Näytetään tekstit, joissa on tunniste kunnioitus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kunnioitus. Näytä kaikki tekstit

perjantai 14. helmikuuta 2014

Uusia arvoja, visioita ja sloganeita


Katse suunnattuna tiukasti tulevaisuuteen

Kouluni tämän viikon opettajienkokous oli hyvin mielenkiintoinen, sillä opettajille paljastettiin Vantaan perusopetuksen uudet arvot, slogan ja visio.

HOT-arvot:
Hyvinvointi
Oppimisen ilo
Toisten kunnioitus

Slogan:
Oppien ja osallistuen - taitoja tulevaisuuteen

Visio:
Opimme tulevaisuuden tietoja ja taitoja sekä rakennamme turvallista lähikoulua. Toimimme vastuullisesti ja teemme ekososiaalisesti kestäviä valintoja.


AVS:ää suunniteltiin kaupungissa laajalla rintamalla, mukana olivat niin oppilaat kuin heidän vanhempansa, opettajat ja perusopetuksen johtoryhmä. Suunnittelutyötä veti Juuriharja Consulting Group. Strategiatyö on vasta aluillaan, on mielenkiintoista nähdä, miten perusopetuksen visiota aletaan toteuttaa.

HOT-arvoista:

Hottia, hottia, arvojen lyhennelmä on vetävä.

Erityisen iloinen olen oppimisen ilosta. Oikeastaan tärkeintä peruskoulussa on oppimisen ilon venyttäminen mahdollisimman pitkään, sirkesilmäisistä ekaluokkalaisista murrosikäisiin ysiluokkalaisiin.

Toisten kunnioituksessa ei ole nokan kopautettavaa. Kunnioitus lähtee koskemattomuuden vaateesta aina toisten mielipiteiden arvostamiseen. Alakoulun näkökulmasta arvo on sitä itseään, jokapäiväistä ruisleipää.

Hyvinvointi herättää mielessäni jo paljon ristiriitaisia ajatuksia. Arvona hyvinvointi on hieno, olen blogissani kirjoittanut paljon hyvinvoinnista sekä ennaltaehkäisystä.

Hyvinvointi koulussa on myös resurssilaji. Pitää olla riittävästi:

- erityisopettajia
- koulukuraattoreita
- koulupsykologeja
- koulunkäyntiavustajia
- koululääkäreitä
- kouluterveydenhoitajia

On pidettävä huoli, että ryhmäkoot ovat riittävän pieniä. Opettajilla on oltava aikaa oppilailleen. Myös rehtoreilla olisi hyvä olla aikaa oppilailleen.



Sloganista:

Slogan on hyvä.

Visiosta:

Visio mietittyttää kovasti. Emme tiedä tulevaisuudesta mitään. Voimme vain olettaa.

Mitkä ovat tulevaisuuden tiedot ja taidot? Miten ne eroavat entisistä tai nykyisistä tiedoista ja taidoista? Mitkä tiedot ja taidot ovat pysyviä, mitä niistä ei tarvita tulevaisuudessa?

Eniten minua mietityttää yhdeksänhenkisen perusopetuksen johtoryhmän lisäys, ekososiaalisuus. Sana ekososiaalisuus on minulle uusi.

Ekososiaalisuus on ilmeisesti Helsingin yliopiston dosentti Arto O. Salosen kehittelemä termi.

Salonen toteaa:

Kasvatus perustuu oppimisen avulla saavutettavaan toivoon paremmasta huomisesta. Kasvatuksen merkitys häviää, jollemme määrittele millaista yhteiskuntaa tai kulttuuria tavoittelemme.

Toivo paremmasta huomisesta kuuluu ihmisyyteen.

Mutta kuka tai ketkä määrittelevät millaista yhteiskuntaa tai kulttuuria tavoittelemme? Emme elä enää yhtenäiskulttuurissa, arvot ja asenteet ovat hyvin moninaisia. Elämme hyvin yksilöllistä aikaa.

Salonen määrittelee ekososiaalisuuden näin:

Ekososiaalinen sivistys on inhimillisen kasvun kautta saavutettua ymmärrystä sellaisista ihmisenä olemisen oikeuksista ja velvollisuuksista, jotka perustuvat riippuvuuteen luonnosta ja toisista ihmisistä. Ekososiaalisesti sivistyneen ihmisen maailmasuhde on kokonaisvaltaisesti vastuullinen. Vastuullinen maailmasuhde rakentuu myötätunnosta, kohtuullisuudesta, kyvyistä tasavertaiseen vuorovaikutukseen sekä seuraamustietoisesta käyttäytymisestä.

Ihminen on aina ollut riippuvainen luonnosta ja toisista ihmisistä.

En ole vielä saanut selville, kuka yhdeksästä perusopetuksen johtoryhmän jäsenestä toi termin ekososiaalisuus Vantaan kaupungin perusopetuksen visioon. Kuulin, että sana ekososiaalisuus otettiin, koska muutakaan vastaavaa sanaa ei löytynyt.

Kun googlailin, huomasin ilokseni, että Vantaan perusopetuksen johtoryhmällä on oma blogi. Pitää alkaa seurata ko. blogia. Tunnistan ulkonäöltä noin puolet johtoryhmän jäsenistä blogissa olevasta ryhmäkuvasta.

Kouluni entinen rehtori Kirsi Kolu löytyi ylänapista luotettava. Sellainen hän oli rehtorina.