Aamulehti 27.2."Kun Sastamalan Sylvään koulun yhdeksäsluokkalaiset palasivat hiihtolomalta, oppilaiden yllätykseksi luokan oviin oli ilmestynyt ovisilmiä. Ja videokamerat valvovat siellä, minne opettajien silmät eivät näe.
Kouluturvallisuus on otettu tosissaan."
Jotenkin minulle nuo ovisilmät ovat jo liikaa. Ei kait kouluista aleta meilläkin tehdä vankilatyyppisiä amerikanmalliin?
Joillekin oppilaille ovisilmät voivat tuottaa jopa aggressiivisia reaktioita. Jos olisin murrosikäinen lapsi, en pitäisi ovisilmistä yhtään: Minuahan silloin kyylätään, eikä minuun luoteta. Ovisilmät ovat jo sisäistä valvontaa. Valvontakamerat koulun ulkoseinissä voidaan kokea suojana ulkoista uhkaa vasten.
Mutta entä ovisilmät, kulkukortit, huumetestit tai koulun ulkopuoliset pihoilla tai käytävillä käyskentelevät vartijat? Niillä vain syynätään koulun oppilaita. Tervekin nuori voi oikeutetusti nousta kapinaan moista toimintaa vastaan.
Kyllä meidän täytyy muutoinkin reagoida mahdollisiin uhkiin kuin ulkoisesti. Niin tehdään myös Sylväällä:
"Sylvään koulun rehtori Jari Andersson on vienyt varhaisen puuttumisen mallia kouluihin. Hänen mukaansa koulukiusaamisen ehkäisy pitäisi olla olennainen osa koulutyötä.
Sylvään mallissa jokaisesta kiusaamisesta, uhkailusta tai varkaudesta tehdään erillinen raportti. Kaavakkeessa oppilas selittää, mitä on tapahtunut ja kirjaa itselleen sopimisehdotuksen."
Kaikki käytännön opetus- ja kasvatustyössä olevat ihmiset painottavat juuri varhaista puuttumista. Apua on annettava silloin, kun sitä tarvitaan tai pyydetään.
Lantti varhaiseen vaiheeseen tuottaa myöhemmin yhteiskunnalle mukavaa korkoa. Säästö on ainakin hirmuinen.
Miksi meitä ei kuunnella?
Tekstit
Sen varhaisen puuttumisen paikka on kodeissa. Ellei sitä ole siellä, sitä ei ole missään. Ei edes koulussa, joka horisee nollatoleranssista.
VastaaPoistaLoppujen lopuksi lasta rakastaa vain isä tai äiti. Jos ei rakasta, ei rakasta kukaan.
Joku opettaja saattaa kuvitella kantavansa suurta taakkaa oppilaistaan punaviinipäissään perjantai-iltana, mutta hei...käsi sydämelle...? Ja vaikka kantaisikin, mitä se auttaa.
Luotettava aikuinen, vaikka opettaja, voi olla hyvä apu ja tuki (yrittäkäämme sitä olla!), mutta isän ja äidin läsnäoloa jokainen lapsi huutaa. Jos siihen ei kukaan vastaa kännin, harrastusten, huolien, omien unelmien, oman kaveripiirin, oman "tilan" takaa, on lapsella kuin lapsella enemmän kuin paha olla.
Suomi on vapaassa pudotuksessa lamaan. Väitän että vain ne lapset, joilla on tavanomainen ja perinteinen koti ja täyspäiset vanhemmat, edes niistä toinen, selviävät laman psyykkisistä seurauksista ehjin nahoin. Niiden kohtaloa joilla ei ole, en uskalla edes ajatella.
Out
Olet oikeassa. En ole edes punaviinipäissäni, kun näin totean.
VastaaPoistaBloggari, en epäilekään sinua punaviinipääidealistirakkaus-pedagogiksi.
VastaaPoistaLataat mieluummin faktoja.
Minua vaan risoo, meidän ala, jolla aina surkutellaan että voi, voi ja voi, voi, ja silti samaan aikaan olemme itse rakentamassa kouluihimme kaikenlaista ylimääräistä kvasiprojekti-sälää, joka vie ajan ja opettajan voimat lasten kohtaamiselta.
Yksi ihminen ei jaksa kaikkea. Opettajan ei pidä ottaa maailmanpelastajan roolia (tai jos sen ottaa, se pitää tehdä kenellekään kertomatta. Se voi johtaa siihen että kodit uskovat että lapsi pelastetaan koulussa eikä kotona.
Out
Kaiken perustahan on turvallinen koti. Moni nykylapsi joutuu oppimaan jo pienestä, että kun äiti ja isi rentoutuvat, he juovat viinaa. Känniset vanhemmat eivät ole turvalliset vanhemmat. Jos viinanjuonti on aikuisten hauskanpitoa, on se sitten aikanaan lapsenkin vapaa-aikaan kuuluva juttu. Minkä kylvää, sen sitten niittää.Kun lapsia hankkii, pitäisi aikuisen kyetä olemaan aikuinen. Mutta ikävä kyllä, totuus on toista.
VastaaPoistaTässä kyllä nimimerkki Out, viitaten viimeiseen puhujaan, kyllä tunnustaa oman heikkoutensa. Vaikka isukki olenkin, liian usein lapseni näkee iltaisin kädessäni kaljatölkin tai viinilasin. Kännejä kyllä tulee vedettyä tosi harvoin, mutta pikku lipittäminen on liian itsestään selvää, kun pitää rentoutua. Pitää tsempata. Eurooppalainen juomatapa, koko ajan vähän/ainakin kunnolla valmistetun ruoan kanssa aina, ei ehkä olekaan niin hyvä tapa (= minun tapa). Piimä ja kotikalja takaisin!!!
VastaaPoistaOut