Uutta oppimisympäristöä etsimässä 2. - pinnat

Kun kävelen Lounais-Vantaan uusilla kouluilla, Hämeenkylän tai Rajatorpan kouluilla, sisällä tai ulkona, katseeni haahuilee erilaisilla pinnoilla. Sisällä on pyritty viihtyisyyteen, mutta myös akustiikan parantamiseen. Ulkona on panostettu leikkipaikkojen monipuolisuuteen ja turvallisuuteen.

Pähkinärinteen koulu peruskorjattiin pari vuotta ennen kuin Hämeenkylän tai Rajatorpan koulut. Remontti tehtiin uuden oppimisympäristön ehdoilla. Kaikki kolme koulua ovat ns. sukkakouluja eli kengät jätetään eteiseen, hiekkapöly ei lennä kaikkialle.

Pähkiksen vanhat kovat linoleum-laatat vaihdettiin pehmeämpiin linoleum-mattoihin. Kouluun ei asennettu kokolattiamattoja. Kestävyyden ja ehkä myös siivouksen kannalta ratkaisu oli hyvä, mutta ei akustiikan. Joissain tiloissa kaiku häiritsee.

Hämiksen paljon kulutusta vaativat lattiat kuten aulojen tai opettajienhuoneen lattiat on päällystetty punotuilla muovimatoilla. Ratkaisu on erinomainen, kestävyys, siivottavuus sekä hyvä akustiikka.

Hämiksen luokissa on harmaat kankaiset kokolattiamatot, jotka ovat akustisesti todella hyviä. Kokolattiamatot koostuvat paloista, joten niitä voi tarpeen mukaan vaihtaa.

Rajiksessa luokissa on ainakin kahdenvärisiä kankaisia kokolattiamattoja. Akustiikka toimii hyvin. Oranssi matto on käytävämatto, kestävää punottua muovimattoa. 

Jos suunnittelisin koulua, asentaisin luokkiin sekä käytäville eri värisiä punottuja muovimattoja. Ne toimivat akustisesti hyvin ja ovat kestäviä sekä helposti siivottavia.

Molemmissa kouluissa on jätetty esille jonkin verran betonia. Molemmissa kouluissa tolpat on jätetty betonille, Rajiksessa myös ikkunaseinät. Hämiksen ratkaisu on onnistunut. Mielestäni Rajiksen kokonaiset betoniseinät tekevät luokat hieman kolkoiksi. 

Rajiksen betoniseinät ovat kyllä jotenkin elävän näköisiä, eivät tylsiä. Seiniin on jäänyt rakentajien  lyijykynillä tehtyjä merkintöjä. Tulee mieleen vanhat puiset purkutalot, joista voi löytyä koukeroisilla numeroilla tehty rakentajien laskelmia.

Rajiksessa ikkunanpuitteet ovat valkoiseksi maalattua puuta, Hämiksessä lakattua puuta eli väri on puunväri.

Kuvassa on Rajiksen aulan portaat. Hämiksen ja Rajiksen liikuntasalit on suunniteltu vain liikuntaa varten. Molemmissa kouluissa on iso ruokala, joissa on iso näyttämö. Isot ja leveät portaat kulkevat toiseen kerrokseen. Portailla on kankaiset kokolattiamatot istuskelua varten. Juhlat pidetään siis ruokasalissa, ja portaatkin toimivat katsomoina.

Ratkaisu on hyvin toimiva. Näyttämöä voidaan käyttää milloin vain, eikä esiintymiset tai juhlien treenit haittaa liikunnanopetusta tai urheiluseurojen liikuntakäyttöä. Esim. omassa koulussani Pähkiksessä liikunnanopetus ja iltakäyttö piti lopettaa joskus turhankin aikaisin, koska ennen juhlia saliin piti rahdata näyttämö ja äänentoistolaitteet. Liikunta pidettiin silloin ulkona kuten varmaan myös moni urheiluseura niin teki.

Hämiksen sali

Rajiksen sali

Molempien salien lattiat ovat pehmeähköä muovia, liikuntatunneilla ne ovat mukavia ja turvallisia, eivät kovia ja liukkaita. Kentällä voidaan huoleta pelata salibandyakin, kilpakorikseen puulattiat ovat parempia, mutta juniorikorikseen ja treeneihin sopivat pehmeät muovimatot sopivat hyvin.

Rajiksen sali on liian pieni, puolikkaat salit ovat pieniä liikunnanopetuksessa. Hämiksen sali on fantastisen iso, teen salista myöhemmin erillisen kuvaesittelyn.

Molempien koulujen pihat ovat aivan upeasti suunniteltu, välituntunneilla liikutaan paljon ja liikkumisvaihtoehtoja on paljon. Teen jokaisen kolmen koulun pihasta oman tarinansa.

Rajiksen pihalla on iso sekoitemassalla päällystetty pehmomonttu, kuopan pohjalla on turvallista puuhaketta.

Hämiksen pihan leikkipaikoilla on käytetty pehmomassoja, puuhaketta ja hiekkaa. Asfalttiakin löytyy.

Rajiksessa on laajahko asfalttialue, jossa on punaisella asfaltilla tehtyjä leikkialueita.

Hämiksen ja Rajiksen kouluihin on rakennettu komeat jalkapallohäkit, Pähkikseen ei. Futishäkkien pinnat ovat tekonurmea, Hämiksessä pelialustana on hiekkanurmi, Rajiksessa rouhemuovinurmi, molemmat toimivat hyvin.

Hämiksen ja Rajiksen korishäkkien alustoina on asfaltti, jostain syystä Pähkikseen ei tehty kunnollista ulkokoriskenttää ollenkaan.

Uusien koulujen pihat ja kentät toimivat alueidensa lähiliikuntapaikkona, kun koulut ovat kiinni. Ajatus on loistava.

Urheaa liikuntaa

www.urhea.fi

Jotain tällaista olen odottanutkin.

Koulun ja vakavasti otettavan urheiluharrastuksen yhteen sovittaminen ei aina ole helppoa. Esim. poikani on yläkouluikäinen koripalloilija, B-poika. Harjoitusmäärät ovat jo melkoisia, neljä iltaa viikossa vedetään urkuna harjoituksia palloilusaleissa niin kuin pitääkin. A-pojat, lukioikäiset, treenaavat jo viisi kertaa viikossa, lisäksi on aamuharjoituksia. Päälle tulee vielä omatoimisia, yksilöllisiä harjoitteita.

Osa pojista treenaa joukkueen treenien lisäksi helsinkiläisten koulujen  koripallolinjoilla, jolloin harjoittelumäärät tuplaantuvat. Korislinjoja löytyy ainakin Pohjois-Haagan ja Pukinmäen kouluista. Lukioista ykköspaikka on Märsky eli Mäkelänrinne, jossa opiskelevat Suomen nuoret huippupelaajat. Korislinjoilla treenataan aamuisin ennen koulun alkua sekä iltapäivisin koulupäivän jälkeen. 

Urhea-toimintaan kuuluu muutkin lajit kuin koris. Paikallisten urheiluseurojen resurssit on varmasti määräävä tekijä, kuinka toiminta saadaan yläkouluissa pyörimään. Kahden nuorimman lapseni koulu, Hämeenkylän koulu eli Hämis, satsaa liikuntaan esimerkillisesti muutenkin. Koulu valittiin parisen vuotta sitten Vuoden kouluksi.

Urhea-toiminnalla pyritään siihen, että huipuiksi tähtäävät urheilijat pystyvät treenaamaan omia lajejaan omissa kouluissaan seuravalmentajiensa johdolla.

Esim. Vantaalla on sovittu, että treeniajat ovat 7. ja 8. luokkalaisilla tiistaisin 7.30-8.30. Seiskaluokkalaiset voivat valita liikunnanopettajan vetämän valinnaisen Urhea-kurssin. 9. luokkalaiset pääsevät treenaamaan myös iltapäivisin, keskiviikkoisin 14.30-16.30.

Kaikki Vantaan yläkoulut ovat sitoutuneet yllä olevaan aikataulutukseen, vrt. lukujärjestykset.

Toimintaan hakevien on allekirjoitettava Urhean urheilusopimus, joka kierrätetään seuran kautta, ja seura kiikuttaa valmiit sopimukset koulujen rehtoreille.

Urhea-toiminta on ensimmäinen laaja vakava askel koulujen ja seurojen väliselle yhteistyölle. Ongelma on tietysti, mistä seurat saavat ohjaajia pahaan paikkaan, keskiviikon iltapäivään, silloin suurin osa aikuisista ohjaajista on töissä.

Tietenkin koulutusjärjestelmän pitäisi panostaa huomattavasti enemmän normiliikuntaan. Urheilijanuoria ei tarvitse paljoa motivoida liikkumiseen, mutta toisin on liikkumattomien oppilaiden laita. Osa lapsista on putoamassa kyydistä.

Uusissa opetussuunnitelmissa liikunnan osuutta on hieman lisätty, luokilla 3. - 6. liikunnan yhteistuntimäärä on nostettu kahdeksasta yhdeksään.  Taito- ja taideaineiden valinnaismäärä luokilla 1. - 6. on kuusi oppituntia. Monessa koulussa tullaan varmasti satsaamaan liikuntaan, koska liikunnan lisäämisellä on vahva kansanterveydellinen tilaus. 

Muutenkin varsinaisen koululiikunnan sisältö painottuu urheilun sijasta tavalliseen arkityyppisiin liikuntamuotoihin. Siksi Urhea-toiminta on tärkeää, että urheilijatkin saavat jotakin irti koulun liikunnan tarjonnasta.

Enää kaikkien urheilijanuorten ei tarvitse mennä busseilla tai junilla erikoiskouluihin, kun omassakin koulussa voi saada pätevää lajiharjoittelua.

Olen nyt seurannut jo pitkään koriksen kautta nykyseuravalmennusta, sekä PuHu junioreissa että Sykkissä harjoitukset ovat hyvin korkeatasoisia. Harjoitustilanteet ovat olleet motivoivia, koska narinaa tai valituksia en ole juuri kuullut. 

Oletan, että muissakin lajeissa harjoittelun taso on noussut. Hieno lähiesimerkki on Nuorten jääkiekon MM-kulta. Enää lätkäpelaajia ei lyödä yhteen muottiin, vaan kehitetään myös pelaajien yksilöllisiä vahvuuksia. Jopa kanadalaiset ovat kateellisia.

Ainakin korisseuroissa tuetaan vahvasti koulunkäyntiä, mikä on hienoa. On ollut aikoja, jolloin jotkut valmentajat joissain lajeissa pitivät koulunkäyntiä vain välttämättömänä pahana. Kaikki laitettiin yhden kortin varaan.

Joustava koulupäivä

12.8. HS

Koulun ja harrastusten yhdistäminen auttaisi lapsia jaksamaan

Löyhempi tuntirakenne, pitkä keskipäivän tauko ja harrastusten tuominen koululle auttaisivat asiantuntijoiden mukaan lapsia jaksamaan.

Asiantuntijat ehdottavat, että harrastus-, aamu- ja iltapäiväkerhotoimintaa nivottaisiin osaksi koulupäivää. Niin sanottu joustavan koulupäivän malli toisi perheille lisää yhteistä aikaa ja parantaisi lasten hyvinvointia.

Sen mukaan koulupäivä alkaisi vapaaehtoisella aamutoiminnalla, johon lapsi voisi mennä, mikäli vanhempien työ alkaa aikaisin. 

Iltapäivällä olisi vastaavasti kerho- ja harrastustoimintaa, joka järjestettäisiin yhteistyössä esimerkiksi urheiluseurojen ja musiikkiopistojen kanssa.

Iltapäiväkerhossa tarjottaisiin myös tukea läksyjen tekoon.

Jotta lapset jaksaisivat pitkän päivän, itse koulupäivä olisi "hengittävä": Lounastauko olisi kyllin pitkä, ja lapselle tarjottaisiin mahdollisuus levätä.

Vuonna 2004 tehdyssä, joustavaa koulupäivää kartoittaneessa tutkimuksessa todettiin, että kustannus oppilasta kohden olisi noin 100–200 euroa vuodessa.


On selvää, että joustavan koulupäivän malli on kaunis ja kokeilemisen arvoinen.

Mutta en usko, että joustavan koulupäivän kustannus olisi 100-200 euroa vuodessa. Realistisempaa on 100-200 euroa kuukaudessa.

Jättäisin sekä aamu- että iltapäivätoiminnan ammattilaisten harteille. 

Urheiluseuratoiminta ovat vapaaehtoista harrastustoimintaa. Ei voida olettaa, että urheiluseura saisi joka päivä ammattitaitoisia ohjaajia kouluun esim. klo 14.00. Aikuiset ovat silloin töissä, eikä toimintaa voida jättää alaikäisten lukiolaistyttöjen tai -poikien harteille. Aikuisen on aina oltava vastuussa.

Kun joustavaa koulua aletaan tosissaan toteuttaa, pitäisi palkata ammattitaitoisia koulunkäyntiavustajia lisää. Ei läksyjen teon ohjaaminenkaan aivan yksinkertaista työtä ole. Olen seurannut, kuinka koulumme läksyparkki toimii, ohjaaminen muistuttaa kovasti tukiopetusta. Ne, jotka osaavat tehdä läksynsä itsenäisesti, eivät yleensä läksyparkkiin tule.

Olen monta kertaa ajatellut, että kouluihin pitäisi palkata koulunkäyntiavustajia, jotka ovat käyneet myös nuoriso-ohjaajan koulutuksen. Silloin iltapäivän erilaiset aktiviteetit sujuisivat mutkatta.

Perinteistä koulun kerhotoimintaa ei saa unohtaa. Kun koulun opettaja pitää kerhoa, toiminnalla on jatkuvuutta ja vastuullisuutta. Ja opettajat tuntevat oppilaansa.

Mikään ei estä tekemästä yhteistyötä koulun kerhojen ja urheiluseurojen välillä. Pidän itse shakkikerhoa ja olen joskus pyydellyt apuja paikalliselta shakkiseuralta, mutta ei ole löytynyt ketään, koska harva ihminen pääsee irrottautumaan varsinaisesta leipätyöstään koulujen päättymisaikaan.

Mitä tarkoittaa, että lapselle tarjottaisiin mahdollisuus levätä? Päiväunia? Mitä tarkoittaa löyhä tuntirakenne?

Omassa koulussani on tällä hetkellä 407 oppilasta. Oletetaan, että puolet heistä osallistuisi päivittäin kokopäiväiseen joustavaan kouluun klo 8.00-17.00. Homma ei hoidu parilla-kolmella vapaaehtoisella työntekijällä.

Puolivillaisesti joustavaan kouluun ei kannata lähteä. Joustava koulu vaatii suunnitelmallisuutta, jatkuvuutta ja ammattitaitoa.

Jos koulussa oltaisiin vaikka kello viiteen, pitäisi oppilaille järjestää toinen kunnon ruoka. Jollain näkkileivällä ja pillimehulla ei pitkälle pötkitä.

Hyvää ei saa halvalla.

Katsoin Vantaan kaupungin sivuilta, jos oppilas osallistuu iltapäivätoimintaan kello viiteen, kuukausimaksu on 110 euroa. Hintaan sisältyy välipala. Aamupäivätoiminnan hinnan päättää sen järjestäjä.

100-200 euroa vuodessa on kuutamolta.

Kun lapsella ei ole varaa harrastaa

Icehearts

Yle 12.2.

Köyhän lapsella ei ole varaa harrastaa

Kun rahat eivät riitä mihinkään ylimääräiseen, lasten maksulliset harrastukset ovat haave vain.
Pahimmillaan harrastamattomuus kulkee sukupolvelta toiselle.


Kaksi nuorimmaistani ovat peruskouluikäisiä ja koulunkäynnin lisäksi he harrastavat paljon. Jos köyhän lapsilla ei ole varaa harrastaa, tiukkaa se tekee keskituloisillakin, niin kallista harrastaminen on.

Lapseni ovat etuoikeutettuja, koska he pelaavat PuHu Junioreissa korista, soittavat pianoa Musiikkikoulu Musikessa ja toinen lapsistani harrastaa kuvataidetta Vantaan Kuvataidekoulussa. Laskin huvikseni, kuinka paljon harrastukset maksavat yhteensä vuodessa:

Harrastuksiin uppoaa melkein yksi kokeneen luokanopettajan nettokuukausipalkka!

Onneksi tässä tapauksessa perheen menoista vastaa sekä isä ja äiti, jotka molemmat ovat sentään ansiotöissä. Köyhäksi lasketaan, jos kotitalouden käytettävissä oleva tulomäärä on alle 60 prosenttia yhteeenlaskettujen käytettävissä olevien tulojen mediaanista.

Kun on tutkittu suomalaisia köyhiä, joukossa on paljon lapsiperheitä. Tyypillisin köyhä perhe on yksinhuoltajaperhe, puolet köyhistä perheistä on yksinhuoltajaperheitä. Köyhyydessä olevia lapsia on vaikea arvioida, on esitetty, että heitä olisi yli 150 000.

Koulussa köyhyyden, myös väliinpitämättömyyden, näkee parhaiten maanantaisin lounasaikaan. Ruoka on tuhdimpaa ja sitä syödään enemmän kuin muina päivinä. Vielä 1980-luvun alussa oppilaat saivat välipalan, kun koulupäivä venyi pitkäksi. Pidin silloin kuvataidekerhoa, noin puolet oppilaista tuli kerhoon eväiden takia.

Miksei koulussa tarjota aamupuuroa? Osa oppilaista tulee kouluun melko ketusin eväin. Tyhjällä vatsalla ei jaksa opiskella. Iso kattilallinen aamupuuroa ei paljoa maksa.

Miten köyhä lapsi voi harrastaa?

1. Vanhempien on keksittävä ilmaisia tai halpoja harrastuksia. Perhe voi yhdessä ulkoilla, esim. retkeillä ja hiihtää. Kirjasto tarjoaa ilmaista luettavaa. Ilmainen harrastaminen vaatii vanhemmilta kekseliäisyyttä ja viitseliäisyyttä, on mentävä mukaan.

2. Koulujen kerhot ovat ilmaisia. Ongelma on, että kaikissa koulussa ei ole riittävästi kerhotarjontaa. Koulu voi panostaa rahansa vaikka pieniin ryhmäkokoihin, voi olla myös, että kunnalla ei ole rahaa edes koulun perustoimintoihin.

Omassa koulussani toimii mm. Salibandy-, Shakki-, Jooga-, Koris-, Skräppi-, Taitaja- ja Wau-kerhot. Parhaimmillaan 85 prosenttia kouluni oppilaista kävi lukuvuoden aikana koulun kerhoa, koulussani on oppilaita nelisensataa.

Myös seurakunnan kerhot ovat ilmaisia tai halpoja.

3. WAU-kerhot ovat maksuttomia matalankynnyksen kerhoja, joita järjestetään kouluilla. Wau-kerhoja alkaa jo löytyä monesta kunnasta ja koulusta.

4. Kannattaa valita hyvä urheiluseura, jossa talkooperinne on vielä voimissaan. Tällainen urheiluseura on esim. koripalloseura PuHu Juniorit, joka valittiin vuoden 2012 Hyväksi Seuraksi. Seura järjestää yhden maailman suurimmista koristurnauksista, Ricoh-turnauksen. Turnauksen tuotot kattavat viidesosan seuran menoista. Yksittäiset joukkueet keräävät rahaa otteluiden buffamynnillä tai esim. kirpputorimyynnillä.

Vantaan kaupunki tuki kaupungin urheiluseuroja voimallisesti vielä 1980-luvulla, harrastaminen seuroissa oli lähes ilmaista nykypäivään verrattuna. Vantaan kaupunki tukee edelleen seuroja, esim. salimaksuja ei peritä junioreilta.

Loistava esimerkki vantaalaisesta urheiluseuratoiminnasta on jääkiekkoseura Icehearts, jonka motto on: "Kaikki pelaa, ihan oikeesti". Icehearts tekee ennaltaehkäisevää lastensuojelutyötä joukkueurheilun avulla sekä koulussa että vapaa-ajalla. Rahan puute ei estä pelaamasta jääkiekkoa.

Tulevaisuudessa koulut ja urheiluseurat tekevät yhteistyötä, hyöty on molemminpuolinen. Koulut saavat innokkaita kerhonvetäjiä ja seurat harrastajia.

Koulussamme järjestetään vuosittain seuraesittelyjä. Urheiluseura tulee kouluun pitämään lajioppitunteja. Opettajat saavat seurata vierestä, kuinka valmentajat teettävät lapsille helppoja ja motivoivia harjoitteita. Oppitunnin päätteeksi valmentaja jakaa seuran esitteitä halukkaille lapsille. Parhaimmillaan urheiluseura on pitänyt viikon oppitunnit.

Ongelma on, että talkootyö urheiluseuroissa alkaa olla katoava luonnonvara.

Osa vanhemmista luulee, että urheiluseurassa harrastaminen on jonkinlainen ostopalvelu. Oletetaan, että kaikesta selvitään, kun maksetaan seuran toimintamaksut. Seurassa yksittäinen joukkue ei toimi ilman vanhempien välistä yhteis- ja talkootyötä.

5. Jos perhe saa toimeentulotukea tai on lastensuojelun asiakasperhe, voidaan hakea tukea esim. harrastusvälineiden hankkimiseen.

6. Kunnan Musiikkiopistoista tai Kuvataidekouluista saa sisaralenuksia tai voi hakea maksuhuojennusta. Joissain kunnissa on vapaaoppilaspaikkojakin.

On karmeaa, että jotkut lapset kieltäytyvät harrastuksista, kun he kantavat huolta perheen taloudellisesta tilanteesta. Lapsuuden pitää olla vapaata turhista huolista.

Liikuntatunnit urheiluseuroille?

Olen vielä Lontoon olympialaisten pauloissa, vaikka emme saaneetkaan kolmoisvoittoa miesten keihäänheitosta kuten Los Angelesissa 1932, Järvinen, Sippala, Penttilä. Huippu oli Antwerpen 1920, kun saimme historiallisen neloisvoiton, Myyrä, Peltonen, Johansson, Saaristo. Lontoon 2012 miesten keihäänheiton tulostaso oli säälittävä, onneksi Antti Ruuskanen sentään heitti lohdutuspronssin.

Seinäjoelta kuuluu kummia, oudoin pääkirjoitus pitkään aikaan:

Ilkka 13.8.

Entäs jos annettaisiin koululaisten liikuntatunteja urheiluseuroille?

Melkein ehti tulla maansuru huonosta olympiamenestyksestä, mutta onneksi lauantai pelasti. Suomalaiset saavuttivat mitalitavoitteensa, joka oli kolme mitalia: hopea ja pronssi tuli vesiltä ja pronssi keihäästä.

Jos Suomessa todella haluttaisiin löytää lajien parhaat nuorena, pitäisi käyttää hyödyksi urheiluseurojen valmentajien asiantuntemusta. Entäs jos yläkoulun liikuntatunteja ulkoistettaisiin osaksi urheiluseurojen toimintaa? Urheiluseura saisi rahaa ja oppilaat parhaan asiantuntijan opetusta.

Lajiammattilainen tuntee lajin syvemmin ja näkee joukosta parhaiten ne, joilla on luontaista taipumusta pärjätä siinä. He voivat avata nuorelle ihan uuden maailman, lajin, joka ei ehkä koskaan tullut mieleenkään. Pärjääminen ruokkii innostusta myös silloin, kun laji jää pelkäksi harrastukseksi.

Sanomalehti Ilkan pääkirjoituksessa ei ymmärretä ollenkaan peruskoulun liikunnanopetuksen tarkoitusta.

Peruskoulun liikunnanopetuksen ideaan ei kuulu tuottaa huippu-urheilijoita tai olympiavoittajia. Koulutetut liikunnanopettajat ovat aivan eri asia kuin yksisilmäisesti omaa lajiaan tuijottavat seuravalmentajat. Sitäpaitsi suurimmalla osalla seuravalmentajia on varsinainen muu leipätyö, joka ei liity urheiluun millään tavalla. He eivät ole keskellä päivää koulun käytettävissä.

Liikunnanopettaja on liikunnanopetuksen paras asiantuntija.

Jos peruskoulun liikunnanopetuksen tavoitteet ja oppisisällöt kiinnostavat, kannattaa piipahtaa kouluni kotisivuilla ja klikata kohtaa Opetussuunnitelma > Alueellinen osuus > 17 Liikunta.

Yhteistyö koulun ja lähiurheiluseurojen kanssa on erittäin suotavaa ja kannatettavaa. Olemme järjestäneet urheiluseuravierailuja kouluumme säännöllisesti. Koulussamme vierailee urheiluseurojen valmentajia esittämässä omia lajejaan. Yhdessä liikunnanopettajien ja seuravalmentajien kanssa on pidetty lajikohtaisia oppitunteja parhaimmillaan kokonaisen viikon niin, että kaikki oppilaat ovat päässeet osallisiksi ko. lajin hienouksiin. Oppitunnit ovat olleet hyvin motivoivia ja samalla urheiluseurat ovat saaneet uusia innokkaita jäseniä seuraansa.

On monia kouluja, joissa on tarjolla hyvin vähän kerhoja. Koulu maksaa mielellään pätevälle koulun ulkopuoliselle valmentajalla kerhopalkkion. Vaikka koulussani on ylenmäärin kerhoja omasta takaa, on meillä joskus käytetty koulun ulkopuolista kerhotyövoimaa. Koripallolegenda Martti Kuisma pelatessaan Pussihukissa 2000-luvun alussa piti koulussamme koripallokerhoa.

Urheilupainoitteisissa peruskouluissa ja lukioissa voidaan ilman muuta käyttää apuna huippuvalmentajien asiantuntemusta.

Liikunnanopetuksella pitäisi olla suora yhteys lasten ja nuorten henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin, kyse on kansanterveydestä. Ongelma on, että nykyiset liikunnan tuntimäärät eivät riitä, 2 tuntia liikuntaa viikossa on aivan liian vähän, peruskoulun liikunnan tuntimäärä on eurooppalaista pohjasakkaa.

Peruskoulun liikunnan viikkotuntimäärä on tuplattava kahdesta neljään.

Liikunnanopetus on ennaltaehkäisevää toimintaa. Huippu-urheilu ei ole enää amatöörien puuhastelua, eväät on löydettävä muualta kuin koulun liikunnanopetuksesta. Varsinainen liikunnanopetus kuuluu koulutetuille opettajille.