Koululakkautukset voivat rikkoa perustuslakia

Lakkautettava elinvoimainen Tuomelan koulu

Yle 2.12.

"Osa koululakkautuksista rikkoo perustuslakia" – virkamies arvostelee koulujen lopetusintoa

Perustuslain takaama yhdenvertaisuus kärsii, kun kouluverkkoa karsitaan. Tätä mieltä on sivistystoimen ylitarkastaja Kari Lehtola Itä-Suomen aluehallintovirastosta. Viimeisten 20 vuoden aikana kolmasosa Suomen peruskouluista on lakkautettu.

Sivistystoimen ylitarkastajan Kari Lehtolan mukaan lapsen oikeuksia ja etua ei koulujen lakkautuspäätöksissä huomioida lain vaatimalla tavalla.

Lapsiin liittyvien päätösten yhteydessä tulisi aina arvioida päätöksen vaikutus lasten hyvinvointiin.

– Hyvinvointiin liitttyviä lapsivaikutusarvioita ei ole kouluverkkopäätöksentekoon liittyen tehty missään kunnassa, Itä-Suomen aluehallintovirastossa (AVI) työskentelevä Lehtola sanoo.

Osa lakkautuspäätöksistä on Lehtolan mukaan jopa perustuslain vastaisia.

– On vastoin perustuslain henkeä lakkauttaa elinkelpoinen koulu, jos lakkauttaminen selkeästi heikentää lasten yhdenvertaista asemaa ja elinolosuhteita.

Koulujen lakkautustahti on ollut uskomattoman nopea, kun parissakymmenessä vuodessa reippaasti yli kolmasosa kouluista on lopetettu. Maaseudulla koulu pitää kylää hengissä, usein koulun lopettaminen on kylän toimivuuden kannalta niitä viimeisiä puukoniskuja.

On selvää, että koulun lopettaminen iskee pahimmin lapsiin. Hyvä, että ylitarkastaja Kari Lehtola sanoo selkeästi, mistä on kyse, osa lakkautuspäätöksistä on Lehtolan mukaan jopa perustuslain vastaisia.

Aina ei ole edes selvää, tuovatko koululakkautuksen kunnalle säästöä. 

Yle: Kunnat maksavat miljoonia tyhjistä kouluista (Kuntalehti 1.12.)

Rahaa menee lämmitykseen. Ilkivallan jäljet on aina korjattava, kun paikkoja on rikottu ja seiniä töhritty. Muutenkin kiinteistöjä on hoidettava.

Tietenkään ilmaisia eivät ole koulukuljetuksetkaan. Ainoita voittajia ovat kuljetusyritykset. Pahat kielet kertovat, että on kuntia, joiden päättävissä elimissä on kuljetusyrittäjiä, jotka ovat vaikuttaneet koulujen lopettamisiin.

Monessa maalaiskunnassa on enää yksi koulukeskus, johon on tungettu kaikki lapset esikoulusta lukioon. Eikö esim. kolmen koulun malli olisi voinut olla toimivampi? Isoissa kunnissa koulumatkat alkavat olla todellinen tasa-arvokysymys, kun matkat on venytetty äärimmilleen.

Ei kertakaikkiaan voi olla lapsen etu, jos lapsi istuu 2,5 tuntia päivittäin turvavöihin sidottuna.

Kouluverkkoa harventamalla ei synnykään säästöä (Properuskoulu 13.10.2013)

Hämmästyttävintä on, että koulujen lopettamiset eivät rajoitu vain pikkukuntiin. Esim. Vantaalla ollaan lakkauttamassa kahta elivoimaista koulua, Hevoshakaa ja Tuomelaa. Lakkautettujen koulujen lapsien koulumatka pitenee ja heidät sullotaan jo valmiiksi ahtaisiin naapurikouluihin.

Vantaan lakkautuspäätökset eivät ole kiveen hakattuja. Ne voidaan perua vielä, jos niin halutaan. Säästöt pitää ottaa muualta kuin lapsista.

Nyt kohistaan lukioverkon harventamisesta. Hyvin pärjääviä pikkulukioita ollaan lopettamassa. Palataan 1950-luvulle, jolloin maalaislapset eivät menneet oppikouluihin ollenkaan pitkien matkojen takia.

Lukioverkon harventaminen on uhka koulutukselliselle tasa-arvolle. Kohta vain suurten asutuskeskusten lapset opiskelevat lukioissa ja heille on suora väylä yliopistoihin. Maaseutupitäjien nuoret jäävät nurkkiin makoilemaan.

Kouluverkkoa harventamalla ei synnykään säästöjä

11.10. Savon Sanomat

Kouluverkostoselvitysten perusteella tehdyt päätökset lainvastaisia

 Itä-Suomen aluehallintoviraston ylitarkastaja Kari Lehtola kritisoi voimakkaasti nykyisten kouluverkkoselvitysten lähtökohtia ja niiden pohjilta tehtyjä koulujen lakkauttamisia

– Suomessa kouluverkkojen selvitystyötä on tehty pelkästään kamreerimaisesti ja katsottu ainoastaan helposti laskettavia, teknisiä menoeriä kuten kiinteistö- ja lämmityskustannuksia tai palkkoja,  Lehtola sanoo.

Päätöksiä tehdään nyt sivuille vilkuilematta toimialasiilon sisällä optimoimalla pieni osa suuresta kokonaisuudesta.

– Sellainen valmistelu on hallintolain ja lastensuojelulain vastaista, jylisee Lehtola.

Lapsivaikutusarviota ei tehdä,  ei arviota koulun arvosta yhteisölle ja muille ihmisille eikä mietitä koulun arvoa pedagogiikalle eli mitä etuja tarjoaa vuosiluokka- mitä yhdysluokkapedagogiikka. Muita kuin taloudellisia arvoja ei ylipäätään pohdita.

– Pahinta on ollut, etteivät säästöt ole toteutuneet. Kun kaikkia tekijöitä ei ole arvioitu, eivät ennusteet voikaan toteutua. Niinpä lasten hyvinvoinnin korjaavat kulut ovat nelinkertaistuneet.

– Pelkästään huostaanottokustannukset ovat 700 miljoonaa euroa eli saman verran kuin koko ammatillisen koulutuksen menot valtiolle vuodessa.

Lehtolasta olisi tärkeää, että pystyttäisiin moniammatillisesti tutkimaan ja laskemaan myös koulujen lakkauttamisten kustannusten syy-seuraussuhteet ja heijastusvaikutukset. Ylipäätään poikkihallinnollista hyvinvointiosaamista olisi kehitettävä päätöksen teon tueksi.

Itä-Suomessa jo kolmannes lapsista on koulukuljetusten piirissä.

Perusopetuslain mukaan opetus pitää järjestää lapsen iän ja kehityskausien mukaan mahdollisimman lähellä ja turvallisesti.

Tämä yleinen ja kiva, mutta tarkemmin määrittelemätön lain kohta on ohitettu ja menty suoraan ainoaan olemassa olevaan numeronormiin eli säädöksiin koulukuljetusten maksimiajoista. Alle 12-vuotiaan lapsen koulumatka saa kestää korkeintaan 2,5 tuntia ja yläasteikäisen maksimissaan kolme tuntia.

– Hurjaa on ollut seurata, miten kuljetusten maksimiajoituksista on tullut tavoitteita, joihin pyritään.

– Onko 7-vuotiaan lapsen etu, että häntä pidetään 2,5 tuntia päivässä turvavöihin sidottuna?

Ylitarkastaja Kari Lehtola on asian ytimessä.

90-luvun laman jälkeen Suomesta on lopetettu roppakaupalla kouluja. Ensin lopetettiin pieniä kyläkouluja, nyt on alettu lopettaa jo suurten kaupunkien isoja kouluja. Hoetaan mantranomaisesti: Säästetään mieluummin seinistä kuin opetuksesta.

Säästöt eivät ole toteutuneet.

Lasten hyvinvoinnin korjaavien kulujen suuruusluokka on järkyttävä. Kunnissa, joissa opettajia on lomautettu, korjaavat kulut ovat myös nousseet merkittävästi. 

En voi ymmärtää, että pelkästään huostaanottokustannukset voivat olla 700 miljoonaa euroa vuodessa. Kaikkiaan kodin ulkopuolelle oli vuoden 2011 aikana sijoitettuna 17 409 lasta ja nuorta. (Sosiaaliportti) 

Huostaanotettuja lapsia on siis suurinpiirtein saman verran kuin Naantalin kaupungissa on asukkaita!

Kari Lehtola on oikeassa sanoessaan, että päätöksiä tehdään nyt sivuille vilkuilematta toimialasiilon sisällä optimoimalla pieni osa suuresta kokonaisuudesta. 

Maailma on paljon laveampi kuin oma hiekkalaatikko. Peruskoulutuksesta säästetyt rovot moninkertaistuvat sosiaali- ja terveyspuolen menoina.

On aivan selvää, että kaikissa Suomen kunnissa ei riitä asiantuntemusta peruskoulutuksen järjestämiseen. 

Lyhytnäköinen ajattelu ohjaa koulutussuunnittelua. Aina ei välitetä edes laeista. Koulutuksellista tasa-arvoa ei enää ole.

Ainoa kestävä ratkaisu on siirtää peruskoulutus valtion harteille.

Peruskoulu valtion harteille (Properuskoulu 31.5.)

Peruskoulu valtion harteille 2. (Properuskoulu 4.10.)