Kouluverkkoa harventamalla ei synnykään säästöjä

11.10. Savon Sanomat

Kouluverkostoselvitysten perusteella tehdyt päätökset lainvastaisia

 Itä-Suomen aluehallintoviraston ylitarkastaja Kari Lehtola kritisoi voimakkaasti nykyisten kouluverkkoselvitysten lähtökohtia ja niiden pohjilta tehtyjä koulujen lakkauttamisia

– Suomessa kouluverkkojen selvitystyötä on tehty pelkästään kamreerimaisesti ja katsottu ainoastaan helposti laskettavia, teknisiä menoeriä kuten kiinteistö- ja lämmityskustannuksia tai palkkoja,  Lehtola sanoo.

Päätöksiä tehdään nyt sivuille vilkuilematta toimialasiilon sisällä optimoimalla pieni osa suuresta kokonaisuudesta.

– Sellainen valmistelu on hallintolain ja lastensuojelulain vastaista, jylisee Lehtola.

Lapsivaikutusarviota ei tehdä,  ei arviota koulun arvosta yhteisölle ja muille ihmisille eikä mietitä koulun arvoa pedagogiikalle eli mitä etuja tarjoaa vuosiluokka- mitä yhdysluokkapedagogiikka. Muita kuin taloudellisia arvoja ei ylipäätään pohdita.

– Pahinta on ollut, etteivät säästöt ole toteutuneet. Kun kaikkia tekijöitä ei ole arvioitu, eivät ennusteet voikaan toteutua. Niinpä lasten hyvinvoinnin korjaavat kulut ovat nelinkertaistuneet.

– Pelkästään huostaanottokustannukset ovat 700 miljoonaa euroa eli saman verran kuin koko ammatillisen koulutuksen menot valtiolle vuodessa.

Lehtolasta olisi tärkeää, että pystyttäisiin moniammatillisesti tutkimaan ja laskemaan myös koulujen lakkauttamisten kustannusten syy-seuraussuhteet ja heijastusvaikutukset. Ylipäätään poikkihallinnollista hyvinvointiosaamista olisi kehitettävä päätöksen teon tueksi.

Itä-Suomessa jo kolmannes lapsista on koulukuljetusten piirissä.

Perusopetuslain mukaan opetus pitää järjestää lapsen iän ja kehityskausien mukaan mahdollisimman lähellä ja turvallisesti.

Tämä yleinen ja kiva, mutta tarkemmin määrittelemätön lain kohta on ohitettu ja menty suoraan ainoaan olemassa olevaan numeronormiin eli säädöksiin koulukuljetusten maksimiajoista. Alle 12-vuotiaan lapsen koulumatka saa kestää korkeintaan 2,5 tuntia ja yläasteikäisen maksimissaan kolme tuntia.

– Hurjaa on ollut seurata, miten kuljetusten maksimiajoituksista on tullut tavoitteita, joihin pyritään.

– Onko 7-vuotiaan lapsen etu, että häntä pidetään 2,5 tuntia päivässä turvavöihin sidottuna?

Ylitarkastaja Kari Lehtola on asian ytimessä.

90-luvun laman jälkeen Suomesta on lopetettu roppakaupalla kouluja. Ensin lopetettiin pieniä kyläkouluja, nyt on alettu lopettaa jo suurten kaupunkien isoja kouluja. Hoetaan mantranomaisesti: Säästetään mieluummin seinistä kuin opetuksesta.

Säästöt eivät ole toteutuneet.

Lasten hyvinvoinnin korjaavien kulujen suuruusluokka on järkyttävä. Kunnissa, joissa opettajia on lomautettu, korjaavat kulut ovat myös nousseet merkittävästi. 

En voi ymmärtää, että pelkästään huostaanottokustannukset voivat olla 700 miljoonaa euroa vuodessa. Kaikkiaan kodin ulkopuolelle oli vuoden 2011 aikana sijoitettuna 17 409 lasta ja nuorta. (Sosiaaliportti) 

Huostaanotettuja lapsia on siis suurinpiirtein saman verran kuin Naantalin kaupungissa on asukkaita!

Kari Lehtola on oikeassa sanoessaan, että päätöksiä tehdään nyt sivuille vilkuilematta toimialasiilon sisällä optimoimalla pieni osa suuresta kokonaisuudesta. 

Maailma on paljon laveampi kuin oma hiekkalaatikko. Peruskoulutuksesta säästetyt rovot moninkertaistuvat sosiaali- ja terveyspuolen menoina.

On aivan selvää, että kaikissa Suomen kunnissa ei riitä asiantuntemusta peruskoulutuksen järjestämiseen. 

Lyhytnäköinen ajattelu ohjaa koulutussuunnittelua. Aina ei välitetä edes laeista. Koulutuksellista tasa-arvoa ei enää ole.

Ainoa kestävä ratkaisu on siirtää peruskoulutus valtion harteille.

Peruskoulu valtion harteille (Properuskoulu 31.5.)

Peruskoulu valtion harteille 2. (Properuskoulu 4.10.)