lauantai 20. helmikuuta 2016

Suomalaiset maikat ovat hännänhuippuja

 

Global Education and Skills Forum


An OECD report, Education at a Glance 2015, has revealed a disparity of more than $50,000 USD between the salaries of teachers in different OECD countries.

A teacher working in the public sector at a primary school level with 10 years’ experience can expect to earn an average of $91,203 in Luxembourg, the country where teachers earn the most on average. Their counterpart in Norway is likely to earn just under $45,000 in comparison, despite the countries having similar living costs and high levels of development.


OAJ-YSI:n puheenjohtaja Kari Kinnunen jakoi FB-sivullaan hätkähdyttävän tilaston. OECD vertaili OECD-maiden luokanopettajien sekä alku- että loppupalkkoja.

Tilasto ei mairittele. Suomalaiset maikat ovat syvässä palkkakuopassa, vaikka olemme jyränneet Pisassa, ja opettajamme ovat korkeasti koulutettuja.

Suomen vertailumaihin nähden kuilu on ammottava. 

Alkupalkat (USD):

Australia 39 177
Austria 32 610
Canada 39608
Denmark 45 860
England 27 768
Finland 37 453
France 27 254
Germany 60 449
Japan 27 627
Korea 29 357
Luxembourg 68 873
Netherlands 36 456
Norway 41 177
Sweden 32 991
United States 41 606

Loppupalkoissa kuilu sen kuin syvenee:

Australia 56 521
Austria 64 014
Canada 66 702
Denmark 52 672
England 47 279
Finland 42 083
France 49 398
Germany 67 413
Japan 60 878
Korea 82 002
Luxembourg 123 406
Netherlands 54 001
Norway 48 662
Sweden 43 595
United States 66 938

Loppupalkoissa olemme hännänhuippuja.

OECD:n keskiarvoon ei suomalaisten palkkoja kannata edes verrata, koska OECD:ssa on sellaisia maita kuten Kreikka, Meksiko, Slovakia tai Viro.

Suomessa ei arvosteta koulutusta, vaikka koulutoimenjohtajat ja johtavat koulutuspoliitikot juhlapuheissaan niin antavat ymmärtää.

Hävettää, ja ottaa päähän niin pirusti. Kyllä suomalaisenkin luokanopettajan loppupalkan pitäisi alkaa kutosella.

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Yhä useampi oppilas pärjää heikosti

HS 10.2.


Matematiikassa, luonnontieteissä ja lukemisessa heikosti pärjäävien oppilaiden lukumäärä on noussut Suomessa viime vuosina, kertoo OECD:n tänään julkistettu raportti. Vuosien 2003–2012 välillä oppilaiden heikkotaitoisten oppilaiden määrä matikassa ja lukemisessa on noussut noin 5,5 prosenttiyksikköä ja luonnontieteissä vuosina 2006–2012 yli kolme prosenttiyksikköä.

Jyväskylän yliopiston professorin Jouni Välijärven mukaan muutos on dramaattinen ja kielteinen.

”Vuoden 2006 jälkeen heikosti osaavien oppilaiden osuus on kasvanut lukutaidossa Ruotsin ohella nopeammin kuin missään muussa maassa. Myös matematiikassa tulokset ovat heikentyneet voimakkaasti”, sanoo koulutuksen tutkimuslaitoksella työskentelevä Välijärvi.

Vanhoihin Pisa-tuloksiin perustuvan raportin mukaan etuoikeutettujen ja vähäosaisien oppilaiden ”sekoittaminen” kouluissa vähentää huonosti pärjäävien oppilaiden määrää. Sen sijaan se ei huononna hyvin pärjäävien oppilaiden koulumenestystä, jos oppilasaines ja opetusresurssit jakautuvat koulussa tasa-arvoisesti.

”Raportin tulos on tärkeä ja yhteys yllättävän voimakas. Se antaa vahvaa tukea niille periaatteille, joiden varaan suomalainen peruskoulu on rakennettu”, Välijärvi sanoo.


Muutos on dramaattinen, mutta käytännön opetustyötä tekeville tulos ei ole yllättävä. 

Vielä dramaattisempia uutisia tullaan otsikoimaan, kun mukaan tulevat viime vuodet, 2013-2015. Kuten aina, tutkimukset tulevat jälkijunassa, siksi ei olisi pahitteeksi, että kuunneltaisiin ajoissa myös opettajia, jotka ovat aina ajan hermolla.

Yleensä ei opettajia kuunnella.

Heikosti pärjäävien oppilaiden määrän kasvua voidaan tarkastella kahdelta kannalta, jotain on tapahtunut koulussa, mutta myös koulua ympäröivässä yhteiskunnassa.

1.

Koulutuskeskusteluissa tuijotetaan aivan liikaa itse kouluun. Ei tajuta, että yhteiskunnassa voi tapahtua rajuja muutoksia, jotka vaikuttavat kouluun, tietenkin myös oppimistuloksiin.

Yhteiskunta on totisesti muuttunut, ei ole pyrittykään siihen, että kaikilla ihmisillä menisi hyvin. Suomessa köyhien määrä on kasvanut dramaattisesti. Meillä on puhuttu paljon suhteellisesta köyhyydestä, mutta pikkuhiljaa on alettava puhua absoluuttisesta köyhyydestä.

Todella köyhä on todella köyhä myös Suomessa. 

Köyhien keskuudessa on yllättävän paljon lapsiperheitä. Karmeaa on, että köyhyydestä on tullut periytyvää. Koulutuksen kannalta ongelmallista on, että köyhyys passivoi. Koulutuskaan ei enää nosta kuten vielä pari vuosikymmentä sitten.

Yhteiskunnan kahteen napaan on tunkua, vaikka siihen toiseen päähän ei halutakaan.


Koulutuksen jatkuva hivuttava kurjistaminen on myös selkeä yhteiskunnallinen syy. Kurjistamista on tehty hallituksesta riippumatta koko ajan 1990-luvun lamasta lähtien.

Olen varma, että kurjistamisella on ollut selvä idea. 

Joidenkin ryhmien päämääränä on ollut viedä tilanne siihen pisteeseen asti, että aletaan huutaa yksityiskoulujen perään. Olen kirjoittanut asiasta jo monen vuoden ajan. Nyt keskiluokka suurissa kaupungeissa ratkaisee asian liikuttamalla lapsiaan ns. heikoista kouluista oletettuihin ns. hyviin kouluihin. 

Kaikkein hulluinta asiassa on, että esim. Helsinki on omilla päätöksillään vauhdittanut tätä kehitystä. 1990-luvun lopulla kouluja kehotettiin profiloitumaan, ja niin Helsingissä on peruskouluja, joissa on jopa pääsykokeita. 

2.

Itse koulutusjärjestelmä  on tehnyt lähes kaikkensa, että oppimistulokset laskevat.

Opetussuunitelmia on vaihdettu suhteellisen tiuhaan, on ollut koulujen opseja, kuntien opseja, alueiden opseja, nyt on vuorossa jonkinlainen valtiojohtoinen ops, jota kunnat on päästetty sorkkimaan. 

Opseissa on sekoiltu, on ajauduttu paniikkiratkaisujen sarjaan.  

Äidinkielen oppiminen on opiskelun suhteen ratkaisevaa. Koulussakaan ei lueta kuten pitäisi. Pienille oppilaille ei ehditä kunnolla lukea satuja, eivätkä isot oppilaat kerkiä lukea romaaneja. Kodeissa lapset eivät lue romaaneja juuri ollenkaan.

Nyt koulun nurkkiin rakennetaan guru cafeja, oppilaita sijoitellaan ympäri taloa yksikseen oppimaan. Hilpataan paikasta toiseen, oleskellaan käytävillä ja nurkissa. Saadaan ainakin tilasäästöä, kuten opetustoimesta on todettu. Peruskoulussa ei oppimista pitäisi jättää oppilaiden vastuulle, lapset ovat vielä pieniä.

Lapset on koneellistettu sekä kotona että koulussa, kotona kännyköitä ja pleikkareita, koulussa tabletteja ja muita värkkejä, vaikka nykylapset janoavat ennen kaikkea rauhaa ja hidasta aikaa.

Pitkäjännitteinen asioiden opiskelu on useille lapsille vaikeaa, mikä näkyy siinä, että kaikki oppilaat eivät osaa mm. kertotaulua, kun he menevät yläkouluun. Ja nyt jotkut uskalikot ovat panemassa ulkoaluvun pannaan. He eivät ota huomioon mm. sitä yksinkertaista asiaa, että matematiikka perustuu melkein aina ennen opittuun, jakolaskua ei opi ilman kertotaulun hallintaa.

Hyvin yllättävää on, että Välijärven mukaan Pisa-tutkimus kertoo, että oppilaiden tason mukainen ryhmittely esimerkiksi matematiikan tasoryhmiin on yleistynyt myös Suomessa.

Kovin on meillä lyhyt muisti, 1980-luvulla todettiin, että tasoryhmät kasvattivat tasoeroja, heikot heikkenivät entisestään.

Inkluusion vaikutus ei vielä näy tuloksissa. Opettajat joutuvat keskittymään muutamaan oppilaaseen, kun luokassa ei muuta apua löydy. Apua luvattiin, mutta sitä ei tullut.

Inkluusion myötä opetuksen tasoa on jouduttu laskemaan, koska muuten heikosti oppivat oppilaat väsähtävät, mikä usein merkitsee häiriöitä luokissa.

Isoissa kaupungeissa myös maahanmuuttajataustaisten oppilaiden määrä on selkeästi kasvanut, mikä vaikuttaa oppimistulosten laskuun.

Yksittäisillä kunnilla on peruskoulun suhteen liikaa päätäntävaltaa. 

Osa kunnista on pitänyt peruskouluaan säästöautomaattina, jotkut kunnista ovat niin pieniä, että niissä ei ole riittävästi osaamistakaan.

Kun siirrytään maakuntahallintoon, on hyvin mielenkiintoista nähdä, siirtyykö peruskoulutus maakuntien ohjantaan ja hallintaan sosiaali- ja terveyspalvelujen tapaan. Silloin ainakin kouluhallinnon osaaminen tiivistyisi, samalla voitaisiin selvästi pienentää kuntien kouluhallintoa.

Toivottavasti v. 2016 opetussuunnitelman jälkeinen ops olisi keskitetty ops, jossa kunnallista osuutta ei olisi ollenkaan. Tänään kuulin, että Vantaalla on suunniteltu niin, että koko peruskoulun kielioppi opiskeltaisiin alakoulussa. Viides- ja kuudes luokka sujuukin sitten rattoisasti kielioppihölkässä

Tapetaan viimeinenkin into romaaneihin ja lukemiseen. Siinä sitten ollaan.