Jossain vaiheessa kielisolmu on avattava

8.5. Taloussanomat

Englannin taitoko riittää? Yritysten mielestä ei todellakaan

Yhä useampi nuori osaa vain englantia ja ruotsia. Yrityksissä kehitys huolestuttaa, sillä muiden kielten – etenkin venäjän – osaajia tarvittaisiin.

Englannin taitoa tarvitaan nykyisin lähes kaikissa työtehtävissä, mutta se ei yksin riitä. Tätä mieltä ovat yritykset, jotka vastasivat Elinkeinoelämän keskusliiton (EK:n) kyselyyn.

EK:n jäsenyrityksistä lähes joka kolmas tarvitsee venäjäntaitoista henkilökuntaa. Niistä 70 prosenttia arvioi, että venäjälle on käyttöä entistä enemmän tulevaisuudessa.

Neljännes niistäkin yrityksistä, jotka eivät vielä tarvitse venäjän osaajia, uskoo tarvitsevansa venäjäntaitoisia myöhemmin. Myös muiden kielten osaajille on käyttöä:

– On yrityksiä, joille kiinan, portugalin tai espanjan taitoinen henkilöstö on välttämättömyys ja näiden kielien osaaminen voi olla ratkaisevaa rekrytointitilanteessa, asiantuntija Jenni Ruokonen sanoo EK:n tiedotteessa.


Suomessa puhutaan paljon kansainvälisyydestä ja monikulttuurisuudesta, mutta peruskoulussa lapsille käytännössä tarjotaan vain kahta kieltä, englantia ja ruotsia. 

Tiedän parhaiten kotikaupunkini Vantaan kielitarjonnan, näin se suurinpiirtein menee muuallakin:

1. A-kieli, kaikille pakollinen englanti, joka alkaa 3. vuosiluokalta

2. Vapaaehtoinen A-kieli, useinmiten saksa, ranska, espanja tai ruotsi, enää hyvin harvoin venäjä, alkavat 4. vuosiluokalta, 7. luokalla nimitys muuttuu valinnaiseksi A-kieleksi

Vapaaehtoinen A-kieli aloitetaan, jos saman kielen ryhmään saadaan vähintään 18 oppilasta. Kun yksittäisessä koulussa vapaaehtoisen A-kielen halukkuus hajoaaa eri kielten kesken, on vaikea saada ryhmiä kasaan. 

Vantaalla yhdessä koulussa tarjotaan myös etäopetusta, toinen oppitunneista annetaan omassa koulussa, toinen etänä tietokoneen välityksellä.

3. B-kieli, kaikille pakollinen ruotsi, joka alkaa 7. luokalta

Noin puolet oppilaista opiskelee ruotsia vain kolme vuotta. Kaikki ymmärtävät, että kolmessa vuodessa ei opita mitään kieltä. 

Ammatillisissa oppilaitoksissa ruotsia luetaan yhden viikkotunnin verran, mikä on monelle oppilaalle liikaa. Moni oppilas jättää ammatilliset opintonsa kesken juuri ruotsin takia.

4. Valinnainen B-kieli, joka alkaa 8. luokalta

Valinnaisen B-kielen valitsee hyvin harva oppilas.

Ylioppilaista suurin osa kirjoittaa enää vain yhden kielen, englannin. Kevään ylioppilaskirjoituksiin osallistui 42007 nuorta, joista vain 8273 nuorta kirjoitti ruotsin. (KP24.fi 8.2.2014)

Hyvin mielenkiintoista on, että maahanmuuttajataustaiset lapset joutuvat opiskelemaan kotikielensä lisäksi peräti kolmea vierasta kieltä, suomea, englantia ja ruotsia, mikä taitaa olla suvereeni maailmanennätys. Aina oppilas ei hallitse edes omaa kieltään.

Ilman muuta selvää on, että kaikkien lapsien on opiskeltava englannin kieltä. Niin vahvasti englanti on maailmalla lyönyt itsensä läpi.

EK on oikeilla jäljillä vaatiessaan kielitarjonnan monipuolistamista. 

Peruskoulussa kolmen vieraan kielen opettamiseen eivät rahkeet riitä. Rahaa ei ole, ja toisaalta joka toiselle lapselle kolmen kielen opiskelu oman kielen lisäksi on inhimillisesti ajatellen liikaa. Kaikki eivät voi oppia kaikkea.

Ainoa vaihtoehto on, että vain englanti olisi kaikille pakollinen. Toinen pakollinen kieli olisi valinnainen.

Olen aiemmin esittänyt, että ruotsi olisi peruskoulussa valinnainen. Lukiossa kannatan jakoa pitkään ja lyhyeen ruotsiin. Jos lukioon menevä oppilas ei olisi valinnut pitkää ruotsia peruskoulun seiskalla, hän joutuisi ottamaan ja myöhemmin kirjoittamaan lyhyen ruotsin.

Jos ruotsi olisi peruskoulussa vapaaehtoinen, opiskelumotivaatio ruotsin ryhmissä nousisi. Vaikka opiskelijoita olisi vähemmän kuin nyt, saataisiin palvelusektorille enemmän ruotsin kielen taitajia kuin nyt. Näin taattaisiin suomenruotsalaisille tulevaisuudessakin riittävät palvelut.

Svenglishiä, svenglishiä - ruotsi tulee alakouluun (Properuskoulu 31.3.2014)

Pakkoruotsin viivytystaistelu (Properuskoulu 26.3.2011)

Vuonna 2012 peruskoulussa vuosiluokilla 7-9 opiskeli (HS Digilehti 18.8.2013):

- 99, 4 % englantia

- 92,2, % ruotsia

- 10,5 % saksaa

- 5,9 % ranskaa

- 1,9 % venäjää

- 1,7 % espanjaa

Kaikki näkevät, mikä kieli on kansainvälistymisen tulppa.

Tilanne on vuodesta 2012 huonontunut entisestään, koska säästöt ovat iskeneet peruskouluun rajusti.

Suut-suppuun-Lipponen ripittää taas

HS 14.12.

Lipponen: Kiviniemen ruotsi-kannat ajojahtia ja uussuomettumista

Entinen pääministeri Paavo Lipponen (sd) hyökkää tämän päivän Hufvudstadsbladetissa kovin sanoin pääministeri Mari Kiviniemeä (kesk) vastaan.

Lipponen moittii Kiviniemen kantaa, jonka mukaan koululaiset voisivat opiskella Itä-Suomessa venäjää ruotsin sijaan.

Lipposen mukaan kyseessä ei ole hallituksen kanta vaan Kiviniemen oma ajojahti ruotsin kieltä ja suomenruotsalaisuutta vastaan. Taustalla on Lipposen mukaan Kiviniemen tappio kiistassa Keski-Pohjanmaan aluehallinnosta.

Lipposen mukaan se, että Kiviniemi hakee hyväksyntää sisäpolitiikalleen venäläiseltä kollegalta on "pelottava esimerkki uussuomettumisesta".


Olen aina arvostanut suuresti emeritus-pääministeri Paavo Lipposta, koska hän on hyvin johdonmukainen ajattelija ja toimija. Olen hyvin kiitollinen hänelle siitä, että hän liitti meidät suoraviivaisesti eurooppalaisten sivistyneiden demokratioiden piiriin, Euroopan Unioniin.

Mikään suuri keskustelija hän ei ole koskaan ollut. Pääministeriaikanaan minua häiritsi kovasti hänen herkkänahkaisuutensa ja "no comments-linjansa". Hänen tapansa nostaa itsensä muiden yläpuolella ei ollut miellyttävää.

Nyt olen havaitsevinani hänessä selvää vainoharhaa. Hän näkee pöpöjä sanoessaan, että Kiviniemi jahtaa ruotsin kieltä ja on suomenruotsalaisuutta vastaan.

Karmeinta on, että Lipponen sotkee kielikeskustelun uussuomettumiseen.

Tosiasia nyt vain on, että venäjän kielen opiskelu on jätetty lapsipuolen asemaan. Lipponen pelottelee, jos koululaiset valitsevat ruotsin asemasta venäjän, heillä olisi huonommat mahdollisuudet pärjätä työmarkkinoilla.

Mutta eikö meiltä puutu nimenomaan suomenkielisiä venäjän osaajia?

Ruotsinkielen yo-kirjoittajia on sentään 67,5 %.

Löysin Edu.fi sivuilta venäjän kirjoittajien prosenttiluvut vuodelta 2005, pitkän venäjän kirjoitti 0,7 %, lyhyen venäjän 1,7 %, yhteensä vain 767 oppilasta.

Suomalaista kielikeskustelua vaivaa melkoinen ylhäältä saneltu suut-suppuun-mentaliteetti, Paavo Lipponen on loistava esimerkki. 

Toinen oli taannoinen Ajankohtaisen kakkosen pakkoruotsikeskustelu. Keskustelijat olivat korkeasti koulutettuja, he olivat käyneet todennäköisesti lukion. Heille kielet ja niiden opiskelu on aina ollut luonnollinen asia, mikä on hyvä.

Pitää muistaa kuitenkin, että puolet suomalaisista ei mene lukioon.

He lukevat pakkoruotsia vain kolme vuotta peruskoulussa. Tiedän monia, varsinkin poikia, jotka ovat jättäneet ammattikoulunsa kesken ruotsin kielen pakollisen opiskelun takia. Kaikille ihmisille kielten opiskelu ei suinkaan ole helppoa.

Kirveellä opettamisessa ei ole mitään järkeä. Olisi paljon järkevämpää, että sellaiset oppilaat, joille ruotsi tuottaa todellista tuskaa, saisivat valita opiskeltavakseen jotain aivan muuta.

Lippos-tyyppinen ripitys tuottaa suurta hallaa suomenruotsalaisuudelle.

On menossa melkoinen pakkoruotsin viivytystaistelu. Ennemmin tai myöhemmin pakkoruotsista luovutaan.

Pakkoruotsista luopuminen oli järkevää suorittaa hallitusti. Itse pidän suurena virheenä, että yo-kirjoituksissa ruotsista on tehty vapaaehtoinen. Osassa lukioita vain joka viides enää kirjoittaa ruotsin.

Kannatan jakoa pitkään ja lyhyeen ruotsiin.

Jos lukioon menevä oppilas ei ole valinnut pitkää ruotsia peruskoulun seiskalla, hän joutuisi ottamaan ja myöhemmin kirjoittamaan lyhyen ruotsin.

Näin taattaisiin suomenruotsalaisille tulevaisuudessakin riittävät palvelut. Ne ihmiset, jotka hakeutuvat sellaisiin ammatteihin, joissa ruotsia todella tarvitaan, opiskelevat sitä taatusti myöhemminkin. Elämää on peruskoulun ja lukion jälkeenkin.

Jotkut kanssani lyhyttä lukiovenäjää opiskelleet kaverini pääsivät myöhemmin töihin yrityksiin, jotka tekivät kauppaa Venäjälle. Heidät kurssitettiin tehokkaasti puolessa vuodessa puhumaan käytännön venäjää ja samalla heidät perehdytettiin venäläiseen kulttuuriin ja tapoihin, puolen vuoden tehoaikuiskielikylpy.

Aivan varmasti samalla tavalla tullaan tulevaisuudessa toimimaan "lyhyen ruotsin nuorille", kun he menevät töihin yrityksiin tai julkiselle sektorille, joissa ruotsia tarvitaan.

Ruotsin kielestä ei saa tehdä kansan valtaosalle iljetystä. Ruotsin kieli ja suomenruotsalaisuus kuuluu suomalaisuuten elimellisesti.