Näytetään tekstit, joissa on tunniste pahoinvointi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pahoinvointi. Näytä kaikki tekstit

tiistai 19. maaliskuuta 2013

"Osa lapsista voi pahoin"



Koska tämä Iltalehden (18.3) juttu ei ollut lehden nettiversiossa, näpyttelin sen käsin tänne, jotta kaikki voivat lukea sen. Iltalehden juttuun vastailin kännykällä kotisohvalla makoillen sunnuntaina heti, kun saavuin Oulusta kotiin. Katsoin samalla Chelsea vs. Westham jalkapallo-ottelua. Jutusta tuli viiden palstan lähes koko sivun juttu.

Maanantaina koululle tuli Ylen aikaisen toimittaja haastattelemaan minua, mutta siitä ei löydy podcastia kuunneltavaksi. Kyseessä oli vartin suora haastattelu.


"Osa lapsista voi pahoin"

Vuoden luokanopettajaksi valitun Kai-Ari Lundellin mukaan koululaisten tarkkaavaisuushäiriöt ovat lisääntyneet.

- Hän on pitkän uran tehnyt lähikoulun opettaja, joka on rohkea sanomaan omia ajatuksiaan ja julkaisee omaa blogia, Luokanopettajaliiton puheenjohtaja Matti Sippola kuvailee vuoden 2013 luokanopettajaksi valittua Kai-Ari Lundellia.

Lundell on mielissään.

- Tuntuu hyvältä. Luokanopettajapiirit yleensä lähettävät vuoden opettaja -ehdotukset, mutta tämä tuli Luokanopettajaliitosta, mikä tuntuu vielä paremmalta, Lundell sanoo.

Hän ei kuitenkaan myönnä olevansa mitenkään poikkeuksellinen opettaja, pikemminkin päinvastoin.

- Olen perusluokanopettajan prototyyppi. Tässä työssä vaaditaan, että tietää paljon ja pitää olla monipuolinen yleissivistys.

- Luokanopettajia on Suomessa kuitenkin 16 000 ja koulutus on korkeatasoista, joten eihän meitä voi rankata opetustaidon mukaan. Täytyy olla jotain millä erottuu ja minä erotuin tällä blogilla, Lundell arvioi.

Huoli pojista

Lundell on työskennellyt luokanopettajana 33 vuotta, josta viimeiset 14 hän on opettanut Pähkinärinteen koulussa Vantaalla.

(Enkeliporsaan tarkennus, olen opettanut Pähkiksessä kahteen otteeseen yhteensä 29 vuotta + 2 vuotta Hiekkaharjussa + 2 vuotta Malminkartanossa.)

- Osa lapsista voi pahoin. Viime viikolla lastenpsykiatri Jari Sinkkonen puuttui ylettömään pelaamiseen määrään ja siihen, kuinka avuttomia osa vanhemmista on, kun he antavat sen tapahtua. Nelivuotias lapsi saattaa pelata hyvinkin väkivaltaisia pelejä, jotka on kielletty alle 18-vuotiailta. Tämä heijastuu helposti väsymyksenä ja tarkkaavaisuushäiriöinä, Lundell kuvailee.

Hänen mukaansa lasten tarkkaavaisuushäiriöt ovatkin hieman lisääntyneet.

- Oppilaat ovat aiempaa lyhytjänteisempiä, Lundell tiivistää.

Erityisen suurta huolta opettaja kantaa pojista.

- Jos ajatellaan yhteiskuntaa laajemmin, uusliberalistinen kova politiikka alkaa näkyä siinä, että syrjäytyminen alkaa periytyä ja ongelmat kasautua.

- Neljäsosa pari-kolmekymppisistä pojista ei saa töitä. Jos syrjäytyminen jatkuu samassa suhteessa, se on aika iso pommi muutaman vuosikymmenen kuluttua.

Tiedonkulku tärkeää

Ongelmiin pitäisi puuttua Lundellin mielestä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Hän lisäisi erityisesti esikoululaisten ja 1. - 3. luokkalaisten ja heidän perheidensä tukea sekä parantaisi viranomaisten ja opettajien välistä tiedonkulkua.

(Enkeliporsaan lisäys, esi- ja alakoulun niveleen pitäisi satsata paljon enemmän, sillä tuen teho on suurimmillaan, kun lapsi on pieni. Inhimillistä hätää ei saa siirtää. Myöhemmin auttaminen ja ongelmien korjaaminen on paljon kalliimpaa.)

- Kasvatuksen kannalta on tärkeää tietää, missä oppilaan kanssa mennään ja mitä toimenpiteitä ollaan tekemässä. Se on ihme juttu, ettemme saa tietää mitään, vaikka mehän olemme ollaan lasten lasten kanssa toiseksi eniten vanhempien jälkeen. Ja opettajilla on kuitenkin salassapitovelvollisuus.

- Hän uskoo, että tulevaisuudessa luokanopettajien merkitys pahoinvoinnin ja muiden ongelmien ehkäisyssä korostuu.

- Pieni ryhmäkoko on parasta ennaltaehkäisyä ja tukea mitä koulu voi antaa. Mitä enemmän aikaa opettajalla on oppilaille, sitä parempi. Suuressa luokassa tavallinen oppilas jää paitsioon, kun opettajan huomio kiinnittyy heikoimpiin ja ääritapauksiin.

Vanhempia hän neuvoo selvittämään tarkemmin, mitä lapset tekevät vapaa-ajallaan. Hänen mukaansa on tavallista, että kymmenvuotiaat luovat salaa Facebook-tilejä, vaikkeivat täysin ymmärrä, mistä sosiaalisessa mediassa on kyse.

- Olisi todella hyvä, että vanhemmat tutustuisivat, mitä lapset tekevät koulupäivän jälkeen. Miksi sosiaaliseen mediaan mennään liian nuorina? Miksi annetaan pelata myöhään illalla, vaikka sen tiedetään väsyttävän? Lundell haastaa.

Sara Keskinarkaus
sara.keskinarkaus@iltalehti.fi


i   Hän   Kai-Ari Lundell

+ Luokanopettajaliitto on valinnut luokanopettajaksi vantaalaisen luokanopettajan Kai-Ari Lundellin.
+ Lundell valmistui luokanopettajaksi Jyväskylästä vuona 1980.
+ Hän on työskennelyt viimeiset 14 vuotta Vantaan Pähkinärinteen koulussa. Tätä ennen hän on opettanut Hiekkaharjussa ja Helsingin Malminkartanossa.
+ Luokanopettaja kannattaa koulukerhoaatetta ja pitää itse mm. shakkikerhoa.
+ Lisäksi Lundell toimii puheenjohtajana Pähkinärinteen alueen yhteistyöryhmässä, joka keskittyy alueen lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn.
+ Lundell kirjoittaa blogia osoitteessa www.properuskoulu.net.
+ Luokanopettajaliitto valitsi vuoden luokanopettajan nyt 15. kerran.


Kuvateksti 1. (Iso kuva, jossa yksinäinen oppilaspoika seisoo koulun sisäportaiden välitasanteella.)

Pahoinvointia
Alakoululaisten tarkkaavaisuushäiriöt tuntuvat lisääntyneen, luokanopettaja Lundell arvioi.


Kuvateksti 2. (Pieni Lundellin naamakuva)

Rohkea kommentoija
Vuoden luokanopettaja Kai-Ari Lundell kommentoi blogissaan lasten ja nuorten kannalta kiperiäkin aiheita. Hän ehkäisisi pahoinvointia pitämällä koululuokat pieninä ja tukemalla erityisesti pikkulasten perheitä.


Enkeliporsaan arvio Iltalehden jutusta:

Annan kasi puolikkaan. Haastatteluhetki ei ollut hehkeä. Makoilin väsyneenä kalsareillaan kotisohvalla, kun vastailin kännykästä kysymyksiin. Katsoin samalla futisottelua. Olosuhteisiin nähden tulos oli yllättävän hyvä, sain esille monia asioita kuten olin ajatellutkin, syrjäytymisen ehkäisy, huoli pojista, pelaaminen ja ennen kaikkea pienen luokkakoon merkitys ennaltaehkäisyssä.

Puhuin muustakin, mutta toimittajat aina tekevät jutun. Keskinarkaus onnistui hyvin.


Enkeliporsaan arvio Ylen aikaisen suorasta haastattelusta:

Annan ysi puolikkaan. Haastattelu onnistui erittäin hyvin. Toimittaja oli selvästi perehtynyt properuskoulu-blogiin. Oli helppo vastailla ja olin täydessä vireessä, sillä haastattelu tehtiin koulun ruokalassa maanantaina klo 9.45. Sain kehuja haastattelusta. Sääli, että sitä ei ole podcastina missään kuunneltavissa.

torstai 29. tammikuuta 2009

Ongelmaoppilaiden hoitojono on tuskaisen pitkä


HS 29.1.

"Vakavasti koulua häiritsevien ja henkisesti pahoinvoivien oppilaiden hoitoon pääsy saattaa pääkaupunkiseudulla kestää jopa yli vuoden.

"Voi sanoa, että 70 prosenttia oppilaista, jotka haluavat psyykkisiin ongelmiin apua, eivät sitä saa ajoissa", kertoo Vantaan peruskoulutoimenjohtaja Ilkka Kalo.

"Kun hoito viivästyy, syntyy tilanteita, joissa ongelmat kärjistyvät", toteaa Helsingin perusopetuksen johtaja Outi Salo."

Kokeneena opettajana on todettava - voi olla, että apua ei aina saada koko alakoulun aikana. Jonot ovat niin pitkät. Sairaala- ja sijoituspaikoista on huutava pula.

Koulupsykologin tutkimuksiinkin voi joutua jonottamaan monta vuotta. Psykologilla voi olla omalla alueellaan yli tuhatkin oppilasta, ja siihen joukkoon mahtuu monta tutkittavaa. Kaikki eivät ole suinkaan ongelmalapsia. Oppimisvaikeuksienkin tutkiminen vie aikansa.

Kuraattorille voi päästä juttelemaan pikakomennuksella, mutta juttelemalla suuria ongelmia ei pystytä ratkomaan. Siihen tarvitaan lääkäreitä ja pitkällistä hoitoa.

Kyllä monessa tapauksessa oppilaan ongelmien hoito jää opettajien ja koulun kontolle. Tehdään, mitä voidaan, ja joskus on nostettava vain kädet ylös. Peruskoulu loppuu aina joskus, ja oppilas lähetetään niine eväineen eteenpäin. Kalliiksi tulee yhteiskunnalle.

Jotkut henkisesti pahoinvoivat oppilaat roikkuvat joukon jatkona useita vuosia. Kaikkia heistä ei saada hoitoon edes koko peruskoulun aikana. Kaikki opettajat sen tietävät. Turha sitä on kaunistella.

Jos vuodessa tai kahdessa oppilaan saa hoitoon, kyseessä on miltei lottovoitto.