Raukkamaista FB-kiusaamista

5.9. Iltalehti

Poliisi tutkii: Yli 600 tykkääjää liittyi 16-vuotiasta pilkkaavaan Facebook-ryhmään

Muutama viikko sitten perustetussa Facebook-ryhmässä julkaistiin muun muassa 16-vuotiaasta pojasta kuvia ja kuvamanipulaatioita, joihin oli liitetty pilkkaavia ja loukkaavia tekstejä.

Ryhmään liittyi nopeasti yli 600 tykkääjää, joista monet olivat pojan paikkakunnalta. Tykkääjien joukossa väitetään olleen myös tukioppilaita.

Ryhmän ylläpitäjä väitti sivustolla, että ryhmä ja kiusaaminen liittyvät aiempaan riitaan 16-vuotiaan kanssa. 16-vuotias olisi riidan päätteeksi uhkaillut muita nuoria väkivallalla.

Ryhmä on poistettu poistettu Facebookista jo kahteen kertaan. Pojan huoltajat ovat tehneet asiasta tutkintapyynnön Oulun poliisille.

Rikosylikonstaapeli Irmeli Korhonen pitää kiusaajien toimintaa raukkamaisena.

- Pitää olla selkärankaa selvittää asiat keskustelemalla. On helppo heittää nettiin mitä tahansa, mutta onko miestä seisoa oman mielipiteensä takana? Korhonen kysyy.

Ylipäätään Korhonen pitää nettikiusaamista harmillisena ja lainnäkökulmasta monimutkaisena ilmiönä.

- Sananvapaus antaa aika paljon mahdollisuuksia sellaiseen, mikä ei eettiseltä kannalta ole hyväksyttävää.

Näin se nykyään usein toimii, käytetään keinoja, joihin koulun toimet eivät ylety. (Kaikki eivät tiedä, että esim. koulumatkat eivät toistaiseksi kuuluu koulun rangaistusvallan piiriin.)

Tietenkään mikään ei estä, etteikö koulussa voitaisi muutoin käsitellä ylläolevan kaltaisia iljettäviä kiusaamistapauksia. On hyvä, että kiusatun vanhemmat tekivät pilkkaryhmästä rikosilmoituksen. Täytyy toivoa, että Oulun FB-kiusaamisryhmän perustaja saatetaan edes jonkinlaiseen vastuuseen. 

Korhosen toteamus, Sananvapaus antaa aika paljon mahdollisuuksia sellaiseen, mikä ei eettiseltä kannalta ole hyväksyttävää, pitää tasan paikkansa. 

Viime keväänä käytiin vilkasta keskustelua opettajien vanhemmille tarkoitettujen Wilma-viestien levittämisestä. Facebookiin on perustettu kaksikin ryhmää, joihin voi laitaa opettajien Wilma-viestejä. Toiminta todettiin lailliseksi sen kummemmin pohtimatta toiminnan "eettistä laillisuutta".

Sananvapaudessa näyttää olevan "harmaa alueensa" kuten taloudessakin.

Rikosylikonstaapeli Irmeli Korhonen toteaa, Pitää olla selkärankaa selvittää asiat keskustelemalla. On helppo heittää nettiin mitä tahansa, mutta onko miestä seisoa oman mielipiteensä takana?

Olen samaa mieltä. 

(Jouduin vastaamaan kirjoittelustani pari vuotta sitten, kun arvostelin kansanedustaja Anna Kontulan kirjoitusta, ks. Onko Anna Kontula pudonnut kelkasta. Meidät molemmat kutsuttiin keskustelemaan televisoon, ks. Huomenna A-studion Streamissä. Tehtävä ei ollut helppo, koska Anna Kontula on kokenut tv-keskustelija, minä en.)

Nettiin kirjoittelu ei ole edes selän takana panettelemista. Kun netissä herjataan tai kiusataan, viesti heitetään päin naamaa. Nettikiusaaminen on julkista sadismia, joka voi ajaa kiusaamisen kohteen itsemurhaan. Ulkomailla on tehty itsemurhia FB-kiusaamisen takia.

Ihmettelen kovasti tykkääjien määrää, kuudessa sadassa tykkääjässä on varmasti sellaisia ihmisiä, jotka eivät tunne kiusattua nuorta ollenkaan. Oulun FB-kiusaajat ovat raukkamaisia laumasieluja.

Ilta-Sanomien juttu Wilmasta

Kuva: Martti Kainulainen

19.4. Ilta-Sanomat

Suomen koululaistenuusi villitys huolestuttaa: "Lasten rikosrekisteri" leviää kaikkien nähtäväksi

”Wilma pilasi elämäni” -yhteisöstä tykkää lähes 50 000 ihmistä.

Netissä on alkanut opettajia ja vanhempia huolestuttava ilmiö, jossa yläkoululaiset oppilaat jakavat opettajien tekemiä Wilma-merkintöjä Facebookissa.

Teini-ikäiset oppilaat ottavat merkinnöistään kuvakaappauksia ja lisäävät niitä ”Wilma pilasi elämäni”- ja ”Kouluni Wilma pilasi elämäni” -ryhmiin.

Ilmiö on herättänyt huolta opettajissa. Useissa oppilaiden jakamissa kuvakaappauksissa näkyy merkinnän tehneen opettajan nimikirjaimet. Oppilaiden jakamat kuvakaappaukset leviävät laajalle, sillä sivustosta ”tykkää” lähes 50 000 ihmistä.

Poimintoja opettajien tekemistä Wilma-merkinnöistä, joita oppilaat ovat lisänneet ryhmän keskusteluihin.

"Ei opiskele, pelaa kännykällä, soittaa sillä sekä huudattaa soittoääniä: Kun ei saanut huomiota niin laittoi kondomin käteensä ja vaati opettajaa selittämään kuinka se on siihen tullut. Siten täytti sen ilmalla ja vihellytti sitä päästämällä ilmaa."

"Poistui luvattomasti koulualueelta Columbukseen ennen retkelle lähtöä. Ei totellut opettajan ohjetta palata koululle vaan matkusti Itäkeskukseen."

Vuoden luokanopettaja ihmeissään

Vuoden luokanopettajaksi valittu Kai-Ari Lundell kirjoitti aiheesta blogissaan.

- Ihan käsittämätön homma. Eivät ne ole julkista tietoa. Opettajat eivät tiedä, että heidän kirjoittamiaan merkintöjä jaetaan netissä. Mielestäni tämä menee samaan kategoriaan, missä opettajia kuvataan salaa ja lisätään video nettiin, Lundell kertoo.

Moni vanhempi ei edes tiedä lapsensa olevan Facebookissa, saati tämän jakavan omia hölmöilyjään sosiaalisessa mediassa. Lundell uskoo, etteivät oppilaat ymmärrä tekevänsä itselleen hallaa jakamalla merkintöjä netissä.

- Oppilaankin kannalta se on ihan järjetöntä. Levitellä nyt omia mokia pitkin tantereita, Lundell huomauttaa.

Lundellin mukaan oppilaille kannattaa muistuttaa nettietiketistä ja käytöstavoista.

Lundell itse opettaa alakoulussa, missä hänen mukaansa tilannetta on helpompi kontrolloida ja oppilaisiin saa kontaktin puhumalla. Alakoululaisilla ei ole pääsyä omaan Wilmaan, vaan lapsen opettaja ja vanhemmat viestivät keskenään sen välityksellä.

- Alakoulussa puutumme toistuvaan unohteluun tai käytökseen. On toki erilaisia käytäntöjä. Osa opettajista on erittäin tarkkoja ja osa suurpiirteisimpiä, Lundell kertoo.

”Lasten rikosrekisteri”

Vantaan Sanomat kertoi osan vanhemmista kokevan Wilman ”lasten rikosrekisteriksi”, johon merkitään vain oppilaan huono käytös ja häiriköinti.

Lundellin muistuttaa, että kyseessä on vain opettajien työväline – ei ”rikosrekisteri”. Opettajan mielestä pikkujutut on helpointa hoitaa Wilmassa.

- On nykytekniikasta hyötyä. Vanhemmat voivat ilmoittaa hammaslääkärireissun helposti. Isoimmissa asioissa, kuten riitatilanteissa, kannattaa yleensä soittaa. Viestejä kun voi lukea niin monella tavalla.

Lundell muistuttaa Wilman helpottaneen opettajien ja vanhempien yhteydenpitoa ja työtaakkaa huomattavasti. Enää opettajan ei tarvitse tulostella tiedotteita, liimata niitä reissuvihkoon tai kirjoittaa muistutuksia käsin.

- Jos yläkoulun opettajalla on 150 oppilasta, on hänellä muutakin tehtävää kuin kirjoittaa mukavia merkintöjä Wilmaan. Opetus on opettajan päätehtävä, Lundell muistuttaa.

Lundellin mukaan vanhemmilta tulee palautetta Wilmasta kohtuullisen vähän. Vanhemmat syyllistyvät liian helposti lapsesta tehtävistä merkinnöistä.

- Asia pitäisi ajatella niin, että jos lapsesta tulee paljon merkintöjä, pitäisi kotona puhua miksi niitä tulee. Ei siitä pidä loukkaantua. Päinvastoin, siinähän autetaan oppilasta.

Pauliina Jokinen

Enkeliporsaan arvio Ilta-Sanomien jutusta:

Seiska ja puoli. Juttu on tehty puhelinhaastattelun perusteella. Haastattelu tehtiin perjantain viimeisen tunnin, uskontotunnin jälkeen kello kaksi.

Yritin havainnollistaa Wilman monia puolia.

Muuten, kannattaa lukea Iltiksen jutun keskusteluosiota. Värikästä meininkiä, suurin osa kannattaa Wilmaa. 

Hauskin kommentti meni jotenkin näin:

Sillä Vuoden luokanopettajalla näyttää olevan mielipide joka asiaan.

Taitaa olla joku tuttu. Sitä paitsi vastailen kyllä, jos minulta kysytään.

Oletko somettunut?

http://kiwicommons.com/

YLE 2.2.

Some-ahdistus voi iskeä opettajaan

Pitääkö opettajan ryhtyä oppilaidensa Facebook-kaveriksi? Entä puuttua näiden epäasialliseen käytökseen, jos havaitsee sellaista verkkomaailmassa? Sosiaalinen media voi olla opettajalle suuri apuväline tai varsinainen riesa. Joka tapauksessa se on asia, joka näkyy opettajan työssä yhä enemmän.

Kuopiossa järjestetään helmikuussa opettajille tarkoitettua sosiaalisen median koulutusta. Pääpaino on yhteisöjen hyödyntämisessä opetuskäytössä, mutta keskustelua on herättänyt myös opettajien rooli sosiaalisessa mediassa.

Koulutukseen keskiviikkona osallistuneen Itä-Suomen liikuntaopiston rehtori Vesa Martikkalan työssä sosiaalinen media ei ole ainakaan rasite.

- Kyllä se enemmän on mahdollisuus, ja tähän saakka erittäin huonosti käytetty sellainen. Sen avulla voidaan huomattavasti tehostaa oppilaiden oppimista, esimerkiksi motivoimalla oppilaita aikaisempaa paremmin, Martikkala arvioi.

Opettajien rooli sosiaalisessa mediassa hämmentää monia alalla toimivia. Onko soveliasta olla oppilaan kaverina esimerkiksi Facebookissa? Mitä kaikkea oppilaiden täytyy tietää opettajansa yksityiselämästä?

Otsikon Some-ahdistus oli minulle uusi termi. Voi olla, että joku opettaja voi ahdistuakin sosiaalisesta mediasta, mutta montaa sellaista opettajaa en tunne.

Sosiaaliseen mediaan osallistuminen on täysin vapaaehtoista. Suurimmalla osalla kavereistani ei ole Facebook-tiliä eikä muutakaan vastaavaa, heitä ei moinen toiminta kiinnosta tippaakaan. En ole huomannut heissä Some-ahdistusta.

YLE: Pitääkö opettajan ryhtyä oppilaidensa Facebook-kaveriksi?

En suosittele ollenkaan. Ei ole hyvä, että puurot ja vellit menevät sekaisin.

Opettajan kannattaa pitää FB-tilinsä rajattuna, liiallinen avoimuus on kaksiteräinen miekka. Ihminen voi vahingossa kirjoittaa sellaista, mikä myöhemmin kaduttaa. Ei ole hyvä, että oppilaat tai heidän vanhempansa lukevat sellaista tekstiä.

Olen tehnyt selkeän linjapäätöksen, rajattu tili, ei oppilaita tai heidän vanhempiaan FB-kavereiksi. Täytyy myöntää, ettei ole kivaa, kun en klikkaa hyväksy-nappulaa, kun joku mukava entinen oppilaani pyytää minua FB-kaverikseen.

Oppimisen työkaluina opettaja voi käyttää monia yhteisöllisiä pilvipalveluja. Hotmailin pilvipalvelu on aivan loistava, Skydrive, toimisto-ohjelmat, kalenterit ja muut. Kaiken lisäksi palvelu on ilmainen.

YLE: Mitä kaikkea oppilaiden täytyy tietää opettajansa yksityiselämästä?

Edustan vanhan koulukunnan ajattelua, ei juuri mitään. Opettajan ei pidä olla oppilaan kaveri.

Kouluruokailu 10. - "Kouluruoka on lehmän ulostetta"

Seitä juustokastikkeessa

Lueskelin uutta Kouluruokatietopankin blogikirjoitusta. Blogin kirjoittaja Maarit Laurinen oli löytänyt Facebookista hätkähdyttävän sivun, Kouluruoka on lehmän ulostetta.  Lukemishetkellä sivuston tykkääjiä oli 4713.

Suora lainaus: "Tämä sivusto on protesti huonolaatuista kouluruokaa vastaan pääasiallisesti Turun alueella. Näytetään niille Turun päättäjille, mitä huvijahtien hankkimisen sijaan olisi voinut tehdä.

En ole käynyt Turussa kuin pari kertaa. Kaupungin kouluruuan tasosta en tiedä yhtään mitään, mutta päällisin puolin Turku näytti kulttuurikaupungilta. Ruoka on kulttuuria.

Näkemättä tai maistamatta Turun kaupungin koululaisilleen tarjoamaa ruokaa, en usko, että tarjottu ruoka olisi lehmän ulosteen kaltaista.

Jos näin olisi, Turun kaupungin kouluruokailu olisi päätynyt valtamedioiden pääotsikoihin. Tarkkaan en tiedä, kuinka paljon Turku satsaa kouluruokaan per peruskoululainen. Kotikaupunkini Vantaa on tällä hetkellä kouluruuan panostuksen suhteen Suomen keskitasoa.

Makusasioista ei saa kuulemma kiistellä, mitä väitettä olen aina ihmetellyt. Mutta kuittaan Facebook-sivuston nimen "Kouluruoka on lehmän ulostetta" jonkinlaisena mauttomana nykykoululaishuumorina. Ihme kyllä sivustolla on pari asiallistakin postausta.

Olen opettanut Vantaan ja Helsingin kaupunkien koululaitoksissa yli 30 vuotta. Tietääkseni en ole koskaan syönyt lehmänpaskaa, ei olisi tullut mieleenkään. Kaikista tarjotuista ruuista en ole pitänyt kuten toissapäiväisestä soijalasagnesta. Soija ei iske minuun paitsi kastikkeena. Muutama maikka totesi, että kyseinen ruoka oli viikon kohokohta. Omat oppilaani söivät sitä iloisesti, luulivat varmaan, että he söivät kanaa.

Tänään koulussani oli perinteistä kouluruokaa.

Seitä juustokastikkeessa

Ruuan ohella tarjottiin kahta salaattia, tomaattisipuliruohosalaattia ja kaalipersikkasalaattia. Ruoka oli hyvää. Salaattitarjonta oli suorastaan yleellistä, tomaattisalaatti oli erinomaista.

Olen jostain lukenut, että keskinmääräinen suomalainen nykykotiruoka ei pärjää ravitsemuksellisesti tai maukkaudeltaan kouluruualle, ei alkuunkaan. Kaikki eivät enää viitsi panostaa kotona ruuanlaittoon. Kiire painaa.

Yllä mainitulla FB-sivustolla on äänestys, kotiruoka vai kouluruoka? Kotiruoka voitti kirkkaasti.

Voi olla, että moni lapsi kokee tilauspitsat ja kaupan valmisruuat kotiruokana. Valmisruuan menekki vähittäiskaupassa on melkoinen.

Facebook ja mantelitumake ja sen harmaan massan määrä

Löysin tämän upean kuvan selitteineen psychenet-sivustolta. Sieltä löytyy hieno kappale, "Tuntevat aivot".

MTV 2.11.

Facebook todennäköisesti muuttaa aivoja

Erilaiset sosiaalisen median palvelut saattavat muuttaa ihmisten aivoja ja vaikuttavat todennäköisesti myös tosielämän sosiaalisuuteen.

Internetin on jo pitkään uumoiltu muuttavan aivoja jollakin tavalla. Uusi brittiläinen tutkimus tuo arveluille entistä enemmän todistusaineistoa, kertoo Iso-Britannian yleisradioyhtiö BBC.

Aivokuvausten perusteella tutkimusryhmä on löytänyt suoran linkin Facebook-kavereiden ja tiettyjen aivon osien koon välillä.

Näillä aivojen osilla on kytkös sosiaaliseen kanssakäymiseen, muistiin ja autismiin.

Tutkimus julkaistiin Proceedings of the Royal Society B Biological Sciences -tiedelehdessä. Siinä tutkittiin 125 lontoolaisen opiskelijan 3D-aivokuvia.

Enemmän ystäviä, enemmän harmaata ainetta

Tutkijat laskivat kokelaiden Facebook-kavereiden määrän ja tutkivat myös heidän niin sanotun tosielämän ystävä- ja kaveriverkoston.

He löysivät vahvan yhteyden Facebook-kavereiden määrän ja aivojen tiettyjen osien harmaan aineen määrän välillä.

Harmaa aine on mielentoimintojen välttämätön osa.

Liityin Facebookiin jälkijunassa. Pitkään en keksinyt Facebookille mitään käyttöä. Ollessani pari vuotta sitten yhteysopettajaristeilyllä Itämeren laineilla pari jykevää opettajatoveriani ihmetteli, miksi olen Facebookissa, mutta en käytä sitä.

Sen jälkeen aktivoidun.

Nyt olen järkyttynyt. Onko Facebook muuttanut aivojani?

Olen 55-vuotias. Voiko miltei muumion aivot enää kehittyä?

MTV: He löysivät vahvan yhteyden Facebook-kavereiden määrän ja aivojen tiettyjen osien harmaan aineen määrän välillä.

Harmaa aine on mielentoimintojen välttämätön osa.

Tosielämän ystävien ja Facebook-kavereiden määrän välillä oli myös selvä yhteys.

Onko aivojeni harmaan massan määrä kasvanut?

On aivan hämmästyttävää, että on olemassa vahva yhteys Facebook-kaverien määrän ja aivojen tiettyjen osien harmaan aineen määrän välillä. Tarkistin juuri, että minulla on 145 FB-kaveria. Riittääkö tämä määrä mihinkään? Kaverini ovat pääosin sellaisia, jotka oikeasti tunnen jollakin tasolla.

Ihmeellistä on, että monella ystävälläni, koulu- tai opiskelu- tai muuten vaan kaveri, ei ole FB-tiliä ollenkaan. Jäävätkö he jostain paitsi? Miten käy heidän aivojen tiettyjen osien harmaan aineen määrän suhteen?

MTV: Mantelitumake on yksi aivojen osa, jolla havaittiin yhteys ystävien määrän kanssa. Mantelitumakkeen toiminta liittyy tunnereaktioiden muistamiseen.

En ole tiennyt, että minulla on päässäni mantelitumake (tai sitten olen vain nuokkunut lukion biologian tunneilla). Elimen nimi on suorastaan ihastuttavan hellyttävä, mantelitumake.

En pidä itseäni minään tunne-elämän kehtona. Toisaalta joskus joku on sanonut, että "Kai-Ari, ota rauhallisesti. Kuuntele". Ilmeisesti minullakin on jonkinlaista tunne-elämää. Ainakin pystyn kiihtymään.

MTV: Kolmella muulla aivojen alueella havaittiin yhteys ihmisten Internet-verkostojen koon kanssa, mutta ei tosimaailman ystävien kanssa.

Olen sen verran vanhanaikainen mies, että uskon tosielämän ystävien merkityksen olevan suurempi kuin virtuaalimaailman ystävien. Ja ovatko FB-kaverit virtuaalikavereita? Toisaalta minäkin pyörin blogeissa ja Facebookissa ajallisesti hyvin paljon.

Varmaan internet vaikuttaa meihin ja muuttaa meitä. Yksi esimerkki on hakulukunopeus, olen oppinut lukemaan ja hakemaan tietoa www-sivujen tekstistä ällistyttävän nopeasti.

Isä, poika ja pyhä Facebook

YLE 30.9.

Professori päästäisi lapset Facebookiin

Facebookin käytön kieltämistä voi olla vaikea perustella lapselle. Erityisesti, jos kaikilla luokkakavereilla on jo käyttäjäprofiilit. Professori Reijo Kupiaisen mielestä lasta ei ole syytäkään kieltää.

Turkulaisen Hanna-Mari Kolistajan viidesluokkalaisella lapsella oli Facebook-profiili.

- Heräsin yhtenä päivänä siihen, että hei, onkohan tähän jotain ikärajaa. Yhdessä lapsen kanssa tarkistimme ja huomasimme, että onhan siellä – 13 vuotta. Pyyhimme lapsen käyttäjäprofiilin pois.

Samalla kertaa Kolistajalle valkeni, että suurin osa hänen lapsensa luokkakavereista on Facebookissa.

- Huolestuttavaa mielestäni oli se, että jotkut luokkakavereista olivat kommentoineet toistensa statuksia vielä yhdentoista aikaan illalla. Ja seuraavana aamuna piti olla kahdeksalta koulussa!

Hanna-Mari Kolistaja ei liene ainoa äiti, joka miettii, mikä on sopiva aika olla tietokoneella päivässä tai kuinka vanhana lapsi saa liittyä sosiaalisiin medioihin.

Lapset ja tietokoneet ovat jokaiselle vanhemmalle jatkuvan mietinnän paikka.

Kysymykset ovat hyvin yksinkertaisia:

- Kuinka kauan annan lapseni roikkua koneella?

- Miten valvon, missä lapsi liikkuu?

- Päästänkö lapseni sähköposteihin, sosiaaliseen mediaan kuten Facebookkiin, Irc-galleriaan tai Messengeriin?

Vastaukset eivät ole helppoja. Nyt valvominen on entistä vaikeampaa, koska lähes joka toisella lapsella älykännykkä, joka kulkee koko ajan mukana. Muutama vuosi sitten riitti, kun sanoi lapselle, että "nyt riittää, kone kiinni".

Mediakasvatukseen erikoistunut professori Reijo Kupiainen Aalto-yliopistosta ei kuitenkaan olisi huolissaan ilmiöstä.

- Huoli on väärä sana. Toki vanhempien on hyvä olla kiinnostuneita ja perillä siitä, mitä lapsi internetissä puuhaa. Ei internet kuitenkaan ole sen vaarallisempi paikka kuin liikenne, ja kyllä lasten annetaan ajaa polkupyörilläkin.

Olen samaa mieltä Kupiaisen kanssa. Terve lapsi tajuaa, mikä on väärin.

Koulussa on joitakin oppilaita, jotka luuhaavat koneillaan aivan liikaa, roikkuvat netissä tai pelaavat tietokonepelejä. He kertovat aivan avoimesti olevansa väsyneitä. Kun kysyn oppilaalta syytä väsymykseen, hän voi kertoa suoraan, että "valvoin hyvin myöhään, koska pelasin koneella".

Opettajana minun pitäisi tällaisessa tapauksessa soittaa oppilaan vanhemmille ja kertoa, että lapsen tietokonekäyttäytyminen on riistäytynyt käsistä. Koen soittamisen hyvin vaikeaksi. Koen, että puutun liian suoraan kodin kasvatustehtävään. Vihjaan asiasta hienovaraisesti arviointikeskustelussa. Jotkut vanhemmat huomaavat vihjeeni, jotkut eivät.

Alle 13-vuotiaan lapsen täytyy valehdella ikänsä, että hän saa luotua profiilin Facebookiin.

- Ikäraja ei kuitenkaan ilmeisesti ole niinkään eettisistä syistä, vaan Yhdysvaltojen lainsäädännön takia, Kupiainen tarkentaa.

Tätä en ole tiennyt. Yhdysvaltojen lainsäädäntö ohjaa siis meidänkin lapsiamme.

Euroopanlaajuisen lasten internetin käyttöä mittaavan tutkimuksen mukaan 9-10-vuotiaista lapsista jo neljänneksellä on käyttäjäprofiili jossain sosiaalisen median palvelussa. 11-12-vuotiaista vastaava profiili on jo puolella lapsista.

Lukemat ovat kokemukseni mukaan juuri tuollaisia. Nuorin poikani on 10-vuotias. Monella hänen kaverillaan on jo Facebook-tili. Kysyin pojaltani, miten se on mahdollista. Hän vastasi, että kavereiden vanhemmat ovat avanneet tilin.

Itse olen ollut tiukka ikärajojen suhteen. Minun on hyvin vaikea perustella pojalleni, miksei hän saa tiliä, kun muutkin saavat.

On aivan selvää, että vanhempien tehtävä opastaa lastaan internetin monimutkaisessa maailmassa.

Olen avannut molemmille nuoremmille lapsilleni sähköpostitilit ja opastanut heitä tilien käytössä. Kun kesällä lapset saivat uudet Android-tarjouspuhelimet, meni suurinpiirtein pari päivää ennen kuin itse tajusin puhelimien toiminnan ja mahdollisuudet. Makoilin mökillä lepotuolisssa laiturilla ja räpläilin niitä ihastuttavia puhelimia. Vasta sitten kykenin opastamaan lapsiani.

On kylmäävää huomata, että joissakin netin ja puhelimien käyttöön liittyvissä asioissa pienet 9- ja 10-vuotiaat mukeloni ovat minua edellä.

Oikeastaan koko homman nimi on yhteistyö. Yhdessä istutaan vaikka sähköpostin tai Facebookin tai Messengerin ääreen, katsotaan, miten ohjelma toimii. Mitä annettavaa ohjelmalla on? Mitä vaaroja on?

Hauska sattumus tapahtui muutama sekunti sitten, poikani soitti älykännykällään  minulle:

- Hei, saanks mä liittyä Liigapörssiin?
- Mikä se on?
- Se on sellanen peli, jossa sä oot SM-liigan valmentaja ja sä saat tehdä omia joukkueita.
- O.K.
- Mikä mun postinumero on? Sitä tarvitaan, kun tähän liitytään.
- 01650
- Ookka. Moikka.
- Moikka.

Tällaisia keskusteluja nykyvanhemmat käyvät. Minä poikani ikäisenä ajelin fillarillani pitkin poikin kotiseutua ja kehittelimme omia krossiratoja. Pelasimme pingistä ja heittelimme koreja.

Poikani harrastaa samoja asioita noin suurinpiirtein. Hänellä on fillari, mutta myös ns. temppupotkulauta. Hän heittelee koreja, mutta urheiluseurassa, PuHu Junioreissa.

Mutta lisäksi hän käyttää aikaansa älypuhelintaan räpläten, netti- ja Wii-pelejä pelaten. Kun hän pelaa, lähes aina mukana on kavereita. Heille nettikin on heti alusta pitäen sosiaalista toimintaa.

Pitäisikö minun päästää hänet jo Facebookin? En päästä, koska ajattelen, että ikärajat on asetettu noudatettaviksi. Sama asia koskee elokuviakin.

Sitähän en pysty takamaamaan, etteikö hän ole liittynyt salaa Facebookiin tai katsele kavereiden kanssa niitä kiellettyjä leffojakin. En mieti asiaa liiemmin, koska en pysty valvomaan hänen elämäänsä tarkkaan. Koulupäivän jälkeinen aika on pojalleni ja hänen kavereilleen vapaata aikaa, sitä ihanaa aikaa, jota meillä vanhemmilla ei juuri ole.

On vain luotettava.

Joka tapauksessa olen kateellinen pojalleni. Hänellä on jotain sellaista, mitä minulla ei ollut, kun olin hänen ikäiseni. Tosin ne Wii-pelit eivät kiinnosta minua yhtään. Monet minua nuoremmat isät ovat kovastikin innostuneita konsolipeleistä.

Aivan uusi ilmiö minulle on tyttöjen nettipelit, joita 9-vuotias tyttäreni pelaa.

Hän ja kaverinsa pelaavat pukeutumis- ja meikkaamispelejä. He myös rakentelevat jonkinlaisia maailmoja ja maatiloja. Tyttöni peleistä olen pihalla kuin lumiukko. Aika harmittomilta näyttävät. Olen kyllä joskus miettinyt, minkälaista maailmankuvaa sellaiset pelit edistävät. Mielestäni pojat pelailevat monipuolisemmin.

Mutta tytöt hallitsevat paremmin sosiaalisen median (kuten oikeankin sosiaalisen elämän) kuin pojat. Arkihavaintojeni perusteella hyvin harva tyttöoppilaistani on hukkunut netin syövereihin. Miksi pojat addiktoituvat peleihin ja nettiin syvemmin kuin työt?

Facebook voi tappaa

Iltasanomat 1.4.

Opettajan Facebook-kommentit olivat liikaa vanhemmille

Ensimmäisen luokan opettaja pidätettiin virantoimituksesta Facebook-kommenttiensa vuoksi Yhdysvalloissa.

Newjerseyläinen opettaja oli muun muassa verrannut koulutyötään vanginvartijan ammattiin. Hän oli myös luonnehtinut pikkuisia oppilaitaan tuleviksi rikollisiksi.

Useat vanhemmat ottivat yhteyttä kouluun nähtyään kommentit ja vaativat lapsensa siirtämistä toisen opettajan luokkaan. Tapaus ei ole ainut laatuaan viime aikoina rapakon takana.

Opettajat ja Facebook - teemasta käydään jatkuvaa rajanvetokeskustelua. Mikä on sallittua? Voiko oppilaita ottaa FB-kavereiksi? Voiko oppilaiden vanhempia ottaa FB-kavereiksi?

Minulla on rajattu FB-tili vain ystäviäni ja kavereitani ja tuttujani varten. En ota oppilaitani tai heidän vanhempiaan FB-kavereikseni lainkaan. Koulussani on yhteisesti sovittu, että opettajat toimivat suurinpiirtein samalla tavoin.

Opettajien käyttäytymistä myös netissä ohjaavat opettajien ammattietiikka ja eettiset arvot.

Vaikka opettajatkin ovat ihmisiä siinä kuin muutkin, meille on osoitettu melkoinen vastuu, opetamme ja kasvatamme muiden lapsia. Ammattimme on puolijulkinen ammatti.

Vaikka joskus on vaikeaa, ei opettaja voi ruveta julkisesti paukuttamaan ja parjaamaan omia oppilaitaan tai luokkaansa. Amerikkalaisten opettajien ammattitaito ei ole koskaan vakuuttanut minua. Toisaalta Yhdysvallat on iso maa, opettajienkin joukkoon mahtuu kaikenlaisia opettajia.

Joskus netti voi karata käsistä. Muutamia vuosia sitten Vantaan Seutulan asukasyhdistyksen keskustelupalstalla harrastettiin julkista opettajan inkvisitiota, kun opettaja oli tuonut Virosta mäyräkourallisen vodkaa isälleen.

Opettajan ja kaikkien muidenkin ihmisten kannattaa silloin tällöin googlata omalla nimellään ja katsoa, missä yhteyksissä nimi mainitaan. Koin kerran yllätyksen, Demi-lehden palstoilla oli kirjoitus, jossa todettiin, että Lundell on tikkutärkeä paska. Jollain sairaalla tavalla olin ylpeä kuvauksesta, mutta pyysin silti Demi-lehden toimitusta poistamaan ko. kuvauksen, minkä he tekivätkin.

Joskus tekisi perjantaisin kouluviikon jälkeen mennä Pähkinärinteen lähiökapakkaan ottamaan opettajakavereitteni kanssa pari oluttuopillista ja jutella niitä näitä, ehkä purkaa vähän työasioitakin. Emme ole koskaan tehneet niin. Varmuuden vuoksi.

Kari Uusikylä faniryhmä

Emeritusprofessori Kari Uusikylä

Minulla on Facebook-tili, jossa silloin tällöin olen käynyt. En ole tiennyt, mitä koko tilillä tekisin. Tuskin ketään kiinnostaa, mitä minä olen milloinkin tekemässä.

Ostin uuden Nokian uuden N 8 puhelimen, joka on todellinen namu. Parasta puhelimessa on loistava kamera, Carl Zeiss, Tessar f 2.8. Nyt kunnollinen kamera on aina taskussa.

Räpläilen kasia usein, koska tietyt asiat on sillä helppo hoitaa. Sähköposteja ja Hesareita voi lukea missä vain. Myös Facebook toimii puhelimessa mainiosti.

Emeritusprofessori Kari Uusikylä on idolini. Luen innolla Hesarista tai Opettaja-lehdestä hänen viisaat kirjoituksensa. Hän puolustaa vereslihalla peruskouluamme ja koulutuksellista tasa-arvoa.

Perustin Facebookkiin Kari Uusikylä faniryhmän. Räplätkää Facebookin etsintäpalkkiin "Kari Uusikylä faniryhmä" ja liittykää ryhmään. Näin sinäkin puolustat suomalaista tasa-arvoista peruskoulujärjestelmäämme.

Lukekaa Uusikylän kirjoituksia aina, kun voitte. Hänen kirjoituksistaan tulee hyvä mieli.

Facebook-frendejä?

HS-STT 7.10.

Useampi kuin joka toinen opettaja on saanut oppilailtaan kaveripyyntöjä Facebookissa. Opettaja-lehden tekemän kyselyn mukaan yli puolet opettajista käyttää Facebook-yhteisöpalvelua.

Opettajien mukaan heille satelee kaveripyyntöjä siitä huolimatta, että he eivät kerro kovin innokkaasti yhteisöpalvelun käytöstä.

Olen opettajana aalakoulussa, joten en koe Facebookia suurena ongelmana. En edes oikein tiedä, mitä hyötyä koko bookista on minulle. Käyn siellä kerran pari kuussa ja ihmettelen joka kerta, miksi olen laittanut profiilini sinne.

Olen pohtinut Facebookia opettajan etiikan kannalta. Opettaja ei ole oppilaan kaveri. Eikö facebook-suhde oli jotain kaverinomaista?

Minä ja suurin osa koulumme opettajista pitää Facebookia salaisena. Meillä on pääsyt toistemme Facebookeihin, ja koulumme opettajilla on siellä oma osasto.

Siksi on järkevää, että pidämme sen osastomme suljettuna. Minä kieltäydyn aina kaveripyynnöistä, jotka tulevat oppilailta tai heidän vanhemmiltaan. Se tuntuu joskus pahalta, koska ne kaveripyynnöt tulevat mukavilta ihmisiltä.

Alakoulussa roolitus on helppoa. Entä yläkoulun ja lukion opettajat?

Facebook-ilmiö on ikäkysymys. Olen huomannut, että koulumme nuoret opettajat osaavat käyttää Facebookia luontevasti.