Liikuntatunnit urheiluseuroille?

Olen vielä Lontoon olympialaisten pauloissa, vaikka emme saaneetkaan kolmoisvoittoa miesten keihäänheitosta kuten Los Angelesissa 1932, Järvinen, Sippala, Penttilä. Huippu oli Antwerpen 1920, kun saimme historiallisen neloisvoiton, Myyrä, Peltonen, Johansson, Saaristo. Lontoon 2012 miesten keihäänheiton tulostaso oli säälittävä, onneksi Antti Ruuskanen sentään heitti lohdutuspronssin.

Seinäjoelta kuuluu kummia, oudoin pääkirjoitus pitkään aikaan:

Ilkka 13.8.

Entäs jos annettaisiin koululaisten liikuntatunteja urheiluseuroille?

Melkein ehti tulla maansuru huonosta olympiamenestyksestä, mutta onneksi lauantai pelasti. Suomalaiset saavuttivat mitalitavoitteensa, joka oli kolme mitalia: hopea ja pronssi tuli vesiltä ja pronssi keihäästä.

Jos Suomessa todella haluttaisiin löytää lajien parhaat nuorena, pitäisi käyttää hyödyksi urheiluseurojen valmentajien asiantuntemusta. Entäs jos yläkoulun liikuntatunteja ulkoistettaisiin osaksi urheiluseurojen toimintaa? Urheiluseura saisi rahaa ja oppilaat parhaan asiantuntijan opetusta.

Lajiammattilainen tuntee lajin syvemmin ja näkee joukosta parhaiten ne, joilla on luontaista taipumusta pärjätä siinä. He voivat avata nuorelle ihan uuden maailman, lajin, joka ei ehkä koskaan tullut mieleenkään. Pärjääminen ruokkii innostusta myös silloin, kun laji jää pelkäksi harrastukseksi.

Sanomalehti Ilkan pääkirjoituksessa ei ymmärretä ollenkaan peruskoulun liikunnanopetuksen tarkoitusta.

Peruskoulun liikunnanopetuksen ideaan ei kuulu tuottaa huippu-urheilijoita tai olympiavoittajia. Koulutetut liikunnanopettajat ovat aivan eri asia kuin yksisilmäisesti omaa lajiaan tuijottavat seuravalmentajat. Sitäpaitsi suurimmalla osalla seuravalmentajia on varsinainen muu leipätyö, joka ei liity urheiluun millään tavalla. He eivät ole keskellä päivää koulun käytettävissä.

Liikunnanopettaja on liikunnanopetuksen paras asiantuntija.

Jos peruskoulun liikunnanopetuksen tavoitteet ja oppisisällöt kiinnostavat, kannattaa piipahtaa kouluni kotisivuilla ja klikata kohtaa Opetussuunnitelma > Alueellinen osuus > 17 Liikunta.

Yhteistyö koulun ja lähiurheiluseurojen kanssa on erittäin suotavaa ja kannatettavaa. Olemme järjestäneet urheiluseuravierailuja kouluumme säännöllisesti. Koulussamme vierailee urheiluseurojen valmentajia esittämässä omia lajejaan. Yhdessä liikunnanopettajien ja seuravalmentajien kanssa on pidetty lajikohtaisia oppitunteja parhaimmillaan kokonaisen viikon niin, että kaikki oppilaat ovat päässeet osallisiksi ko. lajin hienouksiin. Oppitunnit ovat olleet hyvin motivoivia ja samalla urheiluseurat ovat saaneet uusia innokkaita jäseniä seuraansa.

On monia kouluja, joissa on tarjolla hyvin vähän kerhoja. Koulu maksaa mielellään pätevälle koulun ulkopuoliselle valmentajalla kerhopalkkion. Vaikka koulussani on ylenmäärin kerhoja omasta takaa, on meillä joskus käytetty koulun ulkopuolista kerhotyövoimaa. Koripallolegenda Martti Kuisma pelatessaan Pussihukissa 2000-luvun alussa piti koulussamme koripallokerhoa.

Urheilupainoitteisissa peruskouluissa ja lukioissa voidaan ilman muuta käyttää apuna huippuvalmentajien asiantuntemusta.

Liikunnanopetuksella pitäisi olla suora yhteys lasten ja nuorten henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin, kyse on kansanterveydestä. Ongelma on, että nykyiset liikunnan tuntimäärät eivät riitä, 2 tuntia liikuntaa viikossa on aivan liian vähän, peruskoulun liikunnan tuntimäärä on eurooppalaista pohjasakkaa.

Peruskoulun liikunnan viikkotuntimäärä on tuplattava kahdesta neljään.

Liikunnanopetus on ennaltaehkäisevää toimintaa. Huippu-urheilu ei ole enää amatöörien puuhastelua, eväät on löydettävä muualta kuin koulun liikunnanopetuksesta. Varsinainen liikunnanopetus kuuluu koulutetuille opettajille.