Katse suunnattuna tiukasti
tulevaisuuteen
Kouluni tämän viikon
opettajienkokous oli hyvin mielenkiintoinen, sillä opettajille paljastettiin
Vantaan perusopetuksen uudet arvot, slogan ja visio.
HOT-arvot:
Hyvinvointi
Oppimisen ilo
Toisten kunnioitus
Slogan:
Oppien ja osallistuen -
taitoja tulevaisuuteen
Visio:
Opimme tulevaisuuden
tietoja ja taitoja sekä rakennamme turvallista lähikoulua. Toimimme
vastuullisesti ja teemme ekososiaalisesti kestäviä valintoja.
AVS:ää
suunniteltiin kaupungissa laajalla rintamalla, mukana olivat niin oppilaat
kuin heidän vanhempansa, opettajat ja perusopetuksen johtoryhmä.
Suunnittelutyötä veti Juuriharja Consulting Group. Strategiatyö on vasta aluillaan, on
mielenkiintoista nähdä, miten perusopetuksen visiota aletaan toteuttaa.
HOT-arvoista:
Hottia, hottia, arvojen
lyhennelmä on vetävä.
Erityisen iloinen olen oppimisen
ilosta. Oikeastaan tärkeintä peruskoulussa on oppimisen ilon venyttäminen
mahdollisimman pitkään, sirkesilmäisistä ekaluokkalaisista murrosikäisiin
ysiluokkalaisiin.
Toisten kunnioituksessa ei
ole nokan kopautettavaa. Kunnioitus lähtee koskemattomuuden vaateesta aina
toisten mielipiteiden arvostamiseen. Alakoulun näkökulmasta arvo on sitä
itseään, jokapäiväistä ruisleipää.
Hyvinvointi herättää mielessäni
jo paljon ristiriitaisia ajatuksia. Arvona hyvinvointi on hieno, olen
blogissani kirjoittanut paljon hyvinvoinnista sekä ennaltaehkäisystä.
Hyvinvointi koulussa on
myös resurssilaji. Pitää olla riittävästi:
- erityisopettajia
- koulukuraattoreita
- koulupsykologeja
- koulunkäyntiavustajia
- koululääkäreitä
- kouluterveydenhoitajia
On pidettävä huoli, että ryhmäkoot
ovat riittävän pieniä. Opettajilla on oltava aikaa oppilailleen. Myös rehtoreilla
olisi hyvä olla aikaa oppilailleen.
Sloganista:
Slogan on hyvä.
Visiosta:
Visio mietittyttää
kovasti. Emme tiedä tulevaisuudesta mitään. Voimme vain olettaa.
Mitkä ovat tulevaisuuden
tiedot ja taidot? Miten ne eroavat entisistä tai nykyisistä tiedoista ja
taidoista? Mitkä tiedot ja taidot ovat pysyviä, mitä niistä ei tarvita
tulevaisuudessa?
Eniten minua mietityttää
yhdeksänhenkisen perusopetuksen johtoryhmän lisäys, ekososiaalisuus. Sana ekososiaalisuus on minulle uusi.
Ekososiaalisuus
on ilmeisesti Helsingin yliopiston dosentti Arto O. Salosen kehittelemä termi.
Salonen toteaa:
Kasvatus perustuu
oppimisen avulla saavutettavaan toivoon paremmasta huomisesta. Kasvatuksen
merkitys häviää, jollemme määrittele millaista yhteiskuntaa tai kulttuuria
tavoittelemme.
Toivo paremmasta
huomisesta kuuluu ihmisyyteen.
Mutta kuka tai ketkä
määrittelevät millaista yhteiskuntaa tai kulttuuria tavoittelemme? Emme elä
enää yhtenäiskulttuurissa, arvot ja asenteet ovat hyvin moninaisia. Elämme
hyvin yksilöllistä aikaa.
Salonen määrittelee
ekososiaalisuuden näin:
Ekososiaalinen sivistys on
inhimillisen kasvun kautta saavutettua ymmärrystä sellaisista ihmisenä olemisen
oikeuksista ja velvollisuuksista, jotka perustuvat riippuvuuteen luonnosta ja
toisista ihmisistä. Ekososiaalisesti sivistyneen ihmisen maailmasuhde on kokonaisvaltaisesti
vastuullinen. Vastuullinen maailmasuhde rakentuu myötätunnosta,
kohtuullisuudesta, kyvyistä tasavertaiseen vuorovaikutukseen sekä
seuraamustietoisesta käyttäytymisestä.
Ihminen on aina ollut
riippuvainen luonnosta ja toisista ihmisistä.
En ole vielä saanut
selville, kuka yhdeksästä perusopetuksen johtoryhmän jäsenestä toi termin
ekososiaalisuus Vantaan kaupungin perusopetuksen visioon. Kuulin, että sana
ekososiaalisuus otettiin, koska muutakaan vastaavaa sanaa ei löytynyt.
Kun googlailin, huomasin
ilokseni, että Vantaan perusopetuksen johtoryhmällä on oma blogi. Pitää alkaa seurata
ko. blogia. Tunnistan ulkonäöltä noin puolet johtoryhmän jäsenistä
blogissa olevasta ryhmäkuvasta.
Kouluni entinen rehtori Kirsi Kolu löytyi ylänapista luotettava. Sellainen hän oli rehtorina.
Kouluni entinen rehtori Kirsi Kolu löytyi ylänapista luotettava. Sellainen hän oli rehtorina.
Tekstit
