23.10. Vantaan Sanomat
Vantaan kaupunki ei ole
onnistunut hillitsemään oppilaiden opettajiin kohdistamaa väkivaltaa.
Viime vuonna sivistystoimessa
tilastoitiin 676 henkilöstöön kohdistunutta uhka- ja väkivaltatilannetta, eli
yli kolme tilannetta yhden koulupäivän aikana.
Väkivaltatilanteiden määrä on
kasvanut jatkuvasti. Vuonna 2011 tilanteita oli 442, vuonna 2009 vain 217.
– Luvut eivät ole edes koko totuus, sillä tilanteita jää
valitettavasti edelleen ilmoittamatta, sivistystoimen työsuojeluvaltuutettu Kari
Kinnunen tietää.
Valtaosa väkivaltatilanteista
tapahtuu perusopetuksen puolella, etenkin alakouluissa. Viime vuonna vain 38
ilmoitusta tuli varhaiskasvatuksen puolelta.
Opettajien kokema väkivalta on
entistä rajumpaa, kuten tönimistä, raapimista tai jopa lyömistä.
Joka kolmannessa tilanteessa
käytetään lievää fyysistä väkivaltaa, joka tarkoittaa sitä, että oppilas käy
jollain tavalla käsiksi opettajaan. Joka neljännessä tilanteessa käytetään
kipua aiheuttavaa vakavaa fyysistä väkivaltaa. Vielä muutama vuosi sitten
suurin osa väkivallasta oli kielellistä tai henkistä väkivaltaa.
Väkivaltatilanteiden
lisääntymiseen vaikuttaa se, että tapauksista ilmoitetaan aina vain herkemmin.
– Lisäksi auktoriteettien arvostus on muuttunut ja
lasten tunteiden hallinta heikentynyt, joka näkyy kouluissa.
Yksi vaiettu syy on Kinnusen
mukaan lähikouluperiaate, jonka takia erityisoppilaat käyvät lähikouluaan.
– Se näkyy entistä enemmän myös tilastoissa.
Käytännössä
väkivaltatilanteiden kitkeminen on hankalaa.
– Yleisopetuksessa on joukko lapsia, jotka eivät
hallitse itseään. He tarvitsisivat pienemmän ryhmän ja enemmän aikuisia
ympärilleen. Tällaisissa tapauksissa ainoa keino on tehdä pedagogisia
järjestelyjä ja yhteistyötä sosiaali- ja terveystoimen kanssa.
Odotettu uutinen.
Kuten työsuojeluvaltuutettu Kari Kinnunen toteaa, yksi vaiettu syy on lähikouluperiaate, jonka takia erityisoppilaat käyvät lähikouluaan.
Opettajille tilanne ei ole yllätys. Koko ajan eri kouluista on tullut viestejä opettajiin kohdistuvan väkivallan lisääntymisestä. Opettajat tiesivät etukäteen, että näin tulee käymään.
Opettajat eivät tietenkään voi puhua asioista yksityiskohtaisesti julkisesti, koska meitä sitoo salassapitovelvollisuus. Mutta tilastot eivät valehtele, vaan ne kertovat karun totuuden.
Ei voi olla sattuma, kun siirryttiin lähikouluperiaatteeseen, että väkivaltatapaukset pompahtivat noin rajusti ylös.
Kaikille erityisoppilaille ei suuri luokka sovi. Jotkut erityisoppilaat vaativat ympärilleen tilaa ja rauhaa.
Vantaalla hajotettiin erityisopetuksen osaamiskeskuksia, erityiskouluja, joihin oli tarkoituksellisesti kasattu erityisopetuksen osaamista. Osaaminen, kuten myös erityisoppilaat, levitettiin ympäri Vantaata suuriin lähikouluihin kuin papin eväät.
Olen yhä sitä mieltä, että lähikouluperiaatteeseen siirtymistä ei ohjannut mikään muu kuin raha. Erityiskouluja lopettamalla säästettiin rahaa. Tavoite on aivan sama kuin nyt, kun lopetetaan pari lähikoulua, Hevoshaan ja Tuomelan koulut.
Lähikouluperiaatteen nykyrahoitukselle luvattiin kolme vuotta. Olemme nyt puolessa välissä. Pari vuotta sitten kysyin asiaa kahdesti, mitä tapahtuu kolmen vuoden jälkeen? Mitään vastausta en saanut, minkäälaisia takeita rahoituksen jatkumisesta edes nykytasolla ei tullut.
Opetus ei ole helppoheikkitoimintaa. Kunnollinen opetus maksaa, eikä kunnollista erityisopetusta saa halvalla.
Opetus on aina ennaltaehkäisevää toimintaa, erityisopetus eritoten.
Opetustoimen säästöt siirtyvät aina sosiaali- ja terveystoimen maksettaviksi. Se mitä nyt opetustoimessa säästetään, kumuloituu myöhemmin moninkertaisina sosiaali- ja terveystoimen menoina.
Vantaan opetustoimesta ei voi säästää enää yhtään mitään. Säästöt on säästetty ajat sitten.
On aivan selvää, jos Vantaalla opettajiin kohdistuva väkivalta on lisääntynyt, myös oppilaiden keskinäinen väkivalta on lisääntynyt. Esim. omassa koulussani olemme ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä lisänneet tuntuvasti välituntivalvontaa.
On todettava, että vasta kaksi ensimmäistä alakouluikäluokkaa erityisoppilaita on siirretty lähikouluihin, eka- ja tokaluokkalaiset. Odottelemme vielä neljää ikäluokkaa, lopullinen määrä on siis kolminkertainen nykytilanteeseen verrattuna.
On ennakoitavissa, että lähikouluperiaatteen lisätuote, väkivalta, tulee lisääntymään merkittävästi. Se ei kolminkertaistu, vaan todennäköisesti se lisääntyy enemmän.
Tällä hetkelläkin tiedetään, että ilmoitetut väkivaltatapaukset ovat vain jäävuoren huippu. Aluksi opettaja jaksaa niitä ilmoituksia kyllä rustailla, mutta kun mitään apua ei tule, opettaja väsyy ilmoituslappusten kirjoittelemisiin.
Väsyy muutenkin.
On tehtävä kaksi välitöntä korjaavaa liikettä:
1. Lähikouluperiaate on purettava.
Vielä ei lopettettuja erityiskoulurakennuksia ole purettu, ne ovat ehjiä ja pystyssä. Suurin osa osaavista erityisopettajista on töissä edelleen Vantaalla.
2. On satsattava esikouluun ja alakoulun kolmelle ensimmäiselle luokalle.
Esikoulun ja alakoulun nivel on saatava entistä toimivammaksi.
Toimiva alkuopetus on ennaltaehkäisevää toimintaa parhaimmillaan. Pieni lapsi on innokas oppimaan ja vastaanottokykyinen.
Toimiva alkuopetus on ennaltaehkäisevää toimintaa parhaimmillaan. Pieni lapsi on innokas oppimaan ja vastaanottokykyinen.
Alkuopetuksen ryhmät on pidettävä pieninä vaikka hampaat irvessä. Sopiva maksimiryhmäkoko on sellaiset 18 oppilasta.
Menetetyt jakotunnit on palautettava. Opintien alussa esim. oppilaiden lukemisen taidot ovat aivan eri tasoilla, toiset lukevat kuin vettä vaan, kun toiset vasta opettelevat lukemisen alkeita. Silloin ryhmän jakaminen kahtia on valttia. Opettajalla on tehoaikaa yksittäiselle oppilaalle.
Lukutaito on opiskeluvoimaa.
Vantaalainen opetus on, että lähikouluperiaatteeseen voidaan siirtyä vain, jos siihen on varaa:
1. Luokkakoot on pidettävä erittäin pieninä.
2. Kun tavalliseen luokkaan inklusoidaan erityisoppilaita, mukaan on tultava yksi ammattitaitoinen erityisopettaja sekä yksi ammattitaitoinen koulunkäyntiavustaja.
Muuten voidaan puhua tarkoituksellisesta julkisesta heitteillejätöstä, joka tehdään säästöverukkeella.
Tekstit
Meillä luokkakoko 16 oppilasta ja opiskelleet 3 vuotta suunnilleen samat oppilaat yhdessä erityisluokalla saman erityisopettajan kanssa. Integroituna 6 ei erityislasta ja on toiminut loistavasti. Avustaja noin 10 h viikko paikalla. Lapset ovat tottuneet toisiinsa ja tukevat toisiaan. Joka vuosi me oppilaiden vanhemmat ja opettaja taistelemme että ryhmä säilyy. Lapset tasapainoisia ja oppivat asioita turvallisessa ryhmässä. Tämä taistelu on vain niin uuvuttavaa. Miksi niin hyväksi todettu, maailmalla kadehdittu peruskoulu nyt romutetaan?
VastaaPoistaToivottavasti ryhmänne säilyy.
PoistaNoinkin päin voi integroida, ei-erityislapsia sijoitetaan erityisluokkaan. Ryhmäkoko vaikuttaa ihanteelliselta.
Onnea taisteluun!
On erityislapsia ja erityislapsia! Kaikki eivät potki ja ole väkivaltaisia! Siksi on ikävää leimata erityisoppilaita tällä tavalla!
VastaaPoistaOlet oikeassa, eivät kaikki, läheskään kaikki erityislapset, potki ja ole väkivaltaisia. Väkivaltaisia lapsia ei tarvitse olla kuin muutama koulua kohden, niin väkivaltatilastot sojottavat ylöspäin.
PoistaVantaan kokoiseen kaupunkiin mahtuu monenlaisia lapsia. Kaikkia pitää auttaa, eikä jättää heitteille.
Ei ole mitään syytä leimata ketään, mutta asioista on joskus puhuttava niin kuin ne ovat. Ongelmia peittelemällä ei pitkälle pötkitä.
Tämän hetkisillä erityiseen tukeen nostamisen perusteilla, iso osa väkivaltaisista lapsista ovat vain tehostetun tuen varassa kun eivät täytä Vantaan järkyttävän tiukkoja kriteerejä erityiseen tukeen siirrolle. Itseäni, runsaasti oppilaiden taholta väkivaltaa kokeneena luokanopettajana, pelottaa laittaa oma lapseni ensi vuonna kouluun, kun emme voi tietää mitä vastaan tulee. Tuleeko se päiväkotiaikana piinannut, nyt erkkaryhmään siirtynyt lapsi takaisin samalle luokalle ja jatkaa muiden lasten piinaamista ja pelottelua? Täytyy sanoa, että on tullut mietittyä useamman kerran paikkakunnan vaihdosta. Viihdyn työssäni vantaalaisessa koulussa, enkä työpaikkaa aio vaihtaa, mutta haluan lapseni turvalliseen peruskouluun ja tällä hetkellä mielestäni sitä ei Vantaalla pystytä takaamaan.
VastaaPoistaAsiaa puhuu blogisti. Käsitelty syy- ja seuraussuhde olisi saatava tietoon laajemminkin, mm. päättäjille, tutkijoille, opetusalan virkamiehille jne. ettei lisää hölmöjä purkupäätöksiä tehdä kuten Vantaallakin on tehty ja tehdään.
VastaaPoistaAnonyymin maininta että on monenlaisia er.lapsia on todellakin totta. Suurin osa ei ole väkivaltaisia. Monet ovat myös hienosti integroitavissa yleisopetukseen, vaikka sielläkin haasteet kasvavat koko ajan. Yleisopetuksenkaan luokka ei ole aina mikään tasa-arvoinen ja tasapainoinen oppimisparatiisi jossa er.oppilas pääsee kokemaan samuutta ja kuuluvuutta. Naivia on että edelleen tälläistä vastakkainasettelua er.luokkien ja yl.opetuksen luokkien välillä pidetään yllä.
Mutta jokainen onnistunut ( ! ) integrointi on tietysti aina tehtävä. Niin sen kuuluu olla.
Mutta kaikkien, ehkä satojen er.lapsien kasvulla ja kehityksellä ei kuitenkaan kannattaisi leikkiä ja sijoittaa heitä ideologisista ( usein näennäisen pedagogisista ) syistä kokeilemaan elämää yleisopetuksen luokissa, koska sieltä sitä paluutietä er.luokkien alasajojen jälkeen ei enää ole. Minä luotan suomalaiseen er.opetukseen todella paljon. Todella monien lasten paras paikka on yhä erityisluokka, eli suomeksi: erityisen hyvän tuen luokka.
jorma
En usko, että Vantaa tekee mitään korjauksia lähikouluperiaatteeseen, ainakaan positiiviseen suuntaan. Sivistystoimi ja johtavat poliitikot muodostavat tällä hetkellä sellaisen konkkaronkan, että oksat pois. Luultavasti lähikouluperiaatteen virallisesta (lue sivistystoimen epärealistisesti ja valtaoikeudella ylläpitämästä) eli menestyksekkäästä ja opettajien laajasti arvostamasta versiosta tehdään Vantaan vientituote lähialueille ja miksei kauemmaskin.
VastaaPoistaOlen iloinen, että Vantaalla on esiintynyt runsaasti kriittisiä ääniä, mutta kuten on nähty, juuri nyt tulokset eivät ole olleet päätösten osalta kovinkaan vaikuttavia. Siellä mennään jääräpäisyyden varassa niin kauan kuin mahdollista. Tai ehkä nämä kouluasiat eivät todellisuudessa kiinnosta tarpeeksi. En tiedä mitä pitäisi tapahtua, että alkaisi kiinnostaa. Tuntuu, että rakennukset, rakentaminen ja purkaminen ovat aina etusijalla niitä käyttäviin nähden: investointien suunta näyttää missä mennään. En oikein jaksa uskoa, että päättäjillä ja valmistelijoilla on mitään pedagogiikkaa tai tiedostettua ideologiaa tässä taustalla. Rahan liikkeitä seurataan laput silmillä, ja kaikki vedetään mukaan samaan vyyhteen.
Vesa, olet oikeassa että sitä ideologiaa ei päättäjillä näissä asioissa taustalla ole, mutta kuin tilauksesta heidän leikkaustarpeisiinsa löytyy opetusalalta aina "asiantuntijoita", omaan jalkaan ampujia, jotka vääristyneen egalitarismin hengessä kieltävät lasten todellisten eroavaisuuksien ja erilaisten tarpeiden olemassaolon. Ajatus että kaikki pitää vetää samasta tuutista läpi ettei kukaan uhriutuisi on hassu. Tai että se ero, erityisen hyvän tuen tarve, on kuitattavissa avustaja"resurssilla." Myöskään se että monet opettajat antavat ymmärtää kykenevänsä integroimaan tai inkluusioimaan opetuksessaan suurin piirtein mitä tahansa ei tietysti paranna tilannetta. Realismia, lisää, kiitos. Itse näkisin että jokainen onnistunut yleisopetukseen siirto tulee aina tehdä. Mutta ei koskaan sellaisia mikä varantaa lapsen kasvun ja kehityksen.
VastaaPoistajorma
Vesa ja Jorma...
VastaaPoistaKyseessä aivan varmasti on myös ideologia.
On piirejä, jotka ajattelevat, että jokaisen tulee pärjätä omillaan. Sellaiseen ajatusmaailmaan ei kuulu esim. kaikille yhtäläinen ja tasa-arvoinen peruskoulu tai julkinen terveydenhoito.
Törmäsin ensimmäisen kerran asiaan, kun olin koulutusluennolla takavuosina. EK:n edeltäjän, TT:n erittäin merkittävä edustaja, luennoi meille ja totesi: "Kannaltamme peruskoulu on turha."
En mene väittämään, että kunnissa yleisesti ajatellaan näin.
On aivan varmaa, että ko. ideologilla on selkeä kytkös ns. ultraliberalismiin, joka nyt on talouselämässä vallalla. Rahan liikeitä ei haluta valvoa, eikä haluta, että rahakertymillä olisi mitään ylärajaa.
Ko. ideologialla on myös selvä yhteys vallitsevaan veropolitiikkaan. Vrt. tämän päivän Hesari ja Espoon mahdollinen veronkorotus vs. Pia Kauma.
Totta Pia, ja kaikken pahinta jälkeä tulee kun mainitsemasi ultraliberaalit talousarvot jylläävät arvoliberaalissa yhteiskunnassa. Niin kuin nyt.
VastaaPoistaAinoa arvo on raha ja henkiseksi arvoksi ja oopiumiksi kansalle riittäköön "vapaus", "moniarvoisuus" ja kulttuurimarxismin hengessä virittynyt egalitarismi. Se on meillä meininki.
No, miten tämä liittyy blogistin aiheeseen? Vaikka siten että vallalla on ajatus että oppilaita ei saa millään perusteella erottaa toisistaan vaan on luotava illuusio yhteisestä ja samasta opetustilanteesta. Muu olisi ei-tasa-arvoa. Näin taloustehokkuus ja näennäinen tasa-arvoisuus (arvoton tasa-arvoisuus) löytävät toisensa = erityisluokkia ei tarvita.
No, nyt ehkä maalaan piruja seinillle turhaan mutta toivotaan parasta ettei Vantaan mallista tule Vesan pelkäämää tehokasta vientituotetta muihin kuntiin.
jorma
Varmasti näin; ääriliberalistinen suuntaus on pohjalla ja vallalla. Tarkoitin sitä, että tuskin näillä ihmisillä jotka toimivat on ainakaan näissä toimissaan mitään henkilökohtaista eetosta tai myönteistä ja yhteiseen hyvään vievää ajatusmaailmaa, jonka he tahtovat viedä läpi. Toisaalta voi olla, että tuollainen "jokainen pärjää omillaan" -ajattelu on ollut tavallaan arkipäivää monien tuon ikäpolven päättäjien omassa nuoruudessa 1960- ja 1970-luvuilla, esimerkiksi koulumaailmassa. Jotkut ovat syntyneet hyviin olosuhteisiin ja henkilökohtaisesti ei olla nähty mitä pärjääminen on kun olosuhteita ei ole pedattu parhain päin tai kun ei ole synnynnäisiä tai sosiaalisia ongelmia. Sille että rahankertymistä ei haluta valvoa on kansanomaisempikin nimitys ja se on ahneus: voi olla että ultraliberalismi on vain nimitys ahneudellesta. Ymmärrän, että tällainen raaka ideologia sopii monelle henkisesti kylmästä taustasta tulleelle ihmiselle ja varsinkin niille, jotka keräävät hyödyt itselleen.
VastaaPoistaSitä kuitenkin ihmettelen, miten ihmiset joilla ei tunnu olevan lainkaan empatiakykyä tai varsinaisessa mielessä sellaista älyä, jota tarvittaisiin esimerkiksi lasten asioista päätettäessä, päästetään huseeraamaan tuollaisille paikoille. Itse en ole nähnyt näillä vantaalaisilla päättäjillä ja virkamiehillä kuin jonkinasteista esiintymiskykyä: sekin pysyy koossa vain niin kauan kun he itse saavat määrätä keskustelun kulun. Erityisen pahana pidän sitä, miten erilaisissa seurannoissa ja julkisissa ulostuloissa esitetään, miten opettajat ovat viraston kantojen takana. Toinen paheksuttava asia on kuntalaisten asiallisten kysymysten mitätöiminen esittämällä, että nämä eivät ole ymmärtäneet sitä ja tätä. Kuitenkin monissa keskusteluissa, joista Vantaan sanomatkin ovat aivan viime viikkoina julkaisseet, näkyy että kuntalaiset ajattelevat paljon fiksummin kuin johtavat poliitikot ja virkamiehet ikinä kykenisivät. Heillä on toki nämä taloudelliset reunaehtonsa, jotka menevät aina inhimillisyyden edelle.
Vantaalla menee lävitse mikä hyvänsä peruste ja selvitys, jossa on yli kolme kappaletta tekstiä. Tarkoitan, että se on riittävän hyvä johtaville kokoomuspoliitikoille ja kai nykyään voi sanoa samaa sosdemeistä - perustelut ja valmistelut saavat olla mitä hyvänsä, kunhan asiaan sisältyy tieto siitä, että säästöjä syntyy ja asioiden hoidossa ei synny varsinaisia virheitä, joihin hallinnollisin periaattein päästään käsiksi.
En usko, että täällä päästään vähään aikaan rehelliseen keskusteluun siitä, miten tulisi toimia siten, että tuettaisiin lasten ja nuorten elämänehtoja vaikeissa tilanteissa. Sitä ei näkynyt toimenpideohjelman alkutaipaleella eikä sitä ole näkynyt viime vaiheissakaan. Aluksi virasto vielä jaksoi kehitellä joitakin pedagogisia taustoituksia (kovin epärealistiselta pohjalta), mutta nyt on selvää, että mennään ihan vaan näiden taloudellisten visioiden ja "realiteettien" pohjalta.