Nyt pelataan YT-aikasikaa

http://www.norskdesign.no

Kentältä tihkuu kummia. YT-aikaan vedoten opettajille teetetään mitä sattuu. Alkaa mennä hermot.

Kuinka kolme tuntia viikossa voi venyä niin moneen?

Karkein esimerkki löytyy muutaman vuoden takaa, kun koulun opettajia käskettiin sunnuntaiksi siivoamaan koulun kaappeja. Ilmeisesti koulun rehtori sovelsi luovasti kohtaa, koulun kehittämistyötä, joka koetaan paikallisesti tärkeäksi ja tarpeelliseksi. 

Enkeliporsas:

Ei. 

Koulun opettajien olisi pitänyt yhdessä kieltäytyä moisesta siivoustehtävästä.

Tiedän koulun, jossa rehtori vetää pari tuntia viikossa ns. opetuksen yhteissuunnittelua. Kun asia loppuu, rehtori alkaa lukea opettajille ääneen opetuslautakunnan päätöksiä samaan tapaan kuin lukkari koulutti Seitsemää veljestä. Ääneen lukemista voi kestää jopa tunti.

Enkeliporsas:

Ei. 

Siinä vaiheessa, kun koulun rehtori aloitti lukkarinkoulunsa, koulun opettajien olisi pitänyt marssia pois.

Tiedän koulun, jossa opettajien on siivottava oppilaiden oksennukset ja muut vastaavat sotkut, koska oksennusten siivoaminen ei kuulu siivoajien työnkuvaan.

Enkeliporsas:

Ei.

Koulun opettajien olisi pitänyt yhdessä kieltäytyä siivojien tehtävistä. Opettaja on liian kallis siivooja.

Ylipäätään on outoa, että löytyy rehtoreita, jotka vahtivat opettajiensa tekemisiä kellokallen lailla. Opetus ja kasvatus eivät ole sekuntipeliä. 

Muutenkin suomalaisen koulun voima on levännyt talonpoikaisessa ajattelussa, luotetaan yksittäiseen opettajaan ja hänen tontiinsa. On aina luotettu. 

Mistään ei löydy paremmin koulutettuja opettajia kuin Suomesta. Kun otetaan huomioon opetukseen panostetut rahat, suomalainen koulutusjärjestelmä on ylivoimainen. Missään muualla ei saavuteta näin hyviä tuloksia näin pienellä rahalla.

Kaikkeen ei pidä suostua. 

Muuten opettajien työnkuvalla ei ole mitään rajaa. 

Olisi hienoa, jos opettajat kirjoittelisivat alle kommenttiosioon, millaisia YT-aikasikailuja sitä oikein kehitetään.

Ei saa olla tossulullukka. 

Joskus opettajankin pitää sanoa ei. 

Yhteissuunnittelutyöaika eli yt-aika

Peruskoulussa yhteissuunnittelutyöaika eli yt-aika on kolme tuntia jokaisena koulun 38:na työviikkona.

Sopimuskautta 2005-2007 koskevassa kunnallisessa opetusalan virka- ja työehtosopimuksessa on sovittu, että lisääntynyttä luokan ulkopuolista työtä korvataan 1.8.2005 lukien kuntien peruskoulun opettajille korottamalla yhteissuunnittelutyöaika kolmeen tuntiin. 

Sopimusmuutoksen tarkoituksena ei ollut, että kouluilla ryhdytään keksimään, mitä opettajat kolmannen yt-tunnin aikana voisivat tehdä. Lisätunti on korvausta jo tuolloin lisääntyneestä yhteissuunnittelutyöstä.

Vaikka yhteissuunnittelun tarkoituksena on koulun yhteisvastuullinen kehittäminen, niin opettaja voi yhteissuunnitteluajan puitteissa yksinäänkin tehdä koulun toiminnan kehittämiseen liittyviä suunnittelu- ja valmistelutöitä.

Yhteissuunnittelu on koulun opettajille annettu väline oman koulun toiminnan kehittämiseen. Yhteissuunnittelu korostaa jokaisen koulun opettajan vastuuta koulun toiminnasta. Sen avulla rehtorilla on yhdessä opettajien kanssa mahdollisuus koulun kokonaisvaltaiseen kehittämiseen. Koulun rehtori on yhteissuunnittelun käynnistäjä ja vireillä pitäjä. Hänellä on vastuu yhteissuunnittelusta.

Yhteissuunnittelutyöaika on tarkoitettu käytettäväksi sellaiseen opettajien väliseen yhteistyöhön ja koulun kehittämistoimintaan, joka paikallisesti koetaan tärkeäksi ja tarpeelliseksi. Yhteissuunnittelu on opettajan opetustuntien ulkopuolella tehtävää koulun kehittämistyötä esim.:

- opettajainkokoukset

- aineryhmäkokoukset

- neuvottelut

- yhteistyötä  opiskelijoiden huoltajien kanssa

- koulun kasvatustyön suunnittelua

- koulun toimintaan liittyvien tapahtumien, juhlien, retkien ym. suunnittelua

- yhteistyötä muiden koulujen opettajien kanssa,

- koulutyöhön liittyvää yhteistyötä koulupsykologin, (koulukuraattorin)

- terveydenhuoltohenkilöiden tai muiden viranomaisten kanssa

- kahden tai useamman opettajan yhteistyönä tapahtuvaa opetuksen suunnittelua

Työt ovat luonteeltaan sellaisia, että niitä tehdään muuallakin kuin koululla. Soveltaminen ei ole muuttunut tältä osin.

Yhteissuunnittelutyöaikaan luetaan oppituntien ulkopuolinen työ lukuun ottamatta:

- omien oppituntien suunnittelua, valmistelua ja jälkityötä

- muiden sopimusmääräysten perusteella korvattavia tehtäviä kuten esim. erityistehtävät ja - koulu-/kuntakohtainen lisätehtävä

- opettajatyöpäivinä (osio B 14 § 1-2 mom.) tehtyä työtä

- tehtäviä, joita varten opettaja on vapautettu tavanomaisesta opetustyöstään.

- välitunneilla tehtyä työtä


Yhteisuunnittelutyöaikaa ei ole tarkoitettu koulutukseen vaan Veso-päivät.

Yhteissuunnitteluresurssin käytöstä ei syntyne erimielisyyttä, jos rehtori ja opettajat yhdessä lukuvuoden toimintasuunnitelman laatimisen yhteydessä kokoavat yhteissuunnittelun painopistealueet hyvän yhteistoiminnan hengessä.

Viikoittain tai joka toinen viikko pidettävät kaikkia koskevat yhteiskokoukset eivät ole järjestelmän tarkoitus, koska tällöin jää osa yhteissuunnitteluun kuuluvista alueista kokonaan toteutumatta. Vaikka lukujärjestykseen olisikin varattu tilaa opettajien yhteiseksi työajaksi, tulee tarpeettomia yhteisiä kokouksia välttää. 

Jos lukujärjestysteknisesti on mahdollista, työjärjestyksessä voi olla varattu aika, jolloin tarvittaessa voidaan pitää yhteiskokouksia, aineryhmäkokouksia, asiaryhmäkokouksia jne.

Lyhytaikaisella sijaisella (enintään 5 pv) ja sivutoimisella tuntiopettajalla ei ole yhteissuunnitteluvelvollisuutta.

Opettajien mietteitä Vantaan Toimenpideohjelman tiimoilta

Auguste Rodin ja "Ajattelija"

(Rodin on lempparini.)

Yksittäisissä vantaalaisissa kouluissa on kyselty kyllä Toimenpideohjelman vaikutuksista, joten kyllä riviopettajatkin, luokan-, aineen- ja eriyisopettajat, ovat saaneet äänensä jollakin tavalla kuuluviin. Minua kiinnostaisi eniten saada tietää 1. ja 7. luokkien opettajien ajatuksia, koska kuluneen lukuvuoden alusta alettiin erityisoppilaita integroida juuri näille kahdelle luokka-asteelle.

Kuulin, että VOAY:llä, Vantaan opettajien ammattiyhdistyksellä, on tekeillä laajempi kysely Toimenpideohjelman vaikutuksista. 

Poimin suoraan tänne muutamia oman kouluni opettajien ajatuksia. Ajatukset ovat luokka-astekohtaisten opettajaryhmien pohdinnan tuloksia. Kouluni on tyypillinen kolmisarjainen vantaalainen lähikoulu.

"Tulevaisuus pelottaa, saadaanko homma toimimaan?"

Enkeliporsas:

Koulussani on vahva erityisopetuksen traditio, koska koulussani on useita vuosia toiminut alueellisia erityisluokkia. Luokkia on ollut kolme, oppilaita on ollut noin kymmenen per luokka. Oppilaat ovat tulleet luokkiin paitsi omasta koulusta niin myös muutamasta lähikoulusta.

Kuinka epävarmaa onkaan lähikouluissa, joissa ei ole erityisopetuksen traditiota?

Luulen, että pelko oman koulumme osalta liittyy resurssien epävarmuuteen. Resurssit ovat pieniä nyt, mitään takeita resurssien riittävyydestä tulevaisuudessa ei ole annettu.

"Kenelle tukea annetaan - heikot, erityisen tuen tarvitsijat, S 2 oppilaat?"

Enkeliporsas:

Koulussamme on kaksi laaja-alaista erityisopettajaa ja kolme erityisluokanopettajaa sekä yksi S 2 opettaja. Erityisluokilla on kolme koulunkäyntiavustajaa. Lisäksi on palkattu yksi resurssiopettaja.

Riittäkö laaja-alaisten opettajien tuki ns. tavallisille oppilaille, joilla on vaikeuksia matematiikassa tai lukemisen ja kirjoittamisen oppimisessa? Mielestäni pitäisi olla yksi laaja-alainen erityisopettaja kahta luokka-astetta kohden, yhteensä kolme laaja-alaista erityisluokanopettajaa, jotta tuki siltä osin olisi riittävää.

On erittäin ikävää, että koulunkäyntiavustajia ei riitä tavallisille luokille.

"Erityisen tuen oppilaiden määrä on suuri suhteessa resursseihin."

Enkeliporsas:

Tätä ei epäile kukaan. 

Resurssien puute on ollut opettajien huoli siitä lähtien, kun Toimenpideohjelmaa esiteltiin kaupungin opettajille. Moni pelkää, että Toimenpideohjelma, vaikka kuinka on vakuutettu, on säästötoimenpide.

"Liikuntavammainen oppilas"

Enkeliporsas:

Jos kouluun tulee liikuntavammainen oppilas, saadaanko hänelle oma avustaja? Kuinka liikunnanopetus hoidetaan hänen osaltaan? Koulu on kaksikerroksinen, hissiä ei ole.

"Pelottaa ajatus hyvin monimuotoisista ryhmistä."

Enkeliporsas:

Luokanopettajat eivät ole erityisopettajia, he ovat halunneet nimenomaan luokanopettajiksi. Jo nyt luokissa on kovin erilaisia oppilaita, mm. maahanmuuttajataustaisia oppilaita ja ns. tavallisten oppilaiden kirjo on laaja.

Riittääkö halu tai ammattitaito?

"Opettajat väsyvät."

Enkeliporsas:

Palkallista yhteissuunnitteluaikaa on hyvin vähän, se ei riitä. Tarvitaan paljon enemmän suunitteluaikaa kuin ennen. Oppilaat ovat "yhteisempiä" kuin ennen erilaisten ryhmittelyjen ja opetusjärjestelyjen takia. On turha luulla, että opettajat suunnittelevat pelkällä "pyhällä hengellä".

Yksikin sumeasti väkivaltainen ja hallitsematon ekaluokkalainen väsyttää opettajansa aivan varmasti, se on jo nähty monessa vantaalaisessa koulussa. 

Kun opettaja väsyy, syntyy luokkaan helposti ongelmien kierre. Monessa tilanteessa opettaja on aivan yksin.

"Mitä olemme oppineet nykyisten ykkösten tilanteesta?"

Enkeliporsas:

En tiedä nykyisten ykkösten tilanteesta paljoakaan. Ykkös- ja kakkosluokkalaiset oleskelevat välituntinsa alapihalla, muut yläpihalla, jossa suoritan omat välituntivalvontani.

Toivottavasti keväällä ekojen luokkien kokemukset kirjataan selkeästi.

"Opetuksen taso laskee."

Enkeliporsas:

Harva kehtaa ajatusta ääneen sanoa, mutta on selvää, jos ns. tavallinen luokkaopetus muuttuu jonkinlaiseksi "sekaopetukseksi", opetuksen taso, ja samalla oppimisen taso, laskee. Liian monta ja liian erilaista oppijaa hajottaa opetuksen, koska eriyttämiselläkin on rajansa.

Onneksi sentään nykyluokkakoot ovat aivan toista kuin ennen, parikymmentä oppilasta luokassa on eri asia kuin kolmekymmentä oppilasta. Vantaa on saanut valtiolta tukea luokkakokojen pienentämiseen, kauhulla ajattelen tilannetta, jos tuki loppuisi.

"Mistä aikaa pedagogiselle keskustelulle?"

Enkeliporsas:

Aikaa ei saada mistään lisää, ainakaan palkallista aikaa. 

Opettajakokouksia pidetään kerran viikossa, usein koko aika menee aivan tavallisten kouluasioiden käsittelyyn. Hyvin harvoin aikaa jää pedagogiselle keskustelulle, vaikka moni opettaja on keskusteluaikaa toivonutkin.

Koulussamme on silloin tällöin koulupäivien jälkeen pidetty ns. pedagogisia kahviloita. Kahviloita on pidetty opettajanhuoneen sohvilla, joskus jonkun opettajan kotonakin. Joku opettaja on saanut alustaa aiheen, josta sitten keskustellaan. Kahvilat ovat olleet opettajille vapaaehtoisia, koska kahvila-aika on palkatonta aikaa.

"Jokaisella opettajalla on vastuu jokaisesta Pähkiksen oppilaasta."

Enkeliporsas:

Näin on. 

Enää ei voida ajatella, että opettaja laittaa päivästä toiseen omat oppilaansa omaan luokkaansa ja opettaa vain "omiaan". 

Yhteistyötä täytyy tehdä. On katsottava muidenkin oppilaiden perään. Ilman yhteisvastuuta opettajat alkavat väsyä yksi kerrallaan.

"Työnkuvat on selkiytettävä - luokanopettaja, laaja-alainen erityisopettaja, erityisluokanopettaja."

Enkeliporsas:

Ei tule onnistumaan. 

Mitä enemmän erityisoppilaita kouluihin integroidaan, sitä enemmän työnkuvat tulevat hämärtymään. Ei olekaan pelkästään enää "mun oppilaita", vaan meidän oppilaita. 

Toimenpideohjelma tuo mukanaan mielenkiintoisia palkkauksellisia ongelmia. Jos kerran luokanopettajat opettavat erityisoppilaita, miksi he saavat vähemmän palkkaa kuin erityisopettajat?

Jossain vaiheessa työnantajien on annettava periksi ja suostuttava siihen, että opettajat siirtyvät kokonaistyöaikaan. Tähän mennessä tehdyt tarjoukset ovat olleet suorastaan naurettavia, joka kerta opettajille on ehdotettu lisää työtä ja vähemmän palkkaa. 

Hyvä opetus vaatii aikaa. Opettajat eivät saa myydä aikaansa halvalla.