Sijaisopettaja Niemisen suorat sanat

Kuva ChatGPT

Helsingin Uutiset 1.9.2014 

Sijaisopettaja Matias, 25, järkyttyi Helsingin lähiökouluissa: "Kuin aikapommeja" – vaatii opettajilta enemmän kuria

Opettajaksi opiskeleva Matias Nieminen, 25, on järkyttynyt. Kun hän on tehnyt sijaisuuksia Helsingin kouluissa, joidenkin lähiöiden ongelmat ovat iskeneet häntä päin kasvoja – lähes kirjaimellisesti, sillä hän kertoo eräässäkin koillishelsinkiläisessä koulussa joutuneensa puuttumaan kesken oppitunnin puhjenneeseen tappeluun. Oppilaat riehuivat eivätkä halunneet tehdä tehtäviä.

Erityisesti Niemistä järkytti tapa, jolla vakio-opettajat suhtautuivat tilanteeseen.

– Opettaja sanoi, että näytä oppilaille vain Netflixiä, sillä niin hänkin aina tekee, saatesanoilla "ei täällä tarvitse opettaa mitään".

Pelolla ajattelen, missä nämä oppilaat ovat 5–10 vuoden kuluttua. Nämä luokat ovat kuin aikapommeja. Meillä ei ole varaa siihen, että tällainen ryhmä nuoria päästetään luisumaan ulos yhteiskunnasta.

Hänen mielestään ongelmien taustalla on epäonnistunut integraatio ja jengiytyminen.

Tässä ei auta lainkaan, että jotkut opettajat ”työntävät päänsä kukkapuskaan”, Nieminen sanoo.

Helsingissä on vakavaa eriytymistä koulujen välillä. Tietyissä lähiöissä ongelmia on järjestään.

* * *

Pääsin eläkkeelle 60-vuotiaana kahdeksan vuotta sitten. En hennonut jättää opettamista, vaan jatkoin sijaismaikkana vielä seitsemän vuotta. Sijaistin Lounais-Vantaalla sekä ala- että yläkouluissa kaikilla luokka-asteilla. Opetin keskimäärin 4-5 päivää viikossa. Nyt en kerkiä.

Erityisen kivaa oli nähdä, miten iso yhtenäiskoulu toimii. Opetin siellä kaikilla luokka-asteilla lähes kaikkia aineita. Hauskaa oli tutustua erityis- ja valmistaviin luokkiin. Kaikkein hauskinta oli opettaa 1-2. luokkia.

Tietenkään en muista kaikkien oppilaiden nimiä, vaikka kasvoja on kyllä jäänyt mieleen. Oppilaat moikkaavat kyllä reippaasti, kun he näkevät minut vaikka fillarilla ajellessani tai ostarilla. 

Vähän aikaa sitten uimahallissa käydessäni oli pieniä oppilaita jonossa odottamassa uimaopetukseen pääsyä. Tunnistin ryhmän. Yksi poika kysyi minulta, että missä sä Kai-Ari oot ollut, kun et oo pitkään aikaan opettanu meitä. Sä kerrot aina niin kivoja tarinoita? Ei siinä muu auttanut kuin todeta, että eläkkeellä ollaan. Nykylapsilla on valtaisa tarinajano.

Sijaisopettaja Nieminen totesi, että Helsingissä on vakavaa eriytymistä koulujen välillä. Tietyissä lähiöissä ongelmia on järjestään. Näin se on koko pääkaupunkiseudulla. 

Nieminen on rohkea nuori mies, kun hän kertoo asiat niin kuin ne ovat. Joskus tuntuu siltä, että opettajat joko eivät kehtaa tai uskalla kertoa asioista niin kuin ne ovat. Opettajat ovat joko nössöjä tai sitten heidät on peloteltu. Väsynyt opettaja ei jaksa.

Opettaja sanoi, että näytä oppilaille vain Netflixiä, sillä niin hänkin aina tekee, saatesanoilla "ei täällä tarvitse opettaa mitään".

On surullista, kun opettaja sanoo noin. Todennäköisesti luokka on vienyt opettajan voimat ja hän on joutunut antamaan periksi.

Itse sijaistin ns. hyvissä kouluissa. Ei tarvinnut juurikaan tapella kännyköiden kanssa. Järjestyshäiriöitä ei paljoa ollut.

Pari kertaa jouduin kyllä pahaan paikkaan, kun vakiopettaja oli edellisenä päivänä jättänyt työt kuin seinään kesken lukuvuoden. Ottanut loparit siis. Luokat olivat sellaisia, että niissä olisi väsähtänyt kuka tahansa. Tietenkin minut kokeneena opettajana laitettiin niihin luokkiin.

Nieminen kertoi joutuneensa puuttumaan kesken oppitunnin puhjenneeseen tappeluun. Minä jouduin puuttumaan tappeluun seitsemässä vuodessa muistaakseni pari-kolme kertaa ja silloinkin välitunneilla. 

Minulle annettiin joka kerta kunnon sijaistamisohjeet, ellei opettajalle tullut ns. äkkilähtö joihinkin muihin toimiin. Joskus ohjeet olivat liiankin tarkat, minulle olisi riittänyt, että annetaan aihe tai merkataan vaikka kirjan sivut. Kertakaan ei sanottu, että näytä niille vaikka Netflixiä.

Lundellin ratkaisu pääkaupunkiseudun segregaatioalueiden kouluille:

Pääkaupunkiseudulla segregaatio-ohjelmat ovat hyvin kevyitä ja tehottomia. Parasta segregaation ehkäisyä on suora ja vahva panostaminen segregaatioalueiden kouluihin. On selvää, että sellainen maksaa paljon, mutta Euroopasta löytyy malleja, kun on epäonnistuttu kotoutumisessa. Se vasta maksaakin.

Tehokkainta on, kun segregaatiokoulujen luokkakoko olisi maksimissaan 16 oppilasta. Silloin opettajalla olisi aikaa opettaa lasta yksilönäkin. Hyvin tärkeää on ryhmäyttäminen ja yhteisöllisyys. Ollaan yhdessä ja yritetään keskustella. Ollaan ihmisiksi.

Valmistavalla luokalla on oltava kaksi vuotta. Joka luokka-asteella on oltava yksi erityisluokka.

Turha rönsyily ja hörhöily on jätettävä pois. On keskityttävä perusasioihin. 

Lukemisen opettaminen on avainasemassa. Ei voi opiskella, jos ei ymmärrä lukemaansa. Oppikirjat kunnolla käyttöön. Oppilaille on luettava ääneen tarinoita ja heille on tarjottava luettavaksi kaunokirjallisuutta.

On edettävä systemaattisesti. Oppilaiden on tiedettävä, missä mennään.

Kaiken maailman hyppyyttäminen kuten tavat, vavat tai muut vastaavat tunnit pannaan, koska tuntien alut venyvät ja venyvät. Samalla estetään konfliktit ja muut turhat kuviot ja väännöt naapuriluokkien oppilaiden kanssa.

Oppilaita on opetettava. Opettajan on oltava opettaja. On vaadittava.

Oppimisympäristön on oltava selkeä. Pulpetit käyttöön, ettei oppilaiden tarvitse hake tavaroita ties mistä.

Taide- ja taitoaineisiin on panostettava. Opintoretkiä kerran kuussa.

Kaikkien sääntöjen on oltava ymmärrettäviä ja niitä on myös noudatettava. Kiusaamiseen on puututtava lujasti. 

Vanhempien kanssa pitää tehdä yhteistyötä. Jos muu ei auta, heitä on kutsuttava kouluun vaikka koulupäivän jälkeen ja on kerrottava asiat niin kuin ne ovat.

Jos oppilas ei millään pysy järjestyksessä ja torpedoi opetusta, niin silloin on soitettava vanhemmille ja pyydettävä, että he hakevat oppilaan kotiin riehumasta. Työrauha on taattava.

Periksi ei saa antaa.

Kiitos Matias Nieminen, kun puhuit asioista suoraan.

Niin, ja se vanhan kurin synonyymi on järjestys. Ei sen kummempaa.

Mielipidekirjoitus koulujen eriytymisestä

HS 20.1.2022

Klikkaa suuremmaksi.

Erittäin hyvä ja realistinen mielipidekirjoitus Hesarissa tänään.

Pääkaupunkiseudulla koulujen väliset oppimistulokset etenkin Helsingissä ovat revähtäneet, eikä syy todellakaan ole opettajien.

Asuinalueet ovat eriytyneet. Sama tahti on myös Espoossa ja Vantaalla.

Helsinki käyttää valtion tukia koulutusleikkauksiin

 

Maunulan kansakoulu (Grünberg Constantin 1965, www.helsinkikuvia.fi)

Apulaispormestari Pia Pakarinen (kok) arvelee, että valtion lisärahojen avulla peruskoulun säästöt saadaan kutistumaan lähes olemattomiin. (HS 13.12.2020)

Helsinki on hakemassa peruskouluistaan 11 miljoonan euron säästöjä, ammatillisesta koulutuksesta kolmea miljoonaa ja lukioista miljoonaa.

Säästöpotista suurin summa eli 11,3 miljoonaa ollaan ottamassa peruskouluista. Tämä on tarkoitus saada kokoon vähentämällä opetustunteja lähemmäs lain vaatimaa valtakunnallista minimiä, vähentämällä jako- ja kerhotunteja sekä samanaikaisopetusta ja kasvattamalla ryhmäkokoja. Jakotunti tarkoittaa esimerkiksi tilannetta, jossa ensimmäinen luokka on jaettu puoliksi yhdeksi tunniksi päivässä opettelemaan lukemista. Samanaikaisopetuksessa kaksi opettajaa opettaa jonkin tunnin yhdessä, siis esimerkiksi erityisopettaja ja luokanopettaja työparina. Näihin puuttuminen siis käytännössä myös tarkoittaa sitä, että lapsi viettää päivänsä keskimäärin suuremmassa ryhmässä.

* * *

Rikas Helsinki tekee sen, minkä Vantaa vältti. 

Koronakriisi on rokottanut Vantaata lujemmin kuin muita pääkaupunkiseudun kuntia Vantaan lentokenttäklusterin takia. Kun lentokoneet eivät ole ilmassa, Vantaan työttömyysaste nousi vuodessa lokakuusta 2019 lokakuuhun 2020 kahdeksasta prosentista neljääntoista prosenttiin. Lomautettujen määrä kasvoi vieläkin rujommin.

Vantaan kaupunginvaltuusto pystyi priorisoimaan, kasvatuksen ja oppimisen toimialan menoista vähennetään murto-osa Helsingin leikkausten määrästä.

Pääosa Vantaan kasvatuksen ja oppimisen leikkauksista kohdistuu kotihoidon kuntalisän pienentämiseen, mikä on huono asia perheille, jotka haluavat pitää pienet alle puolitoistavuotiaat lapsensa kotihoidossa. Helsinki lopettaa kuntalisän yli yksivuotiailta lapsilta kokonaan. Voi olla, että leikkausten säästöt hupenevat siihen, kun loputkin perheet panevat lapsensa kunnalliseen varhaiskasvatukseen. Perheiden valinnanvapaus kärsii. 

Helsingin koulutusleikkaukset rokottavat peruskoulua, joka on suomalaisen koulutusjärjestelmän vahva kivijalka. Jos se rakoilee, alkavat muutkin koulutuksen rakenteet horjua.

Hämmästyttävintä on, että Helsingin säästöpotin suurin summa 11,3 miljoonaa euroa otetaan suoraan opetuksesta. Vähennetään oppitunteja lähes lain vaatimaan valtakunnalliseen minimiin, vähennetään jako- ja kerhotunteja ja samanaikaisopetusta sekä kasvatetaan ryhmäkokoja.

Silloin helsinkiläinen peruskoululainen kärsii. Erityisesti oppilaat, jotka tarvitsevat yksilöllistä opetusta ja tukea koulunkäyntiinsä, kärsivät. Helsingin peruskoulun leikkaukset iskevät juuri niihin oppilaisiin, joilla on muutenkin vaikeaa eli heikoimpiin lapsiin. 

Helsinki ei ole takahikiä, vaan rikas kaupunki ja Suomen dynamo, ei kaupungin lapsia tule opettaa minimitunneilla.

Säästöjen suurin riski on, että erityisen tuen ja erityisluokkapaikkojen tarve kasvaa. Silloin joudutaan ojasta allikkoon, sillä erityisopetus on huomattavasti kalliimpaa kuin perusopetus.

Näin rajut leikkaukset voivat johtaa myös lasten eriytymiseen ja syrjäytymiseen, mikä inhimillisesti katsoen on kestämätöntä. Tulevaisuuden hädän hintalappua on vaikea arvioida, mutta esim. Valtiontalouden tarkastusviraston arvion mukaan jokainen syrjäytynyt nuori maksaa elämänsä aikana noin 1,2 miljoonaa euroa yhteiskunnalle. (IS 22.11.2019)

"Tämä näyttää pahemmalta kuin onkaan", sanoo kasvatuksesta ja koulutuksesta vastaava apulaispormestari Pakarinen. (HS 13.12.2020)

Apulaispormestari Pakarisen lausunto on hämmentävä. Kyllä Helsingin peruskoulusäästöt näyttävät erittäin pahoilta. Kun opetuksesta leikataan noin paljon, leikkausten vaikutukset jo syrjäytymisvaarassa oleville lapsille ovat erittäin pahoja. 

Kasvatuksen- ja oppimisen alalla näyttää kaikkialla olevan käytäntö, jossa toimialan johtajat joko puolustelevat tai selittelevät leikkauslistoja, kun taas muiden toimialojen johtajat yrittävät estää leikkauksia. Lausunnollaan Pakarinen viestittää, tulkaa ja ottakaa, leikkauksilla ei ole juuri mitään vaikutusta.

Lausunnollaan Pakarinen halveksii opettajien työtä.

Pakarinen paljastaa karvansa, kun hän kertoo, että perusopetuksen tilannetta helpottaa huomattavasti se, että valtiolta on tulossa koronatukea ja tasa-arvorahaa vielä suurin piirtein saman verran kuin säästöt nyt vievät. (HS 13.12.2020)

Tarkoittaako lausunto sitä, että Helsinki upottaa valtiolta saamansa koronatuen ja tasa-arvorahan koulutusleikkauksiin? 

Mekanismi ei ole uusi. Monissa kunnissa haetaan valtionapuja johonkin toiseen tarkoitukseen ja valtionavut upotetaan kiertoteitse johonkin aivan muuhun tarkoitukseen.

Olen ollut sitä mieltä, että valtionavut pitäisi korvamerkitä tiukasti. Jos apuja ei käytetä oikeisiin tarkoituksiin, kunnan on maksettava avut takaisin täysimääräisinä.  Valtionavuilla törkeä keplotteleminen on saatava loppumaan. 

Helsingin pitää olla esimerkki muille Suomen kunnille. Nyt kaupunki näyttää koulutusleikkausmallia ja keplottelee valtionavuilla.

Digiloikka säästökeinona

HS 1.6.

Ryhmäkoot kasvavat yläluokilla Helsingissä

Helsinki aikoo kasvattaa ryhmäkokoja hieman erityisesti peruskoulun ylimmillä luokilla. Tähän asti luokilla 7–9 ryhmäkoko on ollut keskimäärin 16, mikä on suhteellisen vähän verrattuna moniin muihin kuntiin. Dramaattisesta muutoksesta ei ole kyse.

”Ryhmäkoko voi kasvaa muutamalla oppilaalla, mutta tämän käytännön toteutus riippuu kouluista”, sanoo opetustoimen johtaja Liisa Pohjolainen.

Koulujen säästöt voivat näkyä myös siten, että jakotunteja on aiempaa vähemmän. Harvinaisille kielille ja valinnaisaineille ei välttämättä yhtä usein synny omaa ryhmää. Myös tiloista säästetään edelleen.

Joskus tuntuu siltä, että koulusäästöjen häntää ei koskaan näy.

Samanlainen laulu on Helsingissä kuin Vantaallakin. Olen kateellinen Helsingin yläkoulujen keskinmääräisestä ryhmäkoosta 16. Minulla on kymmenisen oppilasta enemmän.

Mutta nyt en tartu Helsingin koululaitoksen yleisiin säästöihin, vaan otan tarkkailuun digiloikan. Ei ole ensimmäinen kerta, kun kuulen, että digiloikkaa perustellaan nimenomaan säästösyillä.

Jos katsotaan pidemmälle kuin ensi vuoteen, säästöjä haetaan myös esimerkiksi koulujen digiloikasta, johon tällä hetkellä joudutaan myös investoimaan. (HS 1.6.2016)

Pedagogiaa on ennenkin käytetty säästämisen keppihevosena. Aivan ensimmäinen kerta oli heti, kun aloitin työt v. 1980. 

Aloitin opettajanhommat Hiekkaharjun koulussa, joka oli tuntikehyskokeilukoulu. Kokeilua johti ansiokkaasti rehtori Risto Kalliola, me opettajat olimme innoissamme mukana. 

Tuntikehyspalikoita pyöriteltiin, ryhmiä liikuteltiin. Kokeiluun oli annettu extra-resursseja, ja saimme luokkiin extraresurssimaikkoja.

Kaikki tuntui hienolta, totta kai raportistakin tuli hieno.

Mutta kun tuntikehysmalli lanseerattiin kokeilujen jälkeen yleiseen käyttöön, tuntiresurssia vähennettiinkin alle jopa alkuperäisen resurssin eli tehtiin rajua säästöä.

Viimeisin retkuunveto on tietysti inkluusio. Puhuttiin kauniita ja suuri osa opettajista meni retkuun.  Kun inkluusioon siirryttiin, luokan- ja aineenopettajat jätettiin yksin.

Pelkään, että digiloikankin perimmäinen syy on säästö, ei pedagogiikka.

Olen kuullut useammankin ihmisen suusta, että saadaan säästöä, kun oppilaat saavat tabletit, niin oppikirjoja ei enää tarvita.

Tiedän yhden koulun, jossa ensi syksynä oppilaille lyödään tabletit käteen ja luovutaan oppikirjoista.

Taitaa olla ensimmäinen kerta Suomen kouluhistoriassa, kun opettajien pedagogista vapautta rajoitetaan. 

Pedagogiseen vapauteen kuuluu myös oppikirjojen ja -materiaalin valinta. Nyt aletaan määrätä, miten opettajien pitää opettaa.

Tabletit ovat oiva renki, mutta isännäksi niistä ei ole.

Miksi me opettajat aina lähdemme innosta vinkuen mukaan kaikkeen, mitä meille syötetään? 

Juttelin juuri helsinkiläisen opettajaystäväni kanssa. Hän totesi minulle lakonisesti, että en tiedä yhtään ammattiryhmää, joka on niin kritiikitön kuin opettajakunta.

Totta ainakin toinen puoli.

Kokoomus-Vihreät akseli kurittaa Helsingin koululaisia

4.2. HS

Koulusäästöt nostavat kapinaa Helsingin vihreissä – "Jos riita näkyy ulos, sitä pitää käsitellä"

Kouluverkon karsinta repii Helsingin toiseksi suurinta poliittista ryhmää vihreitä. Erimielisyys kiteytyy opetuslautakuntaan ja sen puheenjohtajaan Minerva Krohniin (vihr), joka ajaa säästöjen nimissä pienten koulujen yhdistämistä suurkouluiksi. Tämä on vastoin monen vihreän valtuutetun kantaa.

Vihreät haluavat viedä valtuuston päätettäväksi koulujen yhdistämisen vähintään 500 oppilaan kouluiksi. Jos lautakunta ehtisi tehdä päätöksen, asiaan ei enää voisi puuttua.

Tammikuussa Krohn osallistui sosiaali- ja terveysministeri Laura Rädyn (kok) Facebookissa aloittamaan keskusteluun, joka koski kouluun ilmoittautumista: "Koulujen nimiä vaan tähän niin pistetään ne lakkautuslistalle."

Suomessa on siirrytty ns. lähikouluperiaatteeseen. 

Alkaa vihastuttaa, maalla lapset voivat istua bussissa päivittäin melkein kolme tuntia päästäkseen kouluun ja takaisin. Kolme tuntia bussissa joka päivä on melkoinen suoritus kelle tahansa. Bussin penkillä lapsen on vaikea keskittyä läksyjen lukuun saatika harrastamiseen tai ulkoiluun, taitaa aika mennä kännykällä näpräilyyn.

Rikas Helsinki aikoo rakentaa kalliin Keskustakirjaston, kovasti kohkataan myös Guggenheimin taidemuseon rakentamisesta suurelta osin kaupunkilaisten rahoilla.

Onko näin, että Helsingin mustavihreäakseli haluaa rahoittaa elitistiset hankkeensa kaupungin lasten kustannuksella? Lopetetaan säädyllisen kokoiset koulut ja tehdään massiivisia yli 500 lapsen suurkouluja?

Silloin osa kaupungin lapsista tungetaan busseihin tai ratikoihin ja laitetaan kouluun omasta kaupunginosasta toiseen.

Kokonaissäästö on kyseenalainen. Peruskoulu on kaupungin peruspalvelu. 

Luulisi, että Helsingin koululaisten vanhemmat nousisivat vähitellen barrikadeille puolustamaan lähikouluja, ettei lasten tarvitse sukkuloida ympäri kaupunkia oppia hakemaan. Toivottavasti vanhempia ei ole väsytetty homekoulutaisteluissa.

Minerva Krohn vastaa arvosteluun, että muutosjohtaminen on vaikeaa. Sanalla muutos on ikävä kaiku, yleensä nykymuutoksessa mennään takapakkia.

Olen niin skeptinen, etten usko Krohnin heiton, "Koulujen nimiä vaan tähän niin pistetään ne lakkautuslistalle", olevan huumoria.

Keskiluokka liikehtii jo

Yle 5.12.

Tutkimus: Koulujen väliset erot heijastuvat asuntojen hintoihin Helsingissä

Koulujen väliset erot heijastuvat asuntojen hintoihin Helsingissä. Tämä käy ilmi Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ja Helsingin kaupungin tietokeskuksen tekemästä selvityksestä.

Tutkimuksen mukaan tuleva lähikoulu vaikuttaa vanhempien asuinpaikan valintaan. Ostamalla asunnon tietyn koulun oppilaaksiottoalueelta, perhe varmistaa lastensa pääsyn tähän kouluun.

Tutkija: Tulos oli yllättävä

Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen erikoistutkija Tuukka Saarimaa pitää tutkimustulosta yllättävänä.

– Suomen koulujärjestelmä on kuuluisa koulujensa hyvälaatuisuudesta ja tasalaatuisuudesta. Mutta nyt me havaitaan, että vanhemmat ajattelevat että kouluissa on joitain eroja ja he ovat valmiita maksamaan siitä.

Saarimaan mukaan kehityksellä voi olla vaikutusta asuinalueiden eriytymiseen.

– Jos lapsen lähikoulu on sidottu osoitteeseen niin vanhemmat voivat ostaa asuntomarkkinoilta lapselleen paremman tai sopivamman koulun.

Enkeliporsas: Tulos ei yllätä. Helsinki niittää, mitä on kylvetty.

Helsinki erottelee ja juoksuttaa jälkikasvuaan pitkin kaupunkia (Properuskoulu 21.1.2012)

Painotetaanko Helsingissä jotkut koulut hengiltä? (Properuskoulu 12.12.2011)

On selvää, että vanhemmat ajattelevat lastensa parasta.

Pääkaupunkiseudulla nuoret perheet miettivät tarkkaan, mistä asuntonsa ostavat. Koulusta on tullut asunnon ostamiskriteeri. Halutaan hyville asuinalueille.

Mutta yhteiskunnallinen eriytyminen ei ole hyvästä.

On selvää, että rikkaat pystyvät valitsemaan asuinalueensa. Pian tulemme näkemään muureilla eroteltuja ja turvakameroin varustettuja rikkaiden asuinalueita.

Keskiluokalle oma asunto on elämän suurin investointi. Ihmiset ymmärtävät, että tulevaisuuden yhteiskunta, johon heidän lapsensa kasvavat, on ankara kilpailuyhteiskunta. Kun työpaikkoja jaetaan, on paras olla iskussa. Koulutus on avainsana.

Pikkuhiljaa Helsinkiin alkaa muodostua köyhien, yksinhuoltajien ja maahanmuuttajien reservaatteja. Malleja ei tarvitse kaukaa etsiä, lautalla yli Ruotsiin vaan, jo löytyy.

Kohta alkaa opettajatkin liikkua, hyviin kouluihin on tunkua.

Kun koulujen eriytyminen on loppusuoralla, aletaan huudella yksityiskoulujen perään. Silloin peli on pelattu, koulutuksellisellisesta tasa-arvosta jää jäljellä vain savuavia rauniokasoja.

Oppimisessa asenne on yhä edelleen ykkönen

Oh, Boy!

31.10. HS

Väitös: Alakoulun oppimiseroja selittävät asenteet, ajankäyttö, kaverit ja koulu

Alakoulun oppilaiden omat asenteet koulunkäyntiin vaikuttavat paljon oppimiserojen syntyyn, selviää Helsingin yliopistossa marraskuussa tarkastettavasta väitöstutkimuksesta.

Esimerkiksi kuudennella luokalla tytöt suoriutuivat oppimisvalmistehtävissä yleisesti poikia paremmin, mutta ero selittyi tutkimuksen mukaan täysin tyttöjen myönteisemmillä asenteilla ja yrittämisellä. Asennetta ja yrittämistä mitattiin tehtävätilanteessa käytetyn ajan perusteella.

Kiinnostuksen määrä tehtäviä kohtaan ennusti myöhempää suoritusta, mutta sen sijaan yleisempi oppimista koskevat asenteet eivät olleet tutkimuksen mukaan suoraan yhteydessä tehtävästä suoriutumiseen.

Tutkimuksessa käytettiin kolmea seuranta-arviointiaineistoa kahden kaupungin alueelta: Helsingistä mukana oli 608 oppilaan satunnaisotos, jossa oppilaita seurattiin ensimmäisen luokan alusta kuudennen luokan loppuun.

Vantaalla seurattiin kahta noin 2 000 oppilaan ikäluokkaa ensimmäiseltä luokalta kolmannen luokan loppuun tai kolmannelta luokalta kuudennen luokan loppuun.

Psykologian maisteri Mari-Pauliina Vainikaisen väitöstutkimus näyttää vahvistavan arkihavaintoja.

Tutkimus on hyvin mielenkiintoinen jo otokseltaan, koska tutkimuksessa seurattiin helsinkiläisten ja vantaalaisten lasten oppimistuloksia. Helsingissä koulujen väliset erot ovat revenneet toisin kuin Vantaalla. 

Koulujen väliset erot kasvoivat Helsingissä kuuden vuoden seurannan aikana, mutta Vantaalla erot pysyivät pieninä koko seurannan ajan. (HS)

Asia ei ole uusi tai yllättävä. 

Huomasin kehityksen suunnan jo 1990-luvun lopulla ollessani töissä Helsingissä. Asian vahvisti myös Suomen Akatemian Skidi-tutkimusohjelmaa johtanut dosentti Matti Rimpelä.

Helsingin ja Espoon koulut jakavat lapset jyviin ja akanoihin (Properuskoulu 17.11.2011)

Ei ole mitään yllättävää siinäkään, että oppimisen suhteen asenne on merkittävä. Tyttöjen asenne todettiin paremmaksi kuin poikien. Todettiin myös, että pojat ovat alttiimpia toveripiirin vaikutuksille kuin tytöt.

Kuudennella luokalla tytöt suoriutuivat arvioinneissa poikia paremmin, mutta ero selittyi kokonaan tyttöjen myönteisemmillä asenteilla ja yrittämisellä. (HS)

Jostain syystä nykykoulun pääoletusvirheitä on, että kaikki pystyvät oppimaan kaiken. On selvää, että lapsilla on suuria yksilöllisiä eroja oppimiskyvyssä. Myös kotien merkitys on lapsen koulunkäynnin suhteen on suuri.

Kaikki eivät voi oppia kaikkea.

Oppimaan oppiminen on ollut koulutuspolitiikan viime vuosikymmenten tärkeitä tavoitteita. "Sen todellisesta kehityksestä tiedetään vähemmän", tutkimuksen tiedotteessa todetaan. (HS)

Minut opetettiin opettamaan. Olen siis vanha pieru.

Oppimaan oppimisella tarkoitetaan osaamista ja uskomustekijöitä, jotka ohjaavat uuden oppimista ja uusien oppimishaasteiden kohtaamista. (Koulutuksen arviointikeskus)

Oppimaan oppimisen määritelmä on harvinaisen epäselvä. 

Koen yhä edelleen olevani enemmänkin opettaja kuin oppimisen ohjaaja. Oppimaan oppimisen -mantra ei ole jostain syystä uponnut minuun, vaikka ilkeäkieliset puhuvat, että tietoa ei voi kaataa oppilaan päähän. 

Alakouluissa lapset ovat pieniä. Kyllä heitä pitää vielä välillä opettaakin. 

Peruskoulun alaluokilla pitää opettaa perusasiat kunnolla. Hyvä olisi, jos lapset myös oppisivat ne kunnolla.

Koulutuksellinen tasa-arvo historian havinaa vain

21.9. HS / Pääkirjoitus

Peruskoulu ei ole sama kaikille

Opettajien lomautukset ovat johtaneet siihen, että esimerkiksi Haminassa Summan peruskoulun luokat työskentelevät vuorollaan mammuttiryhmässä liikuntasalissa. Jokainen oppilas joutuu istumaan isossa ryhmässä 1–3 viikkoa (HS 19. 9.).

Kuntatalouden tiukkuus on johtanut siihen, että ennätysmäärä eli 25 kuntaa lomauttaa tänä vuonna opettajiaan. Säästöt johtavat oppilaiden ja opettajien kannalta raskaisiin järjestelyihin.

Muitakin merkkejä alkaa olla siitä, että tasa-arvoinen peruskoulu on kohta todellisuutta enää puheiden tasolla.

Keskisuomalainen-lehti kertoi äskettäin (8. 9.), että kuntien välille on revennyt isoja eroja peruskoulun tuntimäärien suhteen. Osa kunnista tarjoaa vain perusopetuslain mukaisen minimimäärän, osa on vielä toistaiseksi pitänyt kiinni runsaammasta tuntitarjonnasta.

Mitä tiukemmalle opetustoimi joutuu, sitä suurempi on kiusaus karsia sieltä ei-lakisääteisiä palveluita.

Kaiken lisäksi epätasa-arvo alkaa levitä myös opetusvälineisiin. Esimerkiksi Kaarinassa kaikkien yläkoululaisten käytössä on henkilökohtainen tablettitietokone.

Osa lukioista ja peruskouluista puolestaan turvautuu siihen, että oppilaat käyttävät omia laitteitaan. Käytännöistä uhkaa tulla kovin kirjavia eri puolilla maata.


On vakava paikka, kun HS kirjoittaa pääkirjoituksessaan, että koulutuksellinen tasa-arvo on vaarassa. 

Pikkuhiljaa alkaa kaikille selvitä, että suomalainen peruskoulu natisee liitoksissaan. Kaikki lapset eivät saa samantasoista opetusta, lapsen asuinpaikka määrää opetuksen määrän.

Kun puhutaan säästöistä, suurimmat säästöt eivät suinkaan tule opettajien lomautuksista, koska lomautukset ovat lyhytaikaisia.

Oppitunneista säästäminen on piinaavaa säästämistä, kun tuntikehys puristetaan minimiin. Oppitunneista säästäminen voi jatkua vuodesta toiseen.

Kun opettaja sairastuu, ja sijaisia ei palkata, vaan lapset jätetään naapuriluokan opettajan valvottaviksi. Silloin kyse on moraalittomasta julkisesta heitteillejätöstä.

Kyse on aina arvovalinnoista. 

Nyt juhlapuheista ja hehkutuksista huolimatta peruskoulutusta ei arvosteta. Jotkut tahot hakevat erilliskoulujärjestelmää Ruotsin malliin. Haetaan kansa-oppikoulurevanssia, vaikka PISA-menestys torjui hetkeksi rinnakkaiskouluhaaveet.

Ilmeisesti jotkut tahot laskevat, että ei ole kustannustehokasta järjestää kaikille tasa-arvoista ja korkeatasoista peruskoulutusta. Tulevaisuudessa suuri osa ihmisistä tekee yksinkertaista suorittavaa työtä nykyistäkin pienemmällä minimipalkalla. Osa ihmisistä jätetään tyystin ilman työtä. 

Ajatellaan, että kaikkia ei kannata kouluttaa kunnolla.

Hoetaan hokemistaan, että hyvinvointiyhteiskuntaan ei ole varaa. Mutta jos ei ole hyvinvointiyhteiskuntaa, on vain pahoinvointiyhteiskunta. Yhteiskunnallinen pahoinvointi lisää anarkiaa ja väkivaltaa sekä kaikenlaista eriytymistä.

Kun peruskoulutuksen rahoituksen taso on ajettu riittävän alas, keskiluokkakin alkaa huudella yksityiskoulujen perään. Helsingissä keskiluokka jo liikkuu, koska koulujen tasoerot ovat revähtymässä. Valkoinen keskiluokka pakenee.

Pukinmäen koulun vanhemmat: Olemme leimaantuneet maahanmuuttovastaisiksi (HS 10.9.2014)

Vielä muutama vuosikymmen sitten koulutus oli väylä hyvinvointiin ja yhteiskunnalliseen tasa-arvoon. 

Kohta ei köyhän lapselle annetakaan mahdollisuutta.

Helsingistä tihkuu kummia

Muutama päivä sitten kirjoitukseni kommenttiosioon tuli hätkähdyttävä kirjoitus, joka oli nostettava ylös, jotta kaikki voivat lukea sen.

Pari helsinkiläisopettajaa on ottanut minuun myös suoraan yhteyttä.

Näyttää vahvasti siltä, että Kuntatyönantajat (KT) on ohjeistanut kunnat keksimään mitä mielikuvituksellisimpia keinoja säästää tai lomauttaa.

Helsingin esimerkki:

Anonyymi 18. elokuuta 2014 18.29

Tiedoksi. 

Konstit on monet. Helsinki hoitaa tuon ryhmäkokojen alentamisen, näennäisen sellaisen, palkkaamalla kouluihin lisää resurssiopettajia. Sitten 28 oppilaan luokassa jossa on oma opettaja ja vuodeksi palkattu resurssiope onkin, simbsalabim, laskennallisesti 14 oppilasta per ryhmä vaikka tosiasiallisesti opetusryhmässä on edelleen 28 oppilasta. 

Oppilasmäärä jaetaan koulun opettajien määrällä ja saatu osamäärä on sitten se luokkakoko. Virastot osaavat kyllä taulukkolaskennan mahdollisuudet. Opetuksen pedagogisesta kehittämisestä realismin hengessä ei olla ihan yhtä hyvin jyvällä.

Toki oppilas saa tukea nyt kahdelta opettajalta, hienoa, mutta kaikki noissa olosuhteissa oikeasti työtä tehneet opettajat tietävät, että kyllä se opetusryhmä on edelleen samankokoinen.

Ryhmien pienentäminen siten että resurssiope saa tosiasiallisesti oman luokan olisi sitä oikeaa ja aitoa ryhmäkokojen alentamista, tämä on vain ovelaa, tilojen säästämisessäkö on se juju? 

Mutta valtion kunnille reppuun laittamat rahat voidaan siis näinkin käyttää. En tiedä valvooko näitä oikeasti kukaan.

Enkeliporsas:

1.

Helsinki saa valtiolta luokkakokojen pienentämiseen tarkoitettua avustusta kuten kotikaupunkini saa. Vantaalla raha on kohdennettu niin kuin pitääkin, mikä on hienoa. Luokkakoot ovat laskeneet säädyllisiksi. Esim. oman kuudennen luokkani koko on ihanteellinen, 20 oppilasta. Kouluni luokkien keskikoko on 21 oppilasta.

Helsingissä toimitaan toisin. Luokkakoot ovat pienentyneet vain Excel-taulukoissa, mutta ei todellisuudessa.

Kouluihin on palkattu muutamia resurssiopettajia, jotka käyvät luokassa muutaman kerran viikossa. Luokkakoot ovat entisellään. Jutun juoni on ihmeellinen, koulun oppilasmäärä on jaettu koulun opettajamäärällä, ja näin luokkakoot on saatu näyttämään pieniltä, vaikka  luokanopettajat opettavat suurimman osan viikkoa yhtä suurta luokkaa kuten ennenkin.

On selvää, että suuressa koulussa neljää resurssiopettajaa ei voi paloitella osiin koko ajaksi vaikkapa kahteenkymmeneen luokkaan. Neljä resurssiopettajaa eivät ole viisi leipää ja kaksi kalaa.

Ihmeellisintä on, että valtio ei valvo ollenkaan, miten luokkakokojen pienentämiseen suunnattua rahaa kunnissa käytetään. Kunnat saavat vieläkin huseerata miten haluavat.

Kunnat saavat valtiolta rahaa moneen tarkoitukseen. Olisi todella mielenkiintoista tietää, mihin kaikkeen valtion erilaisia avustuksia oikeasti käytetään. 

Miksi valtio ei valvo rahojensa käyttöä?

Toistan:

Valtion kunnille suunnattuja rahoja ei suinkaan aina käytettä niihin asioihin, joihin rahat on tarkoitettu.

Helsingin tapauksen idea on selvä. Kun on suuret luokkakoot, säästetään tiloissa. 

2. 

Helsinki piilolomauttaa.

Ensi vuoden alusta opettajan sairastuessa ensimmäiseksi päiväksi ei palkata sijaista ollenkaan, vaan naapuriluokan opettaja laitetaan valvomaan kahta luokkaa. Luokat ovat kaiken kukkuraksi isoja, kun Helsinki kieroilee valtion luokkakokorahojen käytön suhteen.

Tiedän ainakin yhden koulun, jossa valvomiskäytäntöä jo kokeillaan etukäteen.

Korhos-gaten yhteydessä epäilin, että helsinkiläisopettajat on peloteltu esimiestensä ja kouluviraston taholta. Niin hiljaa he olivat, kun Helsingin kouluvirasto jahtasi Antti Korhosta.

Enää en ihmettele. Olen saanut suoraa tietoa, että helsinkiläisopettajia todella pelotellaan. 

Minun on hyvin vaikea Vantaalta käsin tietää, miten se tehdään. Jos Vantaalla olisi samanlainen käytäntö opettajan ensimmäisen sairauspäivän suhteen, täällä nousisi hirveä älämölö. 

Helsingin käytäntö on niin selvää lomauttamista kuin olla ja voi. 

Sairastuneen opettajan tilalle ei palkata sijaista, vaan naapuriluokan opettaja valvoo kahta luokkaa. Opettamisesta ei voida puhua, kun valvottavien oppilaiden yhteismäärä hipoo kuuttakymmentä.

Helsinkiläisvanhemmat eivät taida vielä tietää, että valtion luokkakokorahaa käytetään väärin ja opettajia piilolomautetaan. Luokat ovat edelleen suuria ja lomautuspäivinä luokkakoko tuplaantuu.

Kohta helsinkiläiset tietävät.

Korkeasaari luokkaretkiboikottiin

Pukki ja riikinkukko

Olin tänään oppilaitteni kanssa luokkaretkellä Korkeasaaressa. Ilma oli kaunis ja lapsilla oli mukavaa. Retki oli hyvin onnistunut. 

Lähdimme aamulla bussilla Pähkinärinteestä Elielin aukiolle ja kävelimme sieltä pitkin varjoisaa Aleksanterinkatua kohti kauppatorin vesibussilaituria. Laitoin lapset jonoon ja menin ostamaan yhdistettyä vesibussi- ja pääsylippua.

Lasten lippu maksoi 9 euroa. Järkytyin, kun minulle sanottiin, että minunkin piti maksaa päästäkseni Korkeasaareen, vaikka toin eläintarhaan parisenkymmentä oppilasta. Lipun hinta oli 18 euroa. 

Sääntö on uusi. Suivaannuin.

Kaikkialla muualla opettaja pääsee luokkansa mukana ilmaiseksi sisään.

Oppilaat myös söivät lounaansa Ravintola Pukissa, 8,90 euroa per oppilas. Lisäksi he ostivat jäätelöä ja ostivat rannassa olevasta matkamuistomyymälästä muistoja itselleen.

On paikkoja, joihin sekä oppilaat että opettaja pääsevät sisään ilmaiseksi kuten Kansallismuseo, Ateneum tai Kiasma. Moniin paikkoihin kuten Heureka opettaja pääsee oppilaittensa mukana ilmaiseksi.

Laitan Korkeasaaren boikottiin. 

En tee enää luokkaretkiä Korkeasaareen. Toivon, että muutkin opettajat boikotoivat Korkeasaarta siihen asti, kunnes opettajamaksu on poistettu.

Monissa maissa luokat pääsevät sisään ilmaiseksi lähes joka kulttuurikohteeseen. Jopa matkat julkisilla kulkuneuvoilla ovat ilmaisia.