"Maikka, nyt mua jännittää, aivan liikaa"

16.5. Yle

Lastenpsykiatri: "Onko kaikkien ihan oikeasti pakko esiintyä?" – kevätjuhla jännittää monia

Kevätjuhla lähestyy. Lapsi alkaa miettiä, muistaako hän vuorosanat, soittaako hän oikein, pystyykö hän laulamaan, kun iso yleisö katsoo. Ripaus jännitystä kuuluu asiaan, mutta entä jos pientä esiintyjää pelottaa ihan tosissaan?

– Ensimmäinen kysymys on, onko kaikkien ihan oikeasti pakko esiintyä? Esiintymisjännitys voi olla tuskaista. Tuntuu epäreilulta, että sellaisten täytyy siihen suostua, jotka eivät halua olla esillä, lastenpsykiatri ja perheterapeutti Janna Rantala sanoo.

Jos jännitys on ylivoimaista, Rantala ei missään nimessä pakottaisi lasta lavalle. Kaikkien ei myöskään tarvitse olla päätähtiä. Rantalan mielestä pitäisi arvostaa myös takarivin paikkaa tai sitä, että on mukana esityksen valmistelussa.


Lastenpsykiatri Janna Rantala puuttui ajankohtaiseen asiaan, koulun juhliin ja esiintymisjännitykseen. En äkkiseltään muista, onko urallani ollut yhtään lasta, jonka esiintymisjännitys olisi ollut sitä luokkaa, ettei hän olisi uskaltanut mennä lavalle ollenkaan.

Nykyään yritetään saada koko luokka lavalle. Rantala toetaa aivan oikein, että kaikkien paikka ei ole eikä voikaan olla päätähden osa. Takarivin paikka sopii monelle, jotkut haluavat toimia esim. näytelmän lattiamanuna, hoitaa lavasteet tai äänestoiston.

Ennen oli toisin, vain parhaat ja lahjakkaimmat pääsivät lavalle. Kävin kansa- ja oppikoulua yhteensä kolmetoista vuotta, vain kerran pääsin lavalle, kuoroon lukiossa, silloinkin puolipakolla.

Sanotaan, että esiintymisjännityksestä pääsee irti vain esiintymällä. Mutta jos oppilaalla on paniikinomainen esiiintymispelko, en laittaisi häntä lavalle. 

Esiintymisjännitystä helpottaa esitelmät ja pikkunäytelmät omassa luokassa turvallisessa ympäristössä. Jossain vaiheessa pidin säännöllisesti luokan pikkujoulujuhlia, illaksi paikalle kutsuttiin perheenjäsenet sekä mummot ja vaarit. 

Ajatuksena oli, että kaikki oppilaat pääsivät juhlassa esiintymään vähintään kerran tai pari.

Tehtiin pikkunäytelmiä tai laulu- ja musiikkiesityksiä. Arimmat oppilaat pääsivät mukaan ainakin leikkimielisiin kisailuihin.

Nykykoulun tahtia kuvaa se, että vielä kymmenisen vuotta sitten suurin osa kouluni luokista piti iltapikkujoulujuhlia. Ruokasalin varauskalenteri oli joulukuun alkuviikkoina aivan täynnä. Nyt juuri mikään luokka ei pidä iltapikkujoulujuhlia.

Koulun arki on tungettu täyteen. Oppiminen tarvitsee myös tyhjää aikaa. Aina ei pidä hullun lailla suorittaa ja suorittaa.

Poiminta didaktiikan emeritusprofessori Kari Uusikylän kirjoituksesta eilisestä Opettaja-lehdestä :

Opetus on vuorovaikutusta, joka tähtää kokonaispersoonallisuuden kehittämiseen.

Kouluruokailu 15. - jouluruokailu ja koulun traditio

Tradition merkityksestä

Yllä on pari kuvaa Pähkinärinteen koulun joululounaasta, joka oli runsas ja erittäin maittava. Eilinen lounas oli hyvin perinteinen kuten pitää ollakin, sillit ja savulohet, kinkut ja kalkkunat, rosollit ja salaatit, laatikot ja keitetyt perunat. Jälkiruuaksi oppilaat saivat mehua ja pullaa. Ruokala oli koristettu jouluisesti, taustalla soi joulumusiikkia. Uusi hieno tarjoiluvaunu oli käytössä ensimmäistä joulua.

Kouluruokailu on myös hengenravintoa.

On välirauhan aika. Aika ajoin on käyty kiivasta keskustelua suomalaisen perinteen vaalimisesta peruskouluissa. Parisen vuotta sitten Opetushallitus rauhoitti tilanteen antamalla selkeät ohjeet. Todettiin ykskantaan, että perinteinen koulun kuusijuhla on suomalaista kulttuuriperintöä, ei uskonnonharjoittamista.

Joulu juhlista jaloin

Yksi hienoimpia koulujen traditioita on joululounas. Viime lukuvuonna suomalaisen koulun joululounas sai huomiota myös Yhdysvalloissa, suomalaisen koulun lounaat ylipäätään. Kouluruokatietopankkia ylläpitävä Maarit julkaisi oman kouluni joululounaasta ottamani kuvat, jotka julkaistiin myös suositussa yhdysvaltalaisessa Fed Up With Lunch -blogissa.

Kannattaa lukea molempia blogeja. Emme aina arvosta suomalaista koululounasta, vaikka meillä tarjottavat koululounaat ovat poikkeus, harvassa maassa niitä tarjotaan. Kaikille lapsille tarjottava koululounas on yksi suomalaisen koulujärjestelmän kivijaloista, mikä on hyvä näin joulun alla muistaa. Tyhjällä vatsalla lapsi ei jaksa opiskella.

Koulu-Joulu-lounas valokuvina / Finnish Holiday School Lunch

Jokaiselle koululle muodostuu oma vuotuinen traditio, joka toimii kellonomaisesti. Mikäli vähän yli 30-vuotiaan lähiökoulun traditio kiinnostaa, kannattaa mennä vaikka oman kouluni kotisivuille ja painaa vasemmalta linkkiä "Tapahtumia", niin ymmärtää, mistä on kyse.

http://www.edu.vantaa.fi/pahkis/

Kouluni traditioon kuuluu vaikkapa tunnin päästä pidettävä Lucia-juhla, juhlasta löytyy kuvia edellisvuosien tapahtumista. Kuka onkaan tämän vuoden Lucia-neito, joka on valittu kuudesluokkalaisten tyttöjen keskuudesta? Kaikki kuudesluokkalaiset tytöt osallistuvat Lucia-kulkueeseen.

Juhlan jälkeen tytöt menevät aina ilahduttamaan koulun naapurissa asuvia dementiakodin vanhuksia. Olen kerran ollut tyttöjen mukana, kyynel vierähti karun opettajankin poskelle, niin liikuttava oli tilaisuus. Vanhukset eläytyivät vahvasti esitykseen oman menneisyytensä kautta.

Luokassani on nyt ns. luokan oma pikkujoulu. Oppilaat pelailevat hartaasti lautapelejä, taustalla soi Phil Spectorin hieno joululevy. Lucia-juhlan jälkeen on luokkani oppilaiden esitystunti, jonka jälkeen luokkaan tulee Joulupukki, joka jakaa arpomalla oppilaiden tuomat viiden euron arvoiset pikkujoululahjat.

Lisäys, kuva tämän vuoden Lucioista: