Vantaan koulujen hätkähdyttävät rikosluvut

HS 2.12.2024

Tiettyjen kaupunkien koulut ovat väkivaltaisimpia

Oppilaitoksissa rikollisuutta yleisesti esiintyy eniten pääkaupunkiseudulla, kaupungeissa ja kaupunkien läheisellä maaseudulla. Vähiten kirjauksia on raportoitu maakuntakeskuksissa sekä ydinmaaseudun ja harvaan asutun maaseudun kunnissa.

Tutkimuksen mukaan erot ovat merkittävät tilastollisesti.

Suomen suurimmista kaupungeista Vantaalla rikoksia tehdään kouluissa eniten. Vähiten puolestaan Joensuussa.

Kouluissa tapahtuva väkivalta on rikollista toimintaa, ei koulukiusaamista, paljastaa tuore tutkimus Vahingontekoja ja väkivaltaa.

Käytännössä se tarkoittaa, että asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä eli kiusaajien toimintaan viitataan rikosnimikkeillä kuten pahoinpitely, laiton uhkaus, vahingonteko, vainoaminen tai seksuaalinen ahdistelu.

”Viimeisen kymmenen vuoden aikana on tapahtunut asenne- ja koulutusmuutos ja on tietoisesti tehty töitä sen eteen”, oikeustieteen tohtori, dosentti ja tutkimuksen yksi tekijöistä Henri Rikander sanoo.

* * *

Koulukiusaamista ja -väkivaltaa on ollut aina, rikoksiakin kouluissa on tehty aina. Hyvä, että väkivalta kouluissakin luokitellaan väkivallaksi, ei koulukiusaamiseksi tai poikien väliseksi nahisteluksi. 

Kotikaupunkini Vantaan kouluissa tapahtuneiden rikosten määrä hätkähdyttää. Vantaa on määrillä mitattuna Suomen ykkönen. Mitä on tapahtunut?

Muiden kaupunkien käytäntöjä en tiedä, mutta yksi syy Vantaan kärkipaikkaan voi olla, että Vantaalla niitä rikosilmoituksia koulun toimesta oikeasti tehdään. Enää ei väkivaltaa tai muita rikoksia kuitata pelkällä jälki-istunnolla. Rikosilmoitus voi pysäyttää lapsen tai nuoren miettimään, mitä tuli tehtyä. Kotiin rikosilmoitus on selvä signaali, että kotonakin on mietittävä, mitä tehdään.

Opettajia on kehotettu myös merkkaamaan ja yksilöimään kaikki häiriköinnit, kiusaamiset ja tappelut Wilmaan. Tietyissä levottomissa luokissa homma on opettajille melkoinen, koska kirjanpitoon voi mennä hirmuisesti aikaa. Usein on vielä soitettava kotiin ja pyydettävä vanhemmat kouluun keskustelemaan.

Opettajan päätehtävä on opettaminen. Kun aika menee järjestyksenpitoon ja kaiken maailman asioiden setvittelyyn, opettaja voi turhautua tai väsähtää. Oppimistulokset ovat muutenkin laskusuunnassa.

En ole nähnyt Vantaan koulukohtaisia rikostilastoja. Varmaa on, että rikokset eivät jakaudu tasaisesti eri koulujen kesken. Viime vuosina opetin paljon isossa yhtenäiskoulussa. En nähnyt koko aikana yhtään tappelua. Luokissa ei häiriköity.

Vantaalla on satsattu peruskouluun paljon. Oppimisongelmiin on pureuduttu mm. seuraavasti:

- vuosiviikkotuntilisäyksillä (alkuopetuksen äidinkieli 1 vvt ja matematiikka 1 vvt)

- lisäämällä erityisopettajia luokille 1–2 ja 7–9 

- kota-rahoituksella (valtion ja kaupungin oma rahoitus) 

- laajalla koulutustarjonnalla ja keskitetyllä tuella (mm. tutorit, hankkeiden resurssiopettajat)

- kolmiportaisen tuen mallin jalkauttamisella

Varsinkin kota-rahoitus eli erityisavustus koulutuksellista tasa-arvoa edistäviin toimenpiteisiin on ollut merkittävä. Esim. Vantaan esi- ja perusopetus sai lukuvuodeksi 2022–23 tasa-arvorahaa 6 281. 041 euroa. Raha vastasi perusopetuksessa noin 127 opettajan ja 179 avustajan palkkaa.

Kota-rahoitus on tullut tarpeeseen, sillä Vantaa on Suomen vieraskielisin kaupunki. Vantaalaisista vieraskielisiä on n. 30 %. Joissakin vantaalaisissa kouluissa vieraskielisten lasten osuus on 70-80 %.

Nyt kehitetään myös turvallisuuden kehittämistä: ehkäistään kiusaamista, väkivaltaa ja häirintää yhdessä hyvinvointialueen, poliisin ja kaupungin muiden toimijoiden kanssa.  

Kaikkiin 7.–9.-luokkien opetusta antaviin kouluihin (19) palkataan kouluvalmentajat. 

Kun aloitin opettajat työt v. 1980, keskityttiin paljon yhteisöllisyyteen. Jossain vaiheessa heiluri hyppäsi miltei yltiöyksilöllisyyteen. 

Yhteisöllisyys tarkoittaa, että oppilas kokee osallisuutta kouluyhteisössä. On tärkeää, että jokainen oppilas tulee kohdatuksi. Ruokaillessa tai vaikkapa käsityötunneilla opettaja voi istua oppilaan vieressä ja kuunnella.

Koulujen luokkakokoa pitäisi pienentää. Silloin opettajilla olisi enemmän aikaan opettaa per oppilas. Kun oppilaita ei ole liikaa, oppilaantuntemus lisääntyy. 

Vantaalla keskimääräinen luokkakoko on 20,5, joka tuntuu pieneltä verrattuna entisaikojen 42 oppilaiden luokkiin. Nyt luokissa on paljon erityisen tuen oppilaita ja paljon vieraskielisiä lapsia, jotka vaativat paljon henkilökohtaista tukea.

Luokkakoon pienentäminen kerralla on mahdotonta, koska hintalappu on liian korkea. Olisi hyvä aloittaa luokkakoon pienentäminen vaikka niistä segregaatiokouluista, joissa oppimisongelmat ovat suurimpia. Edettäisiin vaikka koulu kerrallaan.

Päivän selvää on, että kouluissa suoritettu väkivalta on laaja yhteiskunnallinen ongelma, jota koulu ei yksin pysty ratkomaan. 

Turpaan tulee

 

Kuva: Iltalehti

Nostan keskusteluun Iltalehden maanantaisen artikkelin, jossa on luokiteltu yleisimmät ammatit, joissa koetaan väkivaltaa. Tulokset perustuvat v. 2016 Kunta10-tutkimukseen.

Tulokset hätkähdyttävät. Odotetusti erityisopettajat ovat listan kärjessä, luku on karmea, 63,1 %. Oletan, että erityisopettajista erityisluokanopettajat kokevat eniten väkivaltaa.

Erityisen hämmentävää on, että noin moni yleisopettaja on kokenut väkivaltaa: luokanopettajista 35,3 % ja lehtoreistakin 21,4 %.

Mitä viime vuosina on tapahtunut? Ei ole kovin kauaa siitä, jolloin ei voitu kuvitellakaan, että oppilas kävisi opettajaansa käsiksi.

- Tässä taustalla on ryhmäkokojen suurentuminen sekä se, että yhtä aikaa on lakkautettu sairaalakouluja sekä pienryhmäopetusta on vähennetty, kertoo OAJ:n työelämäasiamies Riina Länsikallio.

Länsikallion mukaan viime aikoina erityisen tuen piirissä olevia lapsia on siirretty pienryhmistä tavallisiin luokkiin.

- Lapset, jotka vaatisivat häiriöttömän opiskeluympäristön, häiriintyvät helpommin isommassa ryhmässä. Tällöin riski aggressiivisiin tilanteisiin kasvaa, hän toteaa.

OAJ on todennut selvityksissään, että käytöshäiriöisten, erityistä tukea tarvitsevien ja tavallisten oppilaiden yhdistäminen samaan luokkaan onnistuu usein aika huonosti.

- Tarvittaisiin riittävästi resursseja pieniin ryhmiin ja erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden auttamiseen, Länsikallio muistuttaa. (Iltalehti 31.7.)

Opettajille inkluusion epäonnistuminen ei tullut yllätyksenä.

Tein viime lukukauden lyhytaikaisia sijaisuuksia eri koulumuodoissa ja luokka-asteilla. Vuosi oli minulle hyvin opettavainen.

Ensimmäisen kerran urani aikana koin väkivaltaa. Opetin erityisluokkaa. Iso kuudesluokkalainen poika löi minua urakalla keskivartaloon, kun en päästänyt häntä ulos luokasta, vaan pidin ovea kiinni. Sinänsä lyönnit eivät sattuneet, koska otin ne vastaan lihaksia jännittämällä. Mustelmia taisi tulla.

Ohjasin oppilaan käytävän sohvalle rauhoittumaan, ja vartin päästä hän tuli takaisin luokkaan.

Vantaalla uhka- ja väkivaltatilanteissa pitäisi tehdä ilmoitus. Aluksi opettajat jaksoivat kiitettävästi täyttää paperisia kaavakkeita. Näyttää siltä, että erilaisia väkivaltatilanteita tapahtuu niin paljon, että opettajat ovat väsyneet täyttämään papereita.

Wilmaan pitäisi kehittää yksinkertainen tapa uhka- ja väkivaltatilanteita varten, rasti ruutuun ja perään lyhyt yksilöity selostus.

Inkluusio ei tietenkään ole ainoa selitys opettajiin kohdistuvan väkivallan lisääntymiseen. Yhteiskunnassa on tapahtunut paljon muutakin.

Miksi viranomaistietoa pantataan?

10.10. HS

Koulut eivät tienneet Oulun epäillyn puukottajan aiemmasta uhkauksesta

Neljää ihmistä ammattiopiston tiloissa torstaina Oulussa puukottanut 16-vuotias oli  jättänyt nettiin kouluaan koskevan uhkauksen viime helmikuussa. Poika kävi tuolloin Haukiputaan yläastetta. Poliisin mukaan hän oli kirjoittanut , että "tappaisin koko koulun, jos olisi ase".

”Kuulustelimme häntä siitä. Läsnä olivat myös pojan vanhemmat. Poikaa ei sen jälkeen seurattu, koska hän katui tekoaan ja kertoi kirjoittaneensa uhkauksesta piloillaan. Teimme kuitenkin lastensuojeluilmoituksen”, apulaispoliisipäällikkö Arto Karnaranta kertoo.



Tieto uhkauksesta ei kuitenkaan ole mennyt yläasteelle eikä torstain puukotuksen tapahtumapaikalle Myllytullin ammattikouluun.

”Meillä ei ole mitään tietoa tällaisesta uhkauksesta”, Haukiputaan yläasteen rehtori Ari Isomaa kertoi torstai-iltana HS:lle.



Myöskään Myllytullin ammattiopiston rehtori Saija Niemelä-Pentti ei tiennyt uhkauksesta tai sitä seuranneesta lastensuojeluilmoituksesta.

Poliisi ja lastensuojeluviranomaiset eivät myöskään ilmoittaneet uhkauksesta Oulun kaupungin turvallisuusjohtamisen ryhmälle. 

Ryhmä on perustettu Suomen kouluampumisten jälkeen takaamaan oppilaiden turvallisuus Oulussa, kertoo sivistys- ja kulttuurijohtaja Mika Penttilä STT:lle.


Kerrassaan surullinen tapaus.

Onneksi nyt kukaan ei kuollut. 

Ihmetystä herättää, että poliisi ja lastensuojelu panttasivat koulu-uhkauksen, "tappaisin koko koulun, jos olisi ase". 

Poliisi tiesi. Lastensuojelu tiesi. Koulut ja rehtorit eivät saaneet tietää. Edes Oulun kaupungin turvallisuusjohtamisen ryhmä ei saanut tietoa. 

Poika iski leipäveitsellä kahta ihmistä niskaan ja kahta rintaan.

Pantattiin tietoa, ja neljää ihmistä puukotettiin. 

On täysin absurdia, että hyvin yksinkertaista tietoa ei saada liikutettua eri viranomaisten välillä. Mielestäni tätä tapausta ei saa jättää tähän, vaan on tutkittava perinpohjin, miksi tieto ei kulkenut. 

On pakko kysyä, ketkä panttasivat tietoa? 

Jotkut ihmiset ovat päättäneet, että koulujen rehtoreiden ei tarvitse tietää. 

On pakko kysyä, miksi jotkut ihmiset ovat päättäneet, että tietoa ei tarvitse lähettää kouluun?

10.10. HS

Toisen asteen koulut ovat odottaneet opiskelijahuoltoa kymmenen vuotta

Jokelan ja Kauhajoen tapausten jälkeen on toivottu lukioihin ja ammattikouluihin lisää psykologeja ja kuraattoreita.

"Toivottavasti tämä nyt nopeuttaa uuden opiskelijahuoltolain toteutumista", sanoo ohjelmajohtaja Hanna Heinonen Lastensuojelun keskusliitosta.

Eduskunta käsittelee parhaillaan lakiesitystä, joka toisi opiskelijahuollon kaikkiin toisen asteen kouluihin ensi vuoden alusta. Uudistus lisää kuntien kustannuksia, minkä vuoksi kokoomus on esittänyt harkittavaksi sen perumista säästösyistä (HS 9. 10.).

Uudistus on ollut vireillä jo kymmenen vuotta, mutta vasta nykyhallitus otti sen ohjelmaansa. Oikeuskansleri on myös huomauttanut useita kertoja siitä, että tuen saannissa on ongelmia.

Enkeliporsas:

Kuinka monta Kauhajokea, Jokelaa tai Oulua vielä tarvitaan?

Opettaja väkivallan kohteena

HS Digilehti 7.11.

Erityisopettajat saavat usein potkuja ja iskuja

Eri­tyis­opet­ta­jis­ta lä­hes jo­ka kol­mat­ta lyö­dään tai pot­ki­taan työs­sään jo­ka vuo­si. Useam­pi kuin jo­ka toi­nen heis­tä jou­tuu rie­hu­mis­ti­lan­tee­seen. Myös so­siaa­li­työn­te­ki­jät ja hoi­to­alan työn­te­ki­jät jou­tu­vat usein uh­kaa­viin ti­lan­tei­siin.

Tie­dot il­me­ne­vät juu­ri jul­kais­tus­ta Työ­ter­veys­lai­tok­sen Kunta10-tut­ki­muk­ses­ta ja sai­raa­la­hen­ki­lös­tön hy­vin­voin­ti­tut­ki­muk­ses­ta.

"Vä­ki­val­ta­ti­lan­teet ovat usein ar­vaa­mat­to­mia ja ne voi­vat joh­taa työn­te­ki­jän va­hin­goit­tu­mi­seen tai ai­heut­taa suur­ta stres­siä. Työn­an­ta­jien pi­täi­si va­rau­tua uh­ka­ti­lan­tei­siin jo töi­den suun­nit­te­lus­sa ja kou­lut­ta­mal­la ris­ki­am­ma­teis­sa ole­via", sa­noo tut­ki­mus­pro­fes­so­ri Jus­si Vah­te­ra Työ­ter­veys­lai­tok­sel­ta.

On selvää, ettei läheskään kaikkia erityisopettajiin kohdistuvia väkivaltatilanteita kirjata.

Kirjaamiskäytännöt riippuvat paljon siitä, missä kunnassa opettaja opettaa. Kun vertaillaan lukuja kolmen pääkaupunkiseudun kaupungin kesken, Espoolla on huomattavasti suuremmat väkivaltaluvut kuin Helsingillä ja Vantaalla. Ei Espoossa opettajiin kohdistu sen enempää väkivaltaa kuin kahdessa muussakaan kaupungissa, vaan siellä ilmoittamista varten on yksinkertainen kaavake, joka on helppo täyttää ja palauttaa. Eri kouluissa on myös erilaisia käytänteitä.

Pitää ottaa huomioon myös, että erityisopettajiin kohdistuva väkivalta ei koske kaikkia erityisopettajaryhmiä. En ole koskaan kuullut, että oppilas olisi käynyt kiinni laaja-alaiseen erityisopettajaan (ent. luki-opettajat jne.).

Kaikki opettajat eivät edes kehtaa kirjata itseensä kohdistunutta väkivaltatilannetta, vaikka pitäisi. Moni on asiasta täysin hiljaa. Syitä voi olla monia. Voi olla, että opettaja pitää itseään epäonnistuneena opettajana, kun oppilas käy kiinni.

Koulunkäyntiavustajat ovat toinen ryhmä, jotka joutuvat varmasti aina silloin tällöin väkivaltatilanteisiin oppilaiden kanssa. Koulunkäyntiavustaja on auttaessaan hyvin lähellä oppilastaan, suorastaan iholla.

Tavallinen luokan- tai aineenopettaja joutuu harvoin väkivallan uhriksi. Alkuopettajat ovat vaaravyöhykkeellä, kun pieni oppilas saa yllättävän itkuraivarin. Sakset voivat heilua askartelutunneilla.

Kuten lukijani tietävät, olen opettanut yli kolmekymmentä vuotta. En ole joutunut väkivallan kohteeksi muistaakseni kuin kerran. Ei osunut. Uhattu on muutaman kerran. Tavalliset lapset uskovat opettajan sanaa.

Puukot ja puntarit piiloon

HS 16.10.

Gustafsson: Opettajien saatava lisää keinoja puuttua vaaratilanteisiin

Opetusministeri Jukka Gustafssonin (sd) mielestä koulut ja opettajat tarvitsevat lisää keinoja puuttua vaaratilanteisiin. Esimerkiksi puukot pitää saada pois kouluista.

Sompion koulussa Keravalla tapahtui maanantaina vaaratilanne, jossa 13-vuotiaan tytön epäillään uhkailleen puukolla muita oppilaita. Keravalla tiistaina vieraillut Gustafsson sanoi olevansa huolestunut tällaisista tapauksista. Hänestä kenenkään ei pitäisi joutua pelkäämään koulussa.

Opetusministeriössä valmistellaan parhaillaan esitystä perusopetuslain muuttamisesta. Pohdinnassa on muun muassa se, pitäisikö opettajille antaa oikeus ottaa vaarallinen esine pois oppilaalta. Esityksen pitäisi olla valmis vuodenvaihteessa.

Nykylain mukaan opettaja ei saa tutkia oppilaiden laukkuja tai taskuja.


Näinhän se aina menee, pitää ensin tapahtua jotain oikein ikävää ennen kuin reagoidaan. Opettajia olisi syytä kuunnella hieman aiemmin.


Opettajille on lisätty vaivihkaa uusia velvollisuuksia, oikeuksia ei.

On outoa, että pitää joka pikkulinkkarin takia poliisit koululle kutsua. Poliiseja on vähän ja heillä on paljon muutakin tekemistä.

Olen aina ollut opettajan takavarikointioikeuden kannalla.

Sama koskee opettajan oikeutta tutkia oppilaiden pulpetteja, kaappeja tai reppuja. Yläkoululaisen lukittu kaappi voi olla melkoinen aarreaitta. Kaapista voidaan välittää vaikka huumeita muille oppilaille. Koulu ei saa olla huumeiden välityspaikka.

Tiedän, että opettaja ei ole poliisi, mutta liian vaikeiksi ei asioita kannata tehdä. Opetusministeri on oikeassa siinä, että puukot pitäisi saada pois kouluista, ja että kenenkään ei pitäisi joutua pelkäämään koulussa.

Luulen, että suuri osa opettajista on aina takavarikoinut vaaralliset esineet. Kaikki opettajat eivät ole edes tienneet, että puukkojen ja puntareiden takavarikointi on ollut kiellettyä. Opettajat ovat käyttäneet maalaisjärkeä teräaseita takavarikoidessaan.

Olen joutunut joskus takavarikoimaan linkkarin oppilaalta. Kukaan ei ole koskaan valittanut. Kenenkään isä ei ole koskaan kehdannut hakea linkkaria koululta, vaikka takavarikoinnista on ilmoitettu kotiin.

Onneksi nykyalakoululaiset eivät enää linkkareita mukanaan kanniskele. Käsityötunneilla huomaa, että on monia, jotka eivät ole koskaan vuolleet pajupilliä.

Taitaa olla niin, että pahimmat aseet löytyvät luokan saksitelineestä. Kun lapsi saa raivarin, sakset ovat lähellä.

Toivottavasti perusopetuslain muutos takavarikointioikeuden suhteen toteutuu.

Silmitöntä raivoa kouluissa

Iltalehti 26.9.

Pienten lasten väkivaltaisuus huolettaa opettajia

Opettajiin kohdistuneet hyökkäykset ovat yleistyneet viime aikoina, kertoo Opetusalan ammattijärjestö OAJ.

Järjestön johtavan lakimiehen Erkki Mustosen mukaan erityisen huolestuttavaa on, että tilanteissa on ollut mukana myös pieniä oppilaita.

STT ei tavoittanut Vantaan perusopetuksen johtajaa kommentoimaan tapauksia.


8-vuotias pieksi neljä opettajaa (Iltalehti)
10-vuotias löi kahta opettajaa nyrkillä kasvoihin (Vantaan Sanomat)

Vantaalla on tänä syksynä pulpahtanut julkisuuteen kaksi opettajiin kohdistunutta väkivaltatilannetta. On selvää, että kyseiset kaksi väkivaltatilannetta ovat vain jäävuoren huippu.

Hyökkäysten kohteiksi voivat joutua erityisopettajat, pienten lasten opettajat ja koulunkäyntiavustajat. Itse en ole koskaan joutunut oppilaan väkivallan uhriksi. Uhattu kyllä on, ei tuntunut kivalta.

Opettajia on ohjeistettu uhkatilanteiden varalta. Paikalle pitää pyytää avuksi toinen koulun aikuinen. Näin on ilmeisesti toimittu molemmissa nyt julkisuuteen pulpahtaneissa Vantaan tapauksissa.

Ongelma on, että opettaja ei aina yksinkertaiseti kerkiä pyytää apua. Oppilas voi saada raivarin vaikka sakset kädessä.

Vantaalla on tänä syksynä siirrytty lähikouluperiaatteeseen eli erityisoppilaita on alettu sijoitella tavallisiin kouluihin ja luokkiin. Toivottavasti nyt näissä kahdessa tapauksessa ei ole kyse erityiskouluista jalkautetuista oppilaista.

Myös erityisopetuksen asiantuntemusta eli erityisopettajia on alettu hajauttaa ympäri kaupunkia. Keväällä sata vantaalaista koulunkäyntiavustajaa saa potkut, auttavat kädet vähenevät.

Huolestuttaa.

Koulunkäyntiavustajat väkivallan kohteena (pro peruskoulu)

Mistä pienten oppilaiden silmittömät raivarit voivat johtua?

KiVa koulu

HS 9.4.

Koulukiusaamiseen puuttuva KiVa koulu -hanke on herättänyt valtaisan kiinnostuksen kouluissa. Turun yliopiston mukaan hankkeeseen ilmoittautui ensi syksyksi noin 1 800 koulua, joista noin 1 400 pääsee mukaan.

KiVa koulu on opetusministeriön rahoittama ja Turun yliopistossa kehitetty hanke, jonka tarkoituksena on vähentää ja ehkäistä ennalta kiusaamista peruskouluissa. Ohjelmaan kuuluu muun muassa oppitunteja ja verkkomateriaalia.

Tulosten mukaan, ne koulut, jotka ovat jo osallistunet hankkeeseen, ovat saanet apua kiusaamisen estämiseen. Sinänsä se, että ylipäätään herätään ajattelemaan kiusaamiseen estämistä, auttaa.

Oma kouluni lähtee tänä lukuvuonna mukaan KiVa koulu - hankkeeseen. Koulutus alkaa ensi viikolla, ja meiltä paikalle lähtee kolme opettajaa, minä olen mukana. Odotan paljon hankkeelta.

Tärkeää on, että ihmiset tunnustavat, että kiusaamista tapahtuu. Asian kieltämisellä ei pitkälle pötkita, tuskin maailmanhistoria tuntee yhtään opinahjoa, jossa ei jonkinlaista koulukiusaamista ole esiintynyt.

Luulen, että kiusaamisen määrä ei ole kasvanut, vaan ongelma on nyt nostettu pinnalle. Omana kouluaikanani 1960-70 luvuilla koulukiusaaminen oli paljon rajumpaa, eikä siihen puututtu millään tavalla. Väkivalta oli silloin raaempaa ja suorempaa.

Onneksi nyt puututaan.

Vartijat käytäville ja kalterit ikkunoihin?

Aamulehti 27.2.

"Kun Sastamalan Sylvään koulun yhdeksäsluokkalaiset palasivat hiihtolomalta, oppilaiden yllätykseksi luokan oviin oli ilmestynyt ovisilmiä. Ja videokamerat valvovat siellä, minne opettajien silmät eivät näe.

Kouluturvallisuus on otettu tosissaan."

Jotenkin minulle nuo ovisilmät ovat jo liikaa. Ei kait kouluista aleta meilläkin tehdä vankilatyyppisiä amerikanmalliin?

Joillekin oppilaille ovisilmät voivat tuottaa jopa aggressiivisia reaktioita. Jos olisin murrosikäinen lapsi, en pitäisi ovisilmistä yhtään: Minuahan silloin kyylätään, eikä minuun luoteta. Ovisilmät ovat jo sisäistä valvontaa. Valvontakamerat koulun ulkoseinissä voidaan kokea suojana ulkoista uhkaa vasten.

Mutta entä ovisilmät, kulkukortit, huumetestit tai koulun ulkopuoliset pihoilla tai käytävillä käyskentelevät vartijat? Niillä vain syynätään koulun oppilaita. Tervekin nuori voi oikeutetusti nousta kapinaan moista toimintaa vastaan.

Kyllä meidän täytyy muutoinkin reagoida mahdollisiin uhkiin kuin ulkoisesti. Niin tehdään myös Sylväällä:

"Sylvään koulun rehtori Jari Andersson on vienyt varhaisen puuttumisen mallia kouluihin. Hänen mukaansa koulukiusaamisen ehkäisy pitäisi olla olennainen osa koulutyötä.

Sylvään mallissa jokaisesta kiusaamisesta, uhkailusta tai varkaudesta tehdään erillinen raportti. Kaavakkeessa oppilas selittää, mitä on tapahtunut ja kirjaa itselleen sopimisehdotuksen."

Kaikki käytännön opetus- ja kasvatustyössä olevat ihmiset painottavat juuri varhaista puuttumista. Apua on annettava silloin, kun sitä tarvitaan tai pyydetään.

Lantti varhaiseen vaiheeseen tuottaa myöhemmin yhteiskunnalle mukavaa korkoa. Säästö on ainakin hirmuinen.

Miksi meitä ei kuunnella?

Mustelmilla

HS 12.2.

Suuri osa peruskoulun yläluokkien opettajista on joskus kokenut oppilaiden aiheuttamaa häirintää ja väkivaltaa, ilmenee Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen keskiviikkona julkistamasta verkkokatsauksesta."

Tyypilliset tilanteet, joissa väkivallan mahdollisuus on suuri:

- oppilaan rauhoittaminen
- kahden riehuvan tai tappelevan oppilaan väliin meneminen

Loukkaavaa käytöstä oppilaiden taholta on kokenut lähes joka toinen opettaja. Erityisopettajat kohtaavat väkivaltaa useammin kuin muut opettajat.

Olen itse miettinyt monta kertaa, kuinka minun pitäisi toimia, kun pitää mennä oppilaiden väliin konfliktitilanteessa. Lähes aina on puhe riittänyt. Hyvä komentosana on aina yksinkertainen: IRTI. Jos oppilaat jatkavat toistensa telomista, väliin on mentävä, jotta ei satu enää pahempaa.

Nykykoulussa on monia naisopettajia, joita oppilaat eivät tahdo uskoa tiukoissa tilanteissa. Ohje on, että silloin paikalle on kutsuttava esim. kouluisäntä.

Alakouluissa on jonkin verran lisääntynyt pienten lasten opettajiin kohdistama "sumea väkivalta". Oppilas toimii hetkellisen raivon vallassa, eikä pysty hillitsemään itseään. Voidaan heittää opettajaa saksilla tai taltalla.

Poliisit tai vartijat tai valvontakamerat amerikanmalliin eivät auta väkivallan ehkäisyssä.

Pitää puuttua ajoissa oppilaiden häiriökäyttäytymiseen. Avainasemassa ovat esikoulut ja alakoulun ensimmäiset luokat. Alkuun on satsattava.

Ongelmaoppilaiden hoitojono on tuskaisen pitkä

HS 29.1.

"Vakavasti koulua häiritsevien ja henkisesti pahoinvoivien oppilaiden hoitoon pääsy saattaa pääkaupunkiseudulla kestää jopa yli vuoden.

"Voi sanoa, että 70 prosenttia oppilaista, jotka haluavat psyykkisiin ongelmiin apua, eivät sitä saa ajoissa", kertoo Vantaan peruskoulutoimenjohtaja Ilkka Kalo.

"Kun hoito viivästyy, syntyy tilanteita, joissa ongelmat kärjistyvät", toteaa Helsingin perusopetuksen johtaja Outi Salo."

Kokeneena opettajana on todettava - voi olla, että apua ei aina saada koko alakoulun aikana. Jonot ovat niin pitkät. Sairaala- ja sijoituspaikoista on huutava pula.

Koulupsykologin tutkimuksiinkin voi joutua jonottamaan monta vuotta. Psykologilla voi olla omalla alueellaan yli tuhatkin oppilasta, ja siihen joukkoon mahtuu monta tutkittavaa. Kaikki eivät ole suinkaan ongelmalapsia. Oppimisvaikeuksienkin tutkiminen vie aikansa.

Kuraattorille voi päästä juttelemaan pikakomennuksella, mutta juttelemalla suuria ongelmia ei pystytä ratkomaan. Siihen tarvitaan lääkäreitä ja pitkällistä hoitoa.

Kyllä monessa tapauksessa oppilaan ongelmien hoito jää opettajien ja koulun kontolle. Tehdään, mitä voidaan, ja joskus on nostettava vain kädet ylös. Peruskoulu loppuu aina joskus, ja oppilas lähetetään niine eväineen eteenpäin. Kalliiksi tulee yhteiskunnalle.

Jotkut henkisesti pahoinvoivat oppilaat roikkuvat joukon jatkona useita vuosia. Kaikkia heistä ei saada hoitoon edes koko peruskoulun aikana. Kaikki opettajat sen tietävät. Turha sitä on kaunistella.

Jos vuodessa tai kahdessa oppilaan saa hoitoon, kyseessä on miltei lottovoitto.

Vantaankosken koulun tapaus

Ase- ja kalapuikkokahinaa, ilotulitteita, ulostetta ilmastointikanavassa...mukavia pikku-uutisaiheita lehdistölle...

Vantaankosken koulu Kehä kolmosen kupeessa on suuri kuuden sadan oppilaan yhtenäiskoulu. Lehdistöstä ja internetin keskustelupalstoilta on tullut sellainen kuva, että koulussa olisi jatkuva sotatila.

Koulun oppilaat tulevat pääosin Länsi-Vantaan pohjoisosien rauhallisilta omakotialueilta. Alueella ei ole edes kovin paljoa epäsosiaalista ainesta.

Koululla ongelmia aiheuttaa noin kymmenen murrosikäistä poikaa, yksi heistä näyttää olevan todellinen nokkamies. Puhutaan siis suhteesta 10:600 eli 1:60!

Rehtorin kertoman mukaan asiaa on yritetty ratkoa koulun keinoin mm. vanhempainilloissa. Oletan, oman pitkän työkokemukseni perusteella, että juuri niiden kymmenen pojan vanhemmat eivät kaikki ole tulleet niihin iltoihin. Usein "ongelmalapsien" vanhemmat jäävät kotiin.

Mitkä oikeastaan ovat ne koulun keinot, kun kyseessä on henkisesti vakavasti sairas tai häiriintynyt lapsi?

Koulun keinoja ei ole.

Koulumaailman päättäjät voivat todeta empaattisesti, että ilkivalta johtuu oppilaan pahasta olosta. Mitä! Kaikkihan sen tajuavat, mutta asian toteaminen ei paranna koskaan ketään.

Kouluille ei ole annettu minkäänlaisia mahdollisuuksia puuttua pahanolon syihin. Erittäin hyvällä tuurilla voidaan saada oppilaalle vaikkapa se himoittu sairaalapaikka. Oikein vaikeat tapaukset passitetaan sieltäkin nopeasti takaisin kouluun, kun ei mitään voida tehdä.

Koulu on yhteiskunta pienoiskoossa. Koulua käyvät kaikki.

Miksi mitään ei tehdä silloin, kun jotain on vielä tehtävissä? Miksi esikoulun tai alkuopetuksen opettajia ei kuulla? He näkevät kymmenessä minuutissa onko lapsi sairas tai häiriintynyt.

Politiikot ja päättäjät hurkastelevat kauniilla sanoilla, mutta koulu tarvitsee resursseja tuekseen.

Opettajan tehtävä on kasvattaa ja opettaa lapsia - opettaja ei ole lääkäri. Yhteiskunnan odotukset opettajan ja koulun suhteen ovat ylimitoitetut. Emme ole yli-ihmisiä.

Tukea on annettava:

1. luokkakoko pienemmäksi: luokilla 1-3 max 18, luokilla 4-9 max 24
2. eityisopettajia ja -luokkia lisää
3. avustajia luokkiin tarpeen mukaan
4. koulukuraattoreita ja -psykologeja riittävästi
5. avohoitoa kehitettävä ja sairaalapaikkoja lisättävä

Valtaosa oppilasta on terveitä ja normaaleja lapsia. On suhteellisen helppoa poimia joukosta ne harvat oppilaat, jotka tarvitsevat apua.

Vantaakosken koulun tilanne olisi aivan toinen, jos vain muutama oppilas olisi ohjattu hoitoon jo alaluokilla. Ongelmilla on aina taipumus pahentua, jos mitään ei tehdä.