Tyttöjen liikunnasta ja koululiikunnasta ylipäätään

 

HS 14.12.2023

”Olen todella huolissani tytöistä” – kokeneella opettajalla synkkä näkemys tulevaisuudesta

Tuoreimmat Move-tulokset kertovat karua kieltä tyttöjen fyysisestä kunnosta. Kokenut liikunnanopettaja Outi Palkama on huolissaan oppilaiden jaksamisesta.

”Jo muutama vuosi sitten pidettiin koko koulun kriisikokous, miten saataisiin lisää liikettä koulupäivään ja oppitunteihin, mutta vielä on tosi paljon tekemistä sen eteen”, Palkama kommentoi.

Keskiviikkona julkaistut fyysistä toimintakykyä mittaavan Move-testin tulokset kertoivat, että peruskouluikäisten tyttöjen fyysinen kunto on iso ongelma.

Näin siitä huolimatta, että uusimmissa tuloksissa tyttöjen vuosikausia kestänyt fyysisen toimintakyvyn heikentymisen trendi on tasaantunut.

Pahin tilanne on Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella. Sen kahdeksasluokkalaisista tytöistä lähes puolet (49,7 prosenttia) on fyysiseltä toimintakyvyltään tasolla, joka mahdollisesti kuluttaa tai haittaa terveyttä ja hyvinvointia.

Lukema on Kainuun hyvinvointialueen kanssa koko maan huonoin ja kaikista mitatuista oppilasryhmistä selvästi heikoin. Ero saman alueen samanikäisiin poikiin (39,8 %) on silmiinpistävä.

Palkama kertoo, että Martinlaaksossa tarjolla on päivittäin liikuntasalivälitunti ja muutaman kerran viikossa kuntoilu- ja kuntosalivälitunti. Osallistujat ovat pääosin poikia.

* * * 

Lämmittää kovasti, kun kokeneita opettajia aletaan kuunnella ja haastatella. Tosin sekin näyttää johtuvan odotetusta Pisa-romahduksesta. 

Hesari haastatteli Vantaan Martinlaakson koulun liikunnanopettaja Outi Palkamaa, jolla on yli 30 vuoden kokemus liikunnanopetuksesta. Toinen legendaarinen koulun liikunnanopettaja on Rami Alanko, joka on jo eläkkeellä. Häntä näen silloin tällöin Myyrmäen urheilutalon kuntosalilla.

On selvää, että koulu ei pysty ratkaisemaan liikkumattomuuden ongelmaa. Päävastuu lasten liikuttamisesta on tietenkin kodeilla. Kuten lähes kaikessa muussakin eriytyminen näkyy myös lasten liikunnassa. Osa lapsista liikkuu paljon, kun heidät kiikutetaan urheiluseuraan jo viisivuotiaina, osa ei saa kodeistaan juuri minkäänlaista liikkumisen mallia. 

Palkamo toteaa: ”Nykyään on hyvin menestyvät ja sitten huonot. Keskikasti on hävinnyt. Kasin oppilaita on vähän, ja perusliikkujat puuttuvat.”

Totta.

On hämmentävää opettaa vaikkapa kuudennella luokalla luistelua. Kaikilla ei ole omia luistimiakaan. Jääkiekon pelailu on muuttunut vaaralliseksi, kun jääkiekkoa harrastavat yrittävät väistellä oppilaita, jotka eivät osaa luistella kunnolla. Törmäyksiä tulee ja veri voi lentää.

Sama koskee hiihtoa, joka on aina kuulunut suomalaisten perustaitoihin. Suksia ei ole aina joka toisellakaan, onneksi kouluissa on yleensä kattava suksilainaamo.

Hyvin hämmentävää on peruspalloilulajin jalkapallon opettaminen. Jatkuvasti pitää opettaa ja kerrata jalkapallon yksinkertaisia sääntöjä ja muita asioita. Joskus tuntuu, että osa oppilaista ei ole potkinut palloa vapaa-ajalla ollenkaan.

Ongelman ydin on arkiliikunnan puutteessa, lyhyetkin koulumatkat voidaan kulkea busseilla tai oppilaita kuskataan kouluun, vaikka koulu on kieltänyt kuskaamasta oppilaita kouluun.

Vapaa-ajan pelailu kavereiden kanssa on vähentynyt radikaalisti. Enää harvoin näkee eri-ikäisiä lapsia pelailemassa kentällä keskenään pipolätkää tai futista.

Olen blogissani kirjoittanut liikunnasta hyvin paljon eri näkökulmista, sivun vasemmalla puolelta löytyvästä linkkisanalla liikunta tai liikunnanopetus löytyy 36 osumaa. 

Olen vaatinut kirjoituksissani, että liikunnanopetusta lisättäisiin peruskoulussa. Suomi on tuntimääriltään mitattuna liikunnanopetuksen kehitysmaa.

Liikuntatunteja pitäisi olla 4 tuntia viikossa. Malleja voisivat olla yksi kaksoistunti ja kaksi yksittäistuntia. Kaksoistunnilla voisi treenata eri urheilulajin perustaitoja, yksittäistunneilla voisi harjoittaa perusliikuntaa.

Toinen malli voisi olla yksi kaksoistunti ja neljä puolikasta liikuntatuntia. Silloin liikuntaa saisi jokaiselle viidelle päivälle, puolikkailla tunneilla voisi treenata sauvakävelyä, ulkovoimistelua tai vaikkapa juoksua. Hiihtokin voisi toimia vaikka koulun välituntiladulla. Kun itse kävin koulua, meillä oli välituntiladut, joita kierrettiin, ja kierrokset merkittiin sitten luokassa olevaan pistetaulukkoon.

Tyttöjen liikkumattomuus on suuri ongelma, kun tiedetään, että samaan aikaan monella tytöllä voi olla mielenterveydellisiä ongelmia. Osaa tyttöjä vaivaa yksinäisyys, siihen yksinkertainen lääke voisi olla joukkueurheiluun osallistuminen.

En pitänyt siitä, että tytöt alakoulussa pistettiin liikkumaan yhdessä poikien kanssa. Mielestäni viitoselta alkaen pitäisi pääosin liikkua eri ryhmissä.

Osa tytöistä arastelee poikien kanssa liikkumisessa. Pojat voivat olla hyvinkin kilpailullisia ja silloin mennään kovaa ja kontakteja tulee. Jotkut lajit kuten pesäpallo sopii hyvin yhdessä pelattavaksi.

Tyttöjen murrosikäkin alkaa aiemmin kuin pojilla, mikä voi aiheuttaa arkuutta.

Olen opettanut liikuntaa myös yläkoulussa. Miltei joka ryhmässä pari-kolme tyttöä heittäytyy jatkuvasti pois liikkumisesta eri syihin vedoten. Hyvin tyypillistä on vedota, että se ja se paikka on kipeä. Usein heillä ei ole liikuntavehkeitäkään mukana. He sitten seuraavat muiden tyttöjen liikkumista kentän reunalla.

Sinänsä tyttöjen liikunnanopetus on kivaa, koska keskimäärin tytöt kuuntelevat paremmin opetusta kuin pojat. Moni poika antaa mennä vaan ja tohottaa. Poikien liikuntatunneilla on paljon luontaista kilpailullisuutta ja oppituntien jälkeen hiki haisee niin kuin pitääkin.

Palkama sanoo olevansa huolissaan tyttöjen elämänhallinnasta, ei vain liikunnan vähäisyydestä. Moni tyttö nukkuu liian vähän, ei syö aamiaista tai kouluruokaa eikä siten jaksa keskittyä tai toimia koulussa.

Vantaalaiskoulujen ominaispiirre on vieraskieliset lapset, kohta joka kolmas oppilas on vieraskielinen. Joissakin kouluissa kolmasosa on ylitetty ajat sitten.

Martinlaaksossa, kuten useissa muissakin Vantaan kouluissa, yksi tyttöjen harrastamiseen vaikuttava tekijä on kulttuuritausta.

Maahanmuuttajataustaisilla tytöillä on huomattavan vähän liikunta- ja muita harrastuksia. Poikkeuksiakin on, ja Palkama kertoo muutaman tytön esimerkiksi innostuneen jalkapallosta.

”Välillä joku saadaan innostumaan ja löytämään oman juttunsa. Sen takia jaksan tätä työtä tehdä.”

Kyllä näin on. Osassa kulttuureja tyttöjen urheilu ei näytä kuuluvan asiaan, eikä heitä sitten Suomessakaan järin kannusteta liikkumaan esim. urheiluseuroihin, vaikka tyttö olisi lahjakaskin urheilija.

Jotkut vieraskieliset tytöt tulevat liikuntatunneille arkivaatteissa, liikutaan huivit ja helmat hulmuten tai sitten ei.

Yleensä maahanmuuttajataustaiset pojat ovat kovempia liikkumaan kuin kantasuomalaiset pojat keskimäärin. He pelaavat paljon korista ja futista vapaa-ajallaan omaehtoisesti. Ongelma on, että heistäkään kaikkia halukkaita ei saada urheiluseuroihin liikkumaan.

Liikuntaa pitää lisätä koulun arkeen muutenkin.

Itse tein paljon opintoretkiä, johon oleellisena osana kuului kävely. Esim. kirjastovierailut voi aivan hyvin tehdä kävellen, omalta alueeltani isoon kirjastoon on matkaa sellaiset kolme kilometriä. Kun matkan kävelee, kokonaismatkaa tulee jo kuusi kilometriä.

Olen joskus tehnyt reissuja kävellen keilahalliin. Erilaiset luontoretket ovat aina samalla kivoja kävelyretkiä. Luontopolkuja löytyy kyllä lähistöltä.

Erittäin kivoja ja yhteisöllisiä tapahtumia ovat koko koulun yhteiset liikuntapäivät. Oma kouluni teki retkiä esim. Luukin tai Pitkäkosken kävelyreiteille.

Kivoja olivat luokan yhteiset hiihtoretket. Hiihdimme jonomuodostelmassa Leppävaaran urheilupuistoon kuumalle mehulle ja päätteeksi hiihdimme vielä puiston ladut.

Kouluni lähellä on Lammaslampi, jota oli kiva kiertää syksyisin ja keväisin ja samalla tutustua luonnon ihmeisiin.

Pieniä oppilaita kävelytin usein lähistön isoon leikkipuistoon leikkimään ja riehumaan.

Myös lasten lihaskunto on heikentynyt. Urheilua harrastavilla tasot ovat edelleen korkealla, karkeasti voidaan puhua jostain kolmasosasta oppilaita ainakin täällä pääkaupunkiseudulla riippuen vähän siitä, millä asuinalueella koulu on.

Sisäliikuntatunneilla tein aina opetussuunnitelmista tai ajan hengestä riippumatta alkutreenit. Aluksi lämmiteltiin erilaisilla juoksuharjoitteilla, sitten alettiin tehdä yksinkertaisia treenejä, selkä- ja vatsapunnerruksia, etunojia joko suoraan käsiltä tai polvilta, riippumisharjoituksia seinäpuomeilta jne.

Aikaa meni vartti. Oppilaat pitivät itsestään selvänä, että alkutreenit pidetään ennen kuin päästään pelaamaan.

Erilaisia voimisteluratoja myös rakenneltiin.

Naapuriyhtenäiskoulussa, Hämeenkylän koulussa, jossa on loistava liikuntahalli ja liikuntaan yllyttävä piha jalkapallohäkkeineen ja koripallokenttineen ja kivoine liikuntatelineineen, on iso liikuntavälinevarasto, josta löytyy erilaisia käsivoimailuvälineitä.

Liikunnanopetukseen kuuluu aina myös ohjaaminen. Aina välillä istutaan rinkiin keskiympyrään, ja jokainen oppilas saa kertoa liikuntaharrastuksestaan, miten hän hän tykkää liikkua. Ohjasin oppilaita erilaisiin liikuntaseuroihin, jos oppilas ei osallistunut seuratoimintaan. Tai sitten neuvoin, miten liikutaan huvikseen ilman sen suurempia tavoitteita.

Joskus onnistuin, joskus en, pääasia on, että opettaja yrittää ohjata. Vanhempain vartit olivat myös hyviä hetkiä jutella lasten liikkumisesta. Joskus tein esikyselymonisteen, jossa kartoitettiin perheen liikkumistottumuksia, ja siitä sitten yhdessä juteltiin.

Ikävää on, että koulussa pidetään kerhoja enää todella vähän. Ei ole kauaa siitä, kun koulupäivän jälkeen oppilaat menivät erilaisiin kerhoihin, oli sählykerhoa, koriskerhoa sekä voimistelukerhoa ja tanssikerhoa. Kerhoihin lapset osallistuivat liikuntataidoista huolimatta, pääasia oli liikkumisen riemu.