulu voisi olla lapsille se keskiö, jossa sosiaalitoimi toimisi? Kokenut opettaja näkee usein puolessa tunnissa, mikä lapsen ongelma on. Miksi tätä näkemystä ei käytetä hyväksi”, Lundell ihmettelee.

Lundell tiivistäisi myös esiopetuksen ja koulun välistä yhteistyötä. ”Päiväkodeissakin nähdään paljon asioita. Jos yhteistyö esiopetuksen ja koulun välillä olisi nykyistä joustavampaa, luokkiin sijoittelussa ei tulisi yllätyksiä.” Tällaisilla yllätyksillä Lundell tarkoittaa esimerkiksi tilannetta, jossa useampia tavattoman vilkkaita lapsia sijoitetaan samalle luokalle. ”Luokille tulee myös niin sanottuja jokereita. He ovat oppilaita, joilla jo on havaittu yksilöllisiä erityistarpeita, mutta oppilaat eivät vielä ole saaneet erityisoppilaan statusta, koska diagnoosia ei ole ehditty tehdä. Tiivis yhteistyö ja hyvä tiedonkulku auttaisivat tässäkin”, Lundell toteaa.

Lundell kannustaa nuoria opettajan työhön

Koulumaailmasta julkisuuteen annettu kuva saattaa saada nuoret opettajan urasta haaveilevat pohtimaan, onko opettajan työ sittenkin liian vaativaa ja stressaava. ”Media on kärjistänyt kuvaa kouluista. Ei täällä mitään anarkiaa ole. Meillä on maailman paras, yliopistotasoinen opettajakoulutus, joka antaa hyvät eväät opettajan työhön. Opettajan työ on myös yhteiskunnassamme arvostettua päinvastoin kuin monessa muussa maassa. Tietysti tässä työssä on omat haasteensa. Työssä tarvitaan aitoa innostusta, kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä ja sellainen luonne, että kykenee luomaan oppilaisiin ja perheisiin hyvät suhteet menettämättä auktoriteettiaan. Oppilaisiin pitää osata luoda lämmin suhde, mutta oppilaan kaveriksi opettajan ei pidä ryhtyä”, Lundell sanoo.

Suomalainen peruskoulu on näyttänyt voimansa

Tasa-arvoista peruskoulua Lundell pitää hyvänä ja uskoo sen tulevaisuudessakin olevan suomalaisen koulujärjestelmän perusta. ”Olisi surullista nähdä meillä toteutuvan Kaukoidän malli, jossa oppilaat kilpailutetaan hengiltä. Toisaalta kaikkein pahin kauhuskenaario on Ruotsin malli. Siinä yksityiskoulujen ja kunnallisten koulujen väliset erot kärjistyvät todellisiksi luokkaeroiksi. Suomalainen peruskoulu on todistettavasti monin tavoin näyttänyt voimansa, joten pidetään se”, Kai-Ari Lundell sanoo.

Enkeliporsaan arvio Kuvajaisen jutusta:

Ysi. Toimittaja haastatteli minua koulun ruokalassa. Toimittaja kyseli paljon nykykoulun tilasta ja hän kirjoitti hyvin ydinasiat. Sain sanottua, mitä yritinkin. Kuva on otettu myös ruokalassa, taustalla on seinälle ripustettuja oppilaiden kuvataidetöitä.

Alppilan Korhos-gate Salo-gateksi?

Kanagwan suuri aalto (Katsushika Hokusai)

Laineet lyövät puolesta ja vastaan. Enimmäkseen Alppilan yläkoulun erityisopettaja Antti Korhonen on saanut tukea:

Presidentti Ahtisaari

OAJ:n mielenilmaus Senaatintorilla

Anna Perho: Työtoverini läski sika

Kari Uusikylä: Myös kodit ovat vastuussa koulujen kuriongelmista

Lastenpsykiatri Sinkkonen: Opettajan potkut kohtuuton päätös

Listaa voisi jatkaa pitkään, mutta on joitakin vastakkaisiakin ajatelmia:

Mari Pudas: Maan tapa

Enkeliporsas:

Joskus on pakko ajatella ääneen.

Kääntyykö Korhos-gate Salo-gateksi? 

Mikäli Antti Korhonen todetaan syyttömäksi ja saa virkansa takaisin, kaiken järjen mukaan syyttävä sormi alkaa sojottaa kohti Helsingin Opetusviraston linjajohtaja Outi Saloa.

Toimiko linjanjohtaja Outi Salo oikein hyväksymällä Alppilan koulun erityisopettaja Antti Korhosen erottamisen? Eikö kokonaisvastuu Korhosen potkuissa ole Opetusviraston linjajohtajohtajalla?

Jos todetaan, että Opetusviraston toiminta erottamisessa ei ole ollut asianmukaista, niin pitäisikö linjanjohtajan vetää Korhos-gatesta omat johtopäätöksensä?

OAJ-pomo kummastelee opettajan potku-uhkaa (Helsingin Uutiset 4.4.)

Poistaminen oli Luukkaisen tietojen mukaan tapahtunut oikein. Sen sijaan opettajan kohtelu kummastuttaa Luukkaista.

– Tietojeni mukaan opettajaa tai muita asianomaisia ei kuultu tilanteen jälkeen, sanoo Luukkainen.

Luukkainen kyseenalaistaa myös tapauksen laillisuuden. Tavanomainen käytäntö on, että opettajalle annetaan ensin huomautus ja varoitus, sitten vasta hänet irtisanotaan.

– Tässä tapauksessa opettajalle ilmoitettiin illalla, että ole kotona pari päivää.




Enkeliporsas:

Joskus on ajateltava ääneen sellaisiakin asioita kuin ei pitäisi.

Voiko olla mahdollista, että Antti Korhosen erottaminen liittyy misandriaan eli voimakkaaseen miehiin kohdistuvaan syrjintään? 

En voi välttyä ajatukselta, että Korhosen irtisanomiseen liittyy jotain, joka ei ole tullut kunnolla julkisuuteen. On todella outoa, että Korhosen tapauksessa ei noudatettu opetusalan totuttua kaavaa, vaan hänet sanottiin irti suoraan.

On todella hyvä, että asiat tullaan tutkimaan pohjamutia myöten.




Perusopetuslaki:



"Jos poistettava oppilas koettaa vastarintaa tekemällä välttää poistamisen, rehtorilla ja opettajalla on oikeus käyttää sellaisia oppilaan poistamiseksi välttämättömiä voimakeinoja, joita voidaan pitää puolustettavina oppilaan ikä, tilanteen uhkaavuus, vastarinnan vakavuus sekä tilanteen kokonaisarviointi huomioon ottaen. 

Oppilaan poistamisessa ei saa käyttää voimankäyttövälineitä."

Enkeliporsas:

Yllä olevan lainkohdan tulkinnasta kait on nyt kysymys.

Koulun pelisäännöt selviksi (Luokanopettajaliitto)

Kehotan kaikkia yläkoulun kymppiluokkien sekä teknisen käsityön opettajia pysymään kiltisti poteroissaan. On odotettava, kunnes laintulkinnat on saatu niin selviksi, että kuka opettaja milloin tahansa tajuaa, kuinka toimitaan Alppilan yläkoulun kaltaisissa tapahtumissa.

On todella hyvä, että Antti Korhonen tuli voimalla julkisuuteen.

"Pidetään huolta pienimmistä"

20.3. Vantaan kaupungin kotisivuilta, juttu menee myös kaupungin paperiseen tiedostuslehteen Vautsiin.

Vuoden Luokanopettaja: Pidetään huolta pienimmistä

Vuoden luokanopettajaksi valittu Kai-Ari Lundell Pähkinärinteen koulusta kantaa huolta lasten ja nuorten syrjäytymisestä ja toteaa, että ennaltaehkäisy ja ajoissa reagointi on kaiken a ja o ja maksaa itsensä monin kerroin takaisin. 

Luokanopettajaliitto valitsi Vuoden Luokanopettajaksi Kai-Ari Lundellin, joka on työskennellyt luokanopettajana Vantaalla peräti 33 vuotta.

Perusteena mainitaan, että Kai-Ari on monipuolinen peruskoulumies, joka on opettanut jokaisella luokka-asteella. Lisäksi hän on toiminut koulukirjastonhoitajana, kehittänyt koulunsa tietotekniikan opetusta ja ylläpitänyt koulun kerhotoimintaa.
Seuraavassa Kai-Ari kertoo näkemyksistään ja toiveistaan:

Olet viihtynyt Vantaalla jo 33 vuotta ja nähnyt peruskoulun muutoksen ja kehityksen. Mitkä asiat ovat menneet parempaan suuntaan ja mitkä asiat olivat urasi alkutaipaleella paremmin - opettajan näkökulmasta, entä oppilaan näkökulmasta?

Vuoden Luokanopettajaksi nimeäminen on hieno asia paitsi minulle myös vantaalaiselle opetuskulttuurille. Vantaalla tehdään hyvää työtä ja tulosta vähemmällä rahalla kuin muualla. On pakostakin keskitytty oleelliseen. Vantaalla vallitsee koulutuksellinen tasa-arvo ja koulujen väliset erot ovat pienet, mikä on erittäin hienoa. Vantaan koululaitos on aina ollut hyvin edistyksellinen. 

Suurin muutos opettajan työssä on ollut ryhmäkokojen radikaali pieneneminen. Kun aloitin työt, yli 30 oppilaan luokat eivät olleet mitenkään poikkeuksellisia, nyt opetan vain 19 oppilaan luokkaa! On aikaa yksittäiselle oppilaalle, mikä on tärkeää, koska tavallisiin luokkiin on alettu inklusoida erityisoppilaita. 

Kehitys on mennyt parempaan suuntaan. Ainoa ikävä puoli on, että resursseja ei ole riittävästi kuten urani alkuaikoina oli.

Oppilaat eivät ole kolmenkymmenen vuoden aikana kovin paljoa muuttuneet. Lapset ovat edelleen lapsia. Ennen väkivalta ja kiusaaminen oli kouluissa raaempaa, toisaalta nykylapset ovat lyhytjänteisempiä kuin ennen. Lapset ovat avoimempia ja välittömämpiä kuin ennen, toisaalta itsekkyys on lisääntynyt selvästi niin kuin muuallakin yhteiskunnassa. 

Olet ahkera bloggaaja ja otat kriittisestikin kantaa koulutuspolitiikkaan. Kuinka paljon blogissasi on seuraajia ja kommentoijia ja antaako sen ylläpito sinulle eväitä työsi tekemiseen?

Bloggaaminen kohentaa vireystilaani. Olen ollut aina aktiivinen kommentoija, mutta en aikaisemmin löytänyt oikeaa väylää. Blogi on nopea tapa kommentoida, mikä sopii minulle hyvin. Blogia seuraa noin 300 lukijaa päivässä, huippulukemat pyörivät 600 lukijan tienoilla. Jopa kesällä blogia luetaan 150 lukijan päivävauhtia, vaikka Enkeliporsas on silloin tauolla. 

Jotkut yleistä mielenkiintoa herättävät kirjoitukset laitan Uuden Suomen blogipalveluun, silloin lukijoiden määrä moninkertaistuu. Blogissani on muutamia aktiivisia ja älykkäitä vakikommentoijia, joten pidän kommentoinnin tasoa korkeana. Joskus keskustelu on ihanan rajua ja peistä väännetään surutta.

Vapaa-aikasi koostuu monesta erilaisesta aktiviteetista ja pyörii pitkälle lasten ja nuorten ympärillä. Mistä ammennat energian tähän kaikkeen?

Perhe on tärkeä. Minulla on vaimo ja viisi lasta ja kaksi lastenlasta. Kesällä olen mökillä, silloin en bloggaile, vaan jätän tietokoneet sun muut värkit pölyttymään. Enkeliporsas liihottaa silloin ilman huolen häivää ja röhkii mennessään. Talvisin seuraan aktiivisesti brittifutista, käyn saarilla pari kertaa vuodessa katsomassa matseja. Pääkohde on Liverpool ja Anfield Road. Perheeni kanssa matkustelen mielelläni muuallakin.

Onko sinulla terveisiä, mitä haluaisit välitettävän päättäjille, entä oppilaiden huoltajille tai kollegoillesi?

Syrjäytymisen ehkäisy on tärkeää. On puututtava ajoissa. Kaikki mahdollinen on sijoitettava esikoulun ja peruskoulun niveleen. Ennaltaehkäisy säästää resursseja valtavasti. Luokkien ryhmäkoot on pidettävä pieninä myös tulevaisuudessa.
Peruskoulua ei saa säästää hengiltä. Lähineuvolat ja puistotädit takaisin!

Tutustu Kai-Arin Blogiin osoitteessa http://www.properuskoulu.net

Terhi Karhuniemi, viestintäpäällikkö

"Osa lapsista voi pahoin"

Koska tämä Iltalehden (18.3) juttu ei ollut lehden nettiversiossa, näpyttelin sen käsin tänne, jotta kaikki voivat lukea sen. Iltalehden juttuun vastailin kännykällä kotisohvalla makoillen sunnuntaina heti, kun saavuin Oulusta kotiin. Katsoin samalla Chelsea vs. Westham jalkapallo-ottelua. Jutusta tuli viiden palstan lähes koko sivun juttu.

Maanantaina koululle tuli Ylen aikaisen toimittaja haastattelemaan minua, mutta siitä ei löydy podcastia kuunneltavaksi. Kyseessä oli vartin suora haastattelu.


"Osa lapsista voi pahoin"

Vuoden luokanopettajaksi valitun Kai-Ari Lundellin mukaan koululaisten tarkkaavaisuushäiriöt ovat lisääntyneet.

- Hän on pitkän uran tehnyt lähikoulun opettaja, joka on rohkea sanomaan omia ajatuksiaan ja julkaisee omaa blogia, Luokanopettajaliiton puheenjohtaja Matti Sippola kuvailee vuoden 2013 luokanopettajaksi valittua Kai-Ari Lundellia.

Lundell on mielissään.

- Tuntuu hyvältä. Luokanopettajapiirit yleensä lähettävät vuoden opettaja -ehdotukset, mutta tämä tuli Luokanopettajaliitosta, mikä tuntuu vielä paremmalta, Lundell sanoo.

Hän ei kuitenkaan myönnä olevansa mitenkään poikkeuksellinen opettaja, pikemminkin päinvastoin.

- Olen perusluokanopettajan prototyyppi. Tässä työssä vaaditaan, että tietää paljon ja pitää olla monipuolinen yleissivistys.

- Luokanopettajia on Suomessa kuitenkin 16 000 ja koulutus on korkeatasoista, joten eihän meitä voi rankata opetustaidon mukaan. Täytyy olla jotain millä erottuu ja minä erotuin tällä blogilla, Lundell arvioi.

Huoli pojista

Lundell on työskennellyt luokanopettajana 33 vuotta, josta viimeiset 14 hän on opettanut Pähkinärinteen koulussa Vantaalla.

(Enkeliporsaan tarkennus, olen opettanut Pähkiksessä kahteen otteeseen yhteensä 29 vuotta + 2 vuotta Hiekkaharjussa + 2 vuotta Malminkartanossa.)

- Osa lapsista voi pahoin. Viime viikolla lastenpsykiatri Jari Sinkkonen puuttui ylettömään pelaamiseen määrään ja siihen, kuinka avuttomia osa vanhemmista on, kun he antavat sen tapahtua. Nelivuotias lapsi saattaa pelata hyvinkin väkivaltaisia pelejä, jotka on kielletty alle 18-vuotiailta. Tämä heijastuu helposti väsymyksenä ja tarkkaavaisuushäiriöinä, Lundell kuvailee.

Hänen mukaansa lasten tarkkaavaisuushäiriöt ovatkin hieman lisääntyneet.

- Oppilaat ovat aiempaa lyhytjänteisempiä, Lundell tiivistää.

Erityisen suurta huolta opettaja kantaa pojista.

- Jos ajatellaan yhteiskuntaa laajemmin, uusliberalistinen kova politiikka alkaa näkyä siinä, että syrjäytyminen alkaa periytyä ja ongelmat kasautua.

- Neljäsosa pari-kolmekymppisistä pojista ei saa töitä. Jos syrjäytyminen jatkuu samassa suhteessa, se on aika iso pommi muutaman vuosikymmenen kuluttua.

Tiedonkulku tärkeää

Ongelmiin pitäisi puuttua Lundellin mielestä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Hän lisäisi erityisesti esikoululaisten ja 1. - 3. luokkalaisten ja heidän perheidensä tukea sekä parantaisi viranomaisten ja opettajien välistä tiedonkulkua.

(Enkeliporsaan lisäys, esi- ja alakoulun niveleen pitäisi satsata paljon enemmän, sillä tuen teho on suurimmillaan, kun lapsi on pieni. Inhimillistä hätää ei saa siirtää. Myöhemmin auttaminen ja ongelmien korjaaminen on paljon kalliimpaa.)

- Kasvatuksen kannalta on tärkeää tietää, missä oppilaan kanssa mennään ja mitä toimenpiteitä ollaan tekemässä. Se on ihme juttu, ettemme saa tietää mitään, vaikka mehän olemme ollaan lasten lasten kanssa toiseksi eniten vanhempien jälkeen. Ja opettajilla on kuitenkin salassapitovelvollisuus.

- Hän uskoo, että tulevaisuudessa luokanopettajien merkitys pahoinvoinnin ja muiden ongelmien ehkäisyssä korostuu.

- Pieni ryhmäkoko on parasta ennaltaehkäisyä ja tukea mitä koulu voi antaa. Mitä enemmän aikaa opettajalla on oppilaille, sitä parempi. Suuressa luokassa tavallinen oppilas jää paitsioon, kun opettajan huomio kiinnittyy heikoimpiin ja ääritapauksiin.

Vanhempia hän neuvoo selvittämään tarkemmin, mitä lapset tekevät vapaa-ajallaan. Hänen mukaansa on tavallista, että kymmenvuotiaat luovat salaa Facebook-tilejä, vaikkeivat täysin ymmärrä, mistä sosiaalisessa mediassa on kyse.

- Olisi todella hyvä, että vanhemmat tutustuisivat, mitä lapset tekevät koulupäivän jälkeen. Miksi sosiaaliseen mediaan mennään liian nuorina? Miksi annetaan pelata myöhään illalla, vaikka sen tiedetään väsyttävän? Lundell haastaa.

Sara Keskinarkaus
sara.keskinarkaus@iltalehti.fi


i   Hän   Kai-Ari Lundell

+ Luokanopettajaliitto on valinnut luokanopettajaksi vantaalaisen luokanopettajan Kai-Ari Lundellin.
+ Lundell valmistui luokanopettajaksi Jyväskylästä vuona 1980.
+ Hän on työskennelyt viimeiset 14 vuotta Vantaan Pähkinärinteen koulussa. Tätä ennen hän on opettanut Hiekkaharjussa ja Helsingin Malminkartanossa.
+ Luokanopettaja kannattaa koulukerhoaatetta ja pitää itse mm. shakkikerhoa.
+ Lisäksi Lundell toimii puheenjohtajana Pähkinärinteen alueen yhteistyöryhmässä, joka keskittyy alueen lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn.
+ Lundell kirjoittaa blogia osoitteessa www.properuskoulu.net.
+ Luokanopettajaliitto valitsi vuoden luokanopettajan nyt 15. kerran.


Kuvateksti 1. (Iso kuva, jossa yksinäinen oppilaspoika seisoo koulun sisäportaiden välitasanteella.)

Pahoinvointia
Alakoululaisten tarkkaavaisuushäiriöt tuntuvat lisääntyneen, luokanopettaja Lundell arvioi.


Kuvateksti 2. (Pieni Lundellin naamakuva)

Rohkea kommentoija
Vuoden luokanopettaja Kai-Ari Lundell kommentoi blogissaan lasten ja nuorten kannalta kiperiäkin aiheita. Hän ehkäisisi pahoinvointia pitämällä koululuokat pieninä ja tukemalla erityisesti pikkulasten perheitä.


Enkeliporsaan arvio Iltalehden jutusta:

Annan kasi puolikkaan. Haastatteluhetki ei ollut hehkeä. Makoilin väsyneenä kalsareillaan kotisohvalla, kun vastailin kännykästä kysymyksiin. Katsoin samalla futisottelua. Olosuhteisiin nähden tulos oli yllättävän hyvä, sain esille monia asioita kuten olin ajatellutkin, syrjäytymisen ehkäisy, huoli pojista, pelaaminen ja ennen kaikkea pienen luokkakoon merkitys ennaltaehkäisyssä.

Puhuin muustakin, mutta toimittajat aina tekevät jutun. Keskinarkaus onnistui hyvin.


Enkeliporsaan arvio Ylen aikaisen suorasta haastattelusta:

Annan ysi puolikkaan. Haastattelu onnistui erittäin hyvin. Toimittaja oli selvästi perehtynyt properuskoulu-blogiin. Oli helppo vastailla ja olin täydessä vireessä, sillä haastattelu tehtiin koulun ruokalassa maanantaina klo 9.45. Sain kehuja haastattelusta. Sääli, että sitä ei ole podcastina missään kuunneltavissa.

Vuoden Luokanopettaja 2013

Luokanopettajaliiton hallituksen jäseniä seisoskelee kirpeässä pakkassäässä jykevän Oulun Tuomiokirkon edustalla. Kerrottiin tarinoita kirkon historiasta.

Minut kutsuttiin viikonlopuksi Ouluun Luokaopettajaliiton vuosikokoukseen.

Oululaiset olivat järjestäneet hienon tapahtuman. Paikalla oli mieletön määrä ammatillista asiantuntemusta. Oli mahtavaa keskustella LO-legendojen kuten Matti Sippolan, Martti Hellströmin ja Seppo Heinosen kanssa. Oli hauska tavata opettajia ympäri Suomea.

Syy kutsuun oli, että minut oli valittu Vuoden Luokanopettajaksi 2013. Pääsin upeaan seuraan.

Perusteluina mainittiin mm. monipuolisuus ja kerhotoiminta. Toimin myös Pähkinärinteen yhteistyöryhmän, KKP - Koulu Keskellä Pähkinärinnettä, puheenjohtajana. KKP keskittyy lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn.

Luokanopettajia on Suomessa n. 16 000. Jollakin pitää erottua. Pääsyy valintaan oli tietysti se, että osallistun aktiivisesti koulukeskusteluun mm. pitämällä properuskoulu.net blogia. Katson, että edustan kaikkia lähiökouluopettajia, jotka tekevät sitkeästi työtään vuodesta toiseen.

Edustan myös vantaalaista opetuskulttuuria. Vantaalla tehdään hyvää työtä ja tulosta vähemmällä rahalla kuin muualla. On pakostakin keskitytty oleelliseen. Vantaalla vallitsee koulutuksellinen tasa-arvo. Koulujen väliset erot ovat pienet.

OAJ:n kehittämispäällikkö Nina Lahtinen esitteli koulutuspolitiikan ajankohtaisia asioita. Vuosikokouksen puheenjohtajana toimi oululainen Timo Kettunen.

Kokouksessa tehtiin mediatiedote aiheesta "Kaikki lapset eivät voi hyvin". Mediassa tiedote sai hyvin huomiota kuten Vuoden Luokanopettaja 2013 julkistaminenkin.

Minun tehtäväni on vuoden aikana tuoda luokanopettajuutta esiin ja osallistua aktiivisesti koulutuspoliittisen keskusteluun.

Olen valmis. Tänään oli koko sivun juttu Iltalehdessä, minua haastateltiin myös Ylen aikaisen suorassa lähetyksessä.

Lauantai-iltana oululaiset opettajat tekivät meille hauskan tietokilpailukierroksen Oulun keskustassa. Omassa ryhmässäni oli neljä upeaa luokanopettajaladya, jotka kulkivat pitkin Oulua lyhyissä hameissaan. Joku totesi, että "reidet jäätyy", kun kylmä oli.

Karaokeravintolassa lauloimme Eero Raittisen "Vanhan holvikirkon". Esittelin ryhmän:

- Olen Vuoden Luokanopettaja ja bändini nimi on "Jäätyneet reidet".

Tuntui hyvältä. Enkeliporsas on nyt nöyrä porsas.

Suut suppuun siitä

Iltalehti 27.9.

Opettaja kirjoitti yleisönosastolle - sai varoituskirjeen

Luokanopettajaliitto moitti keskiviikkona Riihimäkeä sananvapauden rajoittamisesta. Syynä on kirjallinen varoitus, jonka jäsen sai yleisönosastokirjoituksesta.

Opettaja perusteli Aamupostissa näkemystään, jonka mukaan kuudesluokkalaisia ei pitäisi siirtää yläkouluun niin kuin Riihimäellä on tehty.

Kirjalliseen varoitukseen johti ilmaisu, jonka mukaan "koulutoimelta tuli suorastaan aggressiivinen reaktio, kun (tietyn) koulun vanhemmat kysyivät mahdollisuutta pitää kuudesluokkalaiset alakoulun puolella".

Opettaja tarkensi myöhemmin aggressiivisuuden kohdistuneen itseensä, ei vanhempiin.
Koulutoimenjohtaja ja lautakunta katsoivat miehen toimineen epälojaalisti työnantajaa kohtaan.
Luokanopettajaliitto kummeksuu ja paheksuu työnantajan tulkintaa.

- Yksittäinen luokanopettaja on joutunut syyttä julkisesti tuomituksi tuodessaan esiin opetustoimeen liittyviä epäkohtia, oppilaitten parhaaksi, kirjoittaa puheenjohtaja Matti Sippola.


Käsittämätöntä.

Riihimäki ei ole yksityisyritys, vaan kaupunki. Kaupunkia ylläpidetään julkisin verovaroin. Opettajat asuvat usein siinä kunnassa missä opettavat.

Riihimäen kaupungin sivuilta:

Avoimuus ja julkisuus ovat Suomen kunnallishallinnon perusperiaatteita.

Kuntalaissa korostetaan asukkaiden ja palvelujen käyttäjien suoran vaikuttamisen ja osallistumisen tärkeyttä edustuksellisen demokratian rinnalla.

I have nothing to say.

Koulustako työleiri?

http://www.supercoloring.com/

YLE 19.1.

"En mä nyt mitään vessoja ala siivoamaan"

Opettajajärjestöjen puheenjohtajat korvaisivat jälki-istuntoja koululaisten työpalvelulla. Rikkeitä tehneet koululaiset joutuisivat esimerkiksi siivoamaan. Perusteluna on, että suuri osa oppilaista ei ota jälki-istunnosta opikseen. Opetusministeri pitää ajatusta työrangaistuksesta ongelmallisena.

Helsinkiläisessä Herttoniemen yhteiskoulussa jälki-istuntoja napsahtelee viikon parin välein, mutta ainakin osa yläkoululaisista pitää rangaistusta tehottomana.

- Ei se tunnu miltään, kommentoi eräs koulun oppilas jälki-istuntoja.

Myös opettajien ammattijärjestö OAJ on sitä mieltä, että jälki-istunto on monesti opettajien ajan tuhlaamista. OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen ehdottaa jälki-istuntojen tilalle työpalvelua tai työojennusta, jossa koululaiset joutuisivat esimerkiksi siivoamaan tai korjaamaan rikkomiaan paikkoja. Tukea ajatukselle tulee ainakin luokanopettajaliitosta.

Ehdotuksesta kertoi ensimmäisenä Opettaja-lehti.

Asia nousi esiin jo syksyllä, koska imatralaiskoulussa oli muutettu rästiin jääneitä jälki-istuntoja työpalveluksi. Opetushallitus totesi tuolloin, että touhu oli vastoin lakia. Ainakin OAJ:n ja luokanopettajaliiton puheenjohtajat harkitsisivat nyt lakien muuttamista.

Opetusministeri Jukka Gustafsson ei kuitenkaan lämpene ehdotukselle. Ministeri ei pidä työpalvelua ratkaisuna ainakaan yksinään, vaan painottaisi keskustelua lapsen ongelmista koulussa.

Peruskoulussa käytettäviä kurinpitorangaistuksia ovat:

- enintään kahdeksi tunniksi määrätty jälki-istunto

- kirjallinen varoitus

- määräaikainen erottaminen koulusta

Oppilas voidaan jättää koulun jälkeen tekemään tehtäviään, jotka ovat jääneet tekemättä, "laiskanläksy". Silloin kyseessä ei tietenkään ole kurinpitorangaistus.
 
En muista milloin koulussamme olisi käytetty kirjallista varoitusta tai määräaikaista erottamista koulusta, tuskin koskaan. Omalle kohdalleni ei ole osunut yhtään sellaista tapausta. Kirjallinen varoitus ja määräaikainen erottaminen koulusta ovat äärimmäisiä keinoja. Luulen, että ko. rangaistukset kuuluvat yläkoulun repertuaariin. Voisin kuvitella, että määräaikaista erottamista koulusta käytetään silloin, kun oppilas vaarantaa toiminnallaan muiden oppilaiden turvallisuuden.
 
Fyysisiä ja kollektiivisia rangaistuksia ei saa käyttää. Fyysisiä rangaistuksia, joita ennen muinoin on käytetty, ovat esim. nurkassa seisottaminen, tukkapölly tai karttakepillä sormille tai persuksille lyöminen.
 
Rangaistukset on aina yksilöitävä, siksi kollektiivirangaistukset ovat kielletty. Jos "koko luokka" mellastaa, kaikkia ei saa istuttaa, vaan vain ne mellastajat.
 
Luokasta poistaminen on ongelmallista, koska poistetulle oppilaalle on järjestättävä valvonta. Yksin oppilasta ei saa käytävään käskeä. Koulussamme asia on hoidettu niin, että oppilas siirretään toiseen luokkaan opiskelemaan. Joskus on oppilas laitettu rehtorin tai apulaisrehtorin työhuoneeseen keskustelemaan ja rauhoittumaan.
 
Yläkouluissa on käytetty ns. parkkeja, oppilas menee erilliseen tilaan opiskelemaan ammattilaisen ohjantaan ja valvontaan. Tulokset ovat olleet rohkaisevia.
 
Itse en poista oppilasta luokasta koskaan. Koen luokasta poistamisen arvovaltatappiona, niin vanhanaikainen olen.
 
Perinteistä jälki-istuntoa ei kannata käyttää kuin alakoulun alaluokilla, silloin jälki-istunnoilla on vielä tehoa, jos niitä harvoin käytetään. Tänä lukuvuonna olen antanut vain yhden jälki-istunnon. Toistuvissa "istuttamisissa" ei ole mitään järkeä. Koulun säännölliset "yhteisistunnot" ne vasta hölmöjä olivat, kaikki koulun "pahat" pojat istutettiin samaan aikaan ja paikkaan viikon päätteeksi perjantaisin klo 14.00-16.00. Opettajia oli hyvin vaikea saada valvojiksi ko. tilaisuuksiin.
 
Opettajan pitää olla kärsivällinen, puhua ja perustella oppilaille, miksi niin ja niin ei saa tehdä.  Minäkin, kärsimätön ihmispololuonne, olen joutunut ajan myötä opettelemaan kärsivällisyyden jaloutta, mutta kyllä minä kerran kaksi lukuvuodessa annan "palaa". Huudan, niin, että ikkunankamanat lentävät. Pitää muistaa, että opettajakin on ihminen, kärsivällisyydelläkin on takarajansa.
 
Parasta, mitä tiedän, on kasvatuskeskustelut oppilaan kanssa kahden kesken. Vakavimmissa tapauksissa järjestämme ison ringin, paikalle tulevat rehtorit ja oppilaan vanhemmat, joskus kuraattori ja psykologi.
 
Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että tehtyään jotain pahaa, pistän oppilaan samana päivänä soittamaan vanhemmilleen ja kertomaan, mitä on tapahtunut. Teho on ilmeinen.
 
Suharipierut ruokalassa on urani omalla tavallaan yksi hauskimmista tapauksista, pieruhuumorin ystävä, kun olen.
 
ks. blogikirjoitukseni Tunti jälkkää ja muikkari
 
Joskus oppilas on voinut rikkoa tai sotkea paikkoja. Silloin paikat siivotaan tai korjataan. Mutta silloin ei ole kyse rangaistuksesta. Useamman kuin kerran olen ollut isien ja poikien kanssa hiomassa ja lakkaamassa pulpettien kansia koulupäivän jälkeen.
 
Työ ei saa olla rangaistus.
 
Tulevaisuuden kannalta on äärimmäisen typerää opettaa lasta ja nuorta vihaamaan työtä. Suomessakin on muutenkin paljon nuoria ihmisiä, jotka eivät koulusta päästyään saa työtä tai eivät arvosta sitä. Työtä pitää arvostaa. Koulut eivät saa olla työsiirtoloita.
 
Ennaltaehkäisy on parasta toimintaa rangaistustenkin suhteen. Kun kotona ja koulussa lapsia kasvatetaan ja opetetaan kunnolla, pahoja asioita ei tapahdu. Olen huomannut, että koulussa Lions Quest-ohjelma on mitä parhainta ennaltaehkäisyä. Pidän Leijona-tunteja säännöllisesti pari tuntia kerrallaan viikossa.

Muuten, jos oppilas sotkee tieten tahtoen vessan, on hänen siivottava se.

Keisarin uudet vaatteet

Tänään kolahti postilaatikkoon Luokanopettajaliiton lehti. Luokanopettajien järjestäytymisaste omaan liittoonsa on ällistyttävän pieni verrattuna esimerkiksi voimaikkaisiin aineenopettajien liittoihin kuten Äidinkielenopettajien liitto tai Matematiikanopettajien liitto.

Nyt on sama askellus sekä luokanopettajilla että aineenopettajilla. Samalla tavalla viedään. Ja kun opettajia viedään, viedään aina myös oppilaita.

Luokanopettaja 21.9.

Ote Martti Hellströmin ansiokkaasta pääkirjoituksesta:

1990-luvulla kouluhallintoa alettiin ajaa alas, ja päätösvaltaa delegoitiin kunnille. Seuraukset näkee - jos uskaltaa katsoa. Kun kansallisen koulutuspolitiikan keskiöön on juuri nostettu opetuksen laatu: opetusryhmien pienentäminen, tuen vahvistaminen ja kerhotoiminan elvyttäminen, osa kunnista vie koulujaan päinvastaiseen suuntaan. Härskeimmät kunnat ovat siirtyneet opettajattomaan opetukseen lomauttamalla opettajat! Sillälailla.

Löytyisikö kouluhallinnosta Jukka Sarjalan kaltaisia voimahahmoja, jotka isännän äänellä lohkaisisivat, että koulutuspolitiikkaan ei ole annettu veto-oikeutta?

Vastaan heti Hellströmin kysymykseen: ei löydy.

Missä ovat nyt yhdenvertaisen peruskoulun puolustajat?

Ykköspuolustaja taitaa olla kasvatustieteen emeritusprofessori Kari Uusikylä, jonka humanistisia kirjoituksia onneksi aika usein näkee.

Kuvaavaa on, että hallitus hallituksen jälkeen opetusministereiksi nimitetään heikkoja ministereitä, joita pääministerin ja valtiovarainministerin on aina helppo vedättää. "Minimistä tulee maksimi" lausuu opetusministeri kauniit silmät televisokameroihin kohdistettuina. Ja läpi menee, ja samaa mantraa hokevat onnettomat opetustoimenjohtajat ympäri Suomen maata.

"Laatukriteeristö on johtamisen väline, jonka kautta arvioidaan toiminnan nykytilaa ja parannetaan sitä."

Ja hoplaa...paljon vaaditaan, mutta vähän annetaan.

Keisarin uudet vaatteet.