Katse suunnattuna tiukasti
tulevaisuuteen
Kouluni tämän viikon
opettajienkokous oli hyvin mielenkiintoinen, sillä opettajille paljastettiin
Vantaan perusopetuksen uudet arvot, slogan ja visio.
HOT-arvot:
Hyvinvointi
Oppimisen ilo
Toisten kunnioitus
Slogan:
Oppien ja osallistuen -
taitoja tulevaisuuteen
Visio:
Opimme tulevaisuuden
tietoja ja taitoja sekä rakennamme turvallista lähikoulua. Toimimme
vastuullisesti ja teemme ekososiaalisesti kestäviä valintoja.
AVS:ää
suunniteltiin kaupungissa laajalla rintamalla, mukana olivat niin oppilaat
kuin heidän vanhempansa, opettajat ja perusopetuksen johtoryhmä.
Suunnittelutyötä veti Juuriharja Consulting Group. Strategiatyö on vasta aluillaan, on
mielenkiintoista nähdä, miten perusopetuksen visiota aletaan toteuttaa.
HOT-arvoista:
Hottia, hottia, arvojen
lyhennelmä on vetävä.
Erityisen iloinen olen oppimisen
ilosta. Oikeastaan tärkeintä peruskoulussa on oppimisen ilon venyttäminen
mahdollisimman pitkään, sirkesilmäisistä ekaluokkalaisista murrosikäisiin
ysiluokkalaisiin.
Toisten kunnioituksessa ei
ole nokan kopautettavaa. Kunnioitus lähtee koskemattomuuden vaateesta aina
toisten mielipiteiden arvostamiseen. Alakoulun näkökulmasta arvo on sitä
itseään, jokapäiväistä ruisleipää.
Hyvinvointi herättää mielessäni
jo paljon ristiriitaisia ajatuksia. Arvona hyvinvointi on hieno, olen
blogissani kirjoittanut paljon hyvinvoinnista sekä ennaltaehkäisystä.
Hyvinvointi koulussa on
myös resurssilaji. Pitää olla riittävästi:
- erityisopettajia
- koulukuraattoreita
- koulupsykologeja
- koulunkäyntiavustajia
- koululääkäreitä
- kouluterveydenhoitajia
On pidettävä huoli, että ryhmäkoot
ovat riittävän pieniä. Opettajilla on oltava aikaa oppilailleen. Myös rehtoreilla
olisi hyvä olla aikaa oppilailleen.
Sloganista:
Slogan on hyvä.
Visiosta:
Visio mietittyttää
kovasti. Emme tiedä tulevaisuudesta mitään. Voimme vain olettaa.
Mitkä ovat tulevaisuuden
tiedot ja taidot? Miten ne eroavat entisistä tai nykyisistä tiedoista ja
taidoista? Mitkä tiedot ja taidot ovat pysyviä, mitä niistä ei tarvita
tulevaisuudessa?
Eniten minua mietityttää
yhdeksänhenkisen perusopetuksen johtoryhmän lisäys, ekososiaalisuus. Sana ekososiaalisuus on minulle uusi.
Ekososiaalisuus
on ilmeisesti Helsingin yliopiston dosentti Arto O. Salosen kehittelemä termi.
Salonen toteaa:
Kasvatus perustuu
oppimisen avulla saavutettavaan toivoon paremmasta huomisesta. Kasvatuksen
merkitys häviää, jollemme määrittele millaista yhteiskuntaa tai kulttuuria
tavoittelemme.
Toivo paremmasta
huomisesta kuuluu ihmisyyteen.
Mutta kuka tai ketkä
määrittelevät millaista yhteiskuntaa tai kulttuuria tavoittelemme? Emme elä
enää yhtenäiskulttuurissa, arvot ja asenteet ovat hyvin moninaisia. Elämme
hyvin yksilöllistä aikaa.
Salonen määrittelee
ekososiaalisuuden näin:
Ekososiaalinen sivistys on
inhimillisen kasvun kautta saavutettua ymmärrystä sellaisista ihmisenä olemisen
oikeuksista ja velvollisuuksista, jotka perustuvat riippuvuuteen luonnosta ja
toisista ihmisistä. Ekososiaalisesti sivistyneen ihmisen maailmasuhde on kokonaisvaltaisesti
vastuullinen. Vastuullinen maailmasuhde rakentuu myötätunnosta,
kohtuullisuudesta, kyvyistä tasavertaiseen vuorovaikutukseen sekä
seuraamustietoisesta käyttäytymisestä.
Ihminen on aina ollut
riippuvainen luonnosta ja toisista ihmisistä.
En ole vielä saanut
selville, kuka yhdeksästä perusopetuksen johtoryhmän jäsenestä toi termin
ekososiaalisuus Vantaan kaupungin perusopetuksen visioon. Kuulin, että sana
ekososiaalisuus otettiin, koska muutakaan vastaavaa sanaa ei löytynyt.
Kun googlailin, huomasin
ilokseni, että Vantaan perusopetuksen johtoryhmällä on oma blogi. Pitää alkaa seurata
ko. blogia. Tunnistan ulkonäöltä noin puolet johtoryhmän jäsenistä
blogissa olevasta ryhmäkuvasta.
Kouluni entinen rehtori Kirsi Kolu löytyi ylänapista luotettava. Sellainen hän oli rehtorina.
Kouluni entinen rehtori Kirsi Kolu löytyi ylänapista luotettava. Sellainen hän oli rehtorina.
Pidän siitä, että virastokielen sijaan on onnistuttu sanomaan asiat ihmisten kielellä.
VastaaPoistaMyös valituista arvoista pidän kovasti.
Niissä on nyt se maanläheisyys ja 'paluu perusasioihin' -ajattelu, jota on pitkin matkaa peräänkuulutettu niin vanhempien kuin opettajien toimesta.
Olin myös mukana VESO-päivässä jossa näistä ryhmissä keskusteltiin.
Tavallisena vanhempana ja opetuslautakunnan jäsenenä kiinnitin huomiota erityosesti siihen, mitä oppilaat olivat sanoneet, kun heiltä oli kysytty mikä on tärkeää koulunkäynnissä.
Oppilaat olivat vastanneet ensiksi: Ruoka, lepo, kaverit ja sitten vasta tuli jotain muuta (en muista mitä, koska kalvoa vain vilautettiin äkisti meille).
Tämä on ilmeisesti se miten oppilaat ymmärtävät hyvinvoinnin: ruoka, lepo ja kaverit.
Arvelen jopa, että jos nämä ovat koulussa kunnossa, niin monella oppilaalla on vähemmän asiaa koulukuraattorille tai koulupsykologille. Kouluruoka voisi olla vähän vielä parempaa. Koulut voisivat alkaa 8.30 tai 9.00, se helpottaisi aamukiireisiä perheitä ja univajeisia koululaisia. Olen tätä ehdottanutkin, ihan empiirisen tiedon perusteella, jonka mukaan jo 4.luokkalaisista lapsista vain 20% saa unta yli 8 tuntia yössä. ja kouluissa voisi olla tiukempi nollatoleranssi ei vain kiusaamiselle vaan myös syrjinnälle. Monet nimittäin eivät miellä syrjintää kiusaamiseksi, vaikka määritelmällisesti se sitä onkin.
Oppimisen ilo on hieno, ihan löytö. Jotain niin kivaa ja luonnollista, ja samalla itsestään selvää, että on hassua miten se ylipäänsä voi kadota. Mikä on se (koululais)kulttuuri, joka heikentää oppimisen iloa? Se on selvitettävä.
Toisten kunnioittaminen sisältyy jo tuohon hyvinvointiin, vaan hyvä että otetaan esiin erikseen. Juuri tässä ajassa toisten kunnioittamista on tarpeen tähdentää ja kasvattaa. Toisten kunnioittaminen vie asioita aina myönteiseen suuntaan. Yliyksilökeskeisessä kulttuurissa tällainen voi jäädä kyynärpäätaktiikan varjoon, ja on syytä sieltä nostaa arvoonsa.
Vaula:" Mikä on se (koululais)kulttuuri, joka heikentää oppimisen iloa? Se on selvitettävä."
PoistaJoillakin ilo katoaa jo alakoulun ylimmillä luokilla, mutta muuten luulen, että se katoaminen liittyy murrosikään.
"Ruoka, lepo, kaverit"
Nuo taitavat pääosin liittyä kotiin ja vapaa-aikaan. Hyväkään kouluruoka ei pysty paikkaamaan puutteita, jos kodeissa ei tarjota kunnon ruokaa. Sama koskee myös lepoa.
Mutta joka tapauksessa nuo kolme asiaa ovat lapsille tärkeitä.
Kannattaa muistaa että lapsi viettää arkipäivästään korkeintaan 25 prosenttia koulussa, eli n. 6 tuntia. Kodin merkitys lapsen hyvinvoinnille on siis ilman muuta ensisijainen. Hän syö päivän n. viidestä ateriastaan yhden koulussa. Sama juttu. Lapsen ruokailusta ovat vastuussa hänen vanhempansa. Koulun pitää kantaa tietenkin vastuunsa omalta osaltaan mutta tänä päivänä mielestäni liikaa painotetaan koulun/yhteiskunnan vastuuta yleisen hyvinvoinnin asioissa, kun elämä itse asiassa tapahtuu pääasiassa kotona, oman perheen parissa. Myös vanhemmat voivat puuttua lapsensa kiusaamiseen jota melkein aina tapahtuu myös vapaa-ajalla. He voivat mennä tapaamaan kiusaajien vanhempia, he voivat vaatia kiusaamista loppumaan välittömästi. Koulussa ollaan kiusaamisen ratkaisemisessa aika avuttomia, jos osallisten vanhemmat ovat passiivisia ja odottavat jonkun muun ratkaisevan kaiken. Koulun ehdoton velvollisuus on lopettaa kiusaaminen ja syrjiminen, tietenkin, mutta ei se voi niin mennä että samaan aikaan vanhemmilla ei ole mitään velvollisuutta toimia lapsensa hyväksi. Jos minun lastani kiusataan, menen ensimmäiseksi kiusaajan oven taakse soittamaan ovikelloa ja juttelemaan. Jos hän on kiusaaja, vien hänet pyytämään anteeksi uhreiltaan.
VastaaPoistaEntä arvot sitten? Sanon edelleen että minusta on nurinkurista ja hassua aina kun yksittäiset koulut ja kunnat keksivät itselleen omasta päästään "arvot" samaan aikaan, kun arvoja vääristävän ns. vulgääri- liberalismin (sekä taloudellisen-, että filosofisen ) nimissä ajetaan yhteiskunnan koodistoa ja helpoimpiakin velvollisuuksia alas ja kaiken pohjana toimivat enää omat fiilikset ja "mun (ihmis)oikeudet."
Yhtälö kalskahtaa.
Jos yhteiskunnalla ei ole arvoja, miten niitä voisi olla yksittäisillä kunnilla? Ellei sitten kertakäyttöä varten keksittyjä arvoja, jotka ovat käytössä kunnes tulee uusi "arvokeskustelu-kierros." On siis edelleen ennemmin luettava ensin tervettä järkeä kuin ristiriitaisia ja aivoriihien tuottamia keskustelupohjia. Ne voivat olla Hot ja Top, mutta arvot ovat muualla - jos ovat.
Jorma
Jorma...
PoistaKirjoitat jälleen kerran täyttä asiaa. Joskus tuntuu, että peruskoulu arvoineen on yksin.
Lisään vielä edelliseen, jos blogisti sallii. Koulun tehtävä on lopettaa 100 prosenttisesti kiusaaminen ja syrjiminen. Siinä ei saa olla mitään kompromisseja.
VastaaPoistaMutta samalla tiedän, että lapsi haluaa tulla kohdelluksi oikein myös omalla vapaa-ajallaan, pihalla, kotonaan, kavereiden kanssa, harrastuksissaan. Kuka muu häntä puolustaisi silloin kuin omat vanhemmat? Tarkoitin tätä kuin kehotin meitä vanhempia myös toimimaan kiusaamisen lopettamiseksi. Koulu ei valitettavasti voi yksin, niin hienoa kuin se olisikin, ratkaista yhteiskunnallisia ongelmia. Tälläisiä oletuksia usein asetetaan kouluille. Kiusaaminen ja syrjiminen ei muuten aina ole myöskään puhtaasti yhteiskunnallinen ongelma, josta voi syyttää hallitusta tai muita väärinajattelijoita. Meillä on aina pahuutta keskuudessamme. Myös lapsissa voi olla äärimmäistä julmuutta. Silloin arvona jokin Vantaan "ekososiaalisuus" kuulostaa arvona ( eli mallina toiminnalle)...no, jätetään sanomatta. Olemme menettäneet vapaushuumassamme itse- ja yhteisökontrollin, jota terve häpeä ohjaa oikeaan suuntaan. Nyt keksimme arvoja papereihimme, kun olemme ensin keksineet arvottoman maailman. Tämä saarnaaminen loppuu nyt kuitenkin tähän. Olen jo sanonut että en pitä tätä vapauden ja tasa-arvon tulkintaa todellisena vapautena ja tasa-arvona. Se ei onnistu ilman perimmäistä arvoa, joka on....
Sen keksimistä ( hah ha) odotellessa pidetään edes penskoista huolta!
Jorma