Luottamus on peruskoulun menestyksen salaisuus

Hauska koulu-uutinen - brittiläinen opettaja tuli Suomeen katsomaan, mistä meidän PISA-menestyksemme oikein johtuu. Nostan YleX:n jutun blogiini kokonaisuudessaan, koska se on jäänyt niin vähälle huomiolle.

9.10. YleX

Brittiopettaja YleX:lle: Teidän koulunne ovat hyviä yhdestä syystä

Brittiläinen opettaja Lucy Crehan on vieraillut Suomessa kuukauden ja tutustunut siihen, mitä koulujen luokissa oikein puuhataan. Hän kiinnostui Suomesta loistavien PISA-tulosten takia. Meillä oppi menee perille lyhyessä ajassa ja rennolla meiningillä - se perustuu hänen mielestään yhteen asiaan.

- Luottamus on Suomen menestyksen salaisuus. Mielestäni hallinto luottaa rehtoriin, opettajat puolestaan rehtoriin ja oppilaat edelleen opettajiin. Opettajien koulutusjärjestelmä on hyvä ja uskon, että se vaikuttaa asiaan.

Luottamuksella Crehan tarkoittaa vapautta, jolla luokanopettajat saavat valmistella ja toteuttaa oppitunnit. Englannissa sellainen ei olisi mahdollista.

Suurin yllätys brittiopettajalle on ollut nimenomaan luokkahuoneiden rento meininki. Oppilaiden annetaan puhua opettajan päälle ja se on Englannin tiukkaan kuriin tottuneelle ihmeellistä.

- Sitä on ollut outoa katsoa. Englannissa oppilaat lopettavat puhumisen, kun opettaja avaa suunsa. Täkäläiset opettajat ovat sanoneet, että he sallivat puhumisen kuullakseen, mitä oppilaat ajattelevat.

- Eräs opettaja sanoi täällä olevan tärkeää, ettei lasten ja opettajan välillä ole muuria. Kovempi kuri johtaisi siihen, että oppilaat eivät uskaltaisi vastata opettajalle, koska suomalaiset ovat luonteeltaan niin ujoja.

Rentouden lisäksi suomalaiskouluissa ei kilpailla toisia vastaan, vaan oppilas kilpailee itseään vastaan. Esimerkiksi Briteissä ja Ruotsissa tilanne on toinen. Koulut kilpailevat ankarasti toisiaan vastaan, mikä on johtanut voimakkaaseen eriarvoistumiseen yksityisten ja kunnallisten koulujen välillä.

Lucy Crehan kiinnostui maailman parhaista koulumaista noin vuosi sitten. Hän päätti kerätä rahaa ja lähteä tutkimaan, mistä maailman PISA-kärki menestyksensä ammentaa. Crehan on lähdössä Aasiaan, jossa koulutusjärjestelmä on aivan erilainen kuin Suomessa. Siellä päivät ovat pitkiä ja oppilaita testataan jatkuvasti kokeilla.

Crehanin kokemuksista voi lukea Inside Classrooms Project -blogista.

Kuukausi suomalaisissa luokissa on aika pieni aika. 

Crehan on oikeassa siinä, että suomalaiset ovat tehokkaita. 

Suomalaiset lapset aloittavat koulutyönsä vasta 7-vuotiaina ja peruskoulussa lapsille oppitunteja annetaan selvästi vähemmän kuin muualla.


OECD vertaa 7 – 14-vuotiaille aiottua opetusaikaa eri maissa. Pohjoismaissa tämä on alle 6000 tuntia kun se Hollannissa, Italiassa ja Australiassa on noin 8000 tuntia. Tämä tarkoittaa sitä, että jos koulupäivän ja lukuvuoden pituus ovat vakioita, pohjoismaiden peruskoululaisilla on viisipäiväinen kouluviikko kun se edellä mainituissa maissa on kuusipäiväinen. Ero on peruskoulun aikana noin puolitoista lukuvuotta. 

Jos verrataan 15-vuotiaiden oppilaiden opiskeluun käyttämää kokonaisaikaa kouluviikon aikana, istuvat korealaiset nuoret opiskelemassa noin 50 tuntia viikossa. Pohjoismaalaiset selviävät huomattavasti vähemmällä, alle 30 tunnin puurtamisella. (Pasi Sahlberg: Kadotetut oppitunnit)


Laatu voittaa määrän.

Silti tuntuu oudolta, että esim. Hollannissa annetaan peruskouluopetusta yli puolitoista vuotta enemmän kuin meillä. Olisin valmis lisäämään hieman opetusta parilla tunnilla viikossa. Sijoittaisin ko. tunnit liikunnan opetukseen. Suomessa peruskoulussa liikuntaan sijoitetaan 57 vuosiviikkotuntia, kun taas esim. Ranskassa sijoitetaan 108 vuosiviikkotuntia. 

Suomessa liikuntatunteja tullaan lisäämään syksyllä 2016, kun uusi tuntijako ja sen mukaiset opetussuunnitelmat otetaan käyttöön. Liikuntatuntien tarve on huutava, koska osa lapsista ei enää muuten liiku. Koulu on ainoa paikka, joka liikuttaa.

Lasten liikunnan hätätila (Properuskoulu.net 10.10.)

Olen vakuuttunut, että on hyvä, että lapsemme aloittavat koulun vasta 7-vuotiaana. On annettu tilaa lapsen luontaiselle leikille, ei tupata lapsen päähän liikaa tietoa liian aikaisin.

Crehan painottaa, että luottamus on suomalaisen koulun menestyksen salaisuus.

Olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä. Suomalaisella opettajalla on pedagoginen vapaus toisin kuin monessa muussa maassa kuten esim. juuri Englannissa. 

En voisi kuvitellakaan tilannetta, jos suomalaisella opettajalla ei olisi oikeutta valmistella ja toteuttaa omia oppituntejaan!

Luulen, että suomalaisen opettajan vapaus liittyy suomalaisen yhteiskunnan vapauteen ylipäätään. Suomessa ei ole ollut esim. orjuutta kuten melkein kaikissa muissa eurooppalaisissa maissa. Suomalainen yhteiskunta on tavallaan yhä edelleen itsenäisten talonpoikien yhteiskunta. Luotetaan yksilöön toisin kuten esim. Englannissa, joka yhä edelleen on vahva luokkayhteiskunta. 

Crehan toteaa, että suurin yllätys brittiopettajalle on luokkahuoneiden rento meininki.

Minusta tuntuu siltä, että meillä meininki on joskus liiankin rentoa.

Crehanista on ollut outoa katsoa, kun oppilaiden annetaan puhua opettajan päälle. Mutta on hyvä, että opettajan ja oppilaiden välillä ei ole muuria. Liian kova kuri ehkäisee oppimista. Pelolla ei oppia päähän lyödä.

Muistan hyvin, kun oppikouluaikoinani geometriaa todisteltiin taululla pelon voimalla. Kukaan ei uskaltanut vapaaehtoisesti mennä taululle todistelemaan yhtään mitään, kun oppilasta nöyryytettiin niin lujaa. Joskus joltain tytöltä lirahti pissat kateederille.

Peruskoulun geometria on tehty oivaltavaksi ja hauskaksi. Oppilaista geometria on kivaa.

Crehanin mielestä suomalaiskouluissa ei kilpailla toisia oppilaita vastaan, vaan oppilas kilpailee itseään vastaan.

Lapset kisailevat ja kilpailevat luonnostaan, mutta on hyvä, että ei kilpailla liikaa. Oppimista ei edistä, jos lapsi tuntee olevansa häviäjä.

Suomessa on käytössä kannustava arviointi, mikä ehkäisee verissäpäin kilpailua. Kannustaminen on oppimisen kannalta takuulla järkevämpää toimintaa kuin lannistaminen, jota omana kouluaikanani vielä jonkin verran käytettiin.

Crehan toteaa, että esim. Briteissä ja Ruotsissa koulut kilpailevat ankarasti toisiaan vastaan, mikä on johtanut eriarvoistumiseen yksityisten ja kunnallisten koulujen välillä.

Koulujen eriarvoistuminen on niin vaarallista kuin olla ja voi. 

Thank God, että koulujen yksityistämisessä emme ottaneet mallia Ruotsista, vaikka niin monessa asiassa olemme mallia länsinaapuristamme ottaneetkin. Luotimme omaan tasa-arvoiseen malliimme.

Koulutuksellinen tasa-arvo on kaunis asia. Toivottavasti luotamme omaan malliimme edelleen.

Joskus tuntuu siltä, että peruskouluamme nakerretaan pikkuhiljaa ja järjestelmällisesti. Peruskoulun nakertamisella täytyy olla jokin tarkoitus. En usko enää, että kyse on pelkästään rahasta ja resursien puutteesta.

Peruskoulusta on pidettävä huolta.